Olen 37-vuotias lapseton uraa tekevä nainen

Ystäväni kävi hiljattain hedelmällisyystutkimuksessa. Hän on 31-vuotias, mutta todettiin, että hänellä on lähes olematon todennäköisyys saada biologista lasta. Samaan aikaan 42-vuotias serkkuni odottaa kaksosia ymmärtääkseni ihan luomuna alulle laitettuina. 

Pointti: Kukaan ei voi sinulle kertoa, montako vuotta on jäljellä

Puhistele ihan rauhassa. Itse olen samanikäinen kuin ap, lapset ja ura onnistuneet ihan yhdessä. 

Ootko maanviljelijä vai ojankaivaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.

Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.

Sä kopiot tätä samaa viestiäsi uudelleen ja uudelleen tälle palstalle. Etkö osaa muuten ilmaista ajatuksiasi?

Osaan. Miten tämä tähän liittyy? 

Etkö osaa puhua aiheesta? 

Vierailija kirjoitti:

Puhistele ihan rauhassa. Itse olen samanikäinen kuin ap, lapset ja ura onnistuneet ihan yhdessä. 

Työssäkäyvä nainen vs uranainen-

Mihin vedätte rajan; molemmat kuitenkin tekevät töitä.

Kun kysyt sitä täällä koutuksesi on mennyt hukkaan  ja niin myös urahaaveesi.