Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Mihin itse uskot?

Mulle ei hyvin käy.

Ne, joiden nimi on elämän kirjassa, pääsevät ikuisesti paratiisiin täydellisyyteen. Toivon suuresti, että nimeni on siellä.

Kuoleman jälkeen ihmisen energia eli " sielu" yhtyy maailmankaikkeuden suureen energiavirtaan, josta saa alkunsa myös uusi elämä.



Aaveet ovat juuri tätä energiaa, joka ei vaan ole päässyt jostakin syystä yhtymään virtaansa.

Siihen, että kun kuolen niin minusta tulee henki. Jos olen käyttänyt elämäni mahdollisuudet kehittyä ja olen vielä " raakile" , joudun palaamaan oppiakseni elämään paremmin. Jos olen osannut pelata lappuni oikein, pääsen ihanaan " valoon" , hyvään oloon, rauhaan. Uskon että kaikki uskonnot puhuvat samasta asiasta eri nimellä. Ajatelkaa 10 käskyä. Myös muissa uskonnoissa on samoja teemoja. Älä tapa, alä tee huorin, kunnioita lähimmäisiäsi. Elä hyvin elämäsi, kiteytettynä. Uskon enkeleihin, Taivaanisään, Jeesukseen, ja uskon että se on minun nimeni sille suurelle rakkaudelle ja armolle mikä maailmankaikkeutta pyörittää. Joku kutsuu sitä Allahiksi, joku Budhaksi, jne. En ole mikään lahkolainen. Tunnen. Uskon. Sen vain aistii ja tuntee omakseen. Minun ei tarvitse miellyttää muita uskonnon ryhmän jäseniä. Riittää että olen mikä olen ja tunnen sen sydämessäni oikeaksi. Arvostan ja kunnioitan elämää.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi :))



Ihanaa " tavata" ja huomata etten ole ihan kummajainen ;)



:)))))

kuollessaan ovat joutuneet tunneliin, jota pitkin kulkeneet valoa kohti Jumalan tykö tai sitten helvettiin jossa kuuluu hirveä pauke ja kova kylmyys ja paha olo. Uskotteko että ne tarinat ovat kaikki päästä keksittyjä??

Vierailija:

Siihen, että kun kuolen niin minusta tulee henki. Jos olen käyttänyt elämäni mahdollisuudet kehittyä ja olen vielä " raakile" , joudun palaamaan oppiakseni elämään paremmin. Jos olen osannut pelata lappuni oikein, pääsen ihanaan " valoon" , hyvään oloon, rauhaan. Uskon että kaikki uskonnot puhuvat samasta asiasta eri nimellä. Ajatelkaa 10 käskyä. Myös muissa uskonnoissa on samoja teemoja. Älä tapa, alä tee huorin, kunnioita lähimmäisiäsi. Elä hyvin elämäsi, kiteytettynä. Uskon enkeleihin, Taivaanisään, Jeesukseen, ja uskon että se on minun nimeni sille suurelle rakkaudelle ja armolle mikä maailmankaikkeutta pyörittää. Joku kutsuu sitä Allahiksi, joku Budhaksi, jne. En ole mikään lahkolainen. Tunnen. Uskon. Sen vain aistii ja tuntee omakseen. Minun ei tarvitse miellyttää muita uskonnon ryhmän jäseniä. Riittää että olen mikä olen ja tunnen sen sydämessäni oikeaksi. Arvostan ja kunnioitan elämää.

Mieheni, joka on hindu, uskoo samoin. Tapaamisemme jälkeen juttelimme näistä asioista ja kappas vaan, samat olivat ajatukset. Siksi meillä ei ole mikään hätä " käännyttää" toisiamme. Minä uskon Jumalaan " kristilliseen tapaan" ja hän hindujen tavalla. Molemmat kuitenkin uskomme, että korkein olento, maan ja taivaan luoja, on yhteinen ja sama kaikilla uskonnoilla vaikka hänellä onkin eri nimi eri uskonnoissa. Tyttärellemme kerromme omista tavoistamme ja hän saa sitten valita miten uskoo. Pääasia, että hänestä tulee hyvä ja onnellinen ihminen.

ties kuinka kauan ja heidät on saatu takaisin elävien kirjoihin.

Jos ihmistä elvytetään, siinä sydäntä pidetään " käynnissä" keinotekoisesti ja ihminen voi virota. Jos sydän on täydellisesti liikkumatta jonkin aikaa (yksilöllistä), se ei tasan tarkkaan siitä mihkään käynnisty.



Ketään ei julisteta kuolleeksi vain sillä perusteella, ettei sydän lyö.

