Lue keskustelun säännöt.
Suomalaisäidit ovat poikkeuksellisen loppu – Tutkijat löysivät yllättävän paradoksin: ”Pudotus on iso”
08.07.2026 |
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/a/95f40627-c1df-435b-b682-a4bf63885732
Artikkeli on maksullinen, mutta tekoäly tivistää jutun näin:
Artikkeli käsittelee THL:n ja Helsingin yliopiston tuoretta tutkimusta, jossa havaittiin, että suomalaisäidit kokevat poikkeuksellisen paljon uupumusta verrattuna muihin Pohjoismaihin – vaikka Suomi on monella mittarilla yksi maailman parhaista maista lapsiperheille.
Paradoksi
Tutkijat kuvaavat ilmiötä paradoksiksi:Suomessa on laaja neuvolajärjestelmä, perhevapaat, subjektiivinen päivähoito-oikeus ja korkea koulutustaso.
Silti äidit raportoivat enemmän uupumusta, stressiä ja riittämättömyyden tunnetta kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa.Tutkijoiden mukaan ”pudotus on iso”: suomalaisäitien hyvinvointi on heikentynyt selvästi viime vuosien aikana.
Mistä uupumus johtuu?
Artikkelin mukaan tutkimus nostaa esiin useita tekijöitä:
Arjen kuormitus on kasvanut: työelämän paineet, jatkuva suorittamisen kulttuuri, ja kotitöiden epätasainen jakautuminen.
Yksin pärjäämisen normi: suomalaiskulttuurissa korostuu vahva omillaan selviytymisen eetos.
Tukiverkostojen oheneminen: isovanhemmat asuvat kauempana, yhteisöllisyys on heikentynyt.
Mielenterveyden haasteet ovat lisääntyneet, ja avun hakeminen koetaan yhä raskaaksi.
Pienten lasten äidit ovat erityisen kuormittuneita.Tutkijat korostavat, että uupumus ei ole yksilön vika vaan rakenteellinen ongelma.
Miksi juuri Suomessa?Artikkeli nostaa esiin yhden yllättävän havainnon: Suomalaisäidit kokevat vähemmän iloa vanhemmuudesta kuin muissa Pohjoismaissa.
Tämä ei tarkoita, etteivät he rakastaisi lapsiaan – vaan että arjen kuormitus syö ilon tunteita.Tutkijoiden mukaan suomalaisilla äideillä on usein korkeat odotukset itsestään, ja epäonnistumisen pelko on yleistä.
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Naisethan halusivat tasa-arvoa ja tehdä mitä miehetkin tekevät. No, olkaa hyvä vain ja lakatkaa itkemästä.
Naisethan tekee jo mitä miehetkin tekevät, plus sen päälle raskaus, synnytys, lastenhoito, kodinhoito, miehen hoito tai siitä eroonpääsemisen vaara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ihmettelen tätä. Nykyään näkee isiä tosi paljon lastensa kanssa ulkona, miten voi olla niin kuormittavaa?
Öööh. Meidän Äiti hoiti viisi lasta ihan yksinään. Isä oli töissä eikä ottanut juurikaan lastenhoitoon osaa.
Vesi haettiin kaivosta. Lämmitys puilla. Pyykki pestiin käsin samoin tiskit...
Miltäs kuulostaa Kumihuulisesta "Pitää olla omaa aikaa" Nykyäidistä?
Niin, äitisi elämä oli yhtä helvettiä. Arvelen, että lapsien tehtävä oli toimia kotiorjina, koska äitisi ei muuten olisi selvinnyt. Lapsiin ei pahemmin huomiota kiinnitetty - siinähän keskenään tappelivat
Terveisin henkilö, joka 8v osasi tehdä läskisoosin ja laittaa tulet uuneihin ja siinä sivussa vahti pikkuveljeä. Hyvä meininki.
Isäni joutui viisivuotiaasta asti olemaan lapsenvahti kolmevuotiaalle veljelleen. Nuorempi veli oli rasavilli ja isä sai lukemattomat selkäsaunat, kun ei vahtinut veljeään tarpeeksi tarkasti ja veli ehti tekemään koiruuksia. Kymmenvuotiaana sitten talon töihin, kun veli oli tarpeeksi vanha, eikä tarvinnut vahtijaa. Töitä oli koko ajan, paitsi koulussa sai käydä.
Ihanaa elämää.
Mutta nykyään on vielä rankempaa. Ei ihme että ollaan ihan loppu.
