Lue keskustelun säännöt.
HS: Mies hämmästelee, kun naiset eivät halua muuttaa korpeen
01.07.2026 |
Jutussa Juha-Antti kertoo, miten haluaa asua Kuhmossa ja työ haukkaa liikaa aikaa. Onko ihme, että naista ei ole löytynyt? Kuka nainen haluaa miehen, jonka perässä pitäisi muuttaa korpeen ja mies vielä viettäisi suuren osan vuorokaudesta töissä?
Nämä miehet eivät ymmärrä, että naiselle ei ole kiva diili muuttaa miehen mieltymyksen vuoksi paikkaan x. On eri asia, jos mies haikailisi maalla asumista ja yhdessä etsittäisiin jostain päin Suomea se paikka, jossa molemmat haluavat asua. Mutta on ahdistavaa, jos asuinpaikka pitäisi valita vain toisen osapuolen mieltymysten vuoksi.
Kommentit (254)
Mies päivitteli että Tinderistä ei löydy seuraa, kun siellä on sukulaisia, koulukavereita ja kavereiden eksiä. Jos näistä ei kukaan kelpaa, niin ei ihme että muuttotappiopaikkakunnalla saa olla itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kyse on Suomesta, eikä mistään vieraasta maasta. Jos olet suomalainen, niin suurin piirtei samanlaiset tavat ovat joka puolella Suomea. "
Kyllä Suomessakin on paljon alueellista nurkkakuntaisuutta ja "täällä on aina toimittu näin" ajatusta. Sitä ei vain huomaa jos asuu siellä itse ison osan elämääni.
Sitä samaa nurkkakuntaisuutta on Helsingissäkin. Olen muuten syntyperäinen, monen polven helsinkiläinen, ja teidät junan tuomat tunnistaa aina tästä asenteesta. Syntyperäisillä ei tuota asennetta ole.
Vierailija kirjoitti:
"Helsinki on täynnä ihmisiä, jotka ei suostu muuttamaan sieltä pois IKINÄ. Yhtä itsekästä."
Se valinta vaikuttaa tiettyihin asioihin elämässä ihan kuten valinta elää ehdottomasti maallakin. Valinta elää kaupungissa ei kuitenkaan vaikuta niin paljon pariutumiseen koska kaupungeissa haluaa asua niin moni muukin.
Mutta itsepäisyys ja periksiantamattomuus on ihan samaa, kuin mistä maalaisia syytetään jos eivät halua muuttaa sieltä pois. Näissä "ehdottomissa kaupunkilaisissa" sitä ei vaan näköjään lasketa 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla on keskusteluja joissa naiset itkevät ettei mistään löydy pieniä täysin syrjässä metsässä olevia mökkejä heille.
Niin, heille.
Nainen voi haluta maalle yksin omaan mökkiin.
Ei jonnekin miehen suvun maatilalle, missä miehen sukulaiset ja naapurit ramppaavat, "koska se on ollut tapana".
Siinä liitossa tulisi kylkiäisenä 100 tuntematonta ihmistä.
Koska yhteisöllisyys on pa-ha asia 🤦
Itse en kaipaa yhteisöllisyyttä, viihdyn yksin. Siksi oma pieni mökki olisi oikein ihana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla on keskusteluja joissa naiset itkevät ettei mistään löydy pieniä täysin syrjässä metsässä olevia mökkejä heille.
Niin, heille.
Nainen voi haluta maalle yksin omaan mökkiin.
Ei jonnekin miehen suvun maatilalle, missä miehen sukulaiset ja naapurit ramppaavat, "koska se on ollut tapana".
Siinä liitossa tulisi kylkiäisenä 100 tuntematonta ihmistä.
Ja kaupunkilaisilla ei ole sukua, ystäviä, kavereita tai tuttavia? Ainakaan sataa? Harva tuntee ne kaikki puolison sukulaiset ja kaverit etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Muutamiin kommentteihin viitaten. Minut on tällä palstalla yllättänyt se, miten moni tuntuu ajattelevan, ettei sukutila ole "yhtään mitään". Jos suhteen toinen osapuoli omistaa ja asuu pitkään suvullaan ollutta tilaa tai vaikka vain taloa, niin myyntiin vaan ja etsimään uutta yhteistä kotia!!"
