Lue keskustelun säännöt.
Vähävaraiset ovat pihalla siitä, mikä on keskiluokkaisilla normaalia rahankäyttöä
06.07.2026 |
Kommentti otettu rippijuhlakeskustelusta, mutta täyttä asiaa muutenkin:
"Ottamatta sen tarkemmin kantaa tähän tapaukseen, olen huomannut (ja asiasta on myös tutkimuksia) että monella vähävaraisella on väärä luulo siitä, mikä on normaalia rahankäyttöä. Myös tämä artikkeli antaa viittauksia tähän. Moni vähävarainen ajattelee, että pitopalvelu rippijuhlissa on normaali asia keskiluokkien juhlissa, vaikka todellisuudessa keskiluokkaisessa perheessä rypytetään piirakat ja leivotaan pulla pakkaseen viikko ennen juhlia perheen kesken. Kenellekään keskiluokkaiselle ei tulisi mieleen lähettää lasta taksilla rippileirille, vaan ensin selvitettäisiin kimppakyytimahdollisuus tai voiko joku sukulainen kuljettaa lapsen. Taksin käyttö on jotenkin impulsiivista ja lyhytnäköistä."
Tämä. Moni vähävarainen on ihan pihalla siitä, mitä keskiluokkaisissa perheissä tehdään. Tietämäni vähävarainen ihminen vei lapsensa huvipuistoretkelle, ostivat rannekkeet, huvipuistossa kalliit hampurilaisateriat, jäätelöt ja karkkia. Itse keskiluokkaisena en raaski maksaa huvipuistohintoja tarjottavista, joten meillä on kulkenut mukana kylmälaukussa eväät isommallekin porukalle ja kotimatkalla on haettu kaupasta jäätelöt. Kun keskiluokkaisena saa kaikesta maksaa täyden hinnan (ei ole mitään työttömien, eläkeläisten yms alennuksia), niin rahankäyttöä saa miettiä. Äkkiä olisi tili nollilla, jos ei yhtään miettisi.
Kommentit (1115)
Vierailija kirjoitti:
Se tunne, kun olet tehnyt kirjaimellisesti niskat limassa töitä ja ylitöiden päätteeksi on nälkä. Kutittaa joka paikasta ja hermoja riepoo. Menet nälkäisenä ja kiukkuisena S-marketiin. Siellä on ihanan viileää, mutta ihmisiä on taas valtavasti. Näet heidät heti jo ulko-ovella, ja parkkipaikka on täynnä autoja. Astut rohkeana sisään. Pullonpalautusautomaatilla on jono. On ilta, ja työt ovat onneksi nyt tältä päivältä ohi. Viime välipalasta on jo kuusi tuntia aikaa.
Nälkä tekee kiukkuiseksi, mutta nyt on pakko hakea jotain syötävää, kun kello lähestyy kohta yhdeksää. Etsit päivällistarpeita, pääset kassalle, ja maksuautomaatti herjaa.
Aivan niin. On kuun viimeinen viikko, ja tilillä ei tosiaan ole enää rahaa. Epätoivo iskee!
Se tunne, kun olet tehnyt 10–12-tuntista työpäivää kymmenen euron tuntipalkalla. Et saa tänään ruokaa, etkä jaksa alkaa karsia tuotteita pois. Kävelet vain pois sanomatta mitään, raskain askelin. Paiskaat miehekkäästi askelta toisen eteen.
Kotisi pihalla näet työttömiä tai pitkäaikaissairaita entisiä rakennustyöläisiä tai satamatyöntekijöitä päihtyneenä. He on tuoneet etupihalle sohvan, jotta olo olisi mukava. Sinua alkaa harmittaa, mutta ei se ole heidän syynsä. Se on palkanmaksajan vika, päättäjien vika.
Edessä on taas yksi nälkäinen päivä. Katsotaan, irtoaako tililtä huomenna edes banaani tai leipäpussi, koska silloin on taas uusi työpäivä – joka ei ilmeisesti edes kannata!
