Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Suomalaisäidit ovat poikkeuksellisen loppu – Tutkijat löysivät yllättävän paradoksin: ”Pudotus on iso”
08.07.2026 |
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/a/95f40627-c1df-435b-b682-a4bf63885732
Artikkeli on maksullinen, mutta tekoäly tivistää jutun näin:
Artikkeli käsittelee THL:n ja Helsingin yliopiston tuoretta tutkimusta, jossa havaittiin, että suomalaisäidit kokevat poikkeuksellisen paljon uupumusta verrattuna muihin Pohjoismaihin – vaikka Suomi on monella mittarilla yksi maailman parhaista maista lapsiperheille.
Paradoksi
Tutkijat kuvaavat ilmiötä paradoksiksi:Suomessa on laaja neuvolajärjestelmä, perhevapaat, subjektiivinen päivähoito-oikeus ja korkea koulutustaso.
Silti äidit raportoivat enemmän uupumusta, stressiä ja riittämättömyyden tunnetta kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa.Tutkijoiden mukaan ”pudotus on iso”: suomalaisäitien hyvinvointi on heikentynyt selvästi viime vuosien aikana.
Mistä uupumus johtuu?
Artikkelin mukaan tutkimus nostaa esiin useita tekijöitä:
Arjen kuormitus on kasvanut: työelämän paineet, jatkuva suorittamisen kulttuuri, ja kotitöiden epätasainen jakautuminen.
Yksin pärjäämisen normi: suomalaiskulttuurissa korostuu vahva omillaan selviytymisen eetos.
Tukiverkostojen oheneminen: isovanhemmat asuvat kauempana, yhteisöllisyys on heikentynyt.
Mielenterveyden haasteet ovat lisääntyneet, ja avun hakeminen koetaan yhä raskaaksi.
Pienten lasten äidit ovat erityisen kuormittuneita.Tutkijat korostavat, että uupumus ei ole yksilön vika vaan rakenteellinen ongelma.
Miksi juuri Suomessa?Artikkeli nostaa esiin yhden yllättävän havainnon: Suomalaisäidit kokevat vähemmän iloa vanhemmuudesta kuin muissa Pohjoismaissa.
Tämä ei tarkoita, etteivät he rakastaisi lapsiaan – vaan että arjen kuormitus syö ilon tunteita.Tutkijoiden mukaan suomalaisilla äideillä on usein korkeat odotukset itsestään, ja epäonnistumisen pelko on yleistä.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Rankkaahan se kun ei voi enään peniskarusellissä pyöriä vaan pitää ottaa vastuuta lapsesta
Parempi jättää lapset tekemättä, jolloin heidän ei tarvitse sietää sinunkaltaisia tai maksaa sinulle tukia tai eläkettä, pthyi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäkää ne äidit rauhaan. Niin, myös te muut naiset. Äidit pyytävät apua, kun tarvitsevat. Ja joskus olisi hyvä kysäistä, josko olisi tarvetta avulle.
Ja miehet tietenkin. Älkää laistako hommista. Olkaa vapaaehtoisia ja opetelkaa arkiset asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on yksi maailman epäempaattisimmista maista, joten ei ole ihme, ettei vahnemmuus oikein anna narsistiselle suomalaisnaiselle mitään positiivista, joka auttaisi jaksamaan.
Heille lapsi lähinnä rahantekoautomaatti, ja ase lapsen isää vastaan, johon heillä on pakkomielle.
Jollain miehen logiikalla lapsi tuo rahaa enemmän kuin kuluttaa.
Oikeastaan tämä kertoo kaiken oleellisen, miten paljon isät lastensa elämään osallistuu, kun ymmärrys on tolla tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitejä kytätään, syyllistetään ja arvostellaan joka paikassa. Myös ne muka auttavat tahot kuten neuvola ja päiväkoti. Se on aivan helwatan raskasta.
Neuvola on paikka, jossa testataan, että osaat vastata oikein kaikkiin kysymyksiin.
