Mikä siinä on, että ihmiset ei vieläkään tajua, että jollakin ei oikeasti ole rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Ne on noita jotka saa työpaikkoja suhteillaan ja on aina joku suojatyöpaikka valmiina odottamassa, kilpailu työpaikoista suomessa vääristynyttä eikä kaikkia työpaikkoja laiteta edes avoimeen hakuun. Joten koko ikänsä etuoikeutettu empatiakyvytön itsekäs henkilö ei tietenkään osaa ajatella sitä siitä näkökulmasta mitä on jos ei saakkaan niin helposti töitä. Toivon, että sellaiset ihmiset joutuu syntymään uudelleen Jumalan pakottamana ja elämään elämän vaikka jonkin sairauden kanssa, että saako niitä töitä niin helposti kuin he väittää ja myös siten että joutuvat kerjäämään tukia kelalta tai jostain ja muut haukkuu kelaloiseksi. Eli karma ainoa opin tie. 

Juu juu toisilla on vain käynyt mahdoton tuuri ja toisilla ei ja on tuomittu köyhyyteen. Toi on juuri se ajatusmalli joka vie köyhyyteen. Tottakai jos on kova painaa hommia ja ammattilainen niin maine leviää ja joku voi tulla oikein kotoa hakemaan hommiin 

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että monille "ei ole rahaa" tarkoittaa sitä, että säästöön on jäämässä vähän vähemmän siinä kuussa, kuin normaalisti. Silloinhan siinä on pelivaraa ja vänkääjä jankkaa siitä näkökulmasta. Varmaan myös ne jotka ajattelee tukia olevan varaa pienentää, ajattelee asiaa sen kokemuksen kautta.

Olen myös alkanut lähimmille avaamaan että mun loppukuukauden budjetti on 5e/vrk (tai mitä onkaan), enkä vielä ole maksanut sähkölaskua ja kerran on pakko tankatakin. Kovapäisimmille kerron tyyliin, että tilillä on 89e ja lisää tulee 31. tätä kuuta, eli kolmen viikon päästä. Silloin "ei ole rahaa" ei enää ole tulkittavaksi kiertoilmaukseksi sille, ettei vain kiinnosta tarpeeksi.

En todellakaan pidä siitä, että henkilökohtaisia asioita tarvitsee ruotia noin. Vielä vähemmän siedän sitä että ajatellaan, että ihan pihiyttäni vietän niin riisuttua elämää. Tai että jatkuvasti pitää olla kieltäytymässä sellaisen syyn takia, jonka jo luulisi olevan itsestäänselvä.

Miksi pidät lähipiirissäsi tuollaisia moukkia? Siis sellaisia, jotka ylipäänsä käsittävät miellyttävän ajankäytön kaljoitteluksi, ja toisaalta VÄNKÄÄVÄT? Itse en todellakaan pidä tuttavana ketään, joka ei kunnioita minua sen vertaa että uskoisi kun sanon, että en aio tehdä asiaa x.

Miksi sinä ja ao olette alunperinkään alkaneet sanoa mitään syytä, miksette lähde? Varsinkin kaljoittelun kyseessä ollessa "en tahdo" on enemmän kuin validi vastaus. 

Samoin ap:n teatterilippu, miksi selitellä? Miksei sano vaan että mulle ei nyt sovi? Jos toinen kyselee syitä, se käyttäytyy tavattoman moukkamaisesti, silloin voi todeta että en ole tilivelvollinen kenellekään. 

Älkää antako ihmisten hyppiä silmillenne.

Näinhän se menee👴🏻💗🎉🥳

Vierailija kirjoitti:

Itse otan aina huomioon jos on toimeentulotuen saaja. Mun tutulla on kyllä jos varaa laittaa 10 euroa lounaaseen. Oon myös työtön mutten rahaton. Tosin en tuhlaa kun se köyhyys on kuin painajainen ja siinä raskas taakka kantaa.

Eikö xxxx € ole xxxx €. Jos pakolliset menot samat miten sillä toisella on varaa laittaa 10 € lounaaseen ja sulle ei? 
Eri asia jos näin ei ole. 

Ja sitten huom. mikä se tällainen ajatusmaailma on: Jos vuokra myöhässä tai maksamatta ja säännölliset kk tulot saman verran kun  koko vuokra niin jos ostaa jotsin turhaa  tai  kallista 50€ edestä,   on se vuokra sen takia  myöhässä ja elämänhallinta pielessä? 

