Lue keskustelun säännöt.
HS: Mies hämmästelee, kun naiset eivät halua muuttaa korpeen
01.07.2026 |
Jutussa Juha-Antti kertoo, miten haluaa asua Kuhmossa ja työ haukkaa liikaa aikaa. Onko ihme, että naista ei ole löytynyt? Kuka nainen haluaa miehen, jonka perässä pitäisi muuttaa korpeen ja mies vielä viettäisi suuren osan vuorokaudesta töissä?
Nämä miehet eivät ymmärrä, että naiselle ei ole kiva diili muuttaa miehen mieltymyksen vuoksi paikkaan x. On eri asia, jos mies haikailisi maalla asumista ja yhdessä etsittäisiin jostain päin Suomea se paikka, jossa molemmat haluavat asua. Mutta on ahdistavaa, jos asuinpaikka pitäisi valita vain toisen osapuolen mieltymysten vuoksi.
Kommentit (254)
"Ihanaa, että kaupunkilaiset saavat valita sukulaisensa ja naapurinsa! "
Niiden kanssa ei ole pakko olla tekemisissä jos ei halua ja muuta väestöä kaupungissa riittää josta valita seuransa.
Maalla ei ole tarjolla paljon muita kuin naapurit ja sukulaiset, ainakaan enää nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla on keskusteluja joissa naiset itkevät ettei mistään löydy pieniä täysin syrjässä metsässä olevia mökkejä heille.
Niin, heille.
Nainen voi haluta maalle yksin omaan mökkiin.
Ei jonnekin miehen suvun maatilalle, missä miehen sukulaiset ja naapurit ramppaavat, "koska se on ollut tapana".
Siinä liitossa tulisi kylkiäisenä 100 tuntematonta ihmistä.
Ja kaupunkilaisilla ei ole sukua, ystäviä, kavereita tai tuttavia? Ainakaan sataa? Harva tuntee ne kaikki puolison sukulaiset ja kaverit etukäteen.
Kaupungeissa ei ole tapana, että se suku tulee sisälle aamulla klo 7, koska "täällähän ei ovia lukita, on niin kivaa seutua."
Eipä ole täällä maallakaan tapana.
Vierailija kirjoitti:
"Koska yhteisöllisyys on pa-ha asia "
No oikeasti maaseutu on jo niin tyhjentynyt että yhteisöllisyys alkaa olla siellä muisto vain. Paljon enemmän sitä löytää nykyään kaupungeista. Mutta kaupungeissa se on vapaaehtoista eli siellä etsitään itse ne itselle mieluisat yhteisöt (harrastukset, yhdistykset jne.), maalla ne harvat tulevat enemmän annettuina sukulaisuuden, naapuruuden jne. mukana.
JOS edes tulevat, koska maaseuduilla suhtaudutaan vieroksuen "ulkopaikkakuntalaisiin". Huonolla onnella et sopeudu sinne koskaan, koska olet vieras etkä kuulu paikkakunnan sukuihin, jotka ovat kyräilleet toisiaan 1600-luvulta lähtien.
Sama juttu, jos satut syntymään maaseudulla sukuun, josta ei pidetä, koska iso-isosetäsi vuonna 1886 varasti Kaaleppi Juntusen hevosen ja isoäitisi sisko potkaisi kanttoria vuonna 1910. Saat olla ihan keskenäsi ja kyräilyn kohteena.
Vierailija kirjoitti:
"Tuo skenaariohan ei vaadi sinulta kompromissia. Sä vain suostut vierailemaan puolison omistamassa talossa silloin kun sulle sopii, ilmaiseksi tietenkin"
Mitä muuta se kumppanini sitten tekee? Hänhän vierailee minun omistamassani asunnossa ilmaiseksi aina kun ehtii ja haluaa.
Ahaa niin, että kumppanin täytyy tulla sun asuntoosi, kun et suostu hankkimaan hänen kanssaan uutta yhteistä asuntoa, jep jep 😂😂 Tosiaan, se niistä kompromisseista 😂😂
"Mikä vika korvessa?"
Ei mitään jos se on se oma tuttu rakas korpi johon on jo jotkut siteet. Mutta jos minut kärrätään vain jonnekin random-korpeen johon minulla ei ole mitään sen kummempia tunnesiteitä, se on sitä samaa kuusikkoa ja pellon laitaa jota näkee miljoonassa muussakin paikassa. Se ei anna minulle vielä sinällään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ahaa niin, että kumppanin täytyy tulla sun asuntoosi, kun et suostu hankkimaan hänen kanssaan uutta yhteistä asuntoa, jep jep 😂😂 Tosiaan, se niistä kompromisseista "
Miksi pitäisi hankkia uusi yhteinen asunto ja miksi sen pitäisi olla juuri maalla? Kompromissi on se että kumpikin pitää oman asuntonsa ja se elämä sovitetaan niihin molempiin jolloin kumpikin tekee kompromissin sen kanssa missä haluaisi koko ajan asua.
