Pitääkö 10 vuoden ystävyys vastakkaisen sukupuolen kanssa katkaista jos löytää uuden mustasukkaisen kumppanin?

Vierailija kirjoitti:

Kumppani on ykkönen, ystävät toissijaisia. Kumppani on se jonka kanssa perustetaan perhe ja rakennetaan elämä, se joka on toinen puolisko. Ystäviä tulee ja menee.

Ja kun se on just toisinpäin. Kumppani voi jättää ja pettää, kaverit pysyy - ainakin ne tosiystävät. "Bros before hoes, sisters before misters".

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisuus liiallisessa muodossa on isoimpia red flageja mulle miehessä. Lisäksi ihan h*lvetin pelottavaa. Pitäisin ystävän, en miestä.

turha vinkua sitten kun ei löydy hyvää miestä. ehkä parempi ettet seurustele ollenkaan jos ystävät ovat tärkeämpiä kuin kumppani 

Vierailija kirjoitti:

Kumppani on ykkönen, ystävät toissijaisia. Kumppani on se jonka kanssa perustetaan perhe ja rakennetaan elämä, se joka on toinen puolisko. Ystäviä tulee ja menee.

Miksi sen pitäisi olla tuollainen joko-tai-tilanne? Useimpien ihmisten elämään mahtuu sekä kumppani että ystävät. Kyllä se on se kumppani joka saa luvan taipua ja tottua että toisella on muutakin elämää. Miksi ihmeessä pitäisi perustaa perhettä sellaisen kanssa, joka vaatii tuollaisia uhrauksia ja vieläpä omien epävarmuuksiensa vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppani on ykkönen, ystävät toissijaisia. Kumppani on se jonka kanssa perustetaan perhe ja rakennetaan elämä, se joka on toinen puolisko. Ystäviä tulee ja menee.

Ja kun se on just toisinpäin. Kumppani voi jättää ja pettää, kaverit pysyy - ainakin ne tosiystävät. "Bros before hoes, sisters before misters".

Kaveritkin voi jättää ja pettää.

Vierailija kirjoitti:

Kumppani on ykkönen, ystävät toissijaisia. Kumppani on se jonka kanssa perustetaan perhe ja rakennetaan elämä, se joka on toinen puolisko. Ystäviä tulee ja menee.

Ystäviä tulee ja menee - no ehkä niillä, joilla ei ole alkeellisiakaan ihmissuhdetaitoja tai kykyä huolehtia ihmissuhteistaan. Ei mun mielestä lupaa kovin hyvää sille parisuhteellekaan. Normaaleilla ihmisillä on parisuhteen lisäksi pitkäaikaisia ja läheisiä ystävyyssuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppani on ykkönen, ystävät toissijaisia. Kumppani on se jonka kanssa perustetaan perhe ja rakennetaan elämä, se joka on toinen puolisko. Ystäviä tulee ja menee.

Ja kun se on just toisinpäin. Kumppani voi jättää ja pettää, kaverit pysyy - ainakin ne tosiystävät. "Bros before hoes, sisters before misters".

perustatko perheen ja rakennatko elämäsi ystäviesi kanssa? pidätkö ystäviä toisena puoliskonasi, menetkö heidän kanssaan naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppani on ykkönen, ystävät toissijaisia. Kumppani on se jonka kanssa perustetaan perhe ja rakennetaan elämä, se joka on toinen puolisko. Ystäviä tulee ja menee.

Ystäviä tulee ja menee - no ehkä niillä, joilla ei ole alkeellisiakaan ihmissuhdetaitoja tai kykyä huolehtia ihmissuhteistaan. Ei mun mielestä lupaa kovin hyvää sille parisuhteellekaan. Normaaleilla ihmisillä on parisuhteen lisäksi pitkäaikaisia ja läheisiä ystävyyssuhteita.

Joillakin tulee ja menee. Niillä yleensä vaihtuu kyllä kumppanitkin usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaisi arvostaa ihmistä, joka katkaisee välit yhteenkään ystävään toisen henkilön käskystä. Jos ei ihminen edes ystäville ja perheelle osaa olla lojaali, niin sellainen ihminen on läpeensä mätä eikä siihen voi parisuhteessakaan luottaa.

Kumppanille ollaan ensisijaisesti lojaali. Jos ei viitsi edes sen vertaa uhrata kumppanilleen niin parempi on pysyä sinkkuna sitten loppuelämä.

Kumppanille ollaan lojaali, jos tämä antaa siihen syyn eikä vaadi luopumaan muusta elämästä. Miksi ihmeessä edes pitäisi tehdä uhrauksia vain koska toinen vaatii (vieläpä ilman mitään perustetta)? Kyllä minä olen mieluummin sinkku kuin alan elää pelkästään kumppanin kylkiäisenä.

Mulla oli liian mustis mies. Lensi pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on toimiva ja onnellinen vasta kun puoliso (vaimo) saa päättää toisen rahan- ajan-, alkoholinkäytöstä ja ystäväpiiristä sekä harrastuksista

Kylläpä sitä nyt leikitään uhria.

Parisuhde voi hyvin, jos kumpikin luottaa toiseen eikä ala vaatia elämään osmoosissa kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaisi arvostaa ihmistä, joka katkaisee välit yhteenkään ystävään toisen henkilön käskystä. Jos ei ihminen edes ystäville ja perheelle osaa olla lojaali, niin sellainen ihminen on läpeensä mätä eikä siihen voi parisuhteessakaan luottaa.

Kumppanille ollaan ensisijaisesti lojaali. Jos ei viitsi edes sen vertaa uhrata kumppanilleen niin parempi on pysyä sinkkuna sitten loppuelämä.

Jos joskus meinaa lapsia tehdä, niin kyllä se on ihan perhe-elämässä selviämisen elinehto, että kykenee välittämään useammasta ihmisestä samaan aikaan. Joillekin ei näemmä ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppani on ykkönen, ystävät toissijaisia. Kumppani on se jonka kanssa perustetaan perhe ja rakennetaan elämä, se joka on toinen puolisko. Ystäviä tulee ja menee.

Ja kun se on just toisinpäin. Kumppani voi jättää ja pettää, kaverit pysyy - ainakin ne tosiystävät. "Bros before hoes, sisters before misters".

perustatko perheen ja rakennatko elämäsi ystäviesi kanssa? pidätkö ystäviä toisena puoliskonasi, menetkö heidän kanssaan naimisiin?

Sanotaanko nyt vaikka niin että läheisimpien ystävien kanssa on tunnettu ja pidetty yhtä, kuunneltu toistemme murheet ja ilot n.55 vuotta. Aika harva parisuhde kestää niin pitkään. Mutta ymmärrä vain tahallas väärin, ei siinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisuus liiallisessa muodossa on isoimpia red flageja mulle miehessä. Lisäksi ihan h*lvetin pelottavaa. Pitäisin ystävän, en miestä.

turha vinkua sitten kun ei löydy hyvää miestä. ehkä parempi ettet seurustele ollenkaan jos ystävät ovat tärkeämpiä kuin kumppani 

Turha sinun itsesi on vinkua, omat karseat kokemuksesi(?) eivät tarkoita että sama käy kaikille. Miksi ihmeessä meidän muiden pitäisi tehdä tuollaisia hierarkioita jajoko-tai-asetelmia? Minulla on sekä mies (ja hyvä mies onkin) ja ystäviä, ei ole ollut mitään syytä luopua kummastakaan tai asettaa tärkeysjärjestykseen.

Parempi on pitää ystävät ja pysyä sinkkuna kuin valita huono mies, joka ei kestä sitä että nainen ei elä vain hänelle.

Ei vaan silloin pitää luopua siitä uudesta kumppanista. Sanoa sille että hei hei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppani on ykkönen, ystävät toissijaisia. Kumppani on se jonka kanssa perustetaan perhe ja rakennetaan elämä, se joka on toinen puolisko. Ystäviä tulee ja menee.

Ja kun se on just toisinpäin. Kumppani voi jättää ja pettää, kaverit pysyy - ainakin ne tosiystävät. "Bros before hoes, sisters before misters".

Kaveritkin voi jättää ja pettää.

Niin voi, mutta jos ystävä ei vaadi luopumaan puolisosta "maksuksi" ystävyydestä, valitsen itse ennemmin hänet kuin sellaisen puolison, joka haluaa kieltää muut ihmissuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisuus liiallisessa muodossa on isoimpia red flageja mulle miehessä. Lisäksi ihan h*lvetin pelottavaa. Pitäisin ystävän, en miestä.

turha vinkua sitten kun ei löydy hyvää miestä. ehkä parempi ettet seurustele ollenkaan jos ystävät ovat tärkeämpiä kuin kumppani 

Kyllä, hyvät ystävät ovat tärkeämpiä kuin mustasukkainen kumppani. Yksinolo voittaa kädenlämpöisessä suhteessa olemisen. Hyviä miehiä on sinkkuina vaikka kuinka paljon. Pitää vaan osata löytää ne. N

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppani on ykkönen, ystävät toissijaisia. Kumppani on se jonka kanssa perustetaan perhe ja rakennetaan elämä, se joka on toinen puolisko. Ystäviä tulee ja menee.

Ja kun se on just toisinpäin. Kumppani voi jättää ja pettää, kaverit pysyy - ainakin ne tosiystävät. "Bros before hoes, sisters before misters".

perustatko perheen ja rakennatko elämäsi ystäviesi kanssa? pidätkö ystäviä toisena puoliskonasi, menetkö heidän kanssaan naimisiin?

En tiedä sinusta, mutta kaikkien elämä ei pyöri vain lisääntymisen ja avioliiton ympärillä. Minulla ainakin on molemmat, sekä puoliso/perhe että ystävät. Eikä olisi tullut mieleenkään luopua ystävistäni jos mies olisi saanut päähänsä alkaa sellaista vaatia.

Vierailija kirjoitti:

On multa tällaista vaadittu. Arvaa kumpi sai kenkää?

Samoin multa... 

Olen tosin ollut se hylätty ystäväkin.

Eräs miespuolinen ystäväni dumppasi mut vastaavassa tilanteessa, oltiin oltu ystäviä reilusti yli 10 vuotta ja mä olin tässä vaiheessa jo naimisissakin. Ystävän uusi mustasukkainen naisystävä ei hyväksynyt mua eikä muita naispuolisia kavereita joten me jäätiin kuin nallit kalliolle.  :( 

Heivaa mustasukkainen jos se "ystävä" antaa piIIua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppani on ykkönen, ystävät toissijaisia. Kumppani on se jonka kanssa perustetaan perhe ja rakennetaan elämä, se joka on toinen puolisko. Ystäviä tulee ja menee.

Ja kun se on just toisinpäin. Kumppani voi jättää ja pettää, kaverit pysyy - ainakin ne tosiystävät. "Bros before hoes, sisters before misters".

Taidat olla aika nuori vielä.