Mutta kriteerit laskee heti, jos äiti kuolee synnytyksessä ja isä jää lapsen huoltajaksi. Yhtäkkiä ei ollakaan huolissaan, että lapsi traumatisoituu jos yöimetys jää välistä.
Vierailija kirjoitti:
Äitejä kytätään, syyllistetään ja arvostellaan joka paikassa. Myös ne muka auttavat tahot kuten neuvola ja päiväkoti. Se on aivan helwatan raskasta.
Kiinnitin myös huomiota tuohon, muten oli nostettu tukeviksi tekijöiksi neuvolan ja päivökodin. Nehän ovat äärimmäinen stessin lähde. Vaikka päiväkoti on myös hyödyllinen ja tarpeen, ja lapsi voi viihtyäkin siellä, ja saada kavereita, niin on selkeä ote muelestäni ollut aina päivökodeilla että arvostellaan, pitöisikö huolestua/eikö pidä, tämä on aina se ensimmäinen kysymys ennenkuin ollaan oikein tutustuttu. On vahva tunne siitä että arvioidaan huolen tasoa. Ei tueta, ei hälvennetä äidin huolia, ei vähennetä stressiä, vaan lisätään sitä merkittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on yksi maailman epäempaattisimmista maista, joten ei ole ihme, ettei vahnemmuus oikein anna narsistiselle suomalaisnaiselle mitään positiivista, joka auttaisi jaksamaan.
Sun kommentti on yksi hyvä osoitus siitä projisoinnista ja siitä, että miten äidit eivät tule kuulluksi. Kukaan ei voi myöntää että vika on rakenteellinen vaan aina pitää jatkaa äitien syyttelyä, että kyllä se tiedetään ketkä niitä oikeita narsisteja on ja ne eivät ole suinkaan ne ylityöllistetyt äidit.
Höpöhöpö!
Miehet tekee paljon enemmän tunteja, kun lasketaan palkka ja kotityöt yhteen!
Kyllä siellä ylitöissä viihdyttiinkin, eikä suostuttu ikinä vaihtamaan vuoroa, että mäkin olisin päässy välillä töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankkaahan se kun ei voi enään peniskarusellissä pyöriä vaan pitää ottaa vastuuta lapsesta
Parempi jättää lapset tekemättä, jolloin heidän ei tarvitse sietää sinunkaltaisia tai maksaa sinulle tukia tai eläkettä, pthyi!
Jännä että ne peniskarusellin penikset ei koskaan ole vastuussa mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on yksi maailman epäempaattisimmista maista, joten ei ole ihme, ettei vahnemmuus oikein anna narsistiselle suomalaisnaiselle mitään positiivista, joka auttaisi jaksamaan.
Sun kommentti on yksi hyvä osoitus siitä projisoinnista ja siitä, että miten äidit eivät tule kuulluksi. Kukaan ei voi myöntää että vika on rakenteellinen vaan aina pitää jatkaa äitien syyttelyä, että kyllä se tiedetään ketkä niitä oikeita narsisteja on ja ne eivät ole suinkaan ne ylityöllistetyt äidit.
Höpöhöpö!
Miehet tekee paljon enemmän tunteja, kun lasketaan palkka ja kotityöt yhteen!
Kyllä siellä ylitöissä viihdyttiinkin, eikä suostuttu ikinä vaihtamaan vuoroa, että mäkin olisin päässy välillä töihin.
Mitä korkeampi virka julkisella sitä enemmän väännetään muksuja ja pidetään mammalomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitejä kytätään, syyllistetään ja arvostellaan joka paikassa. Myös ne muka auttavat tahot kuten neuvola ja päiväkoti. Se on aivan helwatan raskasta.
No ketä siellä on töissä missä teitä kytätään?
Äitejä. Mutta onko pomoina kanssa? Kuka ne laittaa tarkkailemaan ja rankaisemaan auttamisen ja kannustamisen sijaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on yksi maailman epäempaattisimmista maista, joten ei ole ihme, ettei vahnemmuus oikein anna narsistiselle suomalaisnaiselle mitään positiivista, joka auttaisi jaksamaan.