Niille joita aihe kiinnostaa, voisin suositella Ritva Fagerströmin kirjaa Portti elämän jälkeen. Hän kirjoittaa asiasta " järkeen käypästi" : )

Vierailija:

Siihen, että kun kuolen niin minusta tulee henki. Jos olen käyttänyt elämäni mahdollisuudet kehittyä ja olen vielä " raakile" , joudun palaamaan oppiakseni elämään paremmin. Jos olen osannut pelata lappuni oikein, pääsen ihanaan " valoon" , hyvään oloon, rauhaan. Uskon että kaikki uskonnot puhuvat samasta asiasta eri nimellä. Ajatelkaa 10 käskyä. Myös muissa uskonnoissa on samoja teemoja. Älä tapa, alä tee huorin, kunnioita lähimmäisiäsi. Elä hyvin elämäsi, kiteytettynä. Uskon enkeleihin, Taivaanisään, Jeesukseen, ja uskon että se on minun nimeni sille suurelle rakkaudelle ja armolle mikä maailmankaikkeutta pyörittää. Joku kutsuu sitä Allahiksi, joku Budhaksi, jne. En ole mikään lahkolainen. Tunnen. Uskon. Sen vain aistii ja tuntee omakseen. Minun ei tarvitse miellyttää muita uskonnon ryhmän jäseniä. Riittää että olen mikä olen ja tunnen sen sydämessäni oikeaksi. Arvostan ja kunnioitan elämää.

Lue myös Raamattua!

...tai toivon, että pääsen taivaaseen rakkaiden luokse, Jumalan luokse. En tiedä tarkalleen mitä tapahtuu, tuleeko siinä portilla jokin " kuulustelu" :D, ja saavatko kaikki mahdollisuuden vielä uskoa Jumalaan vaikka eläissään eivät olisikaan uskoneet.. En tiedä.

Mutta uskon, että Jumala sen tietää.



Luin netistä ihanan kertomuksen kuinka pappi oli joutunut onnettomuuteen ja päässyt " taivaan porteille" . Hän kertoi kokemuksestaan ja kuvailu oli todella kaunista. Se laulu ja ylistys ja valo...

vielä ajatella kuolemaa ja sen jälkeisiä asioita kun on elämä kesken. Minuakin pelottaa ja ahdistaa joskus paljon, vaikka uskonkin Jumalaan ja taivaaseen.

Olen agnostikko. Luulen, oletan että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Mutta mistäpä tuota tietää, mistä me tulemme ja mihin menemme.



Luotan siihen, että normaalin, hyvän elämän eläminen on ihmiselle riittävä. Kunnioitan elämää, lähimmäisiäni ja itseäni. Jos jumala olisi olemassa, en voi uskoa että helvettiin joutuisi vain siksi, että ei ole kuullut hänen kutsuvan.



Sielunvaellus, uudelleensyntyminen olisi ajatuksena kiehtova :) Mutta agnostisesta maailmankatsomuksestani johtuen en osaa _uskoa_ mihinkään 100%.

Miksi sinua pelottaa kuolema? Eikö edes usko tuo sinulle turvallista mieltä? Vai onko se juuri usko joka saa sinut kuolemaa ja helvettiä pelkäämään?

ap ja 5, ajattelen ehkä samoin. Johonkin tämä energia, sähkö, mikä meissä on, täytyy mennä. Itselläni on välillä kauhea kuolemanpelko siitä, ettei itseä enää ole olemassa.

Monet keskustelee kuolemasta ihan kuin puhuttais mitä tykkää syödä leivän päällä. Minä pelkään kuolemaa, en siis mitään kuoleman jälkeistä aikaa, siihen olen luottavaisesti lapsenuskoinen mutta pelkään sitä itse kuolematilannetta. En pelkää fyysistä kipua niinkään vaan sitä kauheaa ikävää joka minulla on omaa perhettä ja rakkaita kohtaan. TUlee ihan paha olo, toivon etten olisi lukenut koko keskustelua... ;(

Tällä hetkellä ystävä nimittäin sairastaa syöpää ja nämä kaikki asiat pyörivät hänen mielessään. Siksi tulee itsekin normaalia enemmän ajateltua kaikkie tällästä elämään ja sen loppuun liittyvää vaikka ei todellakaan saisi jos aion säilyttää mielenterveyteni edes jotenkin...

Tiedän, tämä kuulostaa kylmältä, mutta sanoisitte ihan samaa, jos olisitte katselleet rakkaan isänne kuolin kamppailua pari viikkoa, vaikka mitään ei ole enää tehtävissä.

ap

Toivottavasti pääsen sellaiseen paikkaan, jossa on hyvä ja rauhallinen olla.