Jos taas valitat että rahaa ei ole johonkin satasen laskuun tai ruokaan  ennen seuraavaa tilipäivää  ja olet maksanut eräpäivänä  laskut ja palkkasi on hyvä,  ei sulle ole elämänhallinta ongelmaa jos valitat tuollaista? 

Tuttua. Olen joutunut karsimaan ystäväpiiristä ihmisiä jotka eivät tajua,että olen oikeasti kädestä suuhun.

Ei,minulla ei ole varaa teatterilippuun.

Ei,minulla ei ole varaa  syödä sushibuffetissa Annan syntymäpäivänä

Ei,minulla ei varaa Tukholman risteilylle.

Minulla ei ole Netflixiä eikä lemmikkiä,koska ovat tarpeeton kuluerä. Lainaan kirjastosta  elokuvia ja käyn ruokajonossa.

Kaiken huippu on kun sanoo ettei ole rahaa niin toinen siihen että älä pidä itseäsi liian tiukilla, kyllä työttömälläkin on oikeus välillä nauttia elämästä.

Kyllä normaalilla ihmisellä onkin varaa tuollaiseen ja jos ei ole, niin on syytäkin hänelle asiasta piruilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämänhallinnassa on joku pahasti pielessä, jos ei parikymppiä ole laittaa johonkin ns turhaan.

Minulla menee viinaan ja tupakkaan 500€/kk ja haen kaikki ruoat ruokajonoista tai sukulaisilta, ikinä ei ole rahaa tilillä kun ostan kuun alussa aina kuukauden viinat ja tupakat.

 

 

 

 

työtön mies

hmm... 500€:lla kuukauden tupakat ja viinat? Käärit sätkiä. Ja juot kaljaa ja Gambinaa, kunnes siirryt loppukuusta kiljuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että monille "ei ole rahaa" tarkoittaa sitä, että säästöön on jäämässä vähän vähemmän siinä kuussa, kuin normaalisti. Silloinhan siinä on pelivaraa ja vänkääjä jankkaa siitä näkökulmasta. Varmaan myös ne jotka ajattelee tukia olevan varaa pienentää, ajattelee asiaa sen kokemuksen kautta.

Olen myös alkanut lähimmille avaamaan että mun loppukuukauden budjetti on 5e/vrk (tai mitä onkaan), enkä vielä ole maksanut sähkölaskua ja kerran on pakko tankatakin. Kovapäisimmille kerron tyyliin, että tilillä on 89e ja lisää tulee 31. tätä kuuta, eli kolmen viikon päästä. Silloin "ei ole rahaa" ei enää ole tulkittavaksi kiertoilmaukseksi sille, ettei vain kiinnosta tarpeeksi.

En todellakaan pidä siitä, että henkilökohtaisia asioita tarvitsee ruotia noin. Vielä vähemmän siedän sitä että ajatellaan, että ihan pihiyttäni vietän niin riisuttua elämää. Tai että jatkuvasti pitää olla kieltäytymässä sellaisen syyn takia, jonka jo luulisi olevan itsestäänselvä.

Miksi pidät lähipiirissäsi tuollaisia moukkia? Siis sellaisia, jotka ylipäänsä käsittävät miellyttävän ajankäytön kaljoitteluksi, ja toisaalta VÄNKÄÄVÄT? Itse en todellakaan pidä tuttavana ketään, joka ei kunnioita minua sen vertaa että uskoisi kun sanon, että en aio tehdä asiaa x.

 

Miksi sinä ja ao olette alunperinkään alkaneet sanoa mitään syytä, miksette lähde? Varsinkin kaljoittelun kyseessä ollessa "en tahdo" on enemmän kuin validi vastaus. 

 

Samoin ap:n teatterilippu, miksi selitellä? Miksei sano vaan että mulle ei nyt sovi? Jos toinen kyselee syitä, se käyttäytyy tavattoman moukkamaisesti, silloin voi todeta että en ole tilivelvollinen kenellekään. 

 

Älkää antako ihmisten hyppiä silmillenne.

En ole tuo, jolta kysyt. Sivusta vaan sanon että kuulostat moukalta kun puhut kaljoittelusta. Et ymmärrä olutkulttuurista yhtään mitään.

