Lue keskustelun säännöt.
Suomalaisäidit ovat poikkeuksellisen loppu – Tutkijat löysivät yllättävän paradoksin: ”Pudotus on iso”
08.07.2026 |
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/a/95f40627-c1df-435b-b682-a4bf63885732
Artikkeli on maksullinen, mutta tekoäly tivistää jutun näin:
Artikkeli käsittelee THL:n ja Helsingin yliopiston tuoretta tutkimusta, jossa havaittiin, että suomalaisäidit kokevat poikkeuksellisen paljon uupumusta verrattuna muihin Pohjoismaihin – vaikka Suomi on monella mittarilla yksi maailman parhaista maista lapsiperheille.
Paradoksi
Tutkijat kuvaavat ilmiötä paradoksiksi:Suomessa on laaja neuvolajärjestelmä, perhevapaat, subjektiivinen päivähoito-oikeus ja korkea koulutustaso.
Silti äidit raportoivat enemmän uupumusta, stressiä ja riittämättömyyden tunnetta kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa.Tutkijoiden mukaan ”pudotus on iso”: suomalaisäitien hyvinvointi on heikentynyt selvästi viime vuosien aikana.
Mistä uupumus johtuu?
Artikkelin mukaan tutkimus nostaa esiin useita tekijöitä:
Arjen kuormitus on kasvanut: työelämän paineet, jatkuva suorittamisen kulttuuri, ja kotitöiden epätasainen jakautuminen.
Yksin pärjäämisen normi: suomalaiskulttuurissa korostuu vahva omillaan selviytymisen eetos.
Tukiverkostojen oheneminen: isovanhemmat asuvat kauempana, yhteisöllisyys on heikentynyt.
Mielenterveyden haasteet ovat lisääntyneet, ja avun hakeminen koetaan yhä raskaaksi.
Pienten lasten äidit ovat erityisen kuormittuneita.Tutkijat korostavat, että uupumus ei ole yksilön vika vaan rakenteellinen ongelma.
Miksi juuri Suomessa?Artikkeli nostaa esiin yhden yllättävän havainnon: Suomalaisäidit kokevat vähemmän iloa vanhemmuudesta kuin muissa Pohjoismaissa.
Tämä ei tarkoita, etteivät he rakastaisi lapsiaan – vaan että arjen kuormitus syö ilon tunteita.Tutkijoiden mukaan suomalaisilla äideillä on usein korkeat odotukset itsestään, ja epäonnistumisen pelko on yleistä.
Kommentit (232)
Onhan se iso muutos, kun suomitytöt ovat ensin villejä ja vapaita, hyvin itsenäisiä tekemään ja menemään. Sitten tulee se perhe tai lapsi, niin pallo on jalassa 18v. Insta tarjoaa vaaleanpunaista hattaramallia ja täydellisiä kiharoita yösyötön oheen. Yhteiskunta kontrolloi hienosti ja tarjoaa täydellisyyden mallia myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syynä on laiskuus ja kuvitelma, että äitiys on jotain, mikä heille vain tapahtuu. Ei mitään vastuuta omista teoista ja valittamalla yritetään saada toisia palvelemaan ja rahoittamaan omaa elämää. Semmoinen on nykysuomalainen äiti ja lisää samanlaisia tulee hillotolpalle ulkomailta.
Vierailija kirjoitti:
Syynä on laiskuus ja kuvitelma, että äitiys on jotain, mikä heille vain tapahtuu. Ei mitään vastuuta omista teoista ja valittamalla yritetään saada toisia palvelemaan ja rahoittamaan omaa elämää. Semmoinen on nykysuomalainen äiti ja lisää samanlaisia tulee hillotolpalle ulkomailta.
Kerrotko miten äidit ovat laiskoja, kun suurin osa suomalaisista äideistä käy töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on yksi maailman epäempaattisimmista maista, joten ei ole ihme, ettei vahnemmuus oikein anna narsistiselle suomalaisnaiselle mitään positiivista, joka auttaisi jaksamaan.