Roboimuri. Tiskikone. Pyykkikone. Woltti. Kaupan valmisruoat. Paistopisteet. Kertakäyttövaipat.
Ja yksi Lapsi....Kovaa on nykyelämä.
Valmisruokia, vaippoja, pyykkikone ja paistopisteet oli ihan yleisiä silloin 80-luvulla.
Muistan kun äitini kasvatus ja huolenpito oli lähinnä sitä, että teki viikonloppuna jonkin valmismarinoidun lihan ja makaronia tai pottua, ehkä hyvällä tuurilla kurkkua lisäksi. Arkena ei tarvinnutkaan tehdä lämmintä ruokaa kun syötiin koulussa. Koulun jälkeen pystyi syömään leipää.
Joskus jos äitillä oli iltavuoro niin unohti sitä leipääkin ostaa. Sitten käytiin naapurilla syömässä ja kaikki pitivät tätä ihan normaalia. Jouluksi ja kesäksi äiti lähetti meidät mummolaan, jossa inhosin olla. Äiti ei myöskään koskaan laittanut meitä nukkumaan, saatoin 5-vuotiaana valvoa ainoana hereillä ties kuinka myöhään. Äiti laittoi vain itse nukkumaan. Meidän hampaidenpesusta ei huolehdittu ja kaikilla meillä on todella huonokuntoiset hampaat nyt aikuisiällä. Lista on loputon!
Oli se silloin 80-90-luvulla helppoa oikesti. Sait laiminlyödä niin paljon kun sielu sieti ja kenelläkään ei kiinnostanut. Ei ihme että nykyvanhemmat mieluummin uupuvat kuin ottavat mitään parin tunnin lastenhoitokeikkaa isompaa apua. Jos minulla olisi lapsia niin en todellakaan laittaisi äidille yökylään. Ehkä kun lapsi osaisi jo olla itsekseen kotona saattaisin hänen vastuulle jättää yksin lapsen. Tyyliin kouluiässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitejä kytätään, syyllistetään ja arvostellaan joka paikassa. Myös ne muka auttavat tahot kuten neuvola ja päiväkoti. Se on aivan helwatan raskasta.
No ketä siellä on töissä missä teitä kytätään?
Vanhana ihmisenä sanoisin, että neuvola ja päiväkoti ovat joutuneet viime vuosina aivan väärille urille. Niiden touhuissa ei ole enää mitään järkeä.
Lastenneuvolassa tulisi keskittyä lapsen kehitykseen, eikä ihmetellä äidin arvoja, syömisiä ja turvaverkkoja. Päiväkodissa taas pitäisi löytyä lämmin syli, eikä sossun ja päiväkodin yhteisiä palavereja, joissa lapset jaetaan jyviin ja akanoihin.
Kylläpä sinulla on vanhaksi ihmiseksi paljon tietoa sossun ja päiväkodin yhteisistä palavereista nykypäivänä.
On se kumma, miten jotkut onniatuvat aina sitä omaa agendaa tunkemaan ketjuun kuin ketjuun. Neuvolasta ja päiväkodista on varmaan tehty lasuja ja koska ei voi siellä omassa elämässä puhua mustaa valkoiseksi niin tullaan satuilemaan nettiin, jotta jonnekin saa sen myrkkynsä purkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasusysteemi ja neuvolan negatiivinen suhtautuminen äiteihin. Lasusysteemin on keksinut joku mielenterveysongelmainen. Suomessa kaikki on niin jäykkää ja byrokraattista.
Jos et pärjää yksin vanhempana, ainoa yhteiskunnan ”käden ojennus” on lastensuojeluilmoitus ja sossun rattaisiin joutuminen. Jälki on usein rumaa lapsille ja vanhemuudelle ja tolkuttoman kallista veronmaksajille.
Me menimme yksityiselle lastenpsykiatrille, kun lapsemme oli alkanut lyömään päiväkodissa, kotona ja isovanhempien luona. Kerroimme, että kaipaisimme neuvoja miten lapsen käytös saataisiin kitkettyä. Psykiatri keskittyi käynnin ajan tarkastelemaan meidän vanhempien toimintaa, eikä saatu yhtään ainutta neuvoa. Käynnin lopuksi totesi, että vanhemmat vaikuttavat kuormittuneilta ja meidän kannattaisi tehdä itsestämme lasu. Ei tuntunut auttamiselta tuo käynti.
Onhan tämä yhteiskunta nätisti sanottuna syvältä. Tässäkin tapauksessa riittää, että päiväkodissa on työntekijä, joka on ottanut lapsen silmätikukseen, ja jälki on sitten edellä kerrotun näköistä.