Ei kai sitä tarvitse myydä vaikka se ei olisi se loppuelämän vakituinen asuinpaikka. Voisin oikein hyvin kuvitella elämän jossa eläisimme kaupungissa pienemmässä asunnossa osan vuotta ja sitten viikonloppuja, lomia ja etätyön turvin osin muutenkin maalla. Mutta se vaatisi siis kompromisseja ihan molemmilta. Jos niitä ei ole valmis tekemään, mahdollisuus saada parisuhde laskee huomattavasti.
Tuo skenaariohan ei vaadi sinulta kompromissia. Sä vain suostut vierailemaan puolison omistamassa talossa silloin kun sulle sopii, ilmaiseksi tietenkin 😂
"Sitä samaa nurkkakuntaisuutta on Helsingissäkin."
TIetyssä mitassa sitä on kaikkialla. Helsingissä on kuitenkin niin laajat piirit että tällä jokainen löytää sen oman "nurkan" ja oman porukan jossa on niitä samanmielisiä. Maalla näin tapahtuu harvoin jos poikkeaa mitenkään valtavirrasta.
"Olen muuten syntyperäinen, monen polven helsinkiläinen, ja teidät junan tuomat tunnistaa aina tästä asenteesta. Syntyperäisillä ei tuota asennetta ole."
Olen syntyperäinen Helsinkiläinen ja sukuni on äidin puolelta Helsinkiläisiä 1800-luvulta saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla on keskusteluja joissa naiset itkevät ettei mistään löydy pieniä täysin syrjässä metsässä olevia mökkejä heille.
Niin, heille.
Nainen voi haluta maalle yksin omaan mökkiin.
Ei jonnekin miehen suvun maatilalle, missä miehen sukulaiset ja naapurit ramppaavat, "koska se on ollut tapana".
Siinä liitossa tulisi kylkiäisenä 100 tuntematonta ihmistä.
Ja kaupunkilaisilla ei ole sukua, ystäviä, kavereita tai tuttavia? Ainakaan sataa? Harva tuntee ne kaikki puolison sukulaiset ja kaverit etukäteen.
Kaupungeissa ei ole tapana, että se suku tulee sisälle aamulla klo 7, koska "täällähän ei ovia lukita, on niin kivaa seutua."
Vierailija kirjoitti:
"Sitä samaa nurkkakuntaisuutta on Helsingissäkin."
TIetyssä mitassa sitä on kaikkialla. Helsingissä on kuitenkin niin laajat piirit että tällä jokainen löytää sen oman "nurkan" ja oman porukan jossa on niitä samanmielisiä. Maalla näin tapahtuu harvoin jos poikkeaa mitenkään valtavirrasta.
"Olen muuten syntyperäinen, monen polven helsinkiläinen, ja teidät junan tuomat tunnistaa aina tästä asenteesta. Syntyperäisillä ei tuota asennetta ole."
Olen syntyperäinen Helsinkiläinen ja sukuni on äidin puolelta Helsinkiläisiä 1800-luvulta saakka.
Isän puolelta sitten jostain korvesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tuo skenaariohan ei vaadi sinulta kompromissia. Sä vain suostut vierailemaan puolison omistamassa talossa silloin kun sulle sopii, ilmaiseksi tietenkin"
Mitä muuta se kumppanini sitten tekee? Hänhän vierailee minun omistamassani asunnossa ilmaiseksi aina kun ehtii ja haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että tällä asenteella ei puolisoa löydy: Tapailemiani naisia on ollut vaikea saada Kuhmoon. Suhteet eivät ole syventyneet, sillä olen tehnyt aina liikaa töitä ja lähtenyt lataamaan akkuja mieluummin mökille kuin deitin toivomaan Pariisiin tai Barcelonaan. Suhteessa pitäisi aina tehdä niin kuin Juha-Antti haluaa, hällä väliä naisen toiveista.
