Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka et nauti työstäsi, mikä on syysi olla vaihtamatta työpaikkaa tai alaa?
09.07.2026 |
Tämä kysymys nousi tuosta Helena Petäistön kuolemauutisketjusta. Joku kommentoi, että Helena sai sentään tehdä työtä mistä nautti, ja se on paljon. Kyllä joo, mutta ei Helena ilmaiseksi asemaansa päässyt. Hänellä oli korkea työmoraali, jäätävä yleissivistys ja tietysti loistava ranskan kielen taito.
Eli sinä, joka et viihdy työssäsi, mikä estää sinua muuttamasta tilannetta? Opiskelitko väärää alaa, ja nyt uskot olevasi liian vanha koulun penkille uudelleen? Onko taloudellisia esteitä? Uskalluksen puutetta vai kenties pelko siitä, että vaihtamalla ei parane tai et löydä uutta työtä? Kerro!
Kommentit (156)
Työ on työtä vaan. Pääasia, että palkka juoksee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole hakemisesta huolimatta saanut uutta työpaikkaa. Ap, kuinka tietämätön työmarkkinatilanteesta olet, kun luulet uuden paikan löytyvän heti kun nykyinen homma alkaa kyllästyttää?
Vierailija kirjoitti:
En ole hakemisesta huolimatta saanut uutta työpaikkaa. Ap, kuinka tietämätön työmarkkinatilanteesta olet, kun luulet uuden paikan löytyvän heti kun nykyinen homma alkaa kyllästyttää?
Ap elää 80 lukua, itsekin yrittänyt löytää uuden työpaikan mutta kun ei pääse edes haastatteluun asti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohkeuden puute ja sosiaalisten tilanteiden pelko.
Et olisi töissä jos sinulla olisi oikea sos tilanteiden pelko
Minulla on sosiaalisten tilanteiden ja esiintymisen pelko.
Olen opettaja, ja valituisessa virassa.
Ei täällä pienellä paikkakunnalla työpaikkaa niin vain vaihdeta. Voimavarat ei riitä alkaa kulkemaan toisella paikkakunnalla töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha. Ja elämisen helppous, 100% etätyö omilla työajoilla, laaja työterveyspalvelu, pitkällä kokemuksella ”aivot narikkaan” tehtävät.
Mikä vaiva olisi alkaa opiskella uutta (ei kiinnosta pätkääkään ja millä ihmeen rahalla).
Eikä ole vapaana itseäni aidosti kiinnostavia tehtäviä jossa olisi parempi palkka. Tienaan nykyään 6500€ bruttona, opiskelija saa mitä, jotain naurettavaa 300€ kuussa?!
N41
Ikä ja hyvä palkka tällä hetkellä, nyt kerätään sitä eläkettä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työ on työtä vaan. Pääasia, että palkka juoksee.
Se palkka sais vaan olla suurempi
Lomat. Olen opettaja. Teen työni silti hyvin. Älkää tulko tänne siitä kutsumus työstä jauhamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkka ihan rehellisesti. Ne työt mistä tykkäisin, olisi huonosti palkattuja.
Vierailija kirjoitti:
Tänään juuri luin mielenkiintoisen alanvaihtotarinan, nainen oli siirtynyt toiselle alalle (vieläpä sellaiselle mitä miesten alana yleensä pidetään) ja piti uudesta työstään. Hieno esimerkki muille.
Voisitko jakaa sen tarinan meillekin? Tai kertoa tarkemmin mitkä alat oli kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hain parin vuoden ajan aika ajoin uusia töitä, mutta ei tärpännyt niin lannistuin siitä. Työnkuvani on suppeahko, vaikkakin asiantuntijatyö, mutta vaikea löytää paikkoja, jossa kapea sektorin osaamiselleni olisi kysyntää. Maisterintutkintoni on lisäksi hieman eri alalta ja valmistumisesta on jo 7v. Eli jos hakisin ns oman alan töitä, kilpailisin käytännössä entry level paikoista vasta valmistuneiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen parhaillaan kolmatta tutkintoani. Eka ei elättänyt, toisen työt on viemässä tekoäly ja palkat poljettu alas. Saa nähdä miten nyt käy. Olen 57-vuotias ja on vielä halu oppia uutta ja työllistyä uuteen ammattiin.
