anoppi änkeämässä synnärille ja "auttamaan" vauva-arjessa

Kun kerran anoppi on änkeemässä auttamaan niin töihin vaan. Kyllä tekevälle naiselle töitä löytyy. Vessojen siivouksesta ja lattioiden pesemisestä voi aloittaa. Suursiivous ja ikkunoiden pesu antaa myös anopille kivasti virikettä. Tullessa ja mennessä voi muutaman minuutin olla vauvan kanssa. Jos ei halua auttaa siinä mitä lapsiperhe tarvitsee niin anopille näytetään ovea. Siihen ei miehen lupaa tarvitse. Jos ei anoppia vessan pesu motivoi niin ulos ovesta vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin ollut niin onnellinen, jos anoppi olisi pysynyt poissa meitä ahdistelemasta silloin, kun saimme esikoisemme. Hän pilasi kaiken ja mies vaan myötäili ja pakotti ottamaan anopin mukaan vauva-arkeemme tai muuten mies ottaisi eron. Ajattelin, että eron myötä vauva joutuisi vaan enemmän anopin hoiviin ja sivuuttaisi miehen(kin) isyyden kokonaan ja yrittäisi ryhtyä joksikin varaäidiksi. Pakko oli siis suostua siihen, että anoppi pyöri jaloissa. Että vtuttaa ajatella tuota vauva-aikaa. Ja sitä kuinka paljon anoppi sai pahaa aikaan ja aiheutti minun ja mieheni välille riitoja, joista emme pääse yli ikinä. Hirveä ihminen, ei kunnioittanut meitä uusina vanhempina ollenkaan. Hänestä ei ollut mitään tukea, esitti ainoastaan vaatimuksia. Minäminäminä ja mun tunteet, kun en saa osallistua tarpeeksi ja kun minäminäminä haluan.

Olisiko myös omissa ihmissuhdetaidoissasi kehittymisen varaa.

Otti ja löysi huonon miehen. Varmaan idiootti itsekin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin ollut niin onnellinen, jos anoppi olisi pysynyt poissa meitä ahdistelemasta silloin, kun saimme esikoisemme. Hän pilasi kaiken ja mies vaan myötäili ja pakotti ottamaan anopin mukaan vauva-arkeemme tai muuten mies ottaisi eron. Ajattelin, että eron myötä vauva joutuisi vaan enemmän anopin hoiviin ja sivuuttaisi miehen(kin) isyyden kokonaan ja yrittäisi ryhtyä joksikin varaäidiksi. Pakko oli siis suostua siihen, että anoppi pyöri jaloissa. Että vtuttaa ajatella tuota vauva-aikaa. Ja sitä kuinka paljon anoppi sai pahaa aikaan ja aiheutti minun ja mieheni välille riitoja, joista emme pääse yli ikinä. Hirveä ihminen, ei kunnioittanut meitä uusina vanhempina ollenkaan. Hänestä ei ollut mitään tukea, esitti ainoastaan vaatimuksia. Minäminäminä ja mun tunteet, kun en saa osallistua tarpeeksi ja kun minäminäminä haluan.

Meillä oli sama tilanne. Kun esikoinen oli kolme, mun pinna katkesi lopullisesti. Sanoin anopille, että meille ei ole tulemista ilman kutsua eikä tarvitse luullakaan, että jätän hänet yksin mun lasten kanssa.

Aluksi mies oli mulle vihainen, selitti iänikuisia aina äiti on ollut hankala eikä tarkoita mitään pahaa. Sekä klassikon, oma vika jos en saa apua. 

Mitä tämän jälkeen tapahtui? Mun itsetunto nousi kohinalla. Meidän parisuhde parani, kun anoppi ei ollut jatkuvasti hämmentämässä pakkaa. Ikuisiksi meidänkin riidat näköjään jäävät, kun mies ei vaan osaa käsitellä asioita. En ole yhtään pakollista menoa joutunut perumaan hoitajapuutteen vuoksi. Rahalla saa apua. Elämän laatu parani joka tavalla. 