No olut ei nyt ole omalla listallani ensimmäinen ostos, vaikka rahaa olisikin. Voihan sanoa, että en juo olutta.

Ootko ap varma, että sun ystävä on täältä lukemassa, että sulla on viiden euron viikkobudjetti? Pitäisikö se kertoa hänelle itselleen suoraan? Ja kai sinne terassille voi mennä seuraa pitämään, vaikka itse ei juo mitään? 

Minä saatan sanoa, ettei ole varaa/ rahaa, jos on jotain sellaista, johon en vaan halua käyttää rahaa tai ei vaikka muuten kiinnosta kyseinen tekeminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin miksi maksaa kympin tuopista kun saat kaupasta sillä hinnalla 6-8 kaljaa , vaan sen takia että pääset meluisaan kuppilaan jauhamaan paskaa huutamalla.

Halvin tuoppi on täällä 6€ ja siinä samalla tutustuu uusin ihmisiin, saa kuunnella hyvää musiikkia eikä tarvitse istua jossain kusisessa puistossa kittaamassa halvinta coop olutta.

Meillä on lähiö kalliolla parempi meininki kesäisin kuin yhdessäkään paikallisessa ravintolassa. Vaihtelevasti porukkaa, koskaan ei tiedä ketä kaikkia ilmaantuu paikalle. Saa valita ihan itse juomansa, mikä kenellekin sitten maistuu. Musiikin voi myös itse valita.

Tarvitseeko sitä aina selitellä miksi ei tule tai mene jonnekin? Sanoo, ettei tule ja se on siinä. Eivät raha-asiasi kuulu kenellekään muulle.

Mä en kyllä oikeasti tajua miten aikuisella ihmisellä ei olisi rahaa. Opiskelijat tietty erikseen.

Joo, eksä. Tällä on ollut aina vakaa rahatilanne ja hyvätuloiset vanhemmat. Sitä rahaa vain tulee ja tulee. Minä taas olen köyhästä yh-perheestä.

Olen varmaan joskus kirjoittanutkin tämän tilanteen johonkin samantapaiseen ketjuun, mutta tuo parisuhde kaatui osittain juuri tuohon jatkuvaan "no mutta eihän se maksa kuin parikymppiä" tyyliseen vääntöön. Alkuun suostuin aika usein kun en köyhän yh-perheen kasvattina osannut kuvitellakaan että tuollainen tuhlailu on joillekin normaalia, ajattelin että se on vain sitä alkuhuumaa. Vaikka eksä tiesi rahatilanteeni ja pidin tätä kartalla siitä paljon tililläni on rahaa, tämä ei vaan hahmottanut ettei minulla ollut varaa sellaiseen jatkuvaan pieneen osteluun. Jos mentiin kauppaan tämä kiikutti ruokakoriin kaikkea omasta mielestään halpaa, eli tajouslohta ja jotain kalliita uutuuskastikkeita samalla kun minä vertailin perunoiden kilohintoja. Jos mentiin ostoksille, tämä painosti siihen että mennään ulos syömään vaikka minulla oli ruokaa kotona.

Kaiken piti mennä tietenkin puoliksi, ja kun lopulta tajusin ettei tuo järjetön tuhlaaminen tule ikinä loppumaan, aloin vain sanoa ei. Ei, en halua päiväreissulle tuonne. Ei, en halua maistaa tuota ruokaa. Ei, ei osteta niitä uusia urheilukenkiä vaikka olisivat niin hyviä ja niin kovassa alessa. Tämä alkoi hiertää koko suhdetta, olinkin tylsä. Suhde päättyi eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verkostoidu ja ystävysty vain työttömien, syrjäytyneiden ja muiden vähäosaisten kanssa. Ei tarvii selitellä tai perustella rahanpuutetta. Yhdessä voitte kehitellä ilmaista puuhaa. Esim. käydä kauhomassa itse veistetyllä kukasalla lähdevettä lähimetsän metsäretkellä ja nautiskella siitä.

Mistä se saisi pahkan kuksaansa? Ei puutavara ilmaista ole. Eikä koverotaltta.

 

Minulla ei ole rahasta pulaa, mutta ei kukaan minulle ehdottele kaljoittelua. Kun en ystävysty juoppojen kanssa. 

 

Hanki ap ystäviä joilla on samanlainen arvomaailma.

