Ruma ihminen, miten rumuus vaikuttaa päivittäiseen elämääsi?

Niin ja se vanha sanonta on sisäinen kauneus on tärkein, miten lie meikkimaailmassa ja kaikenmaailman silikooniviidakko sonnassa, löytyykö sieltä aito ihminen jota ei voi katsomatta nauraa tuskimpa löytyy.

Kukaan ihminen ei ole niin ruma, etteikö hänestä löydy jotakin kaunistakin.

Toisekseen kauniissakin ihmisessä on jokin kohta ruma ja sen ei tarvitse olla muille näkyvä kohta. 

Sielun rumuus ei muuten kaunista ketään ja heitä ihmisissä riittää pilvin pimein olivatpa ulkoisesti miten kauniita tahansa. 

Ei haittaa, koska kauneus on katoavaista, mutta rumuus sen kun lisääntyy, sanoo laihialainen. 

Vierailija kirjoitti:

Minun täytyy sanoa, että en ole koskaan nähnyt rumaa ihmistä. Vaikka ikää on ja matkustellut ja liikkunut. Tai ainakaan ajatellut että joku ois ruma.

Onnea olet parempi ihminen kuin me tavan tallaajat.

Olen täysin näkymätön miehille. Kukaan ei flirttaile minulle eikä minulle tulla myöskään oikein juttelemaan. En ole ikinä seurustellut tai mitään muuta sellaista. En ole tosin käynyt baareissa tai semmoisissa miljöissä, mutta olen satavarma, että jos menisin sinne, saisin istua ihan rauhassa yksin. Ehkä korkeintaan joku reippaasti vanhempi mies voisi jopa tulla juttusilleni, mutta hekin korkeintaan seksin toivossa, kun ei muiltakaan irronnut. Että olisin jopa heille se viimeinen vaihtoehto, ja itseä ei oikein kiinnosta reippaasti vanhemmat miehet. Lähinnä tuntisin oloni kurjemmaksi ja paskemmaksi sellaisen jälkeen, jos niin edes tapahtuisi. Ja vain kahdesti elämäni aikana miehet ovat lähestyneet, jotka hekin vähän yli 10 v minusta vanhempia, toinen vieläpä ulkomaalainen (ja hehän nyt monet yrittävät lähestulkoon kaikkia) ja yksi suomalainen (joka ulkomaalaisen miehen tavoin oli vain seksin perään, ei muuta) ja he vain pillun toivossa kehuivat minua kauniiksi ja varmaan ajattelivat, että eivät menetä mitään, jos sanon ei. Kuten sanoinkin. Tai en ollut heistä kiinnostunut, koska se tapa millä lähestyivät, oli hälyyttävä. Ja se mitä puhuivat/miten puhuivat. Huoh. Että eipä tuo mieltä oikein ylennä. Olen ollut nuorempana ihan normaalipainoinen ja nykyisin hieman ylipainoinen, että vika ei voi olla painossani niinkään, vaan eniten se on se naama. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä epätodennäköisempää on se, että kukaan mies koskaan kiinnostuisi. Jos sitä ei ole tähänkään mennessä tapahtunut (paikkakunta jolla asun ei mikään isoin väkiluvultaan - mutta enemmän miehiä kuin naisia näin luulen), miksi tapahtuisi tulevaisuudessakaan. Ollaan minulle oltu peruskohteliaita/ystävällisiä tai sitten välinpitämättömiä, mutta miesten suunnalta ei ole tullut minkäänlaista vihjailevaa jne. kiinnostusta/flirttiä. En toki ota katsekontaktia, jos ei minulle suoraan puhuta ja en hymyile, jos ei hymyilytä. Ja en harrasta juuri mitään missä miehiä voisi myös olla enkä käy paikoissa. Mutta kyllä se tämä naama on. Ihan karsea naama minulla. Haluaisin uskoa, että oikeasti joku pitäisi minua viehättävänä tai edes ihan nättinä, mutta tuskinpa näin on. Kyllä miehet uskaltaisivat tulla puheille. En varmaan edes ole taviksen näköinen, kun väitetysti heitähän uskalletaan lähestyä ja kauniita taas ei niinkään. Mutta kaunis minä en ainakaan ole millään mittapuulla, joten se tarkoittaa vain sitä että olen ihan helvetin kammottavan näköinen ja ruma. Minut ignoorataan ja saan olla ja kulkea ihan rauhassa. Mietin tätä asiaa liikaa, melkeinpä päivittäin ja surkuttelen rumuuttani ja haluan uskoa, etten oikeasti olisikaan niin ruma mitä luulen olevani. Mutta totuus kai on, että olen hyvin epämiellyttävän näköinen. En meikkaakaan tai mitään. Ja meikkaaminen saisi minun oloni vain paskemmaksi, jos en kelpaa kellekään meikittä. Niin kuin en ole kelvannutkaan. Kukaan ei tätä varmaan lue, mutta halusin kirjoittaa ajatukseni ylös. Että neitsyenä loppuun asti, koska yhden yön jutut ei kiinnosta ja kukaan ei voisi tosissaan tykätä minusta ja ulkonäöstäni (ja tuskin luonteestanikaan).