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan outo, mutta en näe mitään syytä miksi en muuttaisi Kuhmoon jos mukava mies sieltä osuisi kohdalle. Varmaan moni kaupunkilainen ei lähde, mutta onhan meitä maalla kasvaneita naisia myös. Tosin lapsia en enää tee, ikää 46.
Täällä on paljon puututtu myös ulkonäköön, ei mitään ongelmaa mielestäni siinäkään, jos ajatusmaailmat ja ne kuuluisat kemiat kohtaisi.
Toivottavasti Juha-Antti löytää kumppanin.
Kirjoita Juha-Antille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ihanaa, että kaupunkilaiset saavat valita sukulaisensa ja naapurinsa! "
Niiden kanssa ei ole pakko olla tekemisissä jos ei halua ja muuta väestöä kaupungissa riittää josta valita seuransa.
Maalla ei ole tarjolla paljon muita kuin naapurit ja sukulaiset, ainakaan enää nykyään.
Ja sä kaupunkilaisena "tiedät" tämän? Koska maalaisena, ja aikuisuuteni aikana monessa maalaispitäjässä asuneena olen aivan eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
"Ahaa niin, että kumppanin täytyy tulla sun asuntoosi, kun et suostu hankkimaan hänen kanssaan uutta yhteistä asuntoa, jep jep 😂😂 Tosiaan, se niistä kompromisseista "
Miksi pitäisi hankkia uusi yhteinen asunto ja miksi sen pitäisi olla juuri maalla? Kompromissi on se että kumpikin pitää oman asuntonsa ja se elämä sovitetaan niihin molempiin jolloin kumpikin tekee kompromissin sen kanssa missä haluaisi koko ajan asua.
Alkuperäisessä kommentissa puhuttiin siitä että se sukutila pitää myydä, koska Mirkkuli ei suostu muuttamaan toisen omistamaan asuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"JOS edes tulevat, koska maaseuduilla suhtaudutaan vieroksuen "ulkopaikkakuntalaisiin". "
Ei ole kerta eikä kaksi kun joku on jossain syrjemmällä todennut minuun paremmin tutustuttuaan että "olet kyllä ihan ok vaikka oletkin Hesasta". Eli se perusoletus on että kaupunkilainen on epäilyttävä ja hänen on sitten erikseen todistettava että näin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Koska yhteisöllisyys on pa-ha asia "
No oikeasti maaseutu on jo niin tyhjentynyt että yhteisöllisyys alkaa olla siellä muisto vain. Paljon enemmän sitä löytää nykyään kaupungeista. Mutta kaupungeissa se on vapaaehtoista eli siellä etsitään itse ne itselle mieluisat yhteisöt (harrastukset, yhdistykset jne.), maalla ne harvat tulevat enemmän annettuina sukulaisuuden, naapuruuden jne. mukana.
JOS edes tulevat, koska maaseuduilla suhtaudutaan vieroksuen "ulkopaikkakuntalaisiin". Huonolla onnella et sopeudu sinne koskaan, koska olet vieras etkä kuulu paikkakunnan sukuihin, jotka ovat kyräilleet toisiaan 1600-luvulta lähtien.
Sama juttu, jos satut syntymään maaseudulla sukuun, josta ei pidetä, koska iso-isosetäsi vuonna 1886 varasti Kaaleppi Juntusen hevosen ja isoäitisi sisko potkaisi kanttoria vuonna 1910. Saat olla ihan keskenäsi ja kyräilyn kohteena.
Minullekin kerrottiin Kainuussa, että kylällä voi olla kolme taloa, joiden asukkaat eivät ole vuosikymmeniin puhuneet toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Alkuperäisessä kommentissa puhuttiin siitä että se sukutila pitää myydä, koska Mirkkuli ei suostu muuttamaan toisen omistamaan asuntoon."
Kyllä ja minä kerroin skenaarion jossa ainakaan minä en mitenkään vaatisi sukutilan myyntiä vaan elämä voitaisiin järjestää toisinkin. Ei kuitenkaan niin että nainen muuttaa pysyvästi sinne sukutilalle. Eli siis kompromissi.
Voitaisiin kysyä 20-40 -vuotiailta naisilta, mitkä tekijät pitävät heitä maaseutupaikkakunnilla, mitkä taas ajavat sieltä pois. Mitä he toivoisivat ja tarvitsisivat, jotta jäisivät edimerkiksi kotipaikkakunnalleen?