Sun kommentti on yksi hyvä osoitus siitä projisoinnista ja siitä, että miten äidit eivät tule kuulluksi. Kukaan ei voi myöntää että vika on rakenteellinen vaan aina pitää jatkaa äitien syyttelyä, että kyllä se tiedetään ketkä niitä oikeita narsisteja on ja ne eivät ole suinkaan ne ylityöllistetyt äidit.
Höpöhöpö!
Miehet tekee paljon enemmän tunteja, kun lasketaan palkka ja kotityöt yhteen!
Kyllä siellä ylitöissä viihdyttiinkin, eikä suostuttu ikinä vaihtamaan vuoroa, että mäkin olisin päässy välillä töihin.
Mitä korkeampi virka julkisella sitä enemmän väännetään muksuja ja pidetään mammalomaa.
Ihan nainen yksinkö vääntää? Miehellä ei jälleen mitään vastuuta omasta toiminnastaan.
Miehet vasta lompakkoloisia onkin, kun jättää kersansa aina muiden hoidettavaksi ja usein myös maksettavaksi. Äidit yleensä osallistuu 24/7 työllä ja rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on yksi maailman epäempaattisimmista maista, joten ei ole ihme, ettei vahnemmuus oikein anna narsistiselle suomalaisnaiselle mitään positiivista, joka auttaisi jaksamaan.
Sun kommentti on yksi hyvä osoitus siitä projisoinnista ja siitä, että miten äidit eivät tule kuulluksi. Kukaan ei voi myöntää että vika on rakenteellinen vaan aina pitää jatkaa äitien syyttelyä, että kyllä se tiedetään ketkä niitä oikeita narsisteja on ja ne eivät ole suinkaan ne ylityöllistetyt äidit.
Höpöhöpö!
Miehet tekee paljon enemmän tunteja, kun lasketaan palkka ja kotityöt yhteen!
Kyllä siellä ylitöissä viihdyttiinkin, eikä suostuttu ikinä vaihtamaan vuoroa, että mäkin olisin päässy välillä töihin.
Mitä korkeampi virka julkisella sitä enemmän väännetään muksuja ja pidetään mammalomaa.
Ihan nainen yksinkö vääntää? Miehellä ei jälleen mitään vastuuta omasta toiminnastaan.
Miehet vasta lompakkoloisia onkin, kun jättää kersansa aina muiden hoidettavaksi ja usein myös maksettavaksi. Äidit yleensä osallistuu 24/7 työllä ja rahalla.
Höpöhöpö!
Miehet tekee edelleenkiin enemmän tunteja, kun lasketaan palkka ja kotityöt.
Naiset ovat vaan kovia valehtelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemus, kun perheessä on 5 v lapsi. Näihin vuosiin on mahtunut mm. toisen vanhemman synnytyksen jälkeinen masennus ja toisen vanhemman vakava fyysinen sairastuminen. Yksikään ystävä ei ole tarjonnut apua, vaikka ovat tienneet tilanteestamme. Kukaan heistä ei kysynyt, että voinko jotenkin auttaa tai ottaa vaikka lapsen vaunulenkille/leikkipuistoon tms, jotta saisitte välillä levätä ja ehkä viettää hetken kahdestaankin.
Paras on se, että osa n. 10 v+ lasten äideistä muistelee minulle ääneen, miten rankkaa oli omien lasten kanssa, kun lapset olivat pieniä. Silti ei käy pienessä mielessäkään, että voisi auttaa ystävää, jolla on nyt pienet lapset ja itsellä olisi enemmän aikaa/jaksamista, kun omat lapset eivät tarvitse enää äitiä yhtä intensiivisesti. Äitinä tuntuu, että se p'ska laitetaan kiertämään eikä tehdä elettäkään katkaistakseen äitiyteen liittyvää "itse pitää pärjätä" -kulttuuria.