Eli Juha-Antti haluaa elää kuin sinkkumies, koska häntä ei näemmä kiinnosta viettää arkena aikaa naisen kanssa (työ) eikä lomalla (menee mökille). Kenties Juha-Antti olettaa, että nainen sujahtaa hänen elämäänsä kuin huonekalu ilman omia toiveita, ja sen naishuonekalun voi ottaa sieltä komerosta esiin, kun työltä, omilta harrastuksilta ja mökkeilyltä jää johonkin väliin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin 47-vuotiaana en muuta enää mihinkään. Asuinpikkakunnallani on työpaikka, ystävät, vanhat vanhempani ja myös tuetussa asuntolassa asuva aikuinen kehitysvammainen lapseni. Eli koko elämä täällä. Nuorena sitä voi lähteäkin, kun ei ole sillä tavalla kiinteitä siteitä mihinkään, mutta ei enää.
"Isän puolelta sitten jostain korvesta."
Isäni on elänyt varhaisteinistä lähtien pääkaupunkiseudulla. Eikä suku ole koskaan missään korvessa asunut vaan kohtuukokoisella paikkakunnalla Pohjanmaalla.
Mutta kerro toki miten tämä kamala "junantuoma" taustani estää minua ymmärtämästä maaseudun ja kaupungin nurkkakuntaisuuksien eroja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutamiin kommentteihin viitaten. Minut on tällä palstalla yllättänyt se, miten moni tuntuu ajattelevan, ettei sukutila ole "yhtään mitään". Jos suhteen toinen osapuoli omistaa ja asuu pitkään suvullaan ollutta tilaa tai vaikka vain taloa, niin myyntiin vaan ja etsimään uutta yhteistä kotia!! Ei suostuta muuttamaan sinne toisen omistamaan taloon periaatteenkaan vuoksi, vaan toisen täytyy siitä luopua nopeasti ja yhteinen ja molemmille uusi täytyy hankkia.
En ymmärrä tätä ollenkaan.
Sama...
Kenelläkään ei ole velvollisuutta seurustella kenenkään kanssa tai muuttaa jonnekin minne ei halua -saatika lisääntyä jonkun epämieluisan kanssa.
Mutta itselläni sukutilat ja metsät, joita oli vielä vähän ennen syntymääni vaikuttava määrä, on pilkottu ja jahkailulla ja riitelyllä pilattu. Kyllä särkee sydämen kun isot kartanot ja mökit on romahtaneet ja metsät myyty pois pikkupala kerrallaan, ilman että tähän oli mitään tarvetta :/
Riitelijöiden lapsille ei jäänyt juuri mitään korjattavaa ja lapsenlapsille nyt sitten ei jää "mitään" järkevää plänttiä.
Kun päädyimme mieheni kanssa yhteen hän "varoitteli" jo vanhasta metsätilasta, jonka päärakennusta on alkanut kunnostaa ja jossa on alueelliset olot. Hän oli heti oma-aloitteisesti valmis, että mennään vuokralle muualle jos kesät suostun vaikka asumaan siellä ja auttamaan kunnostuksessa. Lähellä myös hänen vanhoja sukulaisia ja kaksi muuta omakotitaloa joita pitää hoitaa ja korjata.
Niin mitä vielä, tänne muutettiin ja ollaan perinnekorjattu ja vaikka ei ole lempparialueeni ja omat sukujuuret ovat muualla niin näen tämän asian arvon. Lisäksi asun enemmän kuin mielelläni vanhaa hirsitaloa leivinuuneineen ja pihasaunoineen ja isoine tiluksineen kuin jotain muovista ja kallista pakettitaloa saati kerrostalossa. (Kerrostalojakin on kivoja mutta ne on sitten jotain 100v arvoasuntoja joihin ei riitä pätäkkä)
Toki kaikilla on erilaiset tilanteet ja intressit. Olen yrittäjä ja työni ovat työn luonteen vuoksi 100% etää. Lisäksi mieheni on sellainen ihminen, joka palauttaa tämän saman energian ja olisi myös valmis elättämään minut jos en olisi halunnut tehdä töitä tai haluaisin vähentää töitä.
Vierailija kirjoitti:
Mies päivitteli että Tinderistä ei löydy seuraa, kun siellä on sukulaisia, koulukavereita ja kavereiden eksiä. Jos näistä ei kukaan kelpaa, niin ei ihme että muuttotappiopaikkakunnalla saa olla itsekseen.