Kyllä osa naisistakin haluaa asua maalla. Pois ajavat työmahdollisuuksien puute, kulttuurin ja harrastuksien puute, takapajuinen asenne maaseudun naisia kohtaan, naisten näkeminen pelkkinä synnyttäjinä, kyläkoulujen lakkautus ja muu keskittämispolitiikka. Näitä paikkakuntia kehitetään usein vain miesten ehdoilla, ja sitten ihmetellään, kun naiset katoavat. Tapahtumatkin ovat tyyliin Power pulling -kisat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Koska yhteisöllisyys on pa-ha asia "
No oikeasti maaseutu on jo niin tyhjentynyt että yhteisöllisyys alkaa olla siellä muisto vain. Paljon enemmän sitä löytää nykyään kaupungeista. Mutta kaupungeissa se on vapaaehtoista eli siellä etsitään itse ne itselle mieluisat yhteisöt (harrastukset, yhdistykset jne.), maalla ne harvat tulevat enemmän annettuina sukulaisuuden, naapuruuden jne. mukana.
JOS edes tulevat, koska maaseuduilla suhtaudutaan vieroksuen "ulkopaikkakuntalaisiin". Huonolla onnella et sopeudu sinne koskaan, koska olet vieras etkä kuulu paikkakunnan sukuihin, jotka ovat kyräilleet toisiaan 1600-luvulta lähtien.
Sama juttu, jos satut syntymään maaseudulla sukuun, josta ei pidetä, koska iso-isosetäsi vuonna 1886 varasti Kaaleppi Juntusen hevosen ja isoäitisi sisko potkaisi kanttoria vuonna 1910. Saat olla ihan keskenäsi ja kyräilyn kohteena.
No siis oman kokemukseni mukaan maaseudulla syntyneenä, kasvaneena ja siellä säännöllisesti vanhempieni luona vierailevana on, että maaseudulla katsotaan kieroon jo naapuripaikkakuntalaisia :D Välimatkaa on 10km, mutta kyräillään kuin avaruusoliota tuota omituista vieraspaikkakuntalaista. Tyyliin miksi se täällä on, pysyisi omalla kylällään! Ja jos olet Helsingistä, niin ai että. Sinua inhotaan jo sen takia ihan avoimesti. Helsingissähän ei asu kuin ylpeitä herrasväen ihmisiä ja rikollisia.
Aina, kun menen itse tapaamaan vanhempiani, kylillä tuijotetaan silmät suurina ja yritetään pohtia, että kuka olen ja mitä teen siellä. Selkeästi olen ulkopaikkakuntalainen, joten olen epäilyttävä. Asia rauhoittuu joka kerta, kun olen liikkeellä äidin kanssa ja ihmiset tajuavat, että olen sen henkilön X tytär. Tosin unohtavat asian yhtä nopeasti kuin tajusivat ja taas on puolen vuoden tai vuoden päästä sama kummastelu-kyräily-tuijotus, että kuka toi on ja mitä se täällä tekee? :D
Ystäväni meni naimisiin pikkupaikkakuntalaisen naisen kanssa ja sanoi aivan samaa kyräilystä ja tuijottelusta.
"Ja sä kaupunkilaisena "tiedät" tämän? Koska maalaisena, ja aikuisuuteni aikana monessa maalaispitäjässä asuneena olen aivan eri mieltä."
Ihmisellä voi olla monenlaisia kiinteitäkin siteitä maalle vaikka onkin itse kaupunkilainen. Esim. puolison kautta.
Enkä sanonut että näin on kaikkialla mutta enenevissä määrin siinä pahiten tyhjentyvässä osassa maaseutua esim. Itä-Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
"Samaa hämmästelin. Mitä vikaa on koulukavereissa tai kaverin exissä? Sukulaiset nyt ymmärrän, mutta jos rajaa ulkopuolelle kaikki oman ikäluokkansa naiset ja sellaiset, jotka ovat joskus seukanneet kavereiden kanssa niin ymmärrän, että vähiin käy vaihtoehdot. "
Tämä minuakin ihmetytti. Jos on kotoisin pieneltä paikkakunnalta, luulisi ymmärtävän että ei siellä koskaan ole ollut mitään suurta tarjontaa niiden samojen pienten piirien ulkopuolelta. Naapurista ja samalta luokalta siellä on aina naitu.
Miksi tämä on äkkiä joku asia joka siellä ei nyt kelpaakaan?
Luokkakavereista voi olla jotain traumoja, mutta olisi mielenkiintoista kuulla haastatellun näkemys siihen montako vuotta tai vuosikymmentä nainen on "kelvoton" sen takia, että on joskus miehen kaverin kanssa ollut suhteessa? Jääkö kaverista naiseen jokin paha hajujälki vai mistä tässä oikein on kyse?