Sun kommentti on yksi hyvä osoitus siitä projisoinnista ja siitä, että miten äidit eivät tule kuulluksi. Kukaan ei voi myöntää että vika on rakenteellinen vaan aina pitää jatkaa äitien syyttelyä, että kyllä se tiedetään ketkä niitä oikeita narsisteja on ja ne eivät ole suinkaan ne ylityöllistetyt äidit.
Höpöhöpö!
Miehet tekee paljon enemmän tunteja, kun lasketaan palkka ja kotityöt yhteen!
Kyllä siellä ylitöissä viihdyttiinkin, eikä suostuttu ikinä vaihtamaan vuoroa, että mäkin olisin päässy välillä töihin.
Mitä korkeampi virka julkisella sitä enemmän väännetään muksuja ja pidetään mammalomaa.
Miesjohtajat perheellisiä useammin
kuin muut miehet
Julkisen sektorin johtotehtävissä toimivilla miehillä on tilastollisesti kaikkein vähiten lapsettomuutta ja suurin keskimääräinen lapsiluku. Miesjohtajien lapsiluku on korkeampi sekä yksityisellä, että julkisella toimivilla johtajilla.
Johtajanainen useammin lapseton
kuin muut naiset
Vaikka julkinen sektori on perheystävällisempi kuin yksityinen sektori, myös julkisen puolen naisjohtajat ovat merkittävästi useammin lapsettomia tai yhden lapsen vanhempia kuin vastaavassa asemassa olevat miehet
Julkisen sektorin johtotehtävissä toimivilla miehillä on tilastollisesti kaikkein vähiten lapsettomuutta ja suurin keskimääräinen lapsiluku.
https://stat.fi/tup/hyvinvointikatsaus/hyv_034_kartovaara.pdf
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitejä kytätään, syyllistetään ja arvostellaan joka paikassa. Myös ne muka auttavat tahot kuten neuvola ja päiväkoti. Se on aivan helwatan raskasta.
No ketä siellä on töissä missä teitä kytätään?
Äitejä. Mutta onko pomoina kanssa? Kuka ne laittaa tarkkailemaan ja rankaisemaan auttamisen ja kannustamisen sijaan?
Sisäistetty naisviha.
Ei tytöt ja naiset tyhjiössä elä, vaan omaksuvat kulttuurin tavat ja asenteet. Ihmisille on hyvin primitiivistä haluta kuulua joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, miesjohtajistahan tässä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syynä on laiskuus ja kuvitelma, että äitiys on jotain, mikä heille vain tapahtuu. Ei mitään vastuuta omista teoista ja valittamalla yritetään saada toisia palvelemaan ja rahoittamaan omaa elämää. Semmoinen on nykysuomalainen äiti ja lisää samanlaisia tulee hillotolpalle ulkomailta.
Kerrotko miten äidit ovat laiskoja, kun suurin osa suomalaisista äideistä käy töissä?
Onko enää suurin osa? Kaikki kunnia työssäkäyville äideille toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on yksi maailman epäempaattisimmista maista, joten ei ole ihme, ettei vahnemmuus oikein anna narsistiselle suomalaisnaiselle mitään positiivista, joka auttaisi jaksamaan.
Sun kommentti on yksi hyvä osoitus siitä projisoinnista ja siitä, että miten äidit eivät tule kuulluksi. Kukaan ei voi myöntää että vika on rakenteellinen vaan aina pitää jatkaa äitien syyttelyä, että kyllä se tiedetään ketkä niitä oikeita narsisteja on ja ne eivät ole suinkaan ne ylityöllistetyt äidit.
Höpöhöpö!
Miehet tekee paljon enemmän tunteja, kun lasketaan palkka ja kotityöt yhteen!
Kyllä siellä ylitöissä viihdyttiinkin, eikä suostuttu ikinä vaihtamaan vuoroa, että mäkin olisin päässy välillä töihin.
Mitä korkeampi virka julkisella sitä enemmän väännetään muksuja ja pidetään mammalomaa.
Ihan nainen yksinkö vääntää? Miehellä ei jälleen mitään vastuuta omasta toiminnastaan.
Miehet vasta lompakkoloisia onkin, kun jättää kersansa aina muiden hoidettavaksi ja usein myös maksettavaksi. Äidit yleensä osallistuu 24/7 työllä ja rahalla.
