anoppi änkeämässä synnärille ja "auttamaan" vauva-arjessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos annat äitisi tulla synnärille vauvaa katsomaan, niin anna myös anopin tulla. Joo joo, sinullahan on vain oikeuksia, mutta siis jos haluat katsoa vähän  omaa napaa kauemmaksi. Kiva kuulla että anoppi haluaa auttaa. Monet äidithän nykyään kokevat jäävänsä vaille apua. Sitten vaan pitää itsekin opetella kommunikoimaan, että mikä apu auttaa oikeasti. 

Isovanhemmuutta ei voi jakaa 50/50. Anoppi ei ole edes synnyttäjän verisukulainen. 

Anoppi on vauvan verisukulainen. Miksei isovanhemmuutta voisi yrittää tukea tasavertaisesti? Monet äidit suosivat omia äitejään ja määräävät vauvan suhteista isovanhempiin, aiheuttaen itse sen anopin  vieraantumisen jolloin ei sitä apuakaan saa. 

Mummoja syytetään kaikesta mutta voisi katsoa peiliinkin. 

Ei vauva tarvitse synnytyksen jälkeen isoäitiään, eikä lakiin ole edes kirjattu isoäidille oikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten reagoit kun joku samanarvoinen kertoo vauvauutisen? Onnittelet asiallisesti. Siinä se.

Mietin tätä, ja kuulostaisi aika etäisiltä väliltä, jos vastaavassa tilanteessa laittaisin pojalleni vain viestin "onnea.".

Kun tarkoitus on ollut kertoa, että olen taustalla apuna heti jos vain tarvitsee.

Miksi sinulla on sellaienn tarkoitus tuossa vaiheessa? Jos sulla on hyvät välit poikaasi ja miniääsi niin kyllähän he tietävät silloin, että autat ja osaat siinäkin olla vyörymättä päälle ja päsmäröimättä. Jos sun tuossa viaheessa pitää siitä sössöttää, ilmeisesti et ole ennenkään osannut auttaa.

On perheitä, joissa ei pyydetä apua vaikka olisi läheiset välit. Niissä tarjotaan apua. Äiti haluaa omaa elämäänsä elävän pojan tietävän, että poiks on edelleen rakas ja äiti auttaa, jos kaipaavat apua. Miniä on voinut kasvaa erilaisessa arvomaailmassa ja toimintatavassa. Miksi jotkut haluavat tulkita kaiken negatiiviseksi aina kun siihen tulee pienikin mahdollisuus.

Jos se poika on kasvanut paikassa jossa on saanut asiallista apua, hän varmaan osaa sen vaimolleen kertoa, vai mitä??? Miksei heille jätetä mitään tilaa, happikin imetään. Käskyttäminenhän se onkin paras tapa ilmaista rakkautta.

Jotkut miniät on niin täynnä itseänsä ettei puoliso voi kuin myötäillä. Kaikki muu dissataan. On tuota nähty mies yrittää sanoa ettei ole noin ja avata asiaa. Vaimo ottaa miehen sanomisista uusia virikkeitä jotka tukevat hänen näkökulmaansa. Sovun säilyttääkseen mies myötäilee. Lopulta on hiljaa. Eikä pariskunta keskustele enää. Vaimo vaan puhuu. Lopulta tulee ero. Rakkaudenhuumassa ei heti huomaa vaimon vinoutunutta käsitystä eikä sitä, että se oma näkemys saattoi olla asiallinen vsikka se ei nuorelle vaimolle sopinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos annat äitisi tulla synnärille vauvaa katsomaan, niin anna myös anopin tulla. Joo joo, sinullahan on vain oikeuksia, mutta siis jos haluat katsoa vähän  omaa napaa kauemmaksi. Kiva kuulla että anoppi haluaa auttaa. Monet äidithän nykyään kokevat jäävänsä vaille apua. Sitten vaan pitää itsekin opetella kommunikoimaan, että mikä apu auttaa oikeasti. 

