Lue keskustelun säännöt.
Suomalaisäidit ovat poikkeuksellisen loppu – Tutkijat löysivät yllättävän paradoksin: ”Pudotus on iso”
08.07.2026 |
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/a/95f40627-c1df-435b-b682-a4bf63885732
Artikkeli on maksullinen, mutta tekoäly tivistää jutun näin:
Artikkeli käsittelee THL:n ja Helsingin yliopiston tuoretta tutkimusta, jossa havaittiin, että suomalaisäidit kokevat poikkeuksellisen paljon uupumusta verrattuna muihin Pohjoismaihin – vaikka Suomi on monella mittarilla yksi maailman parhaista maista lapsiperheille.
Paradoksi
Tutkijat kuvaavat ilmiötä paradoksiksi:Suomessa on laaja neuvolajärjestelmä, perhevapaat, subjektiivinen päivähoito-oikeus ja korkea koulutustaso.
Silti äidit raportoivat enemmän uupumusta, stressiä ja riittämättömyyden tunnetta kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa.Tutkijoiden mukaan ”pudotus on iso”: suomalaisäitien hyvinvointi on heikentynyt selvästi viime vuosien aikana.
Mistä uupumus johtuu?
Artikkelin mukaan tutkimus nostaa esiin useita tekijöitä:
Arjen kuormitus on kasvanut: työelämän paineet, jatkuva suorittamisen kulttuuri, ja kotitöiden epätasainen jakautuminen.
Yksin pärjäämisen normi: suomalaiskulttuurissa korostuu vahva omillaan selviytymisen eetos.
Tukiverkostojen oheneminen: isovanhemmat asuvat kauempana, yhteisöllisyys on heikentynyt.
Mielenterveyden haasteet ovat lisääntyneet, ja avun hakeminen koetaan yhä raskaaksi.
Pienten lasten äidit ovat erityisen kuormittuneita.Tutkijat korostavat, että uupumus ei ole yksilön vika vaan rakenteellinen ongelma.
Miksi juuri Suomessa?Artikkeli nostaa esiin yhden yllättävän havainnon: Suomalaisäidit kokevat vähemmän iloa vanhemmuudesta kuin muissa Pohjoismaissa.
Tämä ei tarkoita, etteivät he rakastaisi lapsiaan – vaan että arjen kuormitus syö ilon tunteita.Tutkijoiden mukaan suomalaisilla äideillä on usein korkeat odotukset itsestään, ja epäonnistumisen pelko on yleistä.
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissa italialaisen miehen kanssa ja olen huomannut muutaman euron Suomeen verrattuna. Ensinnäkin moni lapsi menee päiväkotiin jo noin vuoden ikäisenä, vaikka äiti olisi kotona. Tätä pidetään ihan normaalina, eikä kukaan ihmettele. Äiti saa rauhassa siivota, käydä kampaajalla ja lapsi saa kavereita. Myös isovanhemmat auttavat todella paljon, kun taas Suomessa monella mummolla teatterit ja harrastukset menevät lapsenlapsen edelle. En ole huomannut samanlaista syyllistämistä lasten ruutuajasta kuin Suomessa.
Minä komppaisin myös tätä, että isovanhemmilla kiinnostavat enemmän omat menot kuin lastenlapset. Ikävää on se, että isovanhemmat unohtavat, miten nopeasti lapset kasvavat. Aika, jolloin lapsenlapsen kanssa luodaan ne läheiset välit, on lyhyt. Jos sen Emma-Oliverin 4 v kanssa ei halua nyt viettää aikaa enempää kuin pari kertaa vuodessa ohimennen, eivät välit muodostu läheisiksi. Ei sitten aikanaan sitä Emma-Oliver 16 veetä kiinnosta mummon seura, jos mummo on ihan vieras.
Eikä se lastenlasten kanssa oleminen tarkoita, että pitäisi olla 24/7 apuna. Mutta jos energiaa riittää monta kertaa viikossa harrastuksiin, mummojen lounaspiireihin ja muihin, miksi ei voisi jotakin noista omista menoista korvata ajalla lastenlasten kanssa?
Täällä on päiviä käyty keskustelua, missä mummoja vain haukutaan. Syöttävät vain herkkuja, eivät kunnioita vanhempien sääntöjä ja hemmottelevat lasta, ei pidä ruteeneista kiinni. Ei ihme, jos ei halua ottaa pientä hoitoon.
Miksi mummolla pitäisi olla oikeus syöttää vain herkkuja, viisveisata vanhempien säännöistä ja laiminlyödä rutiineja? Tuolla logiikalla mummolassa voisi pomppia sängyllä ja vetää kissaa hännästä, jos kerta mummolankaan säännöillä ei niin ole väliä.
