Jatkuvat pienet pettymykset kumppaniin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten odotit, että hän tulee luoksesi omista menoistaan? Mitään ei siis oltu sovittu. Eli oletat ja odotat asioita, ja kun ne eivät tapahdu niin olet pettynyt. Miehille pitää puhua. 

Odotin siis lähinnä sitä että kommunikoisi että minne on menossa, olin jo arvannut että menee kotiin. Mutta että ei juolahtanut mieleen rimpauttaa minulle kun on lähdössä sieltä kaupungilta että menee kotiin.

ap

Olet vaativa kumppani. En jaksaisi tuollaista suhdetta, että pitää olla koko ajan ilmoittamassa olinpaikkaa ja seuraavaa siirtoa. 

Parisuhteessa yleensä huomioidaan. Sivusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten odotit, että hän tulee luoksesi omista menoistaan? Mitään ei siis oltu sovittu. Eli oletat ja odotat asioita, ja kun ne eivät tapahdu niin olet pettynyt. Miehille pitää puhua. 

Odotin siis lähinnä sitä että kommunikoisi että minne on menossa, olin jo arvannut että menee kotiin. Mutta että ei juolahtanut mieleen rimpauttaa minulle kun on lähdössä sieltä kaupungilta että menee kotiin.

ap

Olet vaativa kumppani. En jaksaisi tuollaista suhdetta, että pitää olla koko ajan ilmoittamassa olinpaikkaa ja seuraavaa siirtoa. 

Parisuhteessa yleensä huomioidaan. Sivusta. 

Itse olen etäsuhteessa ja soitellaan kerran päivässä. Joskus harvoin toisen kerran. Meillä ei oleteta eikä odoteta, vaan puhutaan suoraan. Se on sovittu jo alussa, että asiat puhutaan aina ja varsinkin, jos mieltä painaa. 

Olet kumppanillesi hyvä panopui.

Olen nainen ja elän parisuhteessa, ja mua ahdistaisi tuollainen monta kertaa päivässä soitteleminen ja säätäminen. Lisäksi tuo kauppaesimerkki, argh, en kestä yhtään sellaista kaupassa pähkäilemistä ja miettimistä. Suoraan vaan ostoskoriin, mitä piti hakea, ja sitten pois. 

Sun mies on mun sielunveli! 

Siis oletit että hän tulee niinkö? Vai sanoiko että tulee? Siinä on nimittäin aika iso ero

Vierailija kirjoitti:

Siis oletit että hän tulee niinkö? Vai sanoiko että tulee? Siinä on nimittäin aika iso ero

Oli sanonut että voisi tulla. Ei viitsinyt ilmoittaa että ei ole tulossa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja elän parisuhteessa, ja mua ahdistaisi tuollainen monta kertaa päivässä soitteleminen ja säätäminen. Lisäksi tuo kauppaesimerkki, argh, en kestä yhtään sellaista kaupassa pähkäilemistä ja miettimistä. Suoraan vaan ostoskoriin, mitä piti hakea, ja sitten pois. 

 

Sun mies on mun sielunveli! 

Mua ärsyttää tuossa kuviossa se että nainen soittelee miehelle monta kertaa päivässä, ett mikä meininki. Nainen selvästi siis rakastuneempi ja miehelle nainen on vain tapailu/ seksikaveri. Mies ei selvästi ole naisen kanssa kovin tosissaan. Älä nainen soittele ja kysele kokoaikaa!! Anna miehen soitella.

Itsekin tykkäisin, jos käydään kaupassa, että suunnitellaan vähän yhdessä mitä ostetaan ja syödään. Muakin ärsyttäisi tuommoinen et  mies ei huomioisi vaan paahtaisi yksin menemään. Eli  ymmärrän ap:n pointin.

Ja olisin itsekin tykännyt huonoa siitä että miehen perään kysellessäni ei viitsi ilmoittaa että menin nyt kotiin.  
Ap varmaan tarkoitaa että kaipaisi mieheltä vähän enemmän semmoista ”romanttisempaa” otetta ja enemmän innokkuutta viettää aikaa yhdessä. Kyselisi miten menee, mitä tehdään, tuletko mun luokse, mitä tehdään yhdessä, lähdetkö mun mukaan sinne ja sinne.. Siis sitä että miehestä huomaa että haluaa naisen elämäänsä, mies on innokas. Tätä ap haluaa, eikö? Mutt tää mies on vässykkä

up

Yleensä yksinkertaisin selitys on oikea. Jos sinusta tuntuu, että kumppani ei todella välitä sinusta, todennäköisesti näin on. Totuus vain joskus tekee kipeää ja sitä ei haluaisi myöntää itselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä oli se pettymys? Se, ettei mies osannut lukea ajatuksiasi? Jos toivot, että hän tulee luoksesi, niin miksi et kysy "nähdäänkö vielä tänään?". En jaksaisi elää tuollaisen arvuuttelijan kanssa minuuttiakaan.