Suosittelen, jos on saanut täyskahjon anopin, jonka kanssa on mahdotonta tulla toimeen. Yli kolme vuotta yritin, siedin, purin hammasta ja voin henkisesti huonosti. Piti silti yrittää, kun kyseessä anoppi. Kolme vuotta, joita en saa ikinä takaisin. Mun lasten vauva-aika on muistoissa ahdistuksena ja itkuna. Sitä kadun eniten.

Tämän tekisin itsekin, mutta kun mies ei suostu. Jos sanoisin anopille, ettei ole meille tervetullut, niin mies tämän jälkeen sanoo, että tottakai on tervetullut. Ja anoppihan tulisi,vaikka olisin kieltänyt, koska mies päästäisi. Täysin pattitilanne.

Eli mies kutsuu kotiisi ihmisiä joita et sinne halua. Tuo ei ole mitenkään normaalia. Veikkaisin että on myös fyysistä väkivaltaa. Ei tuollainen mies mitään rajoja kunnioita.

Ja mikä se on se patti tilanne? Etkö saa eroa? Asutko Afganistanissa. Taidat olla itsekin samaa sarjaa kuin mies ja anoppi. Teidän kaltaisilla on tapana päätyä yhteen. Normaalit näkee teidän fred flagit kaukaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on karmea. Äidit vaikuttavat aika tyranneilta ja draamaprinsessoilta, itsekeskeisiltä ihmisiltä. 

Lastenlapsia syntyy nykyisin vieläpä kovin harvoin ja heitä on odotettu jopa yli 20 vuotta. Onhan se suuri ja merkittävä tapahtuma isovanhemmille. Soisin nyt vähän myönteisempää näkökulmaa tuoreelta äidiltä. 

Onhan se anoppikin synnyttänyt äiti ja nainen, hänellä on muistissa taatusti lapsivuodeajat vaivoineen. Varmasti täysjärkiset anopit, joita suurin osa varmasti on, osaavat käyttäytyä hienotunteisesti. Toisia ei niin täysjärkisiä, voisi fiksumpi ja viisaampi miniä katsoa nyt tilanteessa hieman sormiensa välistä. Osata käyttäytyä, vaikka tuntuisi, ettei anoppi osaa. Eihän se anoppi kuitenkaan ole teille muuttamassa. 

No. Tällä areenalla keskustellaan nyt niistä tilanteista, jolloin isovanhemmat eivät ole olleet tilanteen ja roolinsa tasalla.

Joskus normaalisti ihan fiksun oloiset ihmiset näyttävät sekoavan isovanhemmuudesta. Voihan se olla myös heille henkilökohtainen kriisi todeta olevansa mummoikäinen. Sitten vähän sekoaa.

Oikeasti luonnevikaiset ovat vielä oma kategoriansa.

Normaali lapsenlapsesta höyrähtänyt ymmärtää, kun sanoo että tässä tilanteessa ei nyt tarvita jatkuvaa seuraa ulkopuolisista, pyytämättömiä neuvoja eikä jatkuvaa virtaa pieniä, söpöjä vaatteita. Syntymäviallinen uhriutuu, suuttuu, marttyroi, manipuloi ja haukkuu päin naamaa ja selän takana. Pahimmillaan menee häiriköunniksi, jossa tarvitaan jopa lähestymiskieltoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin ollut niin onnellinen, jos anoppi olisi pysynyt poissa meitä ahdistelemasta silloin, kun saimme esikoisemme. Hän pilasi kaiken ja mies vaan myötäili ja pakotti ottamaan anopin mukaan vauva-arkeemme tai muuten mies ottaisi eron. Ajattelin, että eron myötä vauva joutuisi vaan enemmän anopin hoiviin ja sivuuttaisi miehen(kin) isyyden kokonaan ja yrittäisi ryhtyä joksikin varaäidiksi. Pakko oli siis suostua siihen, että anoppi pyöri jaloissa. Että vtuttaa ajatella tuota vauva-aikaa. Ja sitä kuinka paljon anoppi sai pahaa aikaan ja aiheutti minun ja mieheni välille riitoja, joista emme pääse yli ikinä. Hirveä ihminen, ei kunnioittanut meitä uusina vanhempina ollenkaan. Hänestä ei ollut mitään tukea, esitti ainoastaan vaatimuksia. Minäminäminä ja mun tunteet, kun en saa osallistua tarpeeksi ja kun minäminäminä haluan.