Mummohullu aloitti. Tepsiskö sulle vaikka ketipinor?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisissa paikoissa ihmiset asuvat jos random-mummot pihassa tai missään tulevat neuvomaan?
Omassa lähiössä ja kaupungissa ei ole tapana puhutella vieraita ihmisiä eikä lapsettomat mee leikkikentille.
No me asumme yhdessä Suomen kymmenestä suurimmasta kaupungista. Kyllä vauvalla oli naapurin lapsettoman mummon mielestä väärät vaatteet. Sekä neuvola että lähikaupan asiskaskunta olivat sitä mieltä, että on karmeaa, kun äitiyslomalla vauva herää yöunilta vasta yhdeksältä aamulla, mikä johtui siitä että hän nukahti illalla vasta yhdeltätoista. Tämä taas johtui luultavasti siitä, että synnärillä tuli kymmeneltä töihin pirteä yöhoitaja, jolle oli buukattu paljon kaikkea hommaa, jota meidän piti silmät ristissä suorittaa, ja pääsimme vihdoin yöunille varmaankin juuri yhdeltätoista. Lapsellani on erittäin tarkka vuorokausirytmi ja hän haluaa nukahtaa aina samaan aikaan, joten hän nukahti joka ilta tasan kello 23. Minulle se sopi, mutta kaupassa tuli pahaa öögaa, jos siellä oli ysin jälkeen illalla, vaikka silloin oli hyvä aika kun päivällä oli ulkoilut, vauvakerhot ym.
Vauvakerhossa ohjaaja kyttäsi, että oppiiko lapsi ajoissa syömään itse, konttaamaan, milloin mitäkin. Oikein ääneen kommentoi. Muut äidit olivat kyllä kivoja siellä. Avoimessa päiväkodissa lapsi alle vuoden vanhana söi tökömmät eväsmössöt itse lusikalla näppärästi, kuten söi muutenkin itse, mutta jälkiruoan löllön mangososeen syötin, ettei tarvitse vaihtaa vaatteita. Heti siihen pölähti ohjaaja sönköttämään, että kannattaa antaa lapsen itse syödä, kun päiväkodissakin pitää syödä itse yksivuotiaasta. Ei sitten käytykään enää siellä.
Näiden lisäksi tuli tietysti kommenttia noin 50 muusta asiasta.
Miksiköhän äidit ovat rasittuneita niin?
Mummo-keskustelussa äidit vaativat että lasten on oltava unessa 20.00.
Ei varmaan 2 yötä synnärillä muuta vauvan eikä äidin unirytmiä yökyöpeliksi.
Sinusta on yökyöpeli, jos herää aamuysiltä? Selvä. Tiedän aika monta vauvaa, jotka aluksi nukkuneet päivät ja valvoneet yöt, vielä useamman jotka nukkuneet vain lyhyissä pätkissä. Minun heräsi kyllä alkuun syömään yöllä, mutta muuten nukkui 23-09. Jos tämä on sinusta ongelma, niin sinun varmaan pitää sitten huolehtia, että oma vauvasi ei missään nimessä nuku niin vaan aivan jotenkin toisin. Asia on myöskin niin, että toisten ihmisten vauvojen unirytmi ei koske sinua mitenkään. Kommentoiko äitisikin aina muiden asioita ja oletko mahdollisesti häneltä oppinut nuo huonot käytöstavat?
Mitä tulee siihen, että synnärillä vallitseva vuorokausirytmi ei vaikuta mitenkään äidin ja vauvan vuorokausirytmiin, niin voit esittää linkin tieteelliseen tutkimukseen asiasta. Arkijärjen mukaan jos herää ja nukkuu tiettyyn aikaan, niin siitä tulee rytmi. Joillain on enemmän taipumusta pysyä rytmissä ja toisilla ei. Minä esimerkiksi omaksun kyllä vuorokausirytmin, mutta sotken sen helposti. Haluaisin mennä joka päivä nukkumaan hiukan myöhemmin kuin edellisenä päivänä. Taas lapsella on taipumus tiukkaan rytmiin, ja hän pyrkii pitämään sen lähes minuutilleen mahdollisimman pysyvästi, mikä on ihmiselle todella hieno ominaisuus ja auttaa paljon elämässä. Se auttoi myös minua valtavasti, kun lapsi ei juuri valvonut öisin. Oikeastaan ainoastaan sairastaessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ihmettelen tätä. Nykyään näkee isiä tosi paljon lastensa kanssa ulkona, miten voi olla niin kuormittavaa?
Öööh. Meidän Äiti hoiti viisi lasta ihan yksinään. Isä oli töissä eikä ottanut juurikaan lastenhoitoon osaa.
Vesi haettiin kaivosta. Lämmitys puilla. Pyykki pestiin käsin samoin tiskit...