N30

Oon samaa mieltä tuon yhden aiemman kanssa. En todellakaan arvioi ihmisiä koko ajan ruma-kaunis akselilla. Jokainen on sellainen kuin on.  Ainostaan yksinkertaiset ihmiset miettivät koko ajan toisten ulkonököä.

Ja siis en ajattele muista ihmisistä, että olisivat rumia. Useat toki vain ok/tavisnäköisiä/tylsiä, mutta kukaan ihminen ei ole mielestäni ruma.

N30 (tuo pitkän viestin kirjoittaja)

Tulin vaan lukemaan muiden kokemuksia kun ei ole omia.

Monesti kaupan kassalla huomaa eron palvelussa varsinkin mieskassoilla, jos edellä on viehättäviä asiakkaita. Esim. juuri eilen kassa naureskeli iloisesti edelläni olleille blondeille kaupassa käynnissä olevasta hieman erikoisesta tilanteesta, mutta kun itse omalla kassavuorollani kommentoin sitä positiiviseen sävyyn (en siis tosiaan arvostellen tms.) niin kassa vain katsoi hymyttä.

En aina edes muista rumuuttani tai kuvittele olevani ruma vaan ihan OK, mutta muiden ihmisten ilmeistä huomaa paljon.

Olen tajunnut myös, että jos tutustun uuteen ystävään joka on kiva ihminen, hän usein kehuu minua jostakin, koska haluaa olla ystävällinen, mutta kehun aiheet ovat aina ulkoisia juttuja kuten vaikkapa onpa kivasti värjätyt hiukset, sä laulat upeasti, ihana laukku, vitsi sä olet kekseliäs tms. Kukaan ei ole kauniiksi tms. koskaan spontaanisti kehunut.

Kauniit ne vasta rasittavia onkin. Yksi tuttava tuo aina tilaisuuden tullen kauneuttaan esiin, miehet kuulemma rakastaa ja naiset häntä vihaa. Vertailee itseään muihin miten paljon nuoremmalta hän näyttää kuin muut. Jne, jne.. Eipä hän juuri muuta puhukaan kuin itsestään. 

Ruma rillumarei.

Vierailija kirjoitti:

Olen täysin näkymätön miehille. Kukaan ei flirttaile minulle eikä minulle tulla myöskään oikein juttelemaan. En ole ikinä seurustellut tai mitään muuta sellaista. En ole tosin käynyt baareissa tai semmoisissa miljöissä, mutta olen satavarma, että jos menisin sinne, saisin istua ihan rauhassa yksin. Ehkä korkeintaan joku reippaasti vanhempi mies voisi jopa tulla juttusilleni, mutta hekin korkeintaan seksin toivossa, kun ei muiltakaan irronnut. Että olisin jopa heille se viimeinen vaihtoehto, ja itseä ei oikein kiinnosta reippaasti vanhemmat miehet. Lähinnä tuntisin oloni kurjemmaksi ja paskemmaksi sellaisen jälkeen, jos niin edes tapahtuisi. Ja vain kahdesti elämäni aikana miehet ovat lähestyneet, jotka hekin vähän yli 10 v minusta vanhempia, toinen vieläpä ulkomaalainen (ja hehän nyt monet yrittävät lähestulkoon kaikkia) ja yksi suomalainen (joka ulkomaalaisen miehen tavoin oli vain seksin perään, ei muuta) ja he vain pillun toivossa kehuivat minua kauniiksi ja varmaan ajattelivat, että eivät menetä mitään, jos sanon ei. Kuten sanoinkin. Tai en ollut heistä kiinnostunut, koska se tapa millä lähestyivät, oli hälyyttävä. Ja se mitä puhuivat/miten puhuivat. Huoh. Että eipä tuo mieltä oikein ylennä. Olen ollut nuorempana ihan normaalipainoinen ja nykyisin hieman ylipainoinen, että vika ei voi olla painossani niinkään, vaan eniten se on se naama. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä epätodennäköisempää on se, että kukaan mies koskaan kiinnostuisi. Jos sitä ei ole tähänkään mennessä tapahtunut (paikkakunta jolla asun ei mikään isoin väkiluvultaan - mutta enemmän miehiä kuin naisia näin luulen), miksi tapahtuisi tulevaisuudessakaan. Ollaan minulle oltu peruskohteliaita/ystävällisiä tai sitten välinpitämättömiä, mutta miesten suunnalta ei ole tullut minkäänlaista vihjailevaa jne. kiinnostusta/flirttiä. En toki ota katsekontaktia, jos ei minulle suoraan puhuta ja en hymyile, jos ei hymyilytä. Ja en harrasta juuri mitään missä miehiä voisi myös olla enkä käy paikoissa. Mutta kyllä se tämä naama on. Ihan karsea naama minulla. Haluaisin uskoa, että oikeasti joku pitäisi minua viehättävänä tai edes ihan nättinä, mutta tuskinpa näin on. Kyllä miehet uskaltaisivat tulla puheille. En varmaan edes ole taviksen näköinen, kun väitetysti heitähän uskalletaan lähestyä ja kauniita taas ei niinkään. Mutta kaunis minä en ainakaan ole millään mittapuulla, joten se tarkoittaa vain sitä että olen ihan helvetin kammottavan näköinen ja ruma. Minut ignoorataan ja saan olla ja kulkea ihan rauhassa. Mietin tätä asiaa liikaa, melkeinpä päivittäin ja surkuttelen rumuuttani ja haluan uskoa, etten oikeasti olisikaan niin ruma mitä luulen olevani. Mutta totuus kai on, että olen hyvin epämiellyttävän näköinen. En meikkaakaan tai mitään. Ja meikkaaminen saisi minun oloni vain paskemmaksi, jos en kelpaa kellekään meikittä. Niin kuin en ole kelvannutkaan. Kukaan ei tätä varmaan lue, mutta halusin kirjoittaa ajatukseni ylös. Että neitsyenä loppuun asti, koska yhden yön jutut ei kiinnosta ja kukaan ei voisi tosissaan tykätä minusta ja ulkonäöstäni (ja tuskin luonteestanikaan).