Höpöhöpö!
Miehet tekee edelleenkiin enemmän tunteja, kun lasketaan palkka ja kotityöt.
Naiset ovat vaan kovia valehtelemaan.
Mikähän siinä on, ettei vauvan tai pikkulapsen äiti pysty tekemään yhtä pitkiä päiviä töitä, kuin jatkuvasti töissä roikkuva isi... hmm..
Mieti rauhassa. Kertoo jälleen paljon siitä, miten paljon miehet osallistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syynä on laiskuus ja kuvitelma, että äitiys on jotain, mikä heille vain tapahtuu. Ei mitään vastuuta omista teoista ja valittamalla yritetään saada toisia palvelemaan ja rahoittamaan omaa elämää. Semmoinen on nykysuomalainen äiti ja lisää samanlaisia tulee hillotolpalle ulkomailta.
Kerrotko miten äidit ovat laiskoja, kun suurin osa suomalaisista äideistä käy töissä?
Onko enää suurin osa? Kaikki kunnia työssäkäyville äideille toki.
On, prodenttiosuus on noussut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kokenut suurimmiksi ongelmiksi nämä asiat:
-Työelämä ei jousta pikkulapsiaikana. Pienen lapsen äidiltä odotetaan töissä 100 % tulosta, ei saisi olla väsynyt, puolikuntoinen tai perhe-elämä ei saisi uuvuttaa. Pitäisi lähteä työmatkoille lasten ollessa pieniä tai tehdä ilolla perhe-elämän kannalta haastavat työvuorot. Kadehdin maita (mm. Saksa), joissa suhtaudutaan vanhempien osa-aikatyöhön ja pikkulapsiarjen yhdistämiseen hyvin + sitä tuetaan myös taloudellisesti.
-Tukiverkkojen puute. Realiteetti on se, että isovanhemmat ovat iäkkäitä ja asuvat kaukana maakunnassa. Minulla on 1 sisarus, josta ei vaikean mt-ongelman vuoksi ole missään nimessä hoitamaan lasta, miehellä ei sisaruksia ole. Ei siis ole tätejä, setiä ja enoja, jotka auttaisivat. Ainoalla lapsellamme ei ole yhtään ainutta serkkua, eikä tule koskaan olemaan. Ei ole yhteisöllisyyttä, ei yhdessä vietettyjä lomia tai juhlapyhiä. Kaikessa pitää selvitä yksin.
-Negatiivinen asenne. Äitinä ei saisi valittaa mistään, "kun itse olet vanhemmuuden valinnut ja sellaista se nyt vain on, että lapsi valvottaa yöt/on vaikeasti sairas" tms. Ja toisaalta äitien ongelmia myös vähätellään reippaasti. "Pieni lapsi pienet murheet ja iso lapsi isot murheet" on sanonta, jolla voisin pyyhkiä ahterini. Ihan kuin pienen lapsen kanssa ongelmat (vaikkapa suuret unihaasteet tai syömättömyys) eivät haastaisi koko perheen arkea.
Ja samaan aikaan pienten lasten isät voi ihan helposti lähteä sinne työmatkalleen. Ei kukaan kysele "kuka niitä lapsia nyt hoitaa?!".
Vierailija kirjoitti:
Äitinä on joskus väsynyt. Itse hoidin yhoona 3 lasta yksin ja tein 2 työtä. Sellaista se nyt vaan oli, se aikakausi elämässä.
Ongelma monella on itsekkyys, ei tajuta että lapsi on se ykkönen ja lapsi vie aikaa ja elämä muuttuu. Näitä kannattaa pohtia jo ennen kun lapsen hankkii.
Jälkimmäinen koskee etenkin miehiä.
Jos lapset kerran on niin lyhyen ajan pieniä, miksi miehet ei voi ottaa siitä pienestä ajasta puolikasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syynä on laiskuus ja kuvitelma, että äitiys on jotain, mikä heille vain tapahtuu. Ei mitään vastuuta omista teoista ja valittamalla yritetään saada toisia palvelemaan ja rahoittamaan omaa elämää. Semmoinen on nykysuomalainen äiti ja lisää samanlaisia tulee hillotolpalle ulkomailta.