Samaa hämmästelin. Mitä vikaa on koulukavereissa tai kaverin exissä? Sukulaiset nyt ymmärrän, mutta jos rajaa ulkopuolelle kaikki oman ikäluokkansa naiset ja sellaiset, jotka ovat joskus seukanneet kavereiden kanssa niin ymmärrän, että vähiin käy vaihtoehdot.
Vierailija kirjoitti:
"Koska yhteisöllisyys on pa-ha asia "
No oikeasti maaseutu on jo niin tyhjentynyt että yhteisöllisyys alkaa olla siellä muisto vain. Paljon enemmän sitä löytää nykyään kaupungeista. Mutta kaupungeissa se on vapaaehtoista eli siellä etsitään itse ne itselle mieluisat yhteisöt (harrastukset, yhdistykset jne.), maalla ne harvat tulevat enemmän annettuina sukulaisuuden, naapuruuden jne. mukana.
Ihanaa, että kaupunkilaiset saavat valita sukulaisensa ja naapurinsa! 😍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Neukkukuutiot ei ole hyviä paikkoja kasvattaa lapsia missään. "
Olet niin ihastunut tuohon sanaan "neukkukuutio" että et osaa ajatella mitään muuta.
Lapsien kasvattaminen ei ole edes mitenkään ulkoisista puitteista kiinni. Lapsuus voi olla hyvä vaatimattomassa asunnossa ja huono luksuslinnassa. Omakotitalo tai oma piha ei tee lapsuudesta hyvää vaan rakastavat vanhemmat, hyvät kaverit ja omaa kasvua tukeva kasvatus.
Itse asuin lapsuuteni isossa omakotitalossa maalla, oli pihaa ja metsää.
Lapsuuteni oli ihan kamalaa. Se lapsuus kun koostuu muusta kuin siitä, kuinka idyllinen asuinpaikka on.
Sama. Ei ollut mitään tekemistä muuta kuin piirtää ja pelata pleikkarilla, tai katsoa leffoja. Uimaan pääsi kesällä, jos pyöräili 5km suuntaansa. Julkiset kulkivat 35km päästä koulujen aikataulujen mukaan. Muutin 19-vuotiaana kaupunkiin, enkä ole asunut maalla sen jälkeen. Nyt asun Helsingissä 10 minuutin päässä keskustasta. Luontoa riittää tässäkin kohtaa ihan reilusti. Erilaisia puita, kasveja ja eläimiä riittää. Kettujakin olen nähnyt kaupungissa, en koskaan maalla asuessa.
Jos muutan tästä jonnekin, niin ulkomaille vielä isompaan kaupunkiin.
Kaipaan maaseudulla asumisesta vain kirkasta tähtitaivasta linnunradan kanssa. Sellaista, jossa taivaalla ei ole yhtään tyhjää kohtaa.
"Samaa hämmästelin. Mitä vikaa on koulukavereissa tai kaverin exissä? Sukulaiset nyt ymmärrän, mutta jos rajaa ulkopuolelle kaikki oman ikäluokkansa naiset ja sellaiset, jotka ovat joskus seukanneet kavereiden kanssa niin ymmärrän, että vähiin käy vaihtoehdot. "
Tämä minuakin ihmetytti. Jos on kotoisin pieneltä paikkakunnalta, luulisi ymmärtävän että ei siellä koskaan ole ollut mitään suurta tarjontaa niiden samojen pienten piirien ulkopuolelta. Naapurista ja samalta luokalta siellä on aina naitu.
Miksi tämä on äkkiä joku asia joka siellä ei nyt kelpaakaan?
"Maaseudun miehet ei saa lapsilleen äitiä ja kaupunkien naiset ei saa lapsilleen isiä, olenko aivan väärässä? Paljon on juttuja miten naiset eivät kohtaa sopivia miehiä voidakseen perustaa perheitä. Pitäisikö molempien vaihtaa maisemaa niin pooli laajenee? "
Ne maaseudun miehet täyttävät naisten odotukset vielä paljon huonommin kuin ne joita on kaupungeissa jo nyt heille tarjolla.