Psykiatrin sijaan etsisin psykologin, koska leipääntyneet psykiatrit tykkäävät vain määrätä psyykkeeseen vaikuttavia lääkkeitä eivätkä pskaakaan ole kiinnostuneita syistä. Psykologit sen sijaan voisivat auttaa paremmin.
Ennen wanhaan lapset hätisteltiin pois vanhempien jaloista pihalle keskenään, jolloin äidit sai päivittäin aikaa ilan lapsia, oli se sitten vaikka pyykkihuoltoa tai ruuanlaittoa. Nykyään lapsia ei missään tilanteessa saa päästää silmistään ja pitää vahtia 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitejä kytätään, syyllistetään ja arvostellaan joka paikassa. Myös ne muka auttavat tahot kuten neuvola ja päiväkoti. Se on aivan helwatan raskasta.
No ketä siellä on töissä missä teitä kytätään?
Vanhana ihmisenä sanoisin, että neuvola ja päiväkoti ovat joutuneet viime vuosina aivan väärille urille. Niiden touhuissa ei ole enää mitään järkeä.
Lastenneuvolassa tulisi keskittyä lapsen kehitykseen, eikä ihmetellä äidin arvoja, syömisiä ja turvaverkkoja. Päiväkodissa taas pitäisi löytyä lämmin syli, eikä sossun ja päiväkodin yhteisiä palavereja, joissa lapset jaetaan jyviin ja akanoihin.
Kylläpä sinulla on vanhaksi ihmiseksi paljon tietoa sossun ja päiväkodin yhteisistä palavereista nykypäivänä.
On se kumma, miten jotkut onniatuvat aina sitä omaa agendaa tunkemaan ketjuun kuin ketjuun. Neuvolasta ja päiväkodista on varmaan tehty lasuja ja koska ei voi siellä omassa elämässä puhua mustaa valkoiseksi niin tullaan satuilemaan nettiin, jotta jonnekin saa sen myrkkynsä purkaa.
Olen olen päiväkodissa töissä 10v. Sossut soittelee viikottain josko jotain olisi mihin voisi puuttua.
Yksi perhe oli mistä kyselivät ihan päivittäin. Muuttivat lopulta toiselle puolen Suomea.
Kokouksia on jatkuvalla syötöllä.
Huolenaiheeksi riittää n e kuuluisat eripari sukatkin.
Siinä tuo vanhempi ihminen on täysin oikeassa.
Meidän pitää myös kysellä lapsilta syömisestä, nukkumisesta jne. onko äiti väsynyt. Koska matalalla kynnyksellä pitää olla huolissaan.
En halunnut enää olla huolissani potkujen uhalla. Tuo ilmoitus pakko vie ilon koko hommasta.
Paperityö ja puhelut vie älyttömästi aikaa.
Jännä juttu kun jos isä tuo päikkäriin niin eripari sukat ei ole huolenaihe tai isän väsymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitejä kytätään, syyllistetään ja arvostellaan joka paikassa. Myös ne muka auttavat tahot kuten neuvola ja päiväkoti. Se on aivan helwatan raskasta.
No ketä siellä on töissä missä teitä kytätään?
Vanhana ihmisenä sanoisin, että neuvola ja päiväkoti ovat joutuneet viime vuosina aivan väärille urille. Niiden touhuissa ei ole enää mitään järkeä.
Lastenneuvolassa tulisi keskittyä lapsen kehitykseen, eikä ihmetellä äidin arvoja, syömisiä ja turvaverkkoja. Päiväkodissa taas pitäisi löytyä lämmin syli, eikä sossun ja päiväkodin yhteisiä palavereja, joissa lapset jaetaan jyviin ja akanoihin.
Kylläpä sinulla on vanhaksi ihmiseksi paljon tietoa sossun ja päiväkodin yhteisistä palavereista nykypäivänä.
On se kumma, miten jotkut onniatuvat aina sitä omaa agendaa tunkemaan ketjuun kuin ketjuun. Neuvolasta ja päiväkodista on varmaan tehty lasuja ja koska ei voi siellä omassa elämässä puhua mustaa valkoiseksi niin tullaan satuilemaan nettiin, jotta jonnekin saa sen myrkkynsä purkaa.
Olen olen päiväkodissa töissä 10v. Sossut soittelee viikottain josko jotain olisi mihin voisi puuttua.
