Suomalaisäidit ovat poikkeuksellisen loppu – Tutkijat löysivät yllättävän paradoksin: ”Pudotus on iso”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitejä kytätään, syyllistetään ja arvostellaan joka paikassa. Myös ne muka auttavat tahot kuten neuvola ja päiväkoti. Se on aivan helwatan raskasta.

"Apu ja tuki" Suomessa on sitä, että järjestelmiin kirjataan asioita. Ja usein ne kirjaukset ovat ala-arvoisen virheellisiä, tai muuten omituisen kuvan antavia. 

Tämä, ja niihin kirjauksiin myös valehdellaan tai kirjoitetaan siten että se äiti vaikuttaisi huonolta kun ei kokonaiskuvaa ole. 

Vierailija kirjoitti:

Perheen hoitaminen vaatii organisointikykyä ja tahtoa. Samoja asioita kuin työelämässäkin. 

Minulle vaikeinta oli se että pikkulapsen huutoitku käy niin paljon tunteisiin. Ja oman lapsen huutoitku erityisesti.

Se kyllä on ihan tutkimuksissa todettukin. Luonto varmistaa sillä tavalla että aikuiset eivät unohda pientä lasta.

Ensimmäisen lapsen pikkulapsiaikaan liittyy muitakin raskailta tuntuvia asioita kuten terveyshuolet. Onnistuuko imetys? Kehittyykö lapsi normaalisti? Syökö hyvin? Onko koliikkia tai allergiaa? Tuleeko ummetusta? Jne.

Mutta miksi nämä asiat tuntuvat suomalaisäideistä raskaammilta kuin muista äideistä, sitä en osaa sanoa. Itse olin jotenkin hyvin herkässä mielentilassa koko pikkulapsiajan josain syystä. Muiden ihmisten ajattelematon puhe tuntui silloin hyvin raskaalta.

Ovat poikkeuksellisen isoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa italialaisen miehen kanssa ja olen huomannut muutaman euron Suomeen verrattuna. Ensinnäkin moni lapsi menee päiväkotiin jo noin vuoden ikäisenä, vaikka äiti olisi kotona. Tätä pidetään ihan normaalina, eikä kukaan ihmettele. Äiti saa rauhassa siivota, käydä kampaajalla ja lapsi saa kavereita. Myös isovanhemmat auttavat todella paljon, kun taas Suomessa monella mummolla teatterit ja harrastukset menevät lapsenlapsen edelle. En ole huomannut samanlaista syyllistämistä lasten ruutuajasta kuin Suomessa.

Minä komppaisin myös tätä, että isovanhemmilla kiinnostavat enemmän omat menot kuin lastenlapset. Ikävää on se, että isovanhemmat unohtavat, miten nopeasti lapset kasvavat. Aika, jolloin lapsenlapsen kanssa luodaan ne läheiset välit, on lyhyt. Jos sen Emma-Oliverin 4 v kanssa ei halua nyt viettää aikaa enempää kuin pari kertaa vuodessa ohimennen, eivät välit muodostu läheisiksi. Ei sitten aikanaan sitä Emma-Oliver 16 veetä kiinnosta mummon seura, jos mummo on ihan vieras.

Eikä se lastenlasten kanssa oleminen tarkoita, että pitäisi olla 24/7 apuna. Mutta jos energiaa riittää monta kertaa viikossa harrastuksiin, mummojen lounaspiireihin ja muihin, miksi ei voisi jotakin noista omista menoista korvata ajalla lastenlasten kanssa? 

Täällä on päiviä käyty keskustelua, missä mummoja vain haukutaan. Syöttävät vain herkkuja, eivät kunnioita vanhempien sääntöjä ja hemmottelevat lasta, ei pidä ruteeneista kiinni. Ei ihme, jos ei halua ottaa pientä hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa italialaisen miehen kanssa ja olen huomannut muutaman euron Suomeen verrattuna. Ensinnäkin moni lapsi menee päiväkotiin jo noin vuoden ikäisenä, vaikka äiti olisi kotona. Tätä pidetään ihan normaalina, eikä kukaan ihmettele. Äiti saa rauhassa siivota, käydä kampaajalla ja lapsi saa kavereita. Myös isovanhemmat auttavat todella paljon, kun taas Suomessa monella mummolla teatterit ja harrastukset menevät lapsenlapsen edelle. En ole huomannut samanlaista syyllistämistä lasten ruutuajasta kuin Suomessa.

Vuoden ikäinen ei kaipaa "kavereita" vaan äitiään. 

Kyllä moni tuo Suomessakin vuoden ikäisen päiväkotiin. Töissä päiväkodissa niin tiedän tämän. Eivät osaa kävellä ja järjestetään aamupäiväunia, mikä hankalaa kun henkilökuntaa ei sen enempää ole.

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan, että ei pikkulapsiaikana tarvitse rahaa. Ai eikö? Vauvalla/taaperolla menee vaippoja, eivät todellakaan ole halpoja ja kestovaippojen pesurumba ei ole kaikille arjessa mahdollinen. Pieni lapsi kasvaa nopeasti ja tarvitsee säännöllisesti uudet vaatteet. Vaikka ostaisi käytettynä, ei ole halpaa lystiä hankkia joka vuosi uusia talvihaalareita, välikausihaalareita, talvivaatteita, kesävaatteita, kenkiä jne. Tähän päälle vielä päiväkotimaksut. Kyllä, moni pienituloinen saa ne ilmaiseksi, mutta esim. meidän asuinpaikkakunnalla jopa meiltä alle keskituloisilta peritään täysi maksu (311 e/kk). Maksuun ei saa mitään alennusta, vaikka lapsi olisi pois päiväkodista pari viikkoa kuukaudesta. Eli vaikka pidettäisiin lyhyempää päivää/oltaisiin osa kuukaudesta lomalla, summa on silti sama.

Ja kyllä, menee sitä rahaa koululaisen/teininkin kanssa, mutta harvemmin tarvitsee joka talveksi ostaa uutta haalaria eikä koulussa opiskelustakaan veloiteta vanhemmilta 300 e/kk.

Monella koululaisella on harastuksia ja teinit syövät kuin hevoset. Kolme teiniä talossa ja se ruuan määrä on valtava, mitä syövät. Ja myös kuluttavat energiaa, kun urheilijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa italialaisen miehen kanssa ja olen huomannut muutaman euron Suomeen verrattuna. Ensinnäkin moni lapsi menee päiväkotiin jo noin vuoden ikäisenä, vaikka äiti olisi kotona. Tätä pidetään ihan normaalina, eikä kukaan ihmettele. Äiti saa rauhassa siivota, käydä kampaajalla ja lapsi saa kavereita. Myös isovanhemmat auttavat todella paljon, kun taas Suomessa monella mummolla teatterit ja harrastukset menevät lapsenlapsen edelle. En ole huomannut samanlaista syyllistämistä lasten ruutuajasta kuin Suomessa.

Vuoden ikäinen ei kaipaa "kavereita" vaan äitiään. 

Kyllä moni tuo Suomessakin vuoden ikäisen päiväkotiin. Töissä päiväkodissa niin tiedän tämän. Eivät osaa kävellä ja järjestetään aamupäiväunia, mikä hankalaa kun henkilökuntaa ei sen enempää ole.

Eikö sillä pienten osastolla ole henkilökunta mitoitettu pienten tarpeisiin? Aivan, on.

Moni joutuu palaamaan töihin säilyttääkseen työpaikkansa, jota puolestaan tarvitaan, että voi elättää lapsensa ilman tukia

Arvasin, että isovanhemmat siellä tikun nokkaan laitetaan, mutta eihän ne saa tulla sinne nuoren perheen kotiin auttamaan, kun se on puuttumista heidän asioihinsa!

Ja äidille pitää antaa se vauva rauha!

Ei saa tulla katsomaankaan vauvaa.

Ja kaiken tekee aina väärin.

Arvatkaa uskaltaako tässä yhtään mitään.  

Onneksi naaraat eivät porsi ja syntyvyys on maailan pienin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa italialaisen miehen kanssa ja olen huomannut muutaman euron Suomeen verrattuna. Ensinnäkin moni lapsi menee päiväkotiin jo noin vuoden ikäisenä, vaikka äiti olisi kotona. Tätä pidetään ihan normaalina, eikä kukaan ihmettele. Äiti saa rauhassa siivota, käydä kampaajalla ja lapsi saa kavereita. Myös isovanhemmat auttavat todella paljon, kun taas Suomessa monella mummolla teatterit ja harrastukset menevät lapsenlapsen edelle. En ole huomannut samanlaista syyllistämistä lasten ruutuajasta kuin Suomessa.

Vuoden ikäinen ei kaipaa "kavereita" vaan äitiään. 

Kyllä moni tuo Suomessakin vuoden ikäisen päiväkotiin. Töissä päiväkodissa niin tiedän tämän. Eivät osaa kävellä ja järjestetään aamupäiväunia, mikä hankalaa kun henkilökuntaa ei sen enempää ole.

Eikö sillä pienten osastolla ole henkilökunta mitoitettu pienten tarpeisiin? Aivan, on.

Moni joutuu palaamaan töihin säilyttääkseen työpaikkansa, jota puolestaan tarvitaan, että voi elättää lapsensa ilman tukia

Naiset halusivat uran ja työelämään. Saitte haluamanne.

Av:lla on ollut nytkin useamman ketjun verran valitusta lapsista ja lapsiperheistä. Yhdessä ketjussa valitettiin, että lapset mekkaloi pihalla ja ketjussa yleisesti väitettiin, että nykyään lapset eivät osaa tehdä mitään muuta kuin huutaa ja kiljua täysin päättömästi. Toisessa ketjussa valitettiin siitä, että lapset katsoivat Pipsa Possua aamupalalla ja ketjussa yleisesti valitettiin siitä, miten joko lapset katsovat liikaa älylaitteita, tai lapsista lähtee liikaa ääntä ja lapset häiritsevät. Lasten pitäisi istua hiljaa paikallaan, mutta älylaitteita ei saisi olla. Olen joskus harvoin antanut itsekin lapselle kännykän käteen ja laittanut lastenohjelman pyörimään, kun on ollut aivan pakko hoitaa jotakin asiaa ja lapsi on ollut todella levoton ja äänekäs ja ruudun olen antanut sillä ajatuksella, että annan muille ihmisille rauhan.

Ihmiset puhuvat nostalgisesti ajasta 20-30 vuotta sitten. Silloin eivät lapset huutaneet ja mekastaneet ja kaikki osasivat käyttäytyä. Silloin vain oli yleisesti käytössä fyysinen kuritusväkivalta ja muistan itsekin saaneeni selkäsaunoja ja tukistuksia ihan jostain parivuotiaasta lähtien. Tämä on itseasiassa jopa kirjoitettu vauvakirjaani, että minut lyötiin tai tukistettiin kiltiksi. 

20-30 vuotta sitten vanhemmat viettivät paljon vähemmän aikaa lastensa kanssa mitä vanhemmat nykyään, en muista että kanssani olisi vietetty aikaa juuri koskaan, vaan leikin joko sisarusteni kanssa tai naapurin lasten. Aikuiset antoivat vain ruokaa ja vaatettivat. Niin sanottu hyvä käytös saatiin aikaiseksi väkivallan pelolla ja väkivallalla. Nykyään noin ei luojan kiitos saa enää lain mukaan toimia.

Lapset sai kyllä silloin aikoinaan leikkiä ihan rauhassa pihalla, joku naapurin äkäinen mummo saattoi tulla huutamaan ja kyttäsi ikkunasta, mutta tällaiset henkilöt tiedettiin heikkohermoisiksi ja varottiin yleisesti menemästä liian lähelle mummon taloa. 

Nykyään lapsista ei saisi lähteä minkäänlaista ääntä. Jopa vauvojen suhteen vaatimuksena on, että jos vauva itkee, niin pitäisi lähteä pois vaikka kesken bussimatkan, ettei muut matkustajat häiriinny. En itsekään pidä täysin kurittomista ja rajattomista lapsista, mutta jos rehellisiä ollaan, niin täysin kurittomia lapsia on todella vähän.

Omalla lapsellani on tiukat rajat ja säännöt, en ole vapaan kasvatuksen kannattaja. Lapseni on ikäisiään vilkkaampi, äänekkäämpi ja levottomampi, mikä aiheuttaa itselleni lisästerssiä aina kun ollaan ihmisten ilmoilla, sillä lapsi vaatii jatkuvaa ohjausta ja läsnäoloa. Silti tunnen alitajuista, jatkuvaa pelkoa siitä, että lapseni on liikaa, on haitaksi, ärsyttää jotakuta. Vaikka esim. bussimatkoilla panostan paljon matkaan, luen lapselle vaikka pari tuntia putkeen kirjoja, keksin satuja, keksin tekemistä ja sen sellaista, ettei lapsestani olisi haittaa ja tiedän tekeväni todella hyvää työtä sen suhteen.

Oli hämmentävää käydä lapseni kanssa Kreikassa, kun vastaanotto oli todella lämmin, ystävällinen ja hyväksyvä. Lapseni oli tervetullut joka paikkaan, minua autettiin ja lapselleni oltiin todella ystävällisiä. Siellä huomasin ensimmäistä kertaa, miten valtavaa jännitystä ja painolastia kannan mukanani Suomessa. Tämä on yksi erittäin iso asia mikä Suomessa kuormittaa, lapsiin suhtaudutaan vihamielisesti ja lapset eivät saisi näkyä eikä kuulua millään tavalla. Jopa vauvoilta vaaditaan hiljaisuutta. Ja imetys, sitähän ei sitten saisi julkisesti tehdä missään :D.

Täällä kysellään, saako mummi ollamummi omalla tavallaan.

Minulle ei olisi 70-luvulla tullut mieleenkään edes ajatella asiaa.

Meillä mummit sai olla sellaisia kuin olivat, kumpikin.  Kumpikin sai hoitaa vauvaa miten halusivat.  Ei mennyt vauva piloille millään lailla.

Usein varsinkin kesäaamuisin anoppi ilmestyi ovemme taakse pullapussi kädessä ja kyseli joko täällä ollaan hereillä, keitetäänpäs kahvit!

Se oli minusta ihanaa!  Yhdessä hoidettiin vauvaa ja juteltiin kaikista maailman asioista.

Anoppi asui lähellä ja myös minä laitoin usein vauvan vaunuihin ja käveltiin sinne anopille.  Minä olin siis kotona vauvan kanssa ja mies töissä.  Minä muistan sen ja ne myöhemmät kesät kultaisina aikoina.  

Äidilleni vein lasta enemmän sitten, kun lapsi oli isompi ja lähdin opiskelemaan.  Äiti kävi lapseni kanssa kaikki sukulaiset läpi.

Minä en koskaan ajatellut, että tekeekö ne jotain väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa italialaisen miehen kanssa ja olen huomannut muutaman euron Suomeen verrattuna. Ensinnäkin moni lapsi menee päiväkotiin jo noin vuoden ikäisenä, vaikka äiti olisi kotona. Tätä pidetään ihan normaalina, eikä kukaan ihmettele. Äiti saa rauhassa siivota, käydä kampaajalla ja lapsi saa kavereita. Myös isovanhemmat auttavat todella paljon, kun taas Suomessa monella mummolla teatterit ja harrastukset menevät lapsenlapsen edelle. En ole huomannut samanlaista syyllistämistä lasten ruutuajasta kuin Suomessa.

Vuoden ikäinen ei kaipaa "kavereita" vaan äitiään. 

Kyllä moni tuo Suomessakin vuoden ikäisen päiväkotiin. Töissä päiväkodissa niin tiedän tämän. Eivät osaa kävellä ja järjestetään aamupäiväunia, mikä hankalaa kun henkilökuntaa ei sen enempää ole.

Lapseni meni 1 vuoden ja 2 kuukauden ikäisenä päiväkotiin, sillä siihen asti vanhempainvapaat kestävät, jos molemmat vanhemmat pitävät maksimissaan omat osuutensa. Kodinhoidontuki ei riitä mihinkään ja yhden ihmisen palkka pitäisi olla verotuksen takia lähellä kymppitonnia, että sillä tulisi toimeen. Ei nykyajan vanhemmilla ole varaa olla vuosikausia kotona niin, että vain toinen vanhemmista käy töissä. Luulisi että matalapalkkaisena hoksaisit tämän, kun et itsekään pärjäisi pelkällä kodinhoidontuella.

Oman lapseni päiväkodissa pienten ryhmässä oli erilainen mitoitus varhaiskasvatuslakiin perustuen ja tietääkseni kaikkien päiväkotien pitää noudattaa lakiin kirjattua mitoitusta. Rikotaanko työpaikassasi siis varhaiskasvatuslakia? Jos näin on, eikö ratkaisu olisi ennemmin se, että tekisit vaikka nimettömän ilmiannon jollekin valvovalle viranomaiselle varhaiskasvatuslain rikkomisesta, kuin että syytät vanhempia siitä, että pakon edessä tuovat vuoden ikäisen lapsensa hoitoon?

Täällä puhutaan paljon aivan asiaa tästä. 