Itse olen kokenut suurimmiksi ongelmiksi nämä asiat:
-Työelämä ei jousta pikkulapsiaikana. Pienen lapsen äidiltä odotetaan töissä 100 % tulosta, ei saisi olla väsynyt, puolikuntoinen tai perhe-elämä ei saisi uuvuttaa. Pitäisi lähteä työmatkoille lasten ollessa pieniä tai tehdä ilolla perhe-elämän kannalta haastavat työvuorot. Kadehdin maita (mm. Saksa), joissa suhtaudutaan vanhempien osa-aikatyöhön ja pikkulapsiarjen yhdistämiseen hyvin + sitä tuetaan myös taloudellisesti.
-Tukiverkkojen puute. Realiteetti on se, että isovanhemmat ovat iäkkäitä ja asuvat kaukana maakunnassa. Minulla on 1 sisarus, josta ei vaikean mt-ongelman vuoksi ole missään nimessä hoitamaan lasta, miehellä ei sisaruksia ole. Ei siis ole tätejä, setiä ja enoja, jotka auttaisivat. Ainoalla lapsellamme ei ole yhtään ainutta serkkua, eikä tule koskaan olemaan. Ei ole yhteisöllisyyttä, ei yhdessä vietettyjä lomia tai juhlapyhiä. Kaikessa pitää selvitä yksin.
-Negatiivinen asenne. Äitinä ei saisi valittaa mistään, "kun itse olet vanhemmuuden valinnut ja sellaista se nyt vain on, että lapsi valvottaa yöt/on vaikeasti sairas" tms. Ja toisaalta äitien ongelmia myös vähätellään reippaasti. "Pieni lapsi pienet murheet ja iso lapsi isot murheet" on sanonta, jolla voisin pyyhkiä ahterini. Ihan kuin pienen lapsen kanssa ongelmat (vaikkapa suuret unihaasteet tai syömättömyys) eivät haastaisi koko perheen arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä joku kommentoi tuoreen äidin näpäyttelystä.
Muistan synnärillä, kun lapsi vietiin 3 päivän iässä lääkärintarkastukseen. Itkin tuolle käynnille mennessä ja koko käynnin ajan. Yksikään työntekijä (lääkäri + hoitaja) ei reagoinut itkuuni mitenkään. Ei kysytty, miten voin. Eikä sanottu ääneen, että "tiesitkö, että sulla saattaisi itkettää hormonaalisista syistä juuri tässä vaiheessa, koska..."
Lapsella oli ongelmia syömisen kanssa alusta asti. Lapsi itki raivoisasti nälkäänsä, eikä häntä saatu syömään. Yksi hoitaja totesi ivallisesti kahden päivän ikäiselle "rupeapa vauva nyt syömään, ettei äidillesi tule paha mieli". Hirveää kettuilua äitiä kohtaan. En minä siksi vaadi, että lapsen on saatava ruokaa, vaan siksi että lapsi kasvaisi ja päästäisiin joskus sairaalasta kotiin.
Synnyttää voisin koska tahansa uudelleen, mutta tuo synnytyksen jälkeinen aika sairaalassa oli kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja ketkä niitä äitejä arvostelee. Toiset naiset ja äidit.
Netissä, oma äitiyteni pienten lasten äitinä on 40v takaa ja oli helpompaa kun ei jokainen ollut asiantuntija puolen vuoden yhden lapsen hoitokokemuksella. Juuri eilen täällä luin miten pitää tehdä lasu kun pieni taapero puraisee kuvassa äitiään varpaasta.
Toisaalta kun katson omien lasten ja heidän kavereidensa äitiyttä se on vain pieni osa elämää, on työ, jatko-opiskelut, ystävät, harrastukset, lasten harrastukset, matkustella pitää niin lomalla kuin työmatkoja, aika raskasta. Itse olin lasten kanssa kotona yhteensä viisi vuotta, ihan hyvin ehdin luoda uraa yms vaikka elin aikamoisessa äitikuplassa tuon pikkulapsiajan ja taloudellisesti oli varsin tiukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku kommentoi tuoreen äidin näpäyttelystä.