Miltäs kuulostaa Kumihuulisesta "Pitää olla omaa aikaa" Nykyäidistä?
No näköjään käytöstapoja ei ehtinyt äiti teille opettaa. Isän tai mummon olisi pitänyt varmaan auttaa.
Pissasitko housuusi kun kuvittelit itsesi tuon Äidin tilalle?
Onko Tiskikoneen tyhjennys sinulle ylipääsemättömän raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ihmettelen tätä. Nykyään näkee isiä tosi paljon lastensa kanssa ulkona, miten voi olla niin kuormittavaa?
Öööh. Meidän Äiti hoiti viisi lasta ihan yksinään. Isä oli töissä eikä ottanut juurikaan lastenhoitoon osaa.
Vesi haettiin kaivosta. Lämmitys puilla. Pyykki pestiin käsin samoin tiskit...
Miltäs kuulostaa Kumihuulisesta "Pitää olla omaa aikaa" Nykyäidistä?
Niin, äitisi elämä oli yhtä helvettiä. Arvelen, että lapsien tehtävä oli toimia kotiorjina, koska äitisi ei muuten olisi selvinnyt. Lapsiin ei pahemmin huomiota kiinnitetty - siinähän keskenään tappelivat
Terveisin henkilö, joka 8v osasi tehdä läskisoosin ja laittaa tulet uuneihin ja siinä sivussa vahti pikkuveljeä. Hyvä meininki.
Isäni joutui viisivuotiaasta asti olemaan lapsenvahti kolmevuotiaalle veljelleen. Nuorempi veli oli rasavilli ja isä sai lukemattomat selkäsaunat, kun ei vahtinut veljeään tarpeeksi tarkasti ja veli ehti tekemään koiruuksia. Kymmenvuotiaana sitten talon töihin, kun veli oli tarpeeksi vanha, eikä tarvinnut vahtijaa. Töitä oli koko ajan, paitsi koulussa sai käydä.
Ihanaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av:lla on ollut nytkin useamman ketjun verran valitusta lapsista ja lapsiperheistä. Yhdessä ketjussa valitettiin, että lapset mekkaloi pihalla ja ketjussa yleisesti väitettiin, että nykyään lapset eivät osaa tehdä mitään muuta kuin huutaa ja kiljua täysin päättömästi. Toisessa ketjussa valitettiin siitä, että lapset katsoivat Pipsa Possua aamupalalla ja ketjussa yleisesti valitettiin siitä, miten joko lapset katsovat liikaa älylaitteita, tai lapsista lähtee liikaa ääntä ja lapset häiritsevät. Lasten pitäisi istua hiljaa paikallaan, mutta älylaitteita ei saisi olla. Olen joskus harvoin antanut itsekin lapselle kännykän käteen ja laittanut lastenohjelman pyörimään, kun on ollut aivan pakko hoitaa jotakin asiaa ja lapsi on ollut todella levoton ja äänekäs ja ruudun olen antanut sillä ajatuksella, että annan muille ihmisille rauhan.
Ihmiset puhuvat nostalgisesti ajasta 20-30 vuotta sitten. Silloin eivät lapset huutaneet ja mekastaneet ja kaikki osasivat käyttäytyä. Silloin vain oli yleisesti käytössä fyysinen kuritusväkivalta ja muistan itsekin saaneeni selkäsaunoja ja tukistuksia ihan jostain parivuotiaasta lähtien. Tämä on itseasiassa jopa kirjoitettu vauvakirjaani, että minut lyötiin tai tukistettiin kiltiksi.
20-30 vuotta sitten vanhemmat viettivät paljon vähemmän aikaa lastensa kanssa mitä vanhemmat nykyään, en muista että kanssani olisi vietetty aikaa juuri koskaan, vaan leikin joko sisarusteni kanssa tai naapurin lasten. Aikuiset antoivat vain ruokaa ja vaatettivat. Niin sanottu hyvä käytös saatiin aikaiseksi väkivallan pelolla ja väkivallalla. Nykyään noin ei luojan kiitos saa enää lain mukaan toimia.
Lapset sai kyllä silloin aikoinaan leikkiä ihan rauhassa pihalla, joku naapurin äkäinen mummo saattoi tulla huutamaan ja kyttäsi ikkunasta, mutta tällaiset henkilöt tiedettiin heikkohermoisiksi ja varottiin yleisesti menemästä liian lähelle mummon taloa.
Nykyään lapsista ei saisi lähteä minkäänlaista ääntä. Jopa vauvojen suhteen vaatimuksena on, että jos vauva itkee, niin pitäisi lähteä pois vaikka kesken bussimatkan, ettei muut matkustajat häiriinny. En itsekään pidä täysin kurittomista ja rajattomista lapsista, mutta jos rehellisiä ollaan, niin täysin kurittomia lapsia on todella vähän.