Isovanhemmuutta ei voi jakaa 50/50. Anoppi ei ole edes synnyttäjän verisukulainen. 

Anoppi on vauvan verisukulainen. Miksei isovanhemmuutta voisi yrittää tukea tasavertaisesti? Monet äidit suosivat omia äitejään ja määräävät vauvan suhteista isovanhempiin, aiheuttaen itse sen anopin  vieraantumisen jolloin ei sitä apuakaan saa. 

Mummoja syytetään kaikesta mutta voisi katsoa peiliinkin. 

Ei vauva tarvitse synnytyksen jälkeen isoäitiään, eikä lakiin ole edes kirjattu isoäidille oikeuksia.

Lapsen onni on monet rakastavat aikuiset. Tätä ei kaikki ymmärrä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos annat äitisi tulla synnärille vauvaa katsomaan, niin anna myös anopin tulla. Joo joo, sinullahan on vain oikeuksia, mutta siis jos haluat katsoa vähän  omaa napaa kauemmaksi. Kiva kuulla että anoppi haluaa auttaa. Monet äidithän nykyään kokevat jäävänsä vaille apua. Sitten vaan pitää itsekin opetella kommunikoimaan, että mikä apu auttaa oikeasti. 

Isovanhemmuutta ei voi jakaa 50/50. Anoppi ei ole edes synnyttäjän verisukulainen. 

Anoppi on vauvan verisukulainen. Miksei isovanhemmuutta voisi yrittää tukea tasavertaisesti? Monet äidit suosivat omia äitejään ja määräävät vauvan suhteista isovanhempiin, aiheuttaen itse sen anopin  vieraantumisen jolloin ei sitä apuakaan saa. 

Mummoja syytetään kaikesta mutta voisi katsoa peiliinkin. 

Ei vauva tarvitse synnytyksen jälkeen isoäitiään, eikä lakiin ole edes kirjattu isoäidille oikeuksia.

Lapsen onni on monet rakastavat aikuiset. Tätä ei kaikki ymmärrä. 

Ei koske pieniä vauvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos annat äitisi tulla synnärille vauvaa katsomaan, niin anna myös anopin tulla. Joo joo, sinullahan on vain oikeuksia, mutta siis jos haluat katsoa vähän  omaa napaa kauemmaksi. Kiva kuulla että anoppi haluaa auttaa. Monet äidithän nykyään kokevat jäävänsä vaille apua. Sitten vaan pitää itsekin opetella kommunikoimaan, että mikä apu auttaa oikeasti. 

Isovanhemmuutta ei voi jakaa 50/50. Anoppi ei ole edes synnyttäjän verisukulainen. 

Anoppi on vauvan verisukulainen. Miksei isovanhemmuutta voisi yrittää tukea tasavertaisesti? Monet äidit suosivat omia äitejään ja määräävät vauvan suhteista isovanhempiin, aiheuttaen itse sen anopin  vieraantumisen jolloin ei sitä apuakaan saa. 

Mummoja syytetään kaikesta mutta voisi katsoa peiliinkin. 

Luonto ohjaa äitejä suosimaan omia äitejään. Älä yritä horjuttaa luonnonjärjestystä. 

Nykyajan juttu. Maatalousyhteiskunnassa miniä tuli taloon ja eli yhdessä appivanhempien kanssa kaikki elämänsä vaiheet samassa taloudessa asuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos annat äitisi tulla synnärille vauvaa katsomaan, niin anna myös anopin tulla. Joo joo, sinullahan on vain oikeuksia, mutta siis jos haluat katsoa vähän  omaa napaa kauemmaksi. Kiva kuulla että anoppi haluaa auttaa. Monet äidithän nykyään kokevat jäävänsä vaille apua. Sitten vaan pitää itsekin opetella kommunikoimaan, että mikä apu auttaa oikeasti. 

Isovanhemmuutta ei voi jakaa 50/50. Anoppi ei ole edes synnyttäjän verisukulainen. 

Anoppi on vauvan verisukulainen. Miksei isovanhemmuutta voisi yrittää tukea tasavertaisesti? Monet äidit suosivat omia äitejään ja määräävät vauvan suhteista isovanhempiin, aiheuttaen itse sen anopin  vieraantumisen jolloin ei sitä apuakaan saa. 

Mummoja syytetään kaikesta mutta voisi katsoa peiliinkin. 

Luonto ohjaa äitejä suosimaan omia äitejään. Älä yritä horjuttaa luonnonjärjestystä. 

Nykyajan juttu. Maatalousyhteiskunnassa miniä tuli taloon ja eli yhdessä appivanhempien kanssa kaikki elämänsä vaiheet samassa taloudessa asuen.

Historiallisesti oman sukunsa jäsenten ei miehen.

Kyllä vauvan onni on useat sylittäjät. Päähoitovastuu vanhemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vauvan onni on useat sylittäjät. Päähoitovastuu vanhemmilla.

Vanhemilla myös päätösvalta niistä syleistä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos annat äitisi tulla synnärille vauvaa katsomaan, niin anna myös anopin tulla. Joo joo, sinullahan on vain oikeuksia, mutta siis jos haluat katsoa vähän  omaa napaa kauemmaksi. Kiva kuulla että anoppi haluaa auttaa. Monet äidithän nykyään kokevat jäävänsä vaille apua. Sitten vaan pitää itsekin opetella kommunikoimaan, että mikä apu auttaa oikeasti. 

Isovanhemmuutta ei voi jakaa 50/50. Anoppi ei ole edes synnyttäjän verisukulainen. 

Anoppi on vauvan verisukulainen. Miksei isovanhemmuutta voisi yrittää tukea tasavertaisesti? Monet äidit suosivat omia äitejään ja määräävät vauvan suhteista isovanhempiin, aiheuttaen itse sen anopin  vieraantumisen jolloin ei sitä apuakaan saa. 

Mummoja syytetään kaikesta mutta voisi katsoa peiliinkin. 

Luonto ohjaa äitejä suosimaan omia äitejään. Älä yritä horjuttaa luonnonjärjestystä. 

Nykyajan juttu. Maatalousyhteiskunnassa miniä tuli taloon ja eli yhdessä appivanhempien kanssa kaikki elämänsä vaiheet samassa taloudessa asuen.

Historiallisesti oman sukunsa jäsenten ei miehen.

Kyllä nimenomaan miehen suvun jäsenenä. Tytön saatteli alttarille isänsä ja näin luovutti miehelle miehen suvin haltuun asumaan miehen ja hänen sukunsa kanssa. Talot jäivät pojille johon tuotiin miniä. Vävy tuli vain tyttölapsia sisältäneeseen taloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vauvan onni on useat sylittäjät. Päähoitovastuu vanhemmilla.

Vanhemilla myös päätösvalta niistä syleistä :)

Tietysti vanhemmat päättävät. Fiksu vanhempi hyväksyy miehenkin sukulaiset vaikka eivät hänelle niin läheisiä ole. Se tekee hyvää parisuhteelle ja lasten hyvinvoinnille jollei sitten ole täysin normien ulkopuolella elävään sukuun mennyt naimaan itseään.

Olisin ollut niin onnellinen, jos anoppi olisi pysynyt poissa meitä ahdistelemasta silloin, kun saimme esikoisemme. Hän pilasi kaiken ja mies vaan myötäili ja pakotti ottamaan anopin mukaan vauva-arkeemme tai muuten mies ottaisi eron. Ajattelin, että eron myötä vauva joutuisi vaan enemmän anopin hoiviin ja sivuuttaisi miehen(kin) isyyden kokonaan ja yrittäisi ryhtyä joksikin varaäidiksi. Pakko oli siis suostua siihen, että anoppi pyöri jaloissa. Että vtuttaa ajatella tuota vauva-aikaa. Ja sitä kuinka paljon anoppi sai pahaa aikaan ja aiheutti minun ja mieheni välille riitoja, joista emme pääse yli ikinä. Hirveä ihminen, ei kunnioittanut meitä uusina vanhempina ollenkaan. Hänestä ei ollut mitään tukea, esitti ainoastaan vaatimuksia. Minäminäminä ja mun tunteet, kun en saa osallistua tarpeeksi ja kun minäminäminä haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Itse kyllä rakastaisin auttaa tytärtäni kodin hoidossa, jos hänellä olisi vauva. Mielelläni olisin piikana, että tytär voisi keskittyä vauvan hoitoon ja saisi myös levätä. Tätä odotellessa.

Mitäs sitten kun kiitollisen, rakkaan tyttären sijasta passattavana on nyrpeä miniä jonka ainoa tavoite on pitää huoli siitä että mummi ei pääse edes vahingossa hipaisemaan vauvaa? Vieläkö kiinnostaa passata. Tämä mummi lyö ennemmin lapun luukulle. Hyvin sopii lopettaa kylästelyt, ei tarvitse katsella kun miniä istuu naama väärinpäin puoli päivää vauva sylissä sohvan pohjalla kuin mikäkin Kleopatra ja siinä sitten huokaillaan että voi kun on tiheän imun kausi. Muuten hyvä mutta vauva ei edes imenyt vaan torkkui rinnalla. Päästin naurunpyrskähdyksen mutten sanonut mitään jotta valtakunnassa säilyy rauha;)

tuossa tilanteessa kumpikaan ei toivo toisen seuraa, pitäkää etäisyyttä!

Enhän minä miniän seuraa kaipaakaan mutta kun sattuu olemaan minun pojanpoikani tämä vauva jota miniä rinnuksillaan hilloaa. Naama pitkänä vahtaa että osaanko olla vauvan kanssa ja ähisee ja tuhisee jos teen pienenkin virheliikkeen. Näin viedään ilo vauvasta aivan kaikilta. En jaksa uskoa että vauvallekaan on terveellistä tällainen. Ainoa ihmiskontakti on ilmeetön miniäntollukka ja ne miniän ryntäät naamalla aamusta iltaan.

Ahaa. Nyt ymmärrän. Miniä on liian uhkea.

Minullekin aikoinaan anoppi tokaisi, että saisit jo lopettaa tuon imettämisen. (Imetin liian pitkään hänen mielestään - vauvalle ja itselleni taas sopi oikein hyvin.)

Joo, onpa hirveää kun äiti "hilloaa" vauvaa rinnoillaan ja imettää. Se vie ilon anopinkääkältä. Mieluummin vauva pullon kanssa anopin hillottavaksi niin ilo säilyy. Apua, millaisia anoppeja tänne kirjoittaa, ihan kauheita.

Kuin se lapsi olisi anopin millään tavalla

Tuosta tulee sellainen käsitys ettei anoppi saanut yhtään pitää vauvaa tai olla hänen kanssa. Hyvää tekisi äidillekkin hellittää vaikka tunniksi vauva toisen käsiin.

Miksi olisi pitänyt? Ja kyllä se miniä itse tietää mikä hänelle on hyväksi.

No normaaleissa ihmissuhteissa toimitaan niin. Annetaan hetki myös lähisukulaisten tutustua vauvaan. Se on ikiaikainen draditio ottaa vauva yhteisön jäseneksi. Ei tartte ihmetellä, että lapsi perheet voi huonosti. Halutaan niin eristäytyä.

Ja se koko muuhun sukuun tutustuminen onnistuu vain ja ainoastaan siinä alkuvaiheen ns. pesimävaiheessa, jolloin äiti itse tutustuu vauvaansa?

Minulla oli tuoreena äitinä todella epämukava olo siitä, kuinka pientä vauvaani olisi haluttu hoitoon sinnetännetuonne. Jopa eläinemoille annetaan pesimärauhaa poikastensa kanssa, mutta jostain syystä ainakaan omalla kohdalla tällaista ei ajateltu yhtään.

Mun vauva neljän päivän ikäinen, kun kotiuduttiin. Anoppi paahtoi paikalle, hyvä kun saatiin vauva kaukalosta kun eukko oli jo paikalla. Näin jälkikäteen ajateltuna, oli virhe kertoa koska tullaan kotiin. Miltei heti meulle ilmoitettiin, että vauva menee yökylään (ilman vanhempia) ei vielä tänä viikonloppuna, mutta seuraavana. (Tiedoksi, ei mennyt)

Tämä anoppi on sama tapaus, joka ilmoitti, että muuttaa meille "auttamaan" kun vauva syntyy. Tämäkin idea torpattiin mieheni kanssa. 

Kaikki auttamiseksi naamioitu asioihin puuttuminen on ollut anopin tarpeista lähtöisin. Ei hän aidosti halua mua saati poikaansa halua auttaa. Ei välitä edes lapsenlapsistaan, hänelle riittää (ehtymättömän) rakkauden kohteeksi se, mitä näkee peilistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos annat äitisi tulla synnärille vauvaa katsomaan, niin anna myös anopin tulla. Joo joo, sinullahan on vain oikeuksia, mutta siis jos haluat katsoa vähän  omaa napaa kauemmaksi. Kiva kuulla että anoppi haluaa auttaa. Monet äidithän nykyään kokevat jäävänsä vaille apua. Sitten vaan pitää itsekin opetella kommunikoimaan, että mikä apu auttaa oikeasti. 

Isovanhemmuutta ei voi jakaa 50/50. Anoppi ei ole edes synnyttäjän verisukulainen. 

Anoppi on vauvan verisukulainen. Miksei isovanhemmuutta voisi yrittää tukea tasavertaisesti? Monet äidit suosivat omia äitejään ja määräävät vauvan suhteista isovanhempiin, aiheuttaen itse sen anopin  vieraantumisen jolloin ei sitä apuakaan saa. 

Mummoja syytetään kaikesta mutta voisi katsoa peiliinkin. 

Ei vauva tarvitse synnytyksen jälkeen isoäitiään, eikä lakiin ole edes kirjattu isoäidille oikeuksia.

Oikeuksia ei ole eikä velvollisuuksia. Itse pitöidin välit niin olisi useampi vaihtoehto johon turvautua tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Tuollainen kuin ap:n anoppi ei koskaan tule olemaan oikeasti avuksi. Jos on noin vuorovaikutustaidoton että edes yrittää tunkea laitokselle ilman kutsua niin se on siinä.

Ihan vain huomiona että täällä on heti asenteena anopin lyttääminen ilman mitään tarkempaa tietoa tilanteesta. Siitä miten tilanne on mennyt ei kerro vielä hirveästi että aloittaja kuvaa että on "änkeämässä" tai haluaa tulla "auttamaan". Heti ollaan laittamassa rautaa rajalle. Jos anoppi on kysynyt että saako tulla käymään laitoksella tai sanonut että voi tulla auttamaan vauvan kanssa mutta miniä ei jostain syystä anopistaan pidä ja hänen päässään asia kääntyy tungetteluksi. Nykypäivänä kun ihmiset kokemuksia ei saa kyseenalaistaa eikä ehdottaa miettimäänkään että voisiko omassa tulkinnassa olla jotain vinoumaa. 

Tämä ihan vain sellaisena diskurssianalyysinä.

Jos itse joskus tulen olemaan anoppi ja tuore isoäiti, niin ajattelisin lähestyä tällä:

"Paljon onnea kummallekin! Nyt riittävästi lepoa äidille. Itse aikoinaan samassa tilanteessa en halunnut heti vieraita käymään, niin ymmärrän jos haluatte olla rauhassa. Ilmoitatte sitten aikanaan kun sopii tulla moikkaamaan, ja muistatte, että apua voi pyytää heti jos siltä tuntuu".

Miksi pitää komennella moneen kertaan ja paasata omista kokemuksistaan ja näkemyksistään. Mikä se on se jumalainen käsitys yläpuolella olemisesta? Puhutko sinä todella tuolla sävyllä esimerkiksi työkavereillesi???

Mitä ihmettä siihen viestiin pitäisi kirjoittaa? Jos minä olisin juuri synnyttänyt ja anoppi/oma äiti laittaisi mulle viestin "Paljon onnea vauvasta! " ilman mitään kysymystä edes siitä, milloin voisi tulla lapsenlastaan katsomaan, olisin kyllä aika hämmästynyt ja lapsen puolesta pahoillani, koska selvästi mummoa ei kiinnostaisi häneen tutustua. 

Mitään apua en odottaisi keneltäkään. Mulle on ollut aina selvää, että lapset tehdään sillä ajatuksella, että ne hoidetaan puolison kanssa kahdestaan. Jos joku tarjoutuu auttamaan, ihanaa, mutta mitään odotuksia ei ole. 

Minusta tuo lainaamasi esimerkkiviesti on juuri sellainen kuin ko. tilanteessa on parasta laittaa. Oma äitini voisi ilmaista itseään noin ja tulisi kyllä ymmärretyksi oikein. Voisin kuvitella, että anoppikin lähestyisi samansuuntaisesti nyt, kun hänellä on jo lapsenlapsia. 

Tämä keskustelu on karmea. Äidit vaikuttavat aika tyranneilta ja draamaprinsessoilta, itsekeskeisiltä ihmisiltä. 

Lastenlapsia syntyy nykyisin vieläpä kovin harvoin ja heitä on odotettu jopa yli 20 vuotta. Onhan se suuri ja merkittävä tapahtuma isovanhemmille. Soisin nyt vähän myönteisempää näkökulmaa tuoreelta äidiltä. 

Onhan se anoppikin synnyttänyt äiti ja nainen, hänellä on muistissa taatusti lapsivuodeajat vaivoineen. Varmasti täysjärkiset anopit, joita suurin osa varmasti on, osaavat käyttäytyä hienotunteisesti. Toisia ei niin täysjärkisiä, voisi fiksumpi ja viisaampi miniä katsoa nyt tilanteessa hieman sormiensa välistä. Osata käyttäytyä, vaikka tuntuisi, ettei anoppi osaa. Eihän se anoppi kuitenkaan ole teille muuttamassa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on karmea. Äidit vaikuttavat aika tyranneilta ja draamaprinsessoilta, itsekeskeisiltä ihmisiltä. 

Lastenlapsia syntyy nykyisin vieläpä kovin harvoin ja heitä on odotettu jopa yli 20 vuotta. Onhan se suuri ja merkittävä tapahtuma isovanhemmille. Soisin nyt vähän myönteisempää näkökulmaa tuoreelta äidiltä. 

Onhan se anoppikin synnyttänyt äiti ja nainen, hänellä on muistissa taatusti lapsivuodeajat vaivoineen. Varmasti täysjärkiset anopit, joita suurin osa varmasti on, osaavat käyttäytyä hienotunteisesti. Toisia ei niin täysjärkisiä, voisi fiksumpi ja viisaampi miniä katsoa nyt tilanteessa hieman sormiensa välistä. Osata käyttäytyä, vaikka tuntuisi, ettei anoppi osaa. Eihän se anoppi kuitenkaan ole teille muuttamassa. 

Syy on isovanhempien ylimitoitetuissa toiveissa

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on karmea. Äidit vaikuttavat aika tyranneilta ja draamaprinsessoilta, itsekeskeisiltä ihmisiltä. 

Lastenlapsia syntyy nykyisin vieläpä kovin harvoin ja heitä on odotettu jopa yli 20 vuotta. Onhan se suuri ja merkittävä tapahtuma isovanhemmille. Soisin nyt vähän myönteisempää näkökulmaa tuoreelta äidiltä. 

Onhan se anoppikin synnyttänyt äiti ja nainen, hänellä on muistissa taatusti lapsivuodeajat vaivoineen. Varmasti täysjärkiset anopit, joita suurin osa varmasti on, osaavat käyttäytyä hienotunteisesti. Toisia ei niin täysjärkisiä, voisi fiksumpi ja viisaampi miniä katsoa nyt tilanteessa hieman sormiensa välistä. Osata käyttäytyä, vaikka tuntuisi, ettei anoppi osaa. Eihän se anoppi kuitenkaan ole teille muuttamassa. 

Niin, se anoppi on saanut jo aiemmin käydä läpi mitä on olla äiti ensimmäistä kertaa. Sitten hänen pitää vielä yrittää ryöstää se onni poikansa puolisolta häiritsemällä ja esittämällä vaatimuksia. Vaikea katsoa sormien läpi, kun tuollanen käytös aiheuttaa täysin ylimääräistä stressiä. Olisi kiva voida keskittyä siihen vauvaan, eikä draamailevaan ja uhriutuvaan anoppiin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vauvan onni on useat sylittäjät. Päähoitovastuu vanhemmilla.

Kyllä se pikkuvauva ei kaipaa yhtään kenenkään muun syliä kuin vanhempiensa. Sitten kun alkaa itse olla ympäröivästä maailmasta kiinnostunut, siinä puolen vuoden ikäisenä, niistä sylittelijöistä voi olla hänellekin jotain iloa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on karmea. Äidit vaikuttavat aika tyranneilta ja draamaprinsessoilta, itsekeskeisiltä ihmisiltä. 

Lastenlapsia syntyy nykyisin vieläpä kovin harvoin ja heitä on odotettu jopa yli 20 vuotta. Onhan se suuri ja merkittävä tapahtuma isovanhemmille. Soisin nyt vähän myönteisempää näkökulmaa tuoreelta äidiltä. 

Onhan se anoppikin synnyttänyt äiti ja nainen, hänellä on muistissa taatusti lapsivuodeajat vaivoineen. Varmasti täysjärkiset anopit, joita suurin osa varmasti on, osaavat käyttäytyä hienotunteisesti. Toisia ei niin täysjärkisiä, voisi fiksumpi ja viisaampi miniä katsoa nyt tilanteessa hieman sormiensa välistä. Osata käyttäytyä, vaikka tuntuisi, ettei anoppi osaa. Eihän se anoppi kuitenkaan ole teille muuttamassa. 

Väärin, oli muuttamassa mutta ei päästetty!

Jos jatkuvasti kokee tulevansa lytätyksi ja arvostelluksi anopin toimesta, niin tilannetta ei todellakaan ole syytä katsoasormien läpi. Jos tuore mummeli ei osaa käyttäytyä, niin pysyköön kaukana. Ei sen mummin tunteita ja mielipahaa tarvitse varjella oman mielenterveyden kustannuksella. Varsinkaan silloin, kun on oma vastasyntynyt hoidettavana ja oma toipuminen raskaudesta ja synnytyksestä kesken. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vauvan onni on useat sylittäjät. Päähoitovastuu vanhemmilla.

Kyllä se pikkuvauva ei kaipaa yhtään kenenkään muun syliä kuin vanhempiensa. Sitten kun alkaa itse olla ympäröivästä maailmasta kiinnostunut, siinä puolen vuoden ikäisenä, niistä sylittelijöistä voi olla hänellekin jotain iloa. 

Eikä silloinkaan jos on kävelty vanhempien