Muistan synnärillä, kun lapsi vietiin 3 päivän iässä lääkärintarkastukseen. Itkin tuolle käynnille mennessä ja koko käynnin ajan. Yksikään työntekijä (lääkäri + hoitaja) ei reagoinut itkuuni mitenkään. Ei kysytty, miten voin. Eikä sanottu ääneen, että "tiesitkö, että sulla saattaisi itkettää hormonaalisista syistä juuri tässä vaiheessa, koska..."
Lapsella oli ongelmia syömisen kanssa alusta asti. Lapsi itki raivoisasti nälkäänsä, eikä häntä saatu syömään. Yksi hoitaja totesi ivallisesti kahden päivän ikäiselle "rupeapa vauva nyt syömään, ettei äidillesi tule paha mieli". Hirveää kettuilua äitiä kohtaan. En minä siksi vaadi, että lapsen on saatava ruokaa, vaan siksi että lapsi kasvaisi ja päästäisiin joskus sairaalasta kotiin.
Synnyttää voisin koska tahansa uudelleen, mutta tuo synnytyksen jälkeinen aika sairaalassa oli kamalaa.
Millä tavalla tuo oli kettuilua?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kokenut suurimmiksi ongelmiksi nämä asiat:
-Työelämä ei jousta pikkulapsiaikana. Pienen lapsen äidiltä odotetaan töissä 100 % tulosta, ei saisi olla väsynyt, puolikuntoinen tai perhe-elämä ei saisi uuvuttaa. Pitäisi lähteä työmatkoille lasten ollessa pieniä tai tehdä ilolla perhe-elämän kannalta haastavat työvuorot. Kadehdin maita (mm. Saksa), joissa suhtaudutaan vanhempien osa-aikatyöhön ja pikkulapsiarjen yhdistämiseen hyvin + sitä tuetaan myös taloudellisesti.
-Tukiverkkojen puute. Realiteetti on se, että isovanhemmat ovat iäkkäitä ja asuvat kaukana maakunnassa. Minulla on 1 sisarus, josta ei vaikean mt-ongelman vuoksi ole missään nimessä hoitamaan lasta, miehellä ei sisaruksia ole. Ei siis ole tätejä, setiä ja enoja, jotka auttaisivat. Ainoalla lapsellamme ei ole yhtään ainutta serkkua, eikä tule koskaan olemaan. Ei ole yhteisöllisyyttä, ei yhdessä vietettyjä lomia tai juhlapyhiä. Kaikessa pitää selvitä yksin.
-Negatiivinen asenne. Äitinä ei saisi valittaa mistään, "kun itse olet vanhemmuuden valinnut ja sellaista se nyt vain on, että lapsi valvottaa yöt/on vaikeasti sairas" tms. Ja toisaalta äitien ongelmia myös vähätellään reippaasti. "Pieni lapsi pienet murheet ja iso lapsi isot murheet" on sanonta, jolla voisin pyyhkiä ahterini. Ihan kuin pienen lapsen kanssa ongelmat (vaikkapa suuret unihaasteet tai syömättömyys) eivät haastaisi koko perheen arkea.
Sanovatko ihmiset omaishoitajille vastaavaa:
"Sinä olet Kyllikki mennyt naimisiin Kaalepin kanssa, niin kyllä sinun pitää vaimona vain jaksaa seistä rinnalla."
"Kun sinä nyt olen omaishoitajaksi halunnut, niin siinä on vaan paljon työtä. Ja muista, että lomista saa lähinnä haaveilla."
Äitinä on joskus väsynyt. Itse hoidin yhoona 3 lasta yksin ja tein 2 työtä. Sellaista se nyt vaan oli, se aikakausi elämässä.
Ongelma monella on itsekkyys, ei tajuta että lapsi on se ykkönen ja lapsi vie aikaa ja elämä muuttuu. Näitä kannattaa pohtia jo ennen kun lapsen hankkii.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä mä ainakin olin lopen uupunut pikkulapsiainakana. Ja yksinäinen.
Kantasuomalainen