Omalla lapsellani on tiukat rajat ja säännöt, en ole vapaan kasvatuksen kannattaja. Lapseni on ikäisiään vilkkaampi, äänekkäämpi ja levottomampi, mikä aiheuttaa itselleni lisästerssiä aina kun ollaan ihmisten ilmoilla, sillä lapsi vaatii jatkuvaa ohjausta ja läsnäoloa. Silti tunnen alitajuista, jatkuvaa pelkoa siitä, että lapseni on liikaa, on haitaksi, ärsyttää jotakuta. Vaikka esim. bussimatkoilla panostan paljon matkaan, luen lapselle vaikka pari tuntia putkeen kirjoja, keksin satuja, keksin tekemistä ja sen sellaista, ettei lapsestani olisi haittaa ja tiedän tekeväni todella hyvää työtä sen suhteen.
Oli hämmentävää käydä lapseni kanssa Kreikassa, kun vastaanotto oli todella lämmin, ystävällinen ja hyväksyvä. Lapseni oli tervetullut joka paikkaan, minua autettiin ja lapselleni oltiin todella ystävällisiä. Siellä huomasin ensimmäistä kertaa, miten valtavaa jännitystä ja painolastia kannan mukanani Suomessa. Tämä on yksi erittäin iso asia mikä Suomessa kuormittaa, lapsiin suhtaudutaan vihamielisesti ja lapset eivät saisi näkyä eikä kuulua millään tavalla. Jopa vauvoilta vaaditaan hiljaisuutta. Ja imetys, sitähän ei sitten saisi julkisesti tehdä missään :D.Tämä. Asenne lapsia kohtaan on ikävä. Muistan, kuinka kerran kesken automatkan pysähdyimme syöttämään itkevää vauvaa erään kirkon pihamaalle. Alkamassa olivat kesähäät. Meitä katsottiin niin pahasti ja ilmeistä näki "eihän nuo ole tulossa häihin!". Itkevän vauvan kanssa oli kamalaa olla liikenteessä, kun tunsi olevansa häiriöksi.
Eikä lapsiin muutenkaan suhtauduta mukavasti. Kertoo paljon, että muistan ainoan kerran, kun tuntematon mummo tuli sanomaan vauvaani suloiseksi. Mitään muuta kehua en vauvavuonna saanut. Toisissa maissa lapselle leperrellään, otetaan syliin ja pidetään pienestä yhdessä huolta.
Olisitte valinneet toisen paikan. Pakkoko sitä on mennä toisten häät pilaamaan, vaikka ei ole edes sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ihmettelen tätä. Nykyään näkee isiä tosi paljon lastensa kanssa ulkona, miten voi olla niin kuormittavaa?
Öööh. Meidän Äiti hoiti viisi lasta ihan yksinään. Isä oli töissä eikä ottanut juurikaan lastenhoitoon osaa.
Vesi haettiin kaivosta. Lämmitys puilla. Pyykki pestiin käsin samoin tiskit...
Miltäs kuulostaa Kumihuulisesta "Pitää olla omaa aikaa" Nykyäidistä?
Niin, äitisi elämä oli yhtä helvettiä. Arvelen, että lapsien tehtävä oli toimia kotiorjina, koska äitisi ei muuten olisi selvinnyt. Lapsiin ei pahemmin huomiota kiinnitetty - siinähän keskenään tappelivat
Terveisin henkilö, joka 8v osasi tehdä läskisoosin ja laittaa tulet uuneihin ja siinä sivussa vahti pikkuveljeä. Hyvä meininki.
Isäni joutui viisivuotiaasta asti olemaan lapsenvahti kolmevuotiaalle veljelleen. Nuorempi veli oli rasavilli ja isä sai lukemattomat selkäsaunat, kun ei vahtinut veljeään tarpeeksi tarkasti ja veli ehti tekemään koiruuksia. Kymmenvuotiaana sitten talon töihin, kun veli oli tarpeeksi vanha, eikä tarvinnut vahtijaa. Töitä oli koko ajan, paitsi koulussa sai käydä.
Ihanaa elämää.
Mutta nykyään on vielä rankempaa. Ei ihme että ollaan ihan loppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissa italialaisen miehen kanssa ja olen huomannut muutaman euron Suomeen verrattuna. Ensinnäkin moni lapsi menee päiväkotiin jo noin vuoden ikäisenä, vaikka äiti olisi kotona. Tätä pidetään ihan normaalina, eikä kukaan ihmettele. Äiti saa rauhassa siivota, käydä kampaajalla ja lapsi saa kavereita. Myös isovanhemmat auttavat todella paljon, kun taas Suomessa monella mummolla teatterit ja harrastukset menevät lapsenlapsen edelle. En ole huomannut samanlaista syyllistämistä lasten ruutuajasta kuin Suomessa.
Minä komppaisin myös tätä, että isovanhemmilla kiinnostavat enemmän omat menot kuin lastenlapset. Ikävää on se, että isovanhemmat unohtavat, miten nopeasti lapset kasvavat. Aika, jolloin lapsenlapsen kanssa luodaan ne läheiset välit, on lyhyt. Jos sen Emma-Oliverin 4 v kanssa ei halua nyt viettää aikaa enempää kuin pari kertaa vuodessa ohimennen, eivät välit muodostu läheisiksi. Ei sitten aikanaan sitä Emma-Oliver 16 veetä kiinnosta mummon seura, jos mummo on ihan vieras.
Eikä se lastenlasten kanssa oleminen tarkoita, että pitäisi olla 24/7 apuna. Mutta jos energiaa riittää monta kertaa viikossa harrastuksiin, mummojen lounaspiireihin ja muihin, miksi ei voisi jotakin noista omista menoista korvata ajalla lastenlasten kanssa?
Täällä on päiviä käyty keskustelua, missä mummoja vain haukutaan. Syöttävät vain herkkuja, eivät kunnioita vanhempien sääntöjä ja hemmottelevat lasta, ei pidä ruteeneista kiinni. Ei ihme, jos ei halua ottaa pientä hoitoon.
Miksi mummolla pitäisi olla oikeus syöttää vain herkkuja, viisveisata vanhempien säännöistä ja laiminlyödä rutiineja? Tuolla logiikalla mummolassa voisi pomppia sängyllä ja vetää kissaa hännästä, jos kerta mummolankaan säännöillä ei niin ole väliä.
Teidän pitää tehdä niinkin nannyt opettavat: Sopia yhteisistä pelisäännöistä ja ne kirjoitetaan paperille ylös ja jääkaapin oveen. Voi siihen silti keksiä jotain mummolaekstraa, koska mummolassa tosiaan tapahtuu aina kivoja ja erilaisia juttuja kuin kotona. Se voi olla myös jotain täysin uutta, jonka molemmat osapuolet hyväksyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ihmettelen tätä. Nykyään näkee isiä tosi paljon lastensa kanssa ulkona, miten voi olla niin kuormittavaa?
Öööh. Meidän Äiti hoiti viisi lasta ihan yksinään. Isä oli töissä eikä ottanut juurikaan lastenhoitoon osaa.
Vesi haettiin kaivosta. Lämmitys puilla. Pyykki pestiin käsin samoin tiskit...
Miltäs kuulostaa Kumihuulisesta "Pitää olla omaa aikaa" Nykyäidistä?
Niin, äitisi elämä oli yhtä helvettiä. Arvelen, että lapsien tehtävä oli toimia kotiorjina, koska äitisi ei muuten olisi selvinnyt. Lapsiin ei pahemmin huomiota kiinnitetty - siinähän keskenään tappelivat
Terveisin henkilö, joka 8v osasi tehdä läskisoosin ja laittaa tulet uuneihin ja siinä sivussa vahti pikkuveljeä. Hyvä meininki.
Isäni joutui viisivuotiaasta asti olemaan lapsenvahti kolmevuotiaalle veljelleen. Nuorempi veli oli rasavilli ja isä sai lukemattomat selkäsaunat, kun ei vahtinut veljeään tarpeeksi tarkasti ja veli ehti tekemään koiruuksia. Kymmenvuotiaana sitten talon töihin, kun veli oli tarpeeksi vanha, eikä tarvinnut vahtijaa. Töitä oli koko ajan, paitsi koulussa sai käydä.
Ihanaa elämää.
Mutta nykyään on vielä rankempaa. Ei ihme että ollaan ihan loppu.
Roboimuri. Tiskikone. Pyykkikone. Woltti. Kaupan valmisruoat. Paistopisteet. Kertakäyttövaipat.
Ja yksi Lapsi....Kovaa on nykyelämä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten kommentointi ja äitiyteen puuttuminen on jotenkin käsittämätöntä. Kun lähdet lenkille lapsen kanssa, niin ulko-ovella on jo joku mummeli toteamassa, että "lapsi on väärin puettu".
Jos eläisimme ihmisten mielipiteiden mukaan, niin emme pystyisi elämään ollenkaan. "Miksi olette ulkona kun on näin kylmä? Miksi olette ulkona, kun on näin kuuma? Miksi tuot vauvan ulos näin tuulisella säällä? Miksi ulkoilette sateessa? Miksi ulkoilette auringossa. Lapsen nahka palaa näin aurinkoisella säällä! Miksi teitä ei ikinä näy ulkona? Miksi ette ole jo nukkumassa (päivällä)?