Olet nälkäisenä kuin tikittävä aikapommi ihmisten joukossa. Varokaa meikäläisiä. Haistaan hieltä, ja ilme on kireä sekä kuivahtanut, kun ei ole ruokaa eikä tulevaisuutta. Kiertäkää kaukaa, pleeaaze, kun näette meikäläisiä. Nuppia kiristää ja on nälkä, varokaa mun ostoskärryä. Sanoinko jo, että on nälkä? Taisin sanoa sen jo. Mulla on nälkä saada se mikä mulle kuuluu elämässä. En ole ostanut tätä elämää ja haluan työstäni enemmän kuin tämän nöyryytyksen minkä sain.
Minullepa on käynyt tuo sama, mutta omassa työpaikassani ja työkaveri oli työvuorossa kassalla. Ei riittänyt rahat ruokaan omassa työpaikassa asioidessani. Kyllä siinä melkein alkoi itkettää, mutta koska sitä tapahtuu tosi usein kuun lopussa, niin siihen tottuu. Sitä tavallaan alkaa vältellä aina päiviä kuukaudesta 18-31, Ei viitsi mennä ostamaan mitään syötävää, koska se kokemus on niin vastenmielisen nöyryyttävää. Moni kassajonossa varmasti luulee että olen tukien käyttäjä, vaikka olen työssäkäyvä ja rahat ei riitä ruokaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai sä olet vanha papparainen. 45 vuotta töissä.
En ole vaan 64-vuotias töissä käyvä nainen😀😀😀😀😀
No olethan sinä nyt tosi vanha jo! Ehkä 10 elämäksi sanottavaa vuotta jäljellä. Ei kannata elätellä illuusioita.
No niin oon!!!#Eikä tässä mitään illuusioita elätellä.Kaikkihan meistä vanhenee niin sinäkin.En nyt vaan jaksa etukäteen murehtia elinvuosia,ei niitä kukaan tiedä etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut keskustelua, mut oon huomannut saman parin puolitutun elämää seuraillen välillä livenä ja välillä somen välityksellä. Suhteessa isoja summia käytetään määrättyihin asioihin, joissa moni keskiluokkainen ajattelisi kohtuuden kautta. Esimerkiksi jotain herkkuja lähdetään hakemaan ~200km päästä, vaikka irtokarkkeja saisi lähikaupasta. Ilotulituksiin pitää olla kalleimmat padat, koska muuten ei lapset nauti. Ajatustan on kaunis: lasten takia, mutta ei jotenkin ymmärretä että lapset varmaan nauttii vähän vähemmälläkin.
Helpommaks menee kun ostaa lapsille isot kahden kilon kaatissäkit irtokarkkia ja alle euron halvimmat lidl colat 4l ja äiskälle ja iskälle kaljat ja shamppakaljat sitten grilliin jotain. Ei jaksa lähteä mihinnkään hienojen ihmistne ilmoille. Mukavampi jumittaa rivarikämpällä tai kerrostalokämpällä pelejä pelaten ja puhelia selaillen.
Kaikenlaiset reissut on rasittavia ja vaatii kauheasti ponnisteluja. Pitäisi kävellä ja olla innoissaan jostain piereskelevistä virtahevoista. Ravintoloissa lapset ei syö mitään,, kun ruoka on liian hienoa ja ei ne osaa pysyä paikallaan tai käyttäytyä sentin vertaa. Parempi kuin ei lähde mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Suurin ja räikyvin ero on että keskiluokkainen menee kauppaan autolla ja ostelee huolettomasti elintarvikkeita itselleen monta ruokakassillista ilman pelkoa että tilillä ei olisi riittävästi rahaa. Heille kaupassa käynti on nautinto, ei stressaava tilanne ja urheilullinen ponnistus. Moni köyhä ei edes mielellään mene kauppaan, koska kävely ostosten kanssa tai bussin odottelu on raskasta. Tietenkin sekin että rahat ei välttämättä riitä. Köyhät välttelee kauppaan menoa mahdollisimman pitkään.
Markettikultuuri on tehty keskiluokkaisille ja köyhien pitää vain pakotettuna ja alistettuina laittaa rahansa näihin laitoksiin, jotka riistää heitä kuten työnantajatkin riistää heitä. Yksi näkyvin ero on että keskiluokkaiset ylläpitää alkoa. Heillä on varaa käydä alkossa. Köyhän pitää tilata netistä.
Vielä ennen 2010 oli asiat näin, että matalapalkka-alan työläinenkin sai syödä mahansa täyteen. 20 euroa riiti kahteen ruokakassilliseen ruokaa kun meni natsisiwaan.
Vierailija kirjoitti:
"Suomalaisnuoret euromaiden köyhimpiä"
Tuo on typerä tilasto. Talouskohtainen.
Jos nuori asuu vielä vanhempiensa kotona, hänen varallisuudekseen lasketaan se vanhempien omistama talo vaikka nuorella itsellään ei olisi penniäkään omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja puhuu asiaa. Kimppakyydit sovitaan ja tarjottavat leivotaan itse.
T: keskituloinen
Mikä on keskituloinen?
Varmaan aika laaja käsite. Itse tienaan 75k vuodessa. Joku toinen tienaa enemmän ja joku toinen vähän vähemmän.
Tuttavat tienaavat suurin piirtein saman verran, enkä silti tunne ketään kuka olisi ostanut uuden auton, saati ilman rahoitusta. Ainakin kaikki luulemme itseämme keskituloisiksi, mutta en tiedä kuinka keskituloinen pitäisi olla, että olisi varaa tässä ketjussa esitettyihin väitteisiin ja kyllä muksut kulkevat kimppakyydeillä ja tarjottavat talkoillaan itse. Verotus pitää tästä huolen.
Vierailija kirjoitti:
(Hädin tuskin) keskituloisena, ihmettelen miksi kovin monella vähävaraisella on uudet kalliit puhelimet, lapsilla kalliit vaatteet jne. Paljon hienommat mitä meillä on ikinä ollut.
opiskeluaikoina kun oli rahasta oikeasti tiukkaa ei olisi tullut mieleenkään ostaa piuhalla kallista puhelinta tai ottaa (opinto)lainaa, että voi pukeutua muodin mukaan. Toki tämä on kotoa opittua, että kaikki asuntoa pienemmät hankinnat ostetaan ”käteisellä”, ei piuhalla. kun seuraa sivusta muutamaan perhettä, jotka ovat tässä osamaksuhelvetissä, niin kotoa talousasiat on opittu ja lapset oppivat taas saman ja niin se sukupolvien yli menevä vähävaraisuus jatkuu…
kun on vuoden tai kaksi säästänyt 1500€ uuteen puhelimeen ja tulee aika ostaa se, niin kyllä se kirpaisee ihan eri tavalla kuin osamaksulla 60€/kk vaikka hinta lopulta olisi sama. Ja mahdollisesti löytyykin halvempi käytetty puhelin. Mutta osa vanhemmista haluaa larpata keskituloista, eikä halua sanoa ”ei” lapselle.
Asuin hyvin askeettisesti, kun muutin omilleni. Mietin tarkkaan millaisen huonekalun haluan, säästin ja ostin. ”Köyhän ei ole varaa ostaa halpaa” -motolla ollaan menty eteenpäin.
Esim huonekaluja en ole joutunut uusimaan, sohvaa lukuunottamatta, sen jälkeen, kun olen/olemme niitä 27-vuotta sitten alkaneet keräämään. Laadukasta ja ajatonta, ei trendinkästä:D
Sen puhelimen on voinut ostaa myös isovanhempi. Toisilla isovanhemmat ostaa kaikennäköistä ja maksaa harrastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos isovanhempi ostaa lapselle pyörän niin naapurit juoruavat heti, että sossu maksoi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 2 työssäkäyvää, brutto yht. yli 10k ja netto yht. 6,5k. Sijoitetaan ja salkuissa + käyttötileillä nyt yht. 70k. Just tehty isoja reissuja ja remontteja. Asuntolainaa ei ole ja elämisen kulut alhaiset. Asumme suht vaatimattomasti. SILTI ei pystyttäisi autoa ostamaan ilman lainaa, ei osteta lapsellemme tablettia eikä pelikoneita, ei osteta esim. itsellemme vaatteita juuri koskaan, kun kaapista löytyy hyviä. Teinillämme on käytettynä ostettu iPhone ja yhdet kalliimmat kengät.
Miten tää voi olla mitenkään mahdollista että ei oo enempää säästöjä? Meillä netto on 3500€/kk ja sijoituksissa satoja tuhansia. Ja nää tulot ollu vasta viimeiset 5v, sitä ennen pienemmät. Toki talon arvo on noin 400k, ei enää lainaa, teillä ehkä kalliimpi. Voitaisiin ostaa auto ilman lainaa mutta auto onkin aina melko vaatimaton (n 16k). Elellään vaatimattomasti ja reissuja silloin tällöin, mihinkään kaukomaille ei edes haluta. Ehkä nuo reissut teillä tekee sitten tosi ison loven lompakkoon mutta silti ihmettelen miten voi noin isoilla tuloilla tehdä tiukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset on näisä raha-asioissa ja keskusteluissa kieroja. Erityisesti keskituloiset ja sitä enemmän tienaavat on tottuneet esittämään köyhiä ja vähättelemään sitä miten paljon heillä on löysää lompakossa suhteessa niihin oikeita töitä tekeviin, jotka ei tienaa tarpeeksi kärsimykseensä ja uhrauksiin nähden.
Silti heiltä odotetaan neljää työhkemusta väkisin täytettäväksi joka ikinen kuukausi. Ikään kuin kärsimyslottoa pelataan, että kenelle naksahtaa paska mäihä ja kärsimys jatkuu. Joka kuukausi viimeisellä viikolla ei kehtaa käydä kaupassa ellei ole katsonnut tilitietoja. Se on hernekeittoa ja kaurapuuroa joka päivä ja selkä kipeänä työstä. Pelkkää paskaa luvassa monille. Onneksi tosiaan työtilanne on nyt sellainen ettei niihin töihin helpolla enää joudu! Nehän töissä vielä käy keitä se kannattaa ja eivät he nitä työpaikkojaan anna muille ja heittäydy tukie varaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(Hädin tuskin) keskituloisena, ihmettelen miksi kovin monella vähävaraisella on uudet kalliit puhelimet, lapsilla kalliit vaatteet jne. Paljon hienommat mitä meillä on ikinä ollut.
opiskeluaikoina kun oli rahasta oikeasti tiukkaa ei olisi tullut mieleenkään ostaa piuhalla kallista puhelinta tai ottaa (opinto)lainaa, että voi pukeutua muodin mukaan. Toki tämä on kotoa opittua, että kaikki asuntoa pienemmät hankinnat ostetaan ”käteisellä”, ei piuhalla. kun seuraa sivusta muutamaan perhettä, jotka ovat tässä osamaksuhelvetissä, niin kotoa talousasiat on opittu ja lapset oppivat taas saman ja niin se sukupolvien yli menevä vähävaraisuus jatkuu…
kun on vuoden tai kaksi säästänyt 1500€ uuteen puhelimeen ja tulee aika ostaa se, niin kyllä se kirpaisee ihan eri tavalla kuin osamaksulla 60€/kk vaikka hinta lopulta olisi sama. Ja mahdollisesti löytyykin halvempi käytetty puhelin. Mutta osa vanhemmista haluaa larpata keskituloista, eikä halua sanoa ”ei” lapselle.
Asuin hyvin askeettisesti, kun muutin omilleni. Mietin tarkkaan millaisen huonekalun haluan, säästin ja ostin. ”Köyhän ei ole varaa ostaa halpaa” -motolla ollaan menty eteenpäin.
Esim huonekaluja en ole joutunut uusimaan, sohvaa lukuunottamatta, sen jälkeen, kun olen/olemme niitä 27-vuotta sitten alkaneet keräämään. Laadukasta ja ajatonta, ei trendinkästä:DSen puhelimen on voinut ostaa myös isovanhempi. Toisilla isovanhemmat ostaa kaikennäköistä ja maksaa harrastuksia.
Helpommalla pärjää kun ei osta useiden kymppien arvosta romua ja sanoo työkkärile ettei ole varaa puhelimeen tai nettiin. Säästyy paljolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö te koskaan osta aikuisille lapsille mitään lahjaksi tai lapsenlapsille?
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te koskaan osta aikuisille lapsille mitään lahjaksi tai lapsenlapsille?
Kokoomuslaiset ei varmaan osta, koska he haluavat vain itselle kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(Hädin tuskin) keskituloisena, ihmettelen miksi kovin monella vähävaraisella on uudet kalliit puhelimet, lapsilla kalliit vaatteet jne. Paljon hienommat mitä meillä on ikinä ollut.
opiskeluaikoina kun oli rahasta oikeasti tiukkaa ei olisi tullut mieleenkään ostaa piuhalla kallista puhelinta tai ottaa (opinto)lainaa, että voi pukeutua muodin mukaan. Toki tämä on kotoa opittua, että kaikki asuntoa pienemmät hankinnat ostetaan ”käteisellä”, ei piuhalla. kun seuraa sivusta muutamaan perhettä, jotka ovat tässä osamaksuhelvetissä, niin kotoa talousasiat on opittu ja lapset oppivat taas saman ja niin se sukupolvien yli menevä vähävaraisuus jatkuu…
kun on vuoden tai kaksi säästänyt 1500€ uuteen puhelimeen ja tulee aika ostaa se, niin kyllä se kirpaisee ihan eri tavalla kuin osamaksulla 60€/kk vaikka hinta lopulta olisi sama. Ja mahdollisesti löytyykin halvempi käytetty puhelin. Mutta osa vanhemmista haluaa larpata keskituloista, eikä halua sanoa ”ei” lapselle.
Asuin hyvin askeettisesti, kun muutin omilleni. Mietin tarkkaan millaisen huonekalun haluan, säästin ja ostin. ”Köyhän ei ole varaa ostaa halpaa” -motolla ollaan menty eteenpäin.
Esim huonekaluja en ole joutunut uusimaan, sohvaa lukuunottamatta, sen jälkeen, kun olen/olemme niitä 27-vuotta sitten alkaneet keräämään. Laadukasta ja ajatonta, ei trendinkästä:DSen puhelimen on voinut ostaa myös isovanhempi. Toisilla isovanhemmat ostaa kaikennäköistä ja maksaa harrastuksia.
Nämä isovanhemmat, jotka minä tiedän ei kyllä osta 1500€ puhelinta, ovat osamaksukaupan opettaneet lapsilleen…
Toki onhan tuokin mahdollista tapauksissa mitä en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(Hädin tuskin) keskituloisena, ihmettelen miksi kovin monella vähävaraisella on uudet kalliit puhelimet, lapsilla kalliit vaatteet jne. Paljon hienommat mitä meillä on ikinä ollut.
opiskeluaikoina kun oli rahasta oikeasti tiukkaa ei olisi tullut mieleenkään ostaa piuhalla kallista puhelinta tai ottaa (opinto)lainaa, että voi pukeutua muodin mukaan. Toki tämä on kotoa opittua, että kaikki asuntoa pienemmät hankinnat ostetaan ”käteisellä”, ei piuhalla. kun seuraa sivusta muutamaan perhettä, jotka ovat tässä osamaksuhelvetissä, niin kotoa talousasiat on opittu ja lapset oppivat taas saman ja niin se sukupolvien yli menevä vähävaraisuus jatkuu…
kun on vuoden tai kaksi säästänyt 1500€ uuteen puhelimeen ja tulee aika ostaa se, niin kyllä se kirpaisee ihan eri tavalla kuin osamaksulla 60€/kk vaikka hinta lopulta olisi sama. Ja mahdollisesti löytyykin halvempi käytetty puhelin. Mutta osa vanhemmista haluaa larpata keskituloista, eikä halua sanoa ”ei” lapselle.
Asuin hyvin askeettisesti, kun muutin omilleni. Mietin tarkkaan millaisen huonekalun haluan, säästin ja ostin. ”Köyhän ei ole varaa ostaa halpaa” -motolla ollaan menty eteenpäin.
Esim huonekaluja en ole joutunut uusimaan, sohvaa lukuunottamatta, sen jälkeen, kun olen/olemme niitä 27-vuotta sitten alkaneet keräämään. Laadukasta ja ajatonta, ei trendinkästä:DSen puhelimen on voinut ostaa myös isovanhempi. Toisilla isovanhemmat ostaa kaikennäköistä ja maksaa harrastuksia.
Nämä isovanhemmat, jotka minä tiedän ei kyllä osta 1500€ puhelinta, ovat osamaksukaupan opettaneet lapsilleen…
Toki onhan tuokin mahdollista tapauksissa mitä en tiedä.
Tiedän perheen, missä isovanhemmat maksoivat jääkiekko harrastuksen kahdelle lapsenlapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te koskaan osta aikuisille lapsille mitään lahjaksi tai lapsenlapsille?
Kokoomuslaiset ei varmaan osta, koska he haluavat vain itselle kaiken.
Huomattu on.
Kokoomuslainen = Mulle, mulle, mulle, mulle
Ei muille mitäån.
Sairaat ei tarvitse ruokaa eikä lääkkeitä.
Mutta juna mulle. Mulle, mulle, mulle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 2 työssäkäyvää, brutto yht. yli 10k ja netto yht. 6,5k. Sijoitetaan ja salkuissa + käyttötileillä nyt yht. 70k. Just tehty isoja reissuja ja remontteja. Asuntolainaa ei ole ja elämisen kulut alhaiset. Asumme suht vaatimattomasti. SILTI ei pystyttäisi autoa ostamaan ilman lainaa, ei osteta lapsellemme tablettia eikä pelikoneita, ei osteta esim. itsellemme vaatteita juuri koskaan, kun kaapista löytyy hyviä. Teinillämme on käytettynä ostettu iPhone ja yhdet kalliimmat kengät.
Miten tää voi olla mitenkään mahdollista että ei oo enempää säästöjä? Meillä netto on 3500€/kk ja sijoituksissa satoja tuhansia. Ja nää tulot ollu vasta viimeiset 5v, sitä ennen pienemmät. Toki talon arvo on noin 400k, ei enää lainaa, teillä ehkä kalliimpi. Voitaisiin ostaa auto ilman lainaa mutta auto onkin aina melko vaatimaton (n 16k). Elellään vaatimattomasti ja reissuja silloin tällöin, mihinkään kaukomaille ei edes haluta. Ehkä nuo reissut teillä tekee sitten tosi ison loven lompakkoon mutta silti ihmettelen miten voi noin isoilla tuloilla tehdä tiukkaa.
Itsellä toimeentulotuesta käteistä säästettynä 5200 euroa ja matkustelen joka vuosi kahden viikon lomalle etelään. Autoa en tarvitse, koska julkiset kulkevat ja asumiseni maksaa työssäkäyvät, kuin myös joka kuukausi tulee 600 euroa diskorahaa tilille. Elämä on valintoja.
Jonain päivänä sinäkin olet vanha. Ellet sitten käy ostamassa köyttä sitä ennen.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/