Olin jo soittanut tälle kaksi kertaa ja tiedustellut meininkiä. En sitten jaksanut kolmatta kertaa soittaa ja hän "unohti" soittaa minulle. Tai siis tosiaan soitin kolmanne kerran illalla että wtf. Nyt olen sanonut hänelle että en kestä enää, hän ei käsitä ollenkaan.

ap

Kyllä hän käsittää, hän ei vain jaksa riidellä kanssasi. 

Vaikutat AP itsekin hieman rasittavalta, kun kerrot hermoatuvasi viikoittain. Toisaalta, miksi olet miehen kanssa, jos riitelet kokoajan ja olet pahalla mielellä? 

Te haluatte eriasioita. 

Ymmärrän hyvin, että mies meni kotiinsa. Minulle sinä olisit liian takertuva, ja olisin jo kaivannut omaakin rauhaa. On raskasta jos toinen olettaa,että ollaan kaikki vapaa-aika yhdessä 

Kannattaisiko keskustella vähän paremmin? Mielestäni teidän ongelma on kommunikaatiossa ja jos kommunikaatio ei toimi niin ei kyllä todellakaan kannata yhteen alkaa muuttamaan. Itse etsisin jonkun sopivamman jonka kanssa kommunikaatio pelaa ja toimii, niin valitettavaa kuin se onkin.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa että ennen aviossa oltiin elämän loppuun asti pienistä pettymyksistä huolimatta. 

Niin ollaan nytkin isoista pettymyksistä huolimatta.

Avauksen perusteella ap:n odotus oli, että yhdeksästä tapauksesta kymmenestä toinen ei olisi tulossa.

Sitten tuli pettymys, kun tämä ei tullut.  Siinä faktat.

Kuulostaa vähän siltä, että pettymystä haettiin. Toivottiin, että epätodennäköinen kävisi, "niin kuuluisi käydä", mutta ei käynyt. Sitten palsta.

Sen verran ymmärrystä on kyllä, että jos häilyvässä suhteessa on, pienien asioiden kumuloituminen teettää tuollaista: petytään todennäköiseen tulokseen, "mulle jäi olo, että saattaisi tulla"-sopimus ei pitänytkään. No, ei se oo sopimus, vaan toive, jonka toteutumisen tietää olemattoman epätodennäköiseksi. Voi siitä pettyä, mutta silloin petytään suhteeseen eikä tuohon tilanteeseen.

Kuuntele Missä olet Laura-podcastin jakso nimeltään Mies haluaa parisuhteen, nainen kumppanin.

Aloitusesimerkistäsi en tosin edes ymmärtänyt itse, että mikä tilanteessa oli väärin. Jos ette ole sopineet miehen tulosta, etkä ole itse toivettasi ilmaissut, ei hän ehkä tiedä, mitä toivot. Sinulle on aika selvää, miten parisuhteessa kuuluu olla, mutta miehellä voi olla siitä täysin eri käsitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olitko ilmaissut hänelle aikaisemmin, että olisit halunnut tavata häntä kyseisenä ajankohtana? Kukaanhan ei ole ajatusten lukija. Jos suhde on jatkunut tuollaisella vähän epämääräisellä tasolla pari vuotta niin miksi vielä olet suhteessa? Haluat ilmeisesti enemmän sitoutumista ja, että olette oikeasti perhe? Mun mielestä on ihan normaalia, että kauppareissulla mietitään yhdessä mitä ostetaan ja tehdään ruoaksi ja että sitä omaa kumppania priorisoidaan ajankäytössä. Näitä asioita voi tosiaankin vaatia kumppanilta.

Olin kysellyt häneltä että mitä meinaa illalla, hän oli sanonut että voisi mahdollisesti myöhemmin tulla. Sitten vielä soitin ja kysyin voisiko käydä (hassu sattuma) kaupassa minulle kotimatkalla, tuolloin hän oli kaupungilla omissa menoissaan eikä siis luvannut mitään. Sitten hänestä ei kuulunut mitään ennen kuin itse soitin yhdeksän aikaan jolloin oli jo kotona ja oli "unohtanut" soittaa.

 

Näemme yleensä muutaman kerran viikossa eli ei ole sitä että näkisimme tyyliin kerran viikossa.

ap

Ajatelkaa, jos nämä roolit menisivät toisinpäin. Mies soittelisi naisen kylään pari kertaa viikossa ja pyytäisi vielä vielä käymään kaupassa tullessaan. Ja seksi olisi hyvää! Siinä vasta sika olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Avauksen perusteella ap:n odotus oli, että yhdeksästä tapauksesta kymmenestä toinen ei olisi tulossa.

Sitten tuli pettymys, kun tämä ei tullut.  Siinä faktat.

 

Kuulostaa vähän siltä, että pettymystä haettiin. Toivottiin, että epätodennäköinen kävisi, "niin kuuluisi käydä", mutta ei käynyt. Sitten palsta.

 

Sen verran ymmärrystä on kyllä, että jos häilyvässä suhteessa on, pienien asioiden kumuloituminen teettää tuollaista: petytään todennäköiseen tulokseen, "mulle jäi olo, että saattaisi tulla"-sopimus ei pitänytkään. No, ei se oo sopimus, vaan toive, jonka toteutumisen tietää olemattoman epätodennäköiseksi. Voi siitä pettyä, mutta silloin petytään suhteeseen eikä tuohon tilanteeseen.