Aiemmin ketjussa siis:
"Samaa hämmästelin. Mitä vikaa on koulukavereissa tai kaverin exissä? Sukulaiset nyt ymmärrän, mutta jos rajaa ulkopuolelle kaikki oman ikäluokkansa naiset ja sellaiset, jotka ovat joskus seukanneet kavereiden kanssa niin ymmärrän, että vähiin käy vaihtoehdot. "
Tämä minuakin ihmetytti. Jos on kotoisin pieneltä paikkakunnalta, luulisi ymmärtävän että ei siellä koskaan ole ollut mitään suurta tarjontaa niiden samojen pienten piirien ulkopuolelta. Naapurista ja samalta luokalta siellä on aina naitu.
Miksi tämä on äkkiä joku asia joka siellä ei nyt kelpaakaan?
Vierailija kirjoitti:
"Muutamiin kommentteihin viitaten. Minut on tällä palstalla yllättänyt se, miten moni tuntuu ajattelevan, ettei sukutila ole "yhtään mitään". Jos suhteen toinen osapuoli omistaa ja asuu pitkään suvullaan ollutta tilaa tai vaikka vain taloa, niin myyntiin vaan ja etsimään uutta yhteistä kotia!!"
Ei kai sitä tarvitse myydä vaikka se ei olisi se loppuelämän vakituinen asuinpaikka. Voisin oikein hyvin kuvitella elämän jossa eläisimme kaupungissa pienemmässä asunnossa osan vuotta ja sitten viikonloppuja, lomia ja etätyön turvin osin muutenkin maalla. Mutta se vaatisi siis kompromisseja ihan molemmilta. Jos niitä ei ole valmis tekemään, mahdollisuus saada parisuhde laskee huomattavasti.
Kenellä on perheenperustamisiässä varaa tuollaiseen järjestelyyn? Valtaosa joutuu ihan käytännön rahasyistä valitsemaan vain yhden asuinpaikan.
"Kenellä on perheenperustamisiässä varaa tuollaiseen järjestelyyn? Valtaosa joutuu ihan käytännön rahasyistä valitsemaan vain yhden asuinpaikan."
Jos niihin molempiin asuntoihin on ollut varaa ennenkin, miten se äkkiä loppuu kun mennään yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että tällä asenteella ei puolisoa löydy: Tapailemiani naisia on ollut vaikea saada Kuhmoon. Suhteet eivät ole syventyneet, sillä olen tehnyt aina liikaa töitä ja lähtenyt lataamaan akkuja mieluummin mökille kuin deitin toivomaan Pariisiin tai Barcelonaan. Suhteessa pitäisi aina tehdä niin kuin Juha-Antti haluaa, hällä väliä naisen toiveista.
Eli Juha-Antti haluaa elää kuin sinkkumies, koska häntä ei näemmä kiinnosta viettää arkena aikaa naisen kanssa (työ) eikä lomalla (menee mökille). Kenties Juha-Antti olettaa, että nainen sujahtaa hänen elämäänsä kuin huonekalu ilman omia toiveita, ja sen naishuonekalun voi ottaa sieltä komerosta esiin, kun työltä, omilta harrastuksilta ja mökkeilyltä jää johonkin väliin aikaa.
Monella miehellä on tämä toive, että nainen vain solahtaa heidän elämäänsä aiheuttamatta tarvetta kompromisseille tai millekään. Nainen sujuvasti hoitaa sitten kotihommat ja sängynlämmityksen, mutta mies jatkaa elämäänsä kuten ennenkin, sillä erolla, että palvelu pelaa sängyssä ja sängyn ulkopuolella.
Tätä on ilmennyt myös omassa parisuhteessani. Mies haluaisi, että muuttaisin hänen asuntoonsa. En suostu, sillä jo nyt on havaittavissa se, että asioiden on mentävä miehen haluamalla tavalla. Televisiosta katsotaan mitä mies haluaa, nukkumaan mennään, kun mies haluaa ja niin edelleen. Voin joustaa näissä nyt, kun mulla on oma asunto, missä saan tehdä kuten haluan, mutta en muuta yhteen. En jaksaisi olla näin joustava ilman omaa rauhaa. Mies ei tätä ymmärrä, hän ei näe ollenkaan, että mä joustan jo nyt omista tarpeistani ja tavoistani.
En myöskään ymmärrä kitinää siitä, että haluttaisiin puoliso, mutta oma elämä on sementoitu niin tarkkaan ettei sopivia puolisoehdokkaita löydy. Jos mistään ei ole valmis joustamaan niin sitten pitää hyväksyä, ettei puolisoa löydy koskaan.