Mitäköhän meidän perheen ulkoilut kuuluu kenellekään. Minulla on liuta lapsia ja Suomen korkein yliopistokoulutus kasvatusalalta ja myös vuosien työkokemus alalta. Enköhän useamman lapsen äitinä osaa lapset pukea sään mukaisiin vermeisiin. Keskittykää omiin asioihinne. Pitää varmaan itse alkaa kyselemään mummoilta samalla lailla, että "mitä sinä ulkona teet, kun on näin kuuma, kylmä, liukasta jne." Ei yhtään hyvä juttu vanhuksille.
Tässähän se äitien todellinen ongelma taitaa olla. Nämä lumihiutaleet ovat niin epävarmoja itsestään, että loukkaantuvat aina, kun joku sanoo jotakin heille tai heidän lapsistaan. Oli sitten kyse small talkista tai jonkun vanhemman ihmisen viattomasta ihmettelystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten kommentointi ja äitiyteen puuttuminen on jotenkin käsittämätöntä. Kun lähdet lenkille lapsen kanssa, niin ulko-ovella on jo joku mummeli toteamassa, että "lapsi on väärin puettu".
Jos eläisimme ihmisten mielipiteiden mukaan, niin emme pystyisi elämään ollenkaan. "Miksi olette ulkona kun on näin kylmä? Miksi olette ulkona, kun on näin kuuma? Miksi tuot vauvan ulos näin tuulisella säällä? Miksi ulkoilette sateessa? Miksi ulkoilette auringossa. Lapsen nahka palaa näin aurinkoisella säällä! Miksi teitä ei ikinä näy ulkona? Miksi ette ole jo nukkumassa (päivällä)?
Mitäköhän meidän perheen ulkoilut kuuluu kenellekään. Minulla on liuta lapsia ja Suomen korkein yliopistokoulutus kasvatusalalta ja myös vuosien työkokemus alalta. Enköhän useamman lapsen äitinä osaa lapset pukea sään mukaisiin vermeisiin. Keskittykää omiin asioihinne. Pitää varmaan itse alkaa kyselemään mummoilta samalla lailla, että "mitä sinä ulkona teet, kun on näin kuuma, kylmä, liukasta jne." Ei yhtään hyvä juttu vanhuksille.
Tässähän se äitien todellinen ongelma taitaa olla. Nämä lumihiutaleet ovat niin epävarmoja itsestään, että loukkaantuvat aina, kun joku sanoo jotakin heille tai heidän lapsistaan. Oli sitten kyse small talkista tai jonkun vanhemman ihmisen viattomasta ihmettelystä.
Rupatteluahan voisi olla ihan positiivisistakin aiheista.
Vai mitenkä, kauanko pysähtyisit juttelemaan naapurin kanssa, joka joka kerta arvostelisi tyyliin vaatteitasi, ulkoilutottumuksiasi jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitejä kytätään, syyllistetään ja arvostellaan joka paikassa. Myös ne muka auttavat tahot kuten neuvola ja päiväkoti. Se on aivan helwatan raskasta.
No ketä siellä on töissä missä teitä kytätään?
Vanhana ihmisenä sanoisin, että neuvola ja päiväkoti ovat joutuneet viime vuosina aivan väärille urille. Niiden touhuissa ei ole enää mitään järkeä.
Lastenneuvolassa tulisi keskittyä lapsen kehitykseen, eikä ihmetellä äidin arvoja, syömisiä ja turvaverkkoja. Päiväkodissa taas pitäisi löytyä lämmin syli, eikä sossun ja päiväkodin yhteisiä palavereja, joissa lapset jaetaan jyviin ja akanoihin.
Vierailija kirjoitti:
Suomitantat kovimpia ulisemaan. Feminismi sekoittanut pienen pään.
Miehistä ei ole edes hoitamaan omia lapsiaan sitä vertaa, kun naiset hoitavat valittaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissa italialaisen miehen kanssa ja olen huomannut muutaman euron Suomeen verrattuna. Ensinnäkin moni lapsi menee päiväkotiin jo noin vuoden ikäisenä, vaikka äiti olisi kotona. Tätä pidetään ihan normaalina, eikä kukaan ihmettele. Äiti saa rauhassa siivota, käydä kampaajalla ja lapsi saa kavereita. Myös isovanhemmat auttavat todella paljon, kun taas Suomessa monella mummolla teatterit ja harrastukset menevät lapsenlapsen edelle. En ole huomannut samanlaista syyllistämistä lasten ruutuajasta kuin Suomessa.
Minä komppaisin myös tätä, että isovanhemmilla kiinnostavat enemmän omat menot kuin lastenlapset. Ikävää on se, että isovanhemmat unohtavat, miten nopeasti lapset kasvavat. Aika, jolloin lapsenlapsen kanssa luodaan ne läheiset välit, on lyhyt. Jos sen Emma-Oliverin 4 v kanssa ei halua nyt viettää aikaa enempää kuin pari kertaa vuodessa ohimennen, eivät välit muodostu läheisiksi. Ei sitten aikanaan sitä Emma-Oliver 16 veetä kiinnosta mummon seura, jos mummo on ihan vieras.