Äidit pitää n. 85% kaikista vanhempainvapaista (2024), eli kuka laittaa toiset tekemään työt omista valinnoista?
Koska isät pakenee vastuuta, äidit eivät voi. Isät siis maksattaa ja hoidattaa omat jälkeläisensä useammin muilla, kuin äidit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syynä on laiskuus ja kuvitelma, että äitiys on jotain, mikä heille vain tapahtuu. Ei mitään vastuuta omista teoista ja valittamalla yritetään saada toisia palvelemaan ja rahoittamaan omaa elämää. Semmoinen on nykysuomalainen äiti ja lisää samanlaisia tulee hillotolpalle ulkomailta.
Kerrotko miten äidit ovat laiskoja, kun suurin osa suomalaisista äideistä käy töissä?
Onko enää suurin osa? Kaikki kunnia työssäkäyville äideille toki.
Se töissä käyminen olis helpompaa, jos se lapsen isä antais siihen mahdollisuuden.
Esim. Alle vuoden ikäistä lasta ei voi viedä päivähoitoon, joten jotta äiti pääsis töihin, isän pitäis vuorostaan ottaa vastuuta lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kokenut suurimmiksi ongelmiksi nämä asiat:
-Työelämä ei jousta pikkulapsiaikana. Pienen lapsen äidiltä odotetaan töissä 100 % tulosta, ei saisi olla väsynyt, puolikuntoinen tai perhe-elämä ei saisi uuvuttaa. Pitäisi lähteä työmatkoille lasten ollessa pieniä tai tehdä ilolla perhe-elämän kannalta haastavat työvuorot. Kadehdin maita (mm. Saksa), joissa suhtaudutaan vanhempien osa-aikatyöhön ja pikkulapsiarjen yhdistämiseen hyvin + sitä tuetaan myös taloudellisesti.
-Tukiverkkojen puute. Realiteetti on se, että isovanhemmat ovat iäkkäitä ja asuvat kaukana maakunnassa. Minulla on 1 sisarus, josta ei vaikean mt-ongelman vuoksi ole missään nimessä hoitamaan lasta, miehellä ei sisaruksia ole. Ei siis ole tätejä, setiä ja enoja, jotka auttaisivat. Ainoalla lapsellamme ei ole yhtään ainutta serkkua, eikä tule koskaan olemaan. Ei ole yhteisöllisyyttä, ei yhdessä vietettyjä lomia tai juhlapyhiä. Kaikessa pitää selvitä yksin.
-Negatiivinen asenne. Äitinä ei saisi valittaa mistään, "kun itse olet vanhemmuuden valinnut ja sellaista se nyt vain on, että lapsi valvottaa yöt/on vaikeasti sairas" tms. Ja toisaalta äitien ongelmia myös vähätellään reippaasti. "Pieni lapsi pienet murheet ja iso lapsi isot murheet" on sanonta, jolla voisin pyyhkiä ahterini. Ihan kuin pienen lapsen kanssa ongelmat (vaikkapa suuret unihaasteet tai syömättömyys) eivät haastaisi koko perheen arkea.
Ja samaan aikaan pienten lasten isät voi ihan helposti lähteä sinne työmatkalleen. Ei kukaan kysele "kuka niitä lapsia nyt hoitaa?!".
Jouduin lähtemään työmatkalle ja kun tulin kotiin oli ulko-ovi ulos asti auki, mies nukkui sohvalla, ja taapero ja vauva leikkivät yksinään lattialla. Kyllä hirvitti jälkikäteen. Että siihen on syynsä, mikseivät miehet lapsia aina hoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kokenut suurimmiksi ongelmiksi nämä asiat:
-Työelämä ei jousta pikkulapsiaikana. Pienen lapsen äidiltä odotetaan töissä 100 % tulosta, ei saisi olla väsynyt, puolikuntoinen tai perhe-elämä ei saisi uuvuttaa. Pitäisi lähteä työmatkoille lasten ollessa pieniä tai tehdä ilolla perhe-elämän kannalta haastavat työvuorot. Kadehdin maita (mm. Saksa), joissa suhtaudutaan vanhempien osa-aikatyöhön ja pikkulapsiarjen yhdistämiseen hyvin + sitä tuetaan myös taloudellisesti.