Meillä oli sama tilanne. Kun esikoinen oli kolme, mun pinna katkesi lopullisesti. Sanoin anopille, että meille ei ole tulemista ilman kutsua eikä tarvitse luullakaan, että jätän hänet yksin mun lasten kanssa.

Aluksi mies oli mulle vihainen, selitti iänikuisia aina äiti on ollut hankala eikä tarkoita mitään pahaa. Sekä klassikon, oma vika jos en saa apua. 

Mitä tämän jälkeen tapahtui? Mun itsetunto nousi kohinalla. Meidän parisuhde parani, kun anoppi ei ollut jatkuvasti hämmentämässä pakkaa. Ikuisiksi meidänkin riidat näköjään jäävät, kun mies ei vaan osaa käsitellä asioita. En ole yhtään pakollista menoa joutunut perumaan hoitajapuutteen vuoksi. Rahalla saa apua. Elämän laatu parani joka tavalla. 

Suosittelen, jos on saanut täyskahjon anopin, jonka kanssa on mahdotonta tulla toimeen. Yli kolme vuotta yritin, siedin, purin hammasta ja voin henkisesti huonosti. Piti silti yrittää, kun kyseessä anoppi. Kolme vuotta, joita en saa ikinä takaisin. Mun lasten vauva-aika on muistoissa ahdistuksena ja itkuna. Sitä kadun eniten.

Tämän tekisin itsekin, mutta kun mies ei suostu. Jos sanoisin anopille, ettei ole meille tervetullut, niin mies tämän jälkeen sanoo, että tottakai on tervetullut. Ja anoppihan tulisi,vaikka olisin kieltänyt, koska mies päästäisi. Täysin pattitilanne.

Eli mies kutsuu kotiisi ihmisiä joita et sinne halua. Tuo ei ole mitenkään normaalia. Veikkaisin että on myös fyysistä väkivaltaa. Ei tuollainen mies mitään rajoja kunnioita.

 

Ja mikä se on se patti tilanne? Etkö saa eroa? Asutko Afganistanissa. Taidat olla itsekin samaa sarjaa kuin mies ja anoppi. Teidän kaltaisilla on tapana päätyä yhteen. Normaalit näkee teidän fred flagit kaukaa

Kyllä meillä mies saa äitinsä meille kutsua, kunhan kertoo siitä etukäteen, jotta voin poistua paikalta. Eipä ole hetkeen kutsunut muuten kuin pilaamaan lasten synttärit. Ei oikeasti halua äitiään sinne esiintymään (anoppi on hyvin huomionkipeä muiden vähemmän miellyttävien piirteiden lisäksi), vaan kokee sen velvollisuudekseen. 

Sen kun alapeukutatte totuutta marttyyrin mammat. On se jännä miten joidenkin kohdalle sattuu huonot miehet ja hankalat anopit. Ja toiset löytää fiksun puolison ja heidän ympärillään on vain asiallisesti käyttäytyviä ihmisiä. Joskus mietin missä päin Suomea ja missä piireissä te oikeen elätte.

Itse en pysty edes kuvittelemaan että miehelläni olisi anoppi, joka haukkuisi minua, ja joka tulisi kotiini miehen luvin minun tahtoani vastaan. Olisin niin järkyttynyt että varmaan soittaisin 112 ja jos en saisi sieltä apua niin soittaisin taksin ja lapset mukaan ja pakoon.