Mistä taikurin hatusta sinä vedät uusia aloja joita haluat opiskella ja tehdä työksesi?? Ja vieläpä pääset niitä opiskelemaankin. Ja on varaa siihen.
Ihmettelen.
Olisko niin, että osa ei hyväksy sitä, että alan vaihto tai uusi työpaikka voivat vaatia uhrauksia? Minä, Ap, olen unelma-alallani, mutta olen sitä varten joutunut opiskelemaan työn ohessa ja ottamaan todella surkeasti palkattuja töitä muutenkin surkeilla ehdoilla. Ollut myös työttömänä hakien sisulla sitä sadatta työpaikkaa uskoen, että tällä kertaa tärppää.
Nämä uhraukset ovat vieneet mut sinne, missä nykyisin olen. Pääosin hyvin tyytyväisenä työntekijänä mielekiintoisissa ja vaihtelevissa asiantuntijatehtävissä ihan hyvällä palkalla.
Tässä sulle mitali. 🎖 Tämä olikin vain tällainen aloitus, minkä avulla piti päästä kehumaan itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole työpaikkoja, yritäppä huviksesi vaihtaa työpaikkaa et pääse edes haastatteluun asti jos ei satu olemaan tuttu, sukulainen tms.
Tämäkin on niin puhki kulunut fraasi kuin vain voi. Itsellä loppui edellinen homma maaliskuun lopussa. Sen jälkeen pääsin ainakin neljään haastatteluun, ja yksi näistä toi vakituisen työpaikan. Rekryprosessi oli kaikkea muuta kuin nopea, koska kyseessä on hieman erityinen työpaikka.
Sullapa kävin ihan mieletön mäihä. Poikkeus vahvistaa säännön, niin se vain on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään juuri luin mielenkiintoisen alanvaihtotarinan, nainen oli siirtynyt toiselle alalle (vieläpä sellaiselle mitä miesten alana yleensä pidetään) ja piti uudesta työstään. Hieno esimerkki muille.
Voisitko jakaa sen tarinan meillekin? Tai kertoa tarkemmin mitkä alat oli kyseessä.
Minuakin kiinnostaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi huomenna työhaastattelu eri alalle mutta pelkään soittaa pomolleni ja saikuttaa (vapaata olisi pitänyt anoa monta viikkoa etukäteen ja kutsu tuli vasta tällä viikolla).
Kyllä minä saikuttaisin. Kerran se vain kirpaisee ja voi muuttaa elämäsi.
Saikutin! Sain kutsun seuraavalle kierrokselle tiistaille. Jatkanko saikkua?
Jos pystyt niin sama saikku on vähemmän epäilyttävää kuin monta yhden päivän saikkua.
Täällä mä saikutan eikä ole edes huono omatunto.
No niin, oli haastattelu. Näiden kahden haastattelukierroksen takia saikutin 3 työpäivää. Toivottavasti oli sen arvoista sillä ei ole varaa saikuttaa uudestaan jos en saa tätä paikkaa ja pitää taas hakea muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi huomenna työhaastattelu eri alalle mutta pelkään soittaa pomolleni ja saikuttaa (vapaata olisi pitänyt anoa monta viikkoa etukäteen ja kutsu tuli vasta tällä viikolla).
Kyllä minä saikuttaisin. Kerran se vain kirpaisee ja voi muuttaa elämäsi.
Saikutin! Sain kutsun seuraavalle kierrokselle tiistaille. Jatkanko saikkua?
Jos pystyt niin sama saikku on vähemmän epäilyttävää kuin monta yhden päivän saikkua.
Täällä mä saikutan eikä ole edes huono omatunto.
No niin, oli haastattelu. Näiden kahden haastattelukierroksen takia saikutin 3 työpäivää. Toivottavasti oli sen arvoista sillä ei ole varaa saikuttaa uudestaan jos en saa tätä paikkaa ja pitää taas hakea muualle.
Toivottavasti kannatti!
En jaksa käydä haastatteluissa ja ottaa vapaata keskellä viikkoa.
Koska tunnen tämän nykyisen kurjuuden. Uusi kurjuus voi olla pahempaa.
Opiskelu on yleensä ihan erilaista kuin itse työ.
Teoria voi olla kiinnostavaa, mutta työpaikalla on tehtävä käytännön töitä, sopeuduttava annettuihin olosuhteisiin ja tultava toimeen työkaverien kanssa. Se on minusta aina ollut vaikeinta työssä.