Yksi perhe oli mistä kyselivät ihan päivittäin. Muuttivat lopulta toiselle puolen Suomea.
Kokouksia on jatkuvalla syötöllä.
Huolenaiheeksi riittää n e kuuluisat eripari sukatkin.
Siinä tuo vanhempi ihminen on täysin oikeassa.
Meidän pitää myös kysellä lapsilta syömisestä, nukkumisesta jne. onko äiti väsynyt. Koska matalalla kynnyksellä pitää olla huolissaan.
En halunnut enää olla huolissani potkujen uhalla. Tuo ilmoitus pakko vie ilon koko hommasta.
Paperityö ja puhelut vie älyttömästi aikaa.
Jännä juttu kun jos isä tuo päikkäriin niin eripari sukat ei ole huolenaihe tai isän väsymys.
Höpö höpö. Ihan legendaa nuo ilmot eriparisukista tai väärin tehdystä makaronilaatikosta. Isiä ei todellakaan nosteta jalustalle tänä päivänä ainakaan meidän alueella. Olen joskus ihmetellyt sitä, että yksinhuoltajaisiä on tilastollisesti varsin vähän, mutta siitä huolimatta he korostuvat lastensuojelun asiakasperheissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua väsyttää se, että jatkuvasti joutuu stressaamaan, mistä päiväkodissa nyt keksitään huomauttaa. Miehelle ei joistakin asioista sanota, mutta minulle valitetaan senkin edestä.
Olin menossa hakemaan lapsia päiväkodista ja hameen pitsinen helma tarttui vahingossa portinpieleen ja siihen repesi pieni palkeenkieli. Sitä palkeenkieltä taivasteltiin sitten monta viikkoa, kun kuljen ”rikkinäisissä vaatteissa, että ”onko kaikki kunnossa” jne.
Teen kotona töitä usein joten en tod meikkaa päiväkodin takia. Ilmeisesti pitäisi, ettei huoli herää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkin ilmiö on tullut vastaan:
Isä vie lapsen päiväkotiin ns. mätsäämättömissä vaatteissa: lapsella on mustat sukat (toisessa sukassa reikä), keltaiset housut, hieman liian iso vihreä paita ja sininen hattu. Ajatellaan, että hienoa kun isä tuo lapsen päiväkotiin.
Äiti vie lapsen samoissa vaatteissa päiväkotiin. Pohditaan, onko äidillä kaikki kunnossa, kun lapsella on niin epämääräiset vaatteet.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus, kun perheessä on 5 v lapsi. Näihin vuosiin on mahtunut mm. toisen vanhemman synnytyksen jälkeinen masennus ja toisen vanhemman vakava fyysinen sairastuminen. Yksikään ystävä ei ole tarjonnut apua, vaikka ovat tienneet tilanteestamme. Kukaan heistä ei kysynyt, että voinko jotenkin auttaa tai ottaa vaikka lapsen vaunulenkille/leikkipuistoon tms, jotta saisitte välillä levätä ja ehkä viettää hetken kahdestaankin.
Paras on se, että osa n. 10 v+ lasten äideistä muistelee minulle ääneen, miten rankkaa oli omien lasten kanssa, kun lapset olivat pieniä. Silti ei käy pienessä mielessäkään, että voisi auttaa ystävää, jolla on nyt pienet lapset ja itsellä olisi enemmän aikaa/jaksamista, kun omat lapset eivät tarvitse enää äitiä yhtä intensiivisesti. Äitinä tuntuu, että se p'ska laitetaan kiertämään eikä tehdä elettäkään katkaistakseen äitiyteen liittyvää "itse pitää pärjätä" -kulttuuria.
Voi olla että he ovat itse vasta selviämässä uupumuksesta. Mutta jälleen tässäkin, kukaan ei odota että joku isä tarjoaisi apuaan, missään vaiheessa.
Aina ne joilta edes toivotaan apua ovat naisia, ystävättäriä, kummitätejä, mummoja.
Naiset hoitavat suurimman osan yhteisömme inhimillisistä asioista (raskaudesta) synnytyksestä hautajaisjärjestelyihin asti.
Jos isä on lapsen kanssa kaupassa ja ostaa nakkeja, niin on suunnilleen vuoden isä kun viettää lapsen kanssa aikaa, ottaa kauppaankin mukaan ja osaa ottaa rennosti stressaamatta ruuasta. Jos äiti tekee saman, niin on raahannut kakaran kauppaan ja syöttää laiskuuttaan epäterveellisiä nakkeja.