En vaan pääse yhtään samalle aaltopituudelle vauva.fi mammojen kanssa. Missä ihmeen rinnakkaismaailmassa te oikeen elätte? Missä tuo on normaalia?

Joko joku ehdotti, että tuore äiti napatkoot vauvan kainaloon ja karatkoon omille vanhemmilleen yökylään? Olkoot mies ja anoppi keskenään. Kotiin palataan kunhan pelisäännöistä, vierailuajoista ja rajoista on sovittu ja osapuolet ymmärtävät toisiaan.

Itse olisin oikein mielelläni ottanut apua vastaan, jos sitä vaan olisi tarjottu. 

Vierailija kirjoitti:

Joko joku ehdotti, että tuore äiti napatkoot vauvan kainaloon ja karatkoon omille vanhemmilleen yökylään? Olkoot mies ja anoppi keskenään. Kotiin palataan kunhan pelisäännöistä, vierailuajoista ja rajoista on sovittu ja osapuolet ymmärtävät toisiaan.

 

Itse olisin oikein mielelläni ottanut apua vastaan, jos sitä vaan olisi tarjottu. 

Harva tässä ketjussa on saanut apua, vaan avuksi naamioitua piinaa.

Vierailija kirjoitti:

Sen kun alapeukutatte totuutta marttyyrin mammat. On se jännä miten joidenkin kohdalle sattuu huonot miehet ja hankalat anopit. Ja toiset löytää fiksun puolison ja heidän ympärillään on vain asiallisesti käyttäytyviä ihmisiä. Joskus mietin missä päin Suomea ja missä piireissä te oikeen elätte.

 

Itse en pysty edes kuvittelemaan että miehelläni olisi anoppi, joka haukkuisi minua, ja joka tulisi kotiini miehen luvin minun tahtoani vastaan. Olisin niin järkyttynyt että varmaan soittaisin 112 ja jos en saisi sieltä apua niin soittaisin taksin ja lapset mukaan ja pakoon.

 

En vaan pääse yhtään samalle aaltopituudelle vauva.fi mammojen kanssa. Missä ihmeen rinnakkaismaailmassa te oikeen elätte? Missä tuo on normaalia?

Miehesi anoppi, eli äitisi. 

Vierailija kirjoitti:

Sen kun alapeukutatte totuutta marttyyrin mammat. On se jännä miten joidenkin kohdalle sattuu huonot miehet ja hankalat anopit. Ja toiset löytää fiksun puolison ja heidän ympärillään on vain asiallisesti käyttäytyviä ihmisiä. Joskus mietin missä päin Suomea ja missä piireissä te oikeen elätte.

 

Itse en pysty edes kuvittelemaan että miehelläni olisi anoppi, joka haukkuisi minua, ja joka tulisi kotiini miehen luvin minun tahtoani vastaan. Olisin niin järkyttynyt että varmaan soittaisin 112 ja jos en saisi sieltä apua niin soittaisin taksin ja lapset mukaan ja pakoon.

 

En vaan pääse yhtään samalle aaltopituudelle vauva.fi mammojen kanssa. Missä ihmeen rinnakkaismaailmassa te oikeen elätte? Missä tuo on normaalia?

Eipä tuota ymmärrä kuin sellainen, joka on tuollaista kokenut. Ole tyytyväinen, ettei sun ole tuollaista käydä läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos annat äitisi tulla synnärille vauvaa katsomaan, niin anna myös anopin tulla. Joo joo, sinullahan on vain oikeuksia, mutta siis jos haluat katsoa vähän  omaa napaa kauemmaksi. Kiva kuulla että anoppi haluaa auttaa. Monet äidithän nykyään kokevat jäävänsä vaille apua. Sitten vaan pitää itsekin opetella kommunikoimaan, että mikä apu auttaa oikeasti. 