 

N30

Miehet ei kyllä selvinpäin lähesty ketään. Nykymaailma on ihan perseestä, palattaisiinpa aikaan ennen somea😞😞😞

8.4 miljardia, alahan laitaa ne rumuusjärjestykseen, kehdosta melkein hautaan.

Kauniit kasvot ja kroppa kuin perunasäkki,  vai niin sanotut rumat kasvot ja upea kroppa, saa mennä ostoksille valinnan mukaan.Säälittävää touhua lokeroida ihmisiä ulkonäön mukaan.

Haudassa ollessa ei onneksi ole väliä ulkonäöllä ja sinne kaikki päädymme lohdutus sekin.

Mua ei oteta vakavasti tilanteissa, ikään kuin olisin tyhmä, vaikka olen akateemisesti koulutettu ja korkea ÄO Mensan kokeessa. Ja naiset kohtelee usein vähättelevästi, kuin ilmaa. Helposti mulle naureskellaan, vaikka olen ihan asiallinen ja tehtävieni tasalla.

Ärsyttää mennä ulos, kun häpeän niin  miltä näytän. Yritän piiloutua hattuihin, koska hiusten menettäminen pahensi asiaa merkittävästi (ikävä kallon malli). Ei se hiuksillakaan häävi ollut.

En halua laittaa selfieitä mihinkään, oon kuvattomana somessa jos olen.

Mulla on hyvä kroppa (bodaan) mutta ei se auta kun pää näyttää niin typerältä. Se luo uskottavuusongelman, ihan kaikessa. Haaveilen rakkaudesta, mulla olis niin paljon rakkautta annettavaksi, mutta olen yksin. Kuka rakastaisi tän näköistä? En itsekään varmaan rakastaisi. Eihän sitä pysty jos toinen näyttää aivan naurettavalta.

Ulkonäkö on valitettavasti merkittävin tekijä siinä, tuutko onnelliseksi. Ja tuletko rakastetuksi. Paljon puhutaan luonteen hienoudesta, koulutuksesta, älystä, yleissivistyksestä, huumorista, mutta tuntuu ettei sillä ole paljoakan väliä. Vain kivan näköinen ihminen voi todella tuntea, miltä tuntuu kun joku rakastaa (romanttisesti). Vaikka olisi ihan umpityhmä, sillä ei näytä olevan paljoakaan väliä. 

Se on myös merkittävin tekijä siinä, oletko  sosiaalisissa tilanteissa itsevarma. Jos hyvästä ulkonäöstä saa etua, ruma ulkonäkö on kuin kirous. Joka seuraa sinua joka paikkaan, kuin varjo. 

Hyvännäköiset keskivät valheita kuten "Kaikki on kauniita omalla tavallaan" lievittääkseen omaa tuntoaan. Kai ne tietää sisimmässään, että heitä kohdellaan paremmin, ilman että he sitä ansaitsee sen kummemmin. Kukaan ruma ei usko tohon juttuun.

Käytännössä odottelen vain että delaan. En uskalla tehdä itsemurhaa, koska pelkään fyysistä kipua ja kuolemisen hetkeä niin paljon. Ja en halua tehdä sitä vanhemmilleni.

Saa olla rauhassa. Pennut pelkäävät ja akatkin jättävät rauhaan. ...paitsi jos saavat tietää isosta kalustani...

Vierailija kirjoitti:

Saa olla rauhassa. Pennut pelkäävät ja akatkin jättävät rauhaan. ...paitsi jos saavat tietää isosta kalustani...

Kalustasi saavat hyvän pyykinkuivaustelineen ja pusseista jalkapallot.

Vierailija kirjoitti:

Saa olla rauhassa. Pennut pelkäävät ja akatkin jättävät rauhaan. ...paitsi jos saavat tietää isosta kalustani...

Laitatko mitat.N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa olla rauhassa. Pennut pelkäävät ja akatkin jättävät rauhaan. ...paitsi jos saavat tietää isosta kalustani...

Laitatko mitat.N40

Kymmenen senttiä ja halkaisija noin 0.7cm.