Eikä se lastenlasten kanssa oleminen tarkoita, että pitäisi olla 24/7 apuna. Mutta jos energiaa riittää monta kertaa viikossa harrastuksiin, mummojen lounaspiireihin ja muihin, miksi ei voisi jotakin noista omista menoista korvata ajalla lastenlasten kanssa?
Täällä on päiviä käyty keskustelua, missä mummoja vain haukutaan. Syöttävät vain herkkuja, eivät kunnioita vanhempien sääntöjä ja hemmottelevat lasta, ei pidä ruteeneista kiinni. Ei ihme, jos ei halua ottaa pientä hoitoon.
Miksi mummolla pitäisi olla oikeus syöttää vain herkkuja, viisveisata vanhempien säännöistä ja laiminlyödä rutiineja? Tuolla logiikalla mummolassa voisi pomppia sängyllä ja vetää kissaa hännästä, jos kerta mummolankaan säännöillä ei niin ole väliä.
Teidän pitää tehdä niinkin nannyt opettavat: Sopia yhteisistä pelisäännöistä ja ne kirjoitetaan paperille ylös ja jääkaapin oveen. Voi siihen silti keksiä jotain mummolaekstraa, koska mummolassa tosiaan tapahtuu aina kivoja ja erilaisia juttuja kuin kotona. Se voi olla myös jotain täysin uutta, jonka molemmat osapuolet hyväksyvät.
Meillä saa lasta hemmotella mummolassa vaikka tarjoamalla lapsen lempiruokaa ja vaikka tekemällä lettuja. Tai katsomalla vaikka vähän telkkarista lastenohjelmia, vaikkei yleensä katsotakaan kuin harvakseltaan ja vähän.
Mutta siitä en tykkää, että pienen lapsen nähden pidetään taustalla koko ajan telkkaria päällä, josta tulee lapselle sopimattomia uutisia yms sisältöä. Tai että lapsen annetaan katsoa 3 tuntia lastenohjelmia, koska isovanhempia väsyttää eikä viitsitä lukea kirjoja, mennä pihalle tms. Tai niiden lettujen tai jäätelön sijaan lapselle annetaan pitkin päivää lettuja, pullaa, kindereitä, suklaata ja keksejä + sitten ihmetellään, miten ei lämmin ruoka maistu ja annetaan lisää herkkuja ruoan sijaan. Tai kun lapsen nukutusrutiineja ei haluta noudattaa ja lapsi nukahtaa vasta klo 22 jälkeen (normaalisti nukahtaa klo 20) ja lapsi pinkaisee ylös klo 5.00, kun mummi ei malta jättää lasta nukkumaan mummin noustessa ylös. Lopputuloksena on väsynyt, kiukutteleva ja levoton lapsi ja tuota vierailun satoa niitetään vielä kotona pari päivää. Kaikkien kannalta olisi helpompi pitää niitä rutiineista kiinni. Voi niiden rutiinien rajoissa hemmotellakin.
En lukenut muita kommentteja, joten on enemmän kuin todennäköistä, että joku on tämän jo nostanut esiin. Suomessa on jonkinlainen ihmeellinen äitisankarikulttuuri, jonka mukaan äidin pitää tehdä ja osata ja revetä kaikkeen. Asia ei ole näin muissa Pohjoismaissa. Itse asun Norjassa, eikä täällä ole mitään uhrautuvan ja kaiken hoitavan äidin kulttuuria. Isät osallistuvat perhe-elämään täällä paljon enemmän ja aktiivisemmin, kuin Suomessa. Ja yksikään norjalainen nainen ei todellakaan säästä rahaa äitiyslomaa ja vanhempainvapaata varten samalla kun mies kerryttää omaa varallisuuttaan. Ihan täysin vieras ajatus täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten kommentointi ja äitiyteen puuttuminen on jotenkin käsittämätöntä. Kun lähdet lenkille lapsen kanssa, niin ulko-ovella on jo joku mummeli toteamassa, että "lapsi on väärin puettu".
Jos eläisimme ihmisten mielipiteiden mukaan, niin emme pystyisi elämään ollenkaan. "Miksi olette ulkona kun on näin kylmä? Miksi olette ulkona, kun on näin kuuma? Miksi tuot vauvan ulos näin tuulisella säällä? Miksi ulkoilette sateessa? Miksi ulkoilette auringossa. Lapsen nahka palaa näin aurinkoisella säällä! Miksi teitä ei ikinä näy ulkona? Miksi ette ole jo nukkumassa (päivällä)?