-Tukiverkkojen puute. Realiteetti on se, että isovanhemmat ovat iäkkäitä ja asuvat kaukana maakunnassa. Minulla on 1 sisarus, josta ei vaikean mt-ongelman vuoksi ole missään nimessä hoitamaan lasta, miehellä ei sisaruksia ole. Ei siis ole tätejä, setiä ja enoja, jotka auttaisivat. Ainoalla lapsellamme ei ole yhtään ainutta serkkua, eikä tule koskaan olemaan. Ei ole yhteisöllisyyttä, ei yhdessä vietettyjä lomia tai juhlapyhiä. Kaikessa pitää selvitä yksin.
-Negatiivinen asenne. Äitinä ei saisi valittaa mistään, "kun itse olet vanhemmuuden valinnut ja sellaista se nyt vain on, että lapsi valvottaa yöt/on vaikeasti sairas" tms. Ja toisaalta äitien ongelmia myös vähätellään reippaasti. "Pieni lapsi pienet murheet ja iso lapsi isot murheet" on sanonta, jolla voisin pyyhkiä ahterini. Ihan kuin pienen lapsen kanssa ongelmat (vaikkapa suuret unihaasteet tai syömättömyys) eivät haastaisi koko perheen arkea.
Ja samaan aikaan pienten lasten isät voi ihan helposti lähteä sinne työmatkalleen. Ei kukaan kysele "kuka niitä lapsia nyt hoitaa?!".
Niin kun sekin on äidin selkänahasta. Kokemusta on.
Ruotsissa pienten lasten äidit tekevät töissä huomattavan useammin osa-aikaista kuin Suomessa. Siellä se on jopa oletusarvo. Suomessa sitä joutuu perustelemaan ja työnantaja antaa pahaa silmää, erityisesti jos haluaa jatkaa sitä yli lakisääteisen ajan eli kun lapsi on 3 vuotta.
Itse pidin pääni, sillä itseni ja lapseni vuoksi osa-aikatyö oli ehdoton. Tämä maksoi minulle työpaikan.
Lähipiirissäni on useita pikkulapsiperheitä. Nykyään vanhemmat järjestävät päivittäin lapselle ohjelmaa, menemisiä, elämyksiä. Kaikkea on ja kaikki koettava. Niinpä lomillakin perheet elävät lasten ehdoilla, ei niin että lapset sopeutuvat perheen elämään. Näyttää väsyttävältä , enkä tiedä onko edes hyväksi lapsille olla keskiössä .
Terveydenhuoltojärjestelmä on uskomattoman kuormittava, potilaalle sataa vaatimuksia mikä päivä labraan mikä päivä minnekkin sairaalaan, leikkauksiin, tutkimuksiin jnekukaan ei ikinä kysy kiinnostaako tähän osallistuminen pätkääkään. Sakkolaskua vaan tulee jos jättää sairaalan keksimöt ajat ja tarpeet huomiotta tai ei jaksa joka yoinen päivä poistaa tilatut ajat jotka sairaala tulaa potilaan nimissä kyselemättä.
Sitä on käskynalainen vailla omaa agenssia.
Tätä kun lukee, niin osa syistä näyttää olevan aivan samoja kuin 90-luvulla, mm
- vastuutaan välttelevät ja taaperoksi taantuvat isät
- työelämän joustamattomuus
Mutta
-kyttäyksen, arvostelun ja jatkuvien arviointien määrä on kasvanut
- työelämä on koventunut entisestään
- ympäristökin on turvattomampi kuin aiemmin
- tukiverkostojen puute. Harvalla oli ysärilläkään mummolaumaa tukiverkostona, mutta lapsia oli ystäväpiirissä enemmän: olimme toistemme tukiverkosto, jossa ei toisten ratkaisuja arvosteltu.
Eli käytännössä joku muu hoiti ne sun lapses? Kai tiedät että nykyään sinun lapsesi olis lasuasiakkaita tuolla tyylillä?