Systeemin asenne on tehty kyttä-kyylä- ja stasiluonteiseksi eikä miksikään positiiviseksi edes minimi "lämmintä kättä antavaksi" saati muuta. Oikeita ongelmia ei tahdota edes tunnustaa pitäen silmät kiinni ettei vain tarvitsisi missään tapauksessa tehdä mitään koska se maksaa eikä ihmisen ole mitään väliä. Toisaalta halutaan väkisin suurennuslasilla tutkimalla etsiä ja "tehdä olemattomista ongelmia ja hiekanjyväsistä vuoria". Mikään ei tee mitään järkeä, edes kaupunkilaisjärkeen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku kommentoi, miksi ei auta pikkulapsiarkea eläviä ystäviään, kun haluaa nyt omien lasten ollessa isompia levähtää ja toipua itse. Eihän kukaan sano, että pitäisi olla usein auttamassa. Enkä itse sellaista odottaisi. Mutta olisihan se ollut todella ihanaa, jos joku olisi pari kertaa vauvavuonna vienyt vauvan vaunulenkille tunniksi tai taaperoaikana viettänyt tunnin leikkipuistossa, jotta olisin saanut levätä. Tuskinpa isojen alakouluikäisten vanhemman toipumista estää, jos auttaisi vaikka tuttua lapsiperhettä kerran tai kahdesti vuodessa.

No, muutaman kerran olen lapsenvahtina ollut, ja hyvä ettei kalentereista heti katsottu jo seuraavaa aikaa, jolloin voisin taas olla apuna.

Oma elämäni oli kuitenkin vuosikausia tauolla, kun olin kiinni omassa lapsessani. Nyt kun olen sen ajan yli elänyt, ja aikaa on myös itsellenikin, en suostu siihen, että minua sanotaan tämän vuoksi itsekkääksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa italialaisen miehen kanssa ja olen huomannut muutaman euron Suomeen verrattuna. Ensinnäkin moni lapsi menee päiväkotiin jo noin vuoden ikäisenä, vaikka äiti olisi kotona. Tätä pidetään ihan normaalina, eikä kukaan ihmettele. Äiti saa rauhassa siivota, käydä kampaajalla ja lapsi saa kavereita. Myös isovanhemmat auttavat todella paljon, kun taas Suomessa monella mummolla teatterit ja harrastukset menevät lapsenlapsen edelle. En ole huomannut samanlaista syyllistämistä lasten ruutuajasta kuin Suomessa.

Minä komppaisin myös tätä, että isovanhemmilla kiinnostavat enemmän omat menot kuin lastenlapset. Ikävää on se, että isovanhemmat unohtavat, miten nopeasti lapset kasvavat. Aika, jolloin lapsenlapsen kanssa luodaan ne läheiset välit, on lyhyt. Jos sen Emma-Oliverin 4 v kanssa ei halua nyt viettää aikaa enempää kuin pari kertaa vuodessa ohimennen, eivät välit muodostu läheisiksi. Ei sitten aikanaan sitä Emma-Oliver 16 veetä kiinnosta mummon seura, jos mummo on ihan vieras.

Eikä se lastenlasten kanssa oleminen tarkoita, että pitäisi olla 24/7 apuna. Mutta jos energiaa riittää monta kertaa viikossa harrastuksiin, mummojen lounaspiireihin ja muihin, miksi ei voisi jotakin noista omista menoista korvata ajalla lastenlasten kanssa? 

Täällä on päiviä käyty keskustelua, missä mummoja vain haukutaan. Syöttävät vain herkkuja, eivät kunnioita vanhempien sääntöjä ja hemmottelevat lasta, ei pidä ruteeneista kiinni. Ei ihme, jos ei halua ottaa pientä hoitoon.