Mitäköhän meidän perheen ulkoilut kuuluu kenellekään. Minulla on liuta lapsia ja Suomen korkein yliopistokoulutus kasvatusalalta ja myös vuosien työkokemus alalta. Enköhän useamman lapsen äitinä osaa lapset pukea sään mukaisiin vermeisiin. Keskittykää omiin asioihinne. Pitää varmaan itse alkaa kyselemään mummoilta samalla lailla, että "mitä sinä ulkona teet, kun on näin kuuma, kylmä, liukasta jne." Ei yhtään hyvä juttu vanhuksille.
Tässähän se äitien todellinen ongelma taitaa olla. Nämä lumihiutaleet ovat niin epävarmoja itsestään, että loukkaantuvat aina, kun joku sanoo jotakin heille tai heidän lapsistaan. Oli sitten kyse small talkista tai jonkun vanhemman ihmisen viattomasta ihmettelystä.
Sinun käytöksesi on huonoa kun haukut täällä muita. Jäikö kotikasvatus sinulta saamatta? Millaiset vanhemmat sinulla oikein oli ja mitä kaikkia virheitä he tekivät, kun sinusta tuli tuommoinen?
Vierailija kirjoitti:
En lukenut muita kommentteja, joten on enemmän kuin todennäköistä, että joku on tämän jo nostanut esiin. Suomessa on jonkinlainen ihmeellinen äitisankarikulttuuri, jonka mukaan äidin pitää tehdä ja osata ja revetä kaikkeen. Asia ei ole näin muissa Pohjoismaissa. Itse asun Norjassa, eikä täällä ole mitään uhrautuvan ja kaiken hoitavan äidin kulttuuria. Isät osallistuvat perhe-elämään täällä paljon enemmän ja aktiivisemmin, kuin Suomessa. Ja yksikään norjalainen nainen ei todellakaan säästä rahaa äitiyslomaa ja vanhempainvapaata varten samalla kun mies kerryttää omaa varallisuuttaan. Ihan täysin vieras ajatus täällä.
Täällä äidiltä odotetaan ihan älyttömästi:
-pitäisi säästää vanhempainvapaata ja hoitovapaata varten
-pitäisi olla kotona taaperon kanssa, mutta pitäisi myös palata töihin nopeasti
-ei saisi olla yhteiskunnan elättinä hoitovapaalla (se 260 e/kk käteen onkin "iso" summa, todellisuudessa todella pieni tuki)
-lapselle pitäisi tehdä itse kotiruoka, vaikka päiväkodissakin käytetään puolivalmisteita/valmisruokia
-äiti ei saisi elää vain lapsilleen, mutta sitten myös oman ajan viettämistä kritisoidaan
-äidin väsymystä vähätellään ja se kuitataan "äitiys nyt vaan on tuollaista" sen sijaan, että autettaisiin
-äitien terveysvaivat kuitataan sillä, että "pääasia on, että sinulla on lapsi" ja monet sairaudet jäävät tutkimatta/hoitamatta
-kaiken tämän ohessa pitäisi jaksaa tehdä 100 % tulosta töissä, pitää kropastaan huolta ja olla houkutteleva puoliso
Naisethan halusivat tasa-arvoa ja tehdä mitä miehetkin tekevät. No, olkaa hyvä vain ja lakatkaa itkemästä.
Kriteerit äideille ja isille ovat erilaiset. Vai osaako joku kuvitella, että isälle kommentoitaisiin:
"Mikko, mitkä noi iskävaatteet on? Miksi sulla on vanhat verkkarit ja löysä t-paita? Pukeutuisit trendikkäämpiin ja vartalomyötäisempiin vaatteisiin, niin vaimollakin olisi mukavampi katsella sua."
"Ville, miksi sun hiukset on noin rähjäiset ja et ole käynyt parturissa? Ja miten et ole vieläkään aloittanut treenaamista vauvan syntymän jälkeen? Tuolla menolla Minttu etsii itselleen jonkun parikymppisen lapsettoman poikaystävän, jos sä annat itsesi rupsahtaa."
"Jani. Onkohan toi nyt ihan reilua, että sä vaan hengaat taaperon kans kotona ja Jenni tienaa sillä aikaa teidän perheen rahat? Pitäisi sunkin osallistua perheen elättämiseen."
Kenelläkään ei ole ongelmaa valittaa äidille noista asioista.
Ei kukaan vaatinut noin. Toivottiin, että mummolassa suhteellisen sama päivärytmi kuin kotona. Lapset nukahtaa kun nukahtaa, mutta silti voi pyrkiä pitämään tärkeät rutiinin (iltapuuhat, ruoka-ajat) suhteellisen samoina.
Mutta voihan sen noinkin kääntää, jos sattuu olemaan kiero kuin korkkiruuvi.