Parilla käyminen ei tarkoita sitä, että on juoppo. Nyt vähän todellisuudentajua peliin kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Joo, eksä. Tällä on ollut aina vakaa rahatilanne ja hyvätuloiset vanhemmat. Sitä rahaa vain tulee ja tulee. Minä taas olen köyhästä yh-perheestä.

Olen varmaan joskus kirjoittanutkin tämän tilanteen johonkin samantapaiseen ketjuun, mutta tuo parisuhde kaatui osittain juuri tuohon jatkuvaan "no mutta eihän se maksa kuin parikymppiä" tyyliseen vääntöön. Alkuun suostuin aika usein kun en köyhän yh-perheen kasvattina osannut kuvitellakaan että tuollainen tuhlailu on joillekin normaalia, ajattelin että se on vain sitä alkuhuumaa. Vaikka eksä tiesi rahatilanteeni ja pidin tätä kartalla siitä paljon tililläni on rahaa, tämä ei vaan hahmottanut ettei minulla ollut varaa sellaiseen jatkuvaan pieneen osteluun. Jos mentiin kauppaan tämä kiikutti ruokakoriin kaikkea omasta mielestään halpaa, eli tajouslohta ja jotain kalliita uutuuskastikkeita samalla kun minä vertailin perunoiden kilohintoja. Jos mentiin ostoksille, tämä painosti siihen että mennään ulos syömään vaikka minulla oli ruokaa kotona.

Kaiken piti mennä tietenkin puoliksi, ja kun lopulta tajusin ettei tuo järjetön tuhlaaminen tule ikinä loppumaan, aloin vain sanoa ei. Ei, en halua päiväreissulle tuonne. Ei, en halua maistaa tuota ruokaa. Ei, ei osteta niitä uusia urheilukenkiä vaikka olisivat niin hyviä ja niin kovassa alessa. Tämä alkoi hiertää koko suhdetta, olinkin tylsä. Suhde päättyi eroon.

Täällä toinen köyhä. Oon ollut joskus hyvätuloinenkin, mutta nyt köyhä. Silmät on avautuneet. Kävin tänään kaupungilla ja sen ihan näkee, kellä on rahaa. Vaikka ei kaikki ihmiset pröystäile vaatteillaan eikä oikeasti varakkaat edes mitään merkkivaatteita edes käytä. Mutta sen näkee siitä rentoudesta että kuljetaan muuten vaan kaupungilla. Ei olla ostamassa erityisesti mitään kun kaikkea jo on mutta jos jotain kivaa näkee niin voi ostaakin. Vietetään aikaa, nautitaan ja ollaan onnellisia kesälomasta. On kumppani. Fiilistellään.

Kun taas näin köyhänä kesä on pahinta aikaa kun pelottaa miten kestää helteet pienessä kämpässä. Aikaa on loputtomiin mutta ei voi tehdä mitään kun ei ole rahaa edes ostaa juomapulloa kaupasta. Pitää vaan odotella sisällä seuraavia tukirahoja ja käydä kävelemässä illalla kun alkaa viilentyä. Jotenkin ihan surkeaa että ihmisen elämä menee vain kitkutellessa ja odotellessa vaikka jokaisen aika on rajallinen. Kirjoja voi lukea ja nettiä.

Parisuhdetta ei halua edes ajatella. Se olisi kauhea rasite. Toisella jos olisi rahaa niin se ei ymmärtäisi ja jos ei olisi, niin hikoiltaisiinko toisen köyhän kanssa pienessä kämpässä kahdestaan ja riideltäisiin? Ehkä jotain kulusäästöä tulisi jos asuisi yhdessä mutta kyllä raskasta olisi kun kumpikin olisi köyhyysloukussa.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen lämpimästi ruoka-apua. Olen itse vapaaehtoisena ja meille jää käsiin valtavat määrät ruokaa ja esim vessapaperia. Niitä kuljetetaan ympäri Suomea mutta yli jää. Vapaaehtoiset ottaa ylijäämät kun kukaan ei halua/hae niitä. 

Niin että sillä vessapaperillako ne matkat maksetaan?

Menin vertaistoimintaan mukaan kun ajattelin että se olisi maksuton "harrastus" niin eikös sielläkin kerätty kolehti heti alkuun. Vapaaehtoinen muka mutta kaikki muut laittoi .niin jäi semmoinen olo ettei toista kertaa kehtaa mennä koska jos mulla on hiluja niin tarviin ne kyllä ihan ite.