Isovanhemmuutta ei voi jakaa 50/50. Anoppi ei ole edes synnyttäjän verisukulainen. 

Anoppi on vauvan verisukulainen. Miksei isovanhemmuutta voisi yrittää tukea tasavertaisesti? Monet äidit suosivat omia äitejään ja määräävät vauvan suhteista isovanhempiin, aiheuttaen itse sen anopin  vieraantumisen jolloin ei sitä apuakaan saa. 

Mummoja syytetään kaikesta mutta voisi katsoa peiliinkin. 

Lasteni toinen isoäiti virheineen kaikkineen kuitenkin ymmärtää rajat ja kohtelee mua kuin ihmistä. Toinen taas on julistanut itsensä koko suvun matriarkaksi ja kohtelee mua kuin kapista kulkukoiraa.

Miksi antaisin molemmille yhtäläiset oikeudet olla tekemisissä mun lasten kanssa?

Onko lasten isällä sanavaltaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kun alapeukutatte totuutta marttyyrin mammat. On se jännä miten joidenkin kohdalle sattuu huonot miehet ja hankalat anopit. Ja toiset löytää fiksun puolison ja heidän ympärillään on vain asiallisesti käyttäytyviä ihmisiä. Joskus mietin missä päin Suomea ja missä piireissä te oikeen elätte.

 

Itse en pysty edes kuvittelemaan että miehelläni olisi anoppi, joka haukkuisi minua, ja joka tulisi kotiini miehen luvin minun tahtoani vastaan. Olisin niin järkyttynyt että varmaan soittaisin 112 ja jos en saisi sieltä apua niin soittaisin taksin ja lapset mukaan ja pakoon.

 

En vaan pääse yhtään samalle aaltopituudelle vauva.fi mammojen kanssa. Missä ihmeen rinnakkaismaailmassa te oikeen elätte? Missä tuo on normaalia?

Eipä tuota ymmärrä kuin sellainen, joka on tuollaista kokenut. Ole tyytyväinen, ettei sun ole tuollaista käydä läpi.

Joo en tosiaan ymmärrä että te vaan päädytte yhteen jonkun random miehen kanssa joka tekee mitä lystää ja kutsuu kotiinne tahtonne vastaisesti anopin tai vaikka ryyppykaverit. Ja en sitäkään ymmärrä että miksi se on patti tilanne. Itse en siihen tilanteeseen päätyisi ja jos päätyisin niin soittaisin 112

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin ollut niin onnellinen, jos anoppi olisi pysynyt poissa meitä ahdistelemasta silloin, kun saimme esikoisemme. Hän pilasi kaiken ja mies vaan myötäili ja pakotti ottamaan anopin mukaan vauva-arkeemme tai muuten mies ottaisi eron. Ajattelin, että eron myötä vauva joutuisi vaan enemmän anopin hoiviin ja sivuuttaisi miehen(kin) isyyden kokonaan ja yrittäisi ryhtyä joksikin varaäidiksi. Pakko oli siis suostua siihen, että anoppi pyöri jaloissa. Että vtuttaa ajatella tuota vauva-aikaa. Ja sitä kuinka paljon anoppi sai pahaa aikaan ja aiheutti minun ja mieheni välille riitoja, joista emme pääse yli ikinä. Hirveä ihminen, ei kunnioittanut meitä uusina vanhempina ollenkaan. Hänestä ei ollut mitään tukea, esitti ainoastaan vaatimuksia. Minäminäminä ja mun tunteet, kun en saa osallistua tarpeeksi ja kun minäminäminä haluan.

Olisiko myös omissa ihmissuhdetaidoissasi kehittymisen varaa.

Anopin luulisi kaikkine elämänkokemuksineen ymmärtävän, että nuorilla on oikeus ja kyky elää nuorten aikuisten elämäänsä - kuten anoppikin silloin aikoinaan.

