Puoliso ei halua/pysty lopettamaan juomista. Onko ero ainoa vaihtoehto?

Ei kaikilla ole traumoja taustalla. Olen lukenut alkoholistien haastatteluja lehdestä. Yksi sanoi nuorena päätyneensä porukkaan jossa tylsyyttä tappaakseen ja itseään huvittaakseen joivat. Siitä oli tullut hyvä olo. Alkoholista oli tullut tapa. Tuota hyvää oloa jäi metsästämään. Mistään muusta ei ollut saanut niin hyvää oloa. Pitkään oli hoitanut opiskelut ja työn myös. Sitä hyvää oloa ei enää saanut.

Onko miehellä selviä hetkiä? Silloin voisit sanoa, että olet huolissaan. Kerro mitä haluaisit tehdä hänen kanssaan ja miten alkoholi vaikuttaa teidän yhteiseen elämään. Älä nalkuta tai huuda. Se ei auta. Alkoholisti keksii aina syyn juoda. Onko teillä kireä ilmapiiri. Aiheutatko myös käytökselläsi huonoa ilmapiiriä. Omaa käytöstään voi muuttaa. 

Olin luvannut pitää hänestä huolta ja parhaani mukaan yritin. Loppuaikana mulla oli jo oma asunto, jossa sain ladata akkujani, kun viinanhuuruinen avioliitto sattui liikaa. 

Heitä pellolle moinen paskaläjä. Miehiä löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholiriippuvuus on sairaus, joka tarvitsee hoitoa. Mutta tämän palstan mukaan siitä sairaudesta paranee, kun oikein haukkuu sitä sairasta ja kertoo, millainen kurja selkärangaton paska hän on. Kannattaisiko siis kysyä ammattilaisilta niitä vaihtoehtoja eikä tämän palstan kommentoijilta.

Paitsi, ettei alkkis halua hoitoa, koska ongelmahan ei ole hänen vaan muiden.

T. nim. yksi monien lasisen lapsuuden onnellisesti taakseen jättäneiden puolesta

Alkoholisti ei muutu, ennenkuin huomaa oman tilansa ja havahtuu mitä kaikkea on menettänyt juomisen takia. Jotkut juovat itsensä hengiltä, kun eivät havahdu matkalla. Alkoholi turruttaa sopivasti häpeän vaimon hakkaamisesta, rattijuoppoudesta, työpaikan menettämisestä, avioerosta, maksan pettämisestä, hengenvaaraan joutumisesta, lapsien pelkäämisestä, ryöstetyksi tai hakatuksi joutumisesta..

Mikä huomion arvoisinta, missä tahansa kohtaa voi hakea apua ja lopettaa. Mikä  se raja sitten kenellekin on. Ihan missä tahansa kohtaa, sillä sen voi lopettaa, tai muuten se vie hautaan. Ei ole vaihtoehtoja.

Vaimo voi elää rinnalla yhä surkeutuvaa elämää, tai laittaa miehensä valitsemaan. Siinäkään ei ole vaihtoehtoja. Alkoholisti voi viedä elämän parhaat vuodet myöskin lähipiiriltään ja jättää kaiken paskan taakseen kuolemalla ja jättämällä kaiken toisten selvitettäväksi.

Ei kannata asua juopon kanssa. Sinun tulee ensin välittää omasta hyvinvoinnistasi ja päästä eroon juoposta. Tulee vaan harmia ja stressiä jos asut sen kanssa. Juoppo aina pilaa kumppanin sa elämän myös, olen nähnyt sen omien tuttavien kautta. Suosittelen hankimaan ensin asunnon ja sitten muutat ja sitten kerrot että otat eron

Itse vetäisin tiukan linjan: Joko minä tai alkoholi. Ei mitään välimallin ratkaisuja.