Olen 37-vuotias lapseton uraa tekevä nainen

Kaipa se on yksilöllistä. Joidenkin kohdalla juna on mennyt, joidenkin ei vielä useaan vuoteen.

Käy verikokeissa

Uraa tekevä googlaisi ihan eri sivuja.

Kysy lääkäriltä.

Vieläkö sitä uraa teet. Luulis et se olis tehty jo.

Eikö tekoäly toimi.

Tsekkaa joku terveyssivu.

Huokaus.....haluatko oikeasti itse edes saada itse lapsen? 

Totta kai, jos ehdottomasti ja varmuudella sikäli kunbtäölaisesta asiasta voi olla kosjaa ehdottoman varma voimme sanoa, että aikaa on vajaa 15 vuotta. 

Mutta toisaalta itse olen 47 vuotias ja olen yli 30 vuotta toivonut saavani lapsen. Ja yrittänyt eritavoin saada lapsen 

 Toistaiseksi en ole onnistunut, joten en voi luvsta, että 15 vuoden ajassa saisit lapsen, edes sen yhden lapsen mutta mitä nopeammin yrität ja toimit, niin varmuus kasvaa. - Harvempi nainen kuitenkaan tulee ensikertaa äidiksi yli 52 vuotiaana siksi asetin ajaksi 15 vuotta, vaikka varmasti joku on ehkä joskus saattanut saada. - Joku on myös kuulemma voittanut rahapelissä yli 21 miljoonaa €utoa yhdellä arvalla vai oliko se lottorivillä. Moni ei kummallakaan, vaikka on molempia ostanut yli 50 vuotta viikottain

"Tekee uraa", onpa tyhmän kuuloinen termi. Kokeile vaikka "uralla edennyt" tai "työelämässä menestynyt".

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.

Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.

Millä alalla teet uraa?

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.

Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.

Mä ajattelin mummoiässä muuttaa lämpimään kaikkien kissojeni kanssa, kuka hullu sitä tänne räntään jää. Ei sido ketkään kakarat tänne eikä silloin enää työkään. 

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.

Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.

Tää on niin totta! Tiedän muutaman jotka ovat viettäneet ns ikuista nuoruutta, matkustelleet maailmalla, asuneet ulkomailla ja keskittyneet itseensä. Ovat nauttineet kun ovat saaneet olla sukunsa seikkailija joita kaikki ihailee. Sillä välin muut ovat perustaneet perheitä ja sitten on tullut alkava vanhuus ja huomaa kuinka muilla on perheet, sukujuhlat ja yhteiset tekemiset, lastenlapset ovat parasta mitä on jne. Sitten alkaa katkeruus nostaa päätänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.

Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.

Mä ajattelin mummoiässä muuttaa lämpimään kaikkien kissojeni kanssa, kuka hullu sitä tänne räntään jää. Ei sido ketkään kakarat tänne eikä silloin enää työkään. 

Ei aikuiset lapset sinua estä muuttamasta. 

Mene hedelmällisyystutkimukseen. Siellä saat tietoa tilanteestasi. Voi olla, että hedelmällisyytesi on jo nyt nollassa. 

Mitähän uraa olet tehnyt ? Kun ei oikeasti ole älyä päässä yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Mitähän uraa olet tehnyt ? Kun ei oikeasti ole älyä päässä yhtään. 

Trollausuraa vauvapalstalla 

Otatko ahnaasti pyllyyn?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.

Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.

Tää on niin totta! Tiedän muutaman jotka ovat viettäneet ns ikuista nuoruutta, matkustelleet maailmalla, asuneet ulkomailla ja keskittyneet itseensä. Ovat nauttineet kun ovat saaneet olla sukunsa seikkailija joita kaikki ihailee. Sillä välin muut ovat perustaneet perheitä ja sitten on tullut alkava vanhuus ja huomaa kuinka muilla on perheet, sukujuhlat ja yhteiset tekemiset, lastenlapset ovat parasta mitä on jne. Sitten alkaa katkeruus nostaa päätänsä. 

Juupajuu…keksisit parempia tarinoita.

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.

Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.

Sä kopiot tätä samaa viestiäsi uudelleen ja uudelleen tälle palstalle. Etkö osaa muuten ilmaista ajatuksiasi?