Omasta anopistani olen huomannut, että nuoruuden kokemukset eivät häntä viisastuttaneet siinä, miten suhtautua miniöihinsä. Tai sitten ne ikävämmät kokemukset olivat hieman liian raskaita, jotta hän muistaisi oikein hyvistä asioista selviytymisen. Suhtautumisessaan miniöihinsä hän toisti saman virheen jo alkumetreillä, josta otimme itseemme. Mm. epäili, että raskautemme olivat valitettavia vahinkoja (ja suhtautuminen seuraaviinkin raskauksiin noudatteli samaa linjaa). Ainakin minulle tämä oli erittäin loukkaavaa. Lapsi oli toivottu ja haluttu, potki ihanasti vatsassa ja olimme hänestä valtavan onnellisia. Anoppi ei tuntunut ottavan huomioon sellaista mahdollisuutta.

Eikä se meno siitä parantunut.

No, meidät pelasti riittävä määrä kilometrejä välissä. Siis sekä perhe-elämän että luultavasti myös avioliiton, koska kovin lähellä en sellaista paremmin tietävää päsmäröijää olisi kyennyt asumaan.

Kahlasin sisullanikin tämän koko ketjun läpi ja pakko todeta, että on teillä kauheita anoppeja.  Uskon kuitenkin, että tänne kirjoittavat enimmäkseen vain ne, joilla tosiaan on se kauhuanoppi.  Vain jotkut kertovat, että heillä on ihan normaali ja hyvä anoppi.  

Se, että suhde anopin kanssa on ihan hyvä, ei ole sillä lailla kertomisen arvoinen asia, että se herättäisi mitään tunteita.  Pitää olla kamala anoppi, että on jotain millä porskuttaa.  Täällähän käydään suorastaan kilpailua siitä, kuka mehevimmän miinusjutun anopistaan kertoo.

Elävässä elämässä en ole tällaisiin kauhukertomuksiin juurikaan törmännyt.  Kukaan ystävistäni ei ole koskaan moittinut anoppejaan ja tuntuvat olevan näitten kanssa ihan hyvissä väleissä.  Itsekin olin hyvissä väleissä niin ensimmäisen, nyt jo menehtyneen anoppini kanssa, ja tämä nykyinenkin on ihan tavallinen mukava ihminen, ei mitään valittamista.

Tietysti olen jo itsekin anoppi, mutta vain vävylle.  Mukava vävy, ei ongelmia.  

Tuntuu nyt kumminkin siltä, että nämä tänne kirjoittavat miniät eivät lainkaan näe omaa osuuttaan.  Joku kirjoitti, että anopin on luotava hyvä suhde miniäänsä.  Miksi se vain anopin tehtävä olisi, eikös sen miniänkin kuuluisi osansa tehdä?  Ei hyvää suhdetta synny vain toisen osapuolen tekemänä, molempiahan siinä tarvitaan.  

Kyllä minua ja vauvaa kävi aikanaan anoppi katsomassa jo synnytyslaitoksella, ja minusta se oli ihan oikein ja tuntui hyvältä.  Silloin tosin oltiin laitoksellakin vähintään viikko synnytyksen jälkeen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kommentoi muuta kuin että mies, joka asettaa äitinsä vaimonsa edelle (ja siis esimerkiksi puolustaa ajatusta, että äitinsä tulee "auttamaan") on raivostuttava.

Mieheni on sellainen, edelleen, 40 yhteisen vuoden jälkeenkin. Onneksi pluspuolet kompensoivat riittävästi tätä piiiitkää miinusta.

Ja sitten valitetaan siitäkin ettei anoppi auta lapsiarjessa. Meille oli täysin selvää, eträ molemmat isoäidit tulivat kahdeksi viikoksi toisen synnytyksen jälkeen avuksi. Mikä ongelma tuo kellekään voi olla? 