Me ollaan annettu mummolle aika vapaat kädet, saavat hoitaa ukin kanssa omalla tavallaan, sillä tiedä heidän pitävän lapseni hengissä ja se on pääasia. Ehkä lähinnä toisinaan ihmettelen sitä, että ei kuunnella vanhempien vinkkejä esim. nukkumisen suhteen ja sitten ollaan lopen väsyneitä siitä, että lapsi herää mummolassa kukonlaulun aikaan. Isovanhemmilla on se ajatus, että ennenkin lapset ovat nukkuneet ilman verhoja valoisassa kesäyössä ongelmitta, niin ei tämäkään lapsi hämärää huonetta tarvitse. Se on tietty ihan ok, tekevät tavallansa ja kärsivät seurauksista, sillä ei meillä lapsi kuku koskaan hereillä kuuden aikaan. Mihinkään ei kuitenkaan puututa eikä mitään muuta sanota kuin iso kiitos samalla kun lapsi palaa kotiin. Joskus sitä vain itsekseen miettii, että voisi niillä lapsen vanhemmilla olla jotain ihan oikeaakin tietoa omaan lapseensa liittyen, joka voisi helpottaa isovanhempienkin hoitourakkaa. Mutta lapsen vanhemman kokemuksia omasta lapsesta ei tunnuta oikein kuuntelevan. Noh, tämä on pieni juttu ja ennen kaikkea on ihanaa, että lapsella on osallistuvat isovanhemmat, se on kaikista tärkein asia ja siitä ollaan todella kiitollisia.

Vierailija kirjoitti:

Lasusysteemi ja neuvolan negatiivinen suhtautuminen äiteihin. Lasusysteemin on keksinut joku mielenterveysongelmainen. Suomessa kaikki on niin jäykkää ja byrokraattista.

Jos et pärjää yksin vanhempana, ainoa yhteiskunnan ”käden ojennus” on lastensuojeluilmoitus ja sossun rattaisiin joutuminen. Jälki on usein rumaa lapsille ja vanhemuudelle ja tolkuttoman kallista veronmaksajille.

Varsinkin nuoret tuoreet äidit väsyy ja ahdistuu siittä kun joutuu hoitamaan kaikki muunkin elämänkin eikä saa vaan sulkeutua vauvakuplaan jossa muut hoitaa muu elämän. Tähän lisättynä vielä se nykyajan naistwn asenne että mitään ei koskaan haluaisi/jaksaisi tehdä itse kun kaikki vaaditaan muiden tekemänä. Nykyajan naiset on tavallaan kuin huollettavia lapsia joita pitää palvella koko ajan ja tehdä asioita näiden eteen kun ei itse pysty tai kykene tekemään juuri mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa italialaisen miehen kanssa ja olen huomannut muutaman euron Suomeen verrattuna. Ensinnäkin moni lapsi menee päiväkotiin jo noin vuoden ikäisenä, vaikka äiti olisi kotona. Tätä pidetään ihan normaalina, eikä kukaan ihmettele. Äiti saa rauhassa siivota, käydä kampaajalla ja lapsi saa kavereita. Myös isovanhemmat auttavat todella paljon, kun taas Suomessa monella mummolla teatterit ja harrastukset menevät lapsenlapsen edelle. En ole huomannut samanlaista syyllistämistä lasten ruutuajasta kuin Suomessa.

Minä komppaisin myös tätä, että isovanhemmilla kiinnostavat enemmän omat menot kuin lastenlapset. Ikävää on se, että isovanhemmat unohtavat, miten nopeasti lapset kasvavat. Aika, jolloin lapsenlapsen kanssa luodaan ne läheiset välit, on lyhyt. Jos sen Emma-Oliverin 4 v kanssa ei halua nyt viettää aikaa enempää kuin pari kertaa vuodessa ohimennen, eivät välit muodostu läheisiksi. Ei sitten aikanaan sitä Emma-Oliver 16 veetä kiinnosta mummon seura, jos mummo on ihan vieras.

Eikä se lastenlasten kanssa oleminen tarkoita, että pitäisi olla 24/7 apuna. Mutta jos energiaa riittää monta kertaa viikossa harrastuksiin, mummojen lounaspiireihin ja muihin, miksi ei voisi jotakin noista omista menoista korvata ajalla lastenlasten kanssa? 

Täällä on päiviä käyty keskustelua, missä mummoja vain haukutaan. Syöttävät vain herkkuja, eivät kunnioita vanhempien sääntöjä ja hemmottelevat lasta, ei pidä ruteeneista kiinni. Ei ihme, jos ei halua ottaa pientä hoitoon.

Niin. Vaihtoehtohan ei siis ole että olisivat ihmisiksi?

Vierailija kirjoitti:

Suomi on yksi maailman epäempaattisimmista maista, joten ei ole ihme, ettei vahnemmuus oikein anna narsistiselle suomalaisnaiselle mitään positiivista, joka auttaisi jaksamaan.

Mene etelän maihin joissa empatiakyvyttömyyttä enemmän, pettämistä ja mustasukkaisuutta enemmän samoin kuin myös naisten harjoittamaa väkivaltaa