Kuka muistaa 70- luvun lapsuuden nostalgisia makeisia?
Fazerin suklaanappi-rasia oli aina kiva yllätys lapsuudessa. Jaettiin tarkkaan napit tasan sisarusten kesken.
Kommentit (253)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos oli jossain hirveässä lastentaudissa yksin kotona (niin siihen aikaan), sitten sai lohdutukseksi pullon Jaffaa. Oranssi Jaffa oli hyvää, parempaa kuin nyt, mutta Punainen Jaffa oli suosikkini. Kannatti sairastaa tuhrarokko, sikotauti ja muut :D"
Äiti oli jostain syystä vakuuttunut siitä että vatsataudissa pitää juoda keltaista jaffaa.
En voi vieläkään sietää sitä kun yhdistän maun aina oksennukseen
Sprite kyllä maistuu kun sitä ostettiin aina kun käytiin kunnan uimahallissa joka rakennettiin sattumalta kilometrin päähän joten sinne pääsi kävellenkin.
Niinpä! Jostain levisi uskomus, että Jaffa alentaa kuumetta tai muuta. Ja lapsillehan se oli hyvä juttu jos ei muuten limpsaa saanut :D
Ja mä en voi ymmärtää, miten Jaffaa yleensäkään suositeltiin/suositellaan vatsatautiin. Ne väkevät hapot oli aivan kauheita oksentaa. Tuntui että palaa koko sisukset. Joku neutraali on parempi, lihaliemi, mustikkakeitto, tee tai laimea mehu..
Lapset saatiin juomaan nestettä, kun annettiin Jaffaa. Tärkeää oli juoda jotain nestettä.
Vierailija kirjoitti:
Nalle-karkit ovat legendaarisia. Irtomyynnistä sai ostaa pennin kappale.
Kauan kauan sitten markan kappale. Se oli ennen kuin nollia leikattiin rahan lopusta ja otettiin käyttöön pennit. Yli 60 vuotta sitten. Sen ajan aikuiset ja erityisesti vanhukset puhuivat vielä kymmenien vuosien päästä "vanhasta rahasta". Vanhan rahan aikaan oli näin tai noin. Sitten tulikin tilalle eurot ja sen jälkeen alkoi olla kaksi eri "vanhaa rahaa".
Avaruusrahoja oli erivärisiä ja muistaakseni ne olivat merkkareita pehmeämpiä. Eivät niin imeliä kuin Roope Ankan kolikot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Salmiakkijauhoa oli pikkupusseissa, taisi olla pilli mukana.
Joo muistan! Muistatko ne makoisat leikkitupakit . Eipä nykyään tehdä lapsille niitä. Toki lakritsipiippuja on vielä nykyäänkin.
Niitä karkkitupakoita saa yhdestä saksalaisesta nettikarkkikaupasta. Tilaan välillä salmiakkia sieltä ja pitihän se ostaa tupakkia teinien ihmeteltäväksi. Kyllä niillä hauskaa oli. Enemmän huvitti se ajatus, että niitä tosiaan sai kioskeista ostettua meidän lapsuudessa. Alle kouluikäiset sitten leikkii tupakanpolttoa. Se oli aivan ok silloin! :D
Täällä ruotsissa sai lapset hakea aikuselle tupakka-askin. Loppurahalla sitten namuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos oli jossain hirveässä lastentaudissa yksin kotona (niin siihen aikaan), sitten sai lohdutukseksi pullon Jaffaa. Oranssi Jaffa oli hyvää, parempaa kuin nyt, mutta Punainen Jaffa oli suosikkini. Kannatti sairastaa tuhrarokko, sikotauti ja muut :D"
Äiti oli jostain syystä vakuuttunut siitä että vatsataudissa pitää juoda keltaista jaffaa.