Esim mun häiriintynyt äiti kävi tänään kylässä, meillä ei ole vauvoja kylläkään, silloin oli aivan sekaisin. Voihkii huolestuneena että oi ei onko teillä kakkaa pöydällä kun lapsi on pyyhkäissyt pöytään piparitaikinaa. Sanoisi vaan että hei tähän on mennyt jotain, tuotko paperia. Kaikkea kauhistellaan ja liioitellaan tahallaan kuin lapset olisi hätää kärsimässä. Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Sen kun alapeukutatte totuutta marttyyrin mammat. On se jännä miten joidenkin kohdalle sattuu huonot miehet ja hankalat anopit. Ja toiset löytää fiksun puolison ja heidän ympärillään on vain asiallisesti käyttäytyviä ihmisiä. Joskus mietin missä päin Suomea ja missä piireissä te oikeen elätte.

 

Itse en pysty edes kuvittelemaan että miehelläni olisi anoppi, joka haukkuisi minua, ja joka tulisi kotiini miehen luvin minun tahtoani vastaan. Olisin niin järkyttynyt että varmaan soittaisin 112 ja jos en saisi sieltä apua niin soittaisin taksin ja lapset mukaan ja pakoon.

 

En vaan pääse yhtään samalle aaltopituudelle vauva.fi mammojen kanssa. Missä ihmeen rinnakkaismaailmassa te oikeen elätte? Missä tuo on normaalia?

Miehen anopin kuriin laittaminen on itse asiassa sinun hommasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos annat äitisi tulla synnärille vauvaa katsomaan, niin anna myös anopin tulla. Joo joo, sinullahan on vain oikeuksia, mutta siis jos haluat katsoa vähän  omaa napaa kauemmaksi. Kiva kuulla että anoppi haluaa auttaa. Monet äidithän nykyään kokevat jäävänsä vaille apua. Sitten vaan pitää itsekin opetella kommunikoimaan, että mikä apu auttaa oikeasti. 

Isovanhemmuutta ei voi jakaa 50/50. Anoppi ei ole edes synnyttäjän verisukulainen. 

Tämä herätti näköjään heti alapeukutusta ! Kuinka moni synnyttäjä aidosti haluaisi tavata anopin synnytyksestä verta vuotavana ???

Anoppi tulee katsomaan lapsenlasta, ei äidin alapäätä. 

Tilanteessa on silti sen alapään paraneminen kesken .

Mitä sitten? Anoppi ei vaadi sinulta sek siä. Tuo on vain tekosyy käyttää valtaa mummoon, kun tiedätte että hän haluaisi nähdä vauvan. 

Oikeastaan tämä selkiyttää paljon sitä, miten nykyisin nuoret naiset käyttäytyvät. Kaikki minulle, minä ja minä ensin. 

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan tämä selkiyttää paljon sitä, miten nykyisin nuoret naiset käyttäytyvät. Kaikki minulle, minä ja minä ensin. 

Miksi jopa oma lapsi pitäisi JAKAA?

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan tämä selkiyttää paljon sitä, miten nykyisin nuoret naiset käyttäytyvät. Kaikki minulle, minä ja minä ensin. 

Ihminen on nisäkäs. Synnytyksen jälkeen äidin kuuluu ensinnäkin levätä ja toipua ja toiseksi olla tiiviissä suhteessa lapseen. Imetyksellä ja tiiviillä ihokontaktilla on paljon hyötyjä sekä äidille että lapselle. Jos menet ottamaan kissaemolta poikaset, se hermostuu ja ahdistuu, mutta jostain syystä tuoreiden äitien pitäisi muka olla kiitollisia siitä, että vauva viedään. 

Kumpi on itsekäs minäminä, äiti joka toteuttaa äitiyttään niin kuin luonto tarkoitti, vai isoäiti, jonka mielestä juuri hänen on elintärkeää alkaa luoda suhdetta lapseen juuri nyt heti?