Suomalaiset paheksuvat tuntemattomiin numeroihin vastaamattomuutta, mutta kumppanille ei sitten ole niin väliksi, jos vähän unohtelee.  Ei ihme, että parisuhdeongelmat kasaantuvat.

Vierailija kirjoitti:

Huom olemme ns nelikymppisiä ja lapset tehtynä aiemmissa suhteissa... Ymmärrän nyt näin vähän ulkopuolelta tarkasteltuna että vaikuttaa ihan lapselliselta meiningiltä.

ap

Jos lapsetkin on tehty, niin eikö juuri järkevintä ole asua erillään ja ottaa iisisti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuten itsekin sanoit, niin vähäisistä syistä petyt. Kannattaisi siis lopettaa sellainen ammattipettyminen pikkuseikoista. Suhteessa tulee aina olemaan asioita, joissa toinen ei täytä omia toiveita. Vasta, jos on jostain isosta ja oleellisen tärkeästä asiasta kysymys, niin se kannattaa ottaa vakavasti, jos toinen jatuvasti tuottaa semmoisessa pettymyksen.

No on tässä sekin että en "tunne" hänen rakkauttaan vaikka hän sitä toisinaan vakuuttaa. Ei mielestäni vaikuta rakastuneelta, ei jotenkin osaa eritellä mitä minussa rakastaisi...

ap

Lähtisin kun vasta on mennyt noin vähän aikaa hukkaan. Mä olen jo 11 v ollut suhteessa jossa ei alunperinkään ole ollut sen kummempia roihuavia tunteita, ja tää on ihan ok kun sellaisia odottanutkaan, mutta jos sinä ap haluat miehen joka tuntee ja näyttää rakkauttaan sinuun niin tuosta nykyisestä miehestäsi ei sellaista koskaan tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuten itsekin sanoit, niin vähäisistä syistä petyt. Kannattaisi siis lopettaa sellainen ammattipettyminen pikkuseikoista. Suhteessa tulee aina olemaan asioita, joissa toinen ei täytä omia toiveita. Vasta, jos on jostain isosta ja oleellisen tärkeästä asiasta kysymys, niin se kannattaa ottaa vakavasti, jos toinen jatuvasti tuottaa semmoisessa pettymyksen.

Mielestäni tämä on itse asiassa iso asia siinä mielessä että tuntuu siltä että ei pysty ottamaan minua kunnolla huomioon. Mutta asiat sinänsä "vähäisiä". Toinen esimerkki: ruokakaupassa saattaa suunnata määrätietoisesti kohti omaa mikroateriaansa eikä yhdessä minun kanssa suunnittele että mitä söisimme. Viilettää edellä kärryjen kanssa ja minä pähkäilen mitä tarvitsen kotiin ja omaan ateriaani.

ap

Onko suhde vähän jämähtänyt? Ette ole ottaneet seuraavaa askelta niin nyt menette sillä mitä on tuohon asti saavutettu, eli mies syö eri ruokaa kotonaan ja sinä omaasi kotonasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olitko ilmaissut hänelle aikaisemmin, että olisit halunnut tavata häntä kyseisenä ajankohtana? Kukaanhan ei ole ajatusten lukija. Jos suhde on jatkunut tuollaisella vähän epämääräisellä tasolla pari vuotta niin miksi vielä olet suhteessa? Haluat ilmeisesti enemmän sitoutumista ja, että olette oikeasti perhe? Mun mielestä on ihan normaalia, että kauppareissulla mietitään yhdessä mitä ostetaan ja tehdään ruoaksi ja että sitä omaa kumppania priorisoidaan ajankäytössä. Näitä asioita voi tosiaankin vaatia kumppanilta.

Olin kysellyt häneltä että mitä meinaa illalla, hän oli sanonut että voisi mahdollisesti myöhemmin tulla. Sitten vielä soitin ja kysyin voisiko käydä (hassu sattuma) kaupassa minulle kotimatkalla, tuolloin hän oli kaupungilla omissa menoissaan eikä siis luvannut mitään. Sitten hänestä ei kuulunut mitään ennen kuin itse soitin yhdeksän aikaan jolloin oli jo kotona ja oli "unohtanut" soittaa.

 

Näemme yleensä muutaman kerran viikossa eli ei ole sitä että näkisimme tyyliin kerran viikossa.

ap

Ajatelkaa, jos nämä roolit menisivät toisinpäin. Mies soittelisi naisen kylään pari kertaa viikossa ja pyytäisi vielä vielä käymään kaupassa tullessaan. Ja seksi olisi hyvää! Siinä vasta sika olisikin.

Mies olisi ensinnäkin sairaalloisen mustasukkainen; kun vaatisi naista soittamaan kaupungilta lähtiessään. Ja sitten tosiaankin laiska kakkiainen, kun pyytäisi tätä käymään kaupassa tulomatkallaan samalla kun itse makaisi kotona ja odottaisi puhelua. Ja tosiaan vielä päälle se, että mies ilmaisisi elävänsä seksin puutteessa.