En voi vieläkään sietää sitä kun yhdistän maun aina oksennukseen
Sprite kyllä maistuu kun sitä ostettiin aina kun käytiin kunnan uimahallissa joka rakennettiin sattumalta kilometrin päähän joten sinne pääsi kävellenkin.
Niinpä! Jostain levisi uskomus, että Jaffa alentaa kuumetta tai muuta. Ja lapsillehan se oli hyvä juttu jos ei muuten limpsaa saanut :D
Ja mä en voi ymmärtää, miten Jaffaa yleensäkään suositeltiin/suositellaan vatsatautiin. Ne väkevät hapot oli aivan kauheita oksentaa. Tuntui että palaa koko sisukset. Joku neutraali on parempi, lihaliemi, mustikkakeitto, tee tai laimea mehu..
Lapset saatiin juomaan nestettä, kun annettiin Jaffaa. Tärkeää oli juoda jotain nestettä.
Täällä ruotsissa on käytetty ns avslagen coca-cola, elikkä pitää odottaa niikauan että hapot lähtenyt. Siis mahatautiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Salmiakkijauhoa oli pikkupusseissa, taisi olla pilli mukana.
Joo muistan! Muistatko ne makoisat leikkitupakit . Eipä nykyään tehdä lapsille niitä. Toki lakritsipiippuja on vielä nykyäänkin.
Niitä karkkitupakoita saa yhdestä saksalaisesta nettikarkkikaupasta. Tilaan välillä salmiakkia sieltä ja pitihän se ostaa tupakkia teinien ihmeteltäväksi. Kyllä niillä hauskaa oli. Enemmän huvitti se ajatus, että niitä tosiaan sai kioskeista ostettua meidän lapsuudessa. Alle kouluikäiset sitten leikkii tupakanpolttoa. Se oli aivan ok silloin! :D
Täällä ruotsissa sai lapset hakea aikuselle tupakka-askin. Loppurahalla sitten namuja.
Ja lapsille oli noita suklaatupakoita myynnissä.
Vierailija kirjoitti:
Chupa Chups -pallotikkarit
Oliko näitä 70 luvulla jo?
Nallekarkit maksoi 10 penniä kpl.Markalla sai 10🤗
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on Vauva.fi palsta ja sen luulisi jo kertovan teille kaikille että palsta on suunnattu niille joilla on pieniä lapsia. Te voisitte mennä johonkin ET-lehden palstalle keskustelemaan.
Päivän naurut tuli tästä! Milloin täällä on viimeksi keskusteltu vauvoista? :D Oliko joku huonosti nukkuva lapsi jokin aika sitten? Kommentoija ei taida seurata palstaa kovinkaan usein.
Asiat muuttuu, onko se kommentoijalle yllätys, että internet elää omaa elämäänsä.
Palsta on juuri sen takia hyvä, kun täällä käy erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä.
Tuskinpa edes monella 70-luvulla karkkeja syöneellä on edes vauvoja tällä hetkellä, miehillä korkeintaan.
Siesta suklaapatukka, oli hitsin hyvää.
Aku Ankka purkka. Paketissa taisi olla 10 salmiakin makuista purukumipalaa, jokaisen kääreessä sarjakuva.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla mummollani oli aina kettukarkkeja, ja toisella mummolla oli vakiona Fazerin parhaat.
70-80 luvulla minun mummollani oli aina kumpiakipia, kettukarkkeja että fazerin parhaita 😃. Joskus on ollut pakko ostaa niitä nostalgiasyistä, vaikka ne eivät silloin lapsena lempikarkkeihini. kuuluneetkaan. Lisäksi mummolla oli aina kylmäkellarissa jääkylmää jahvaa tai sitruunasuutaa. Se oli ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Pax oli erittäin hyvä. Tyylikäs maku.
Helsingin linja-autoaseman viereisellä tontilla oli talo, jonka seinässä oli koko seinän suuruinen Pax mainos.
Palsta on juuri sen takia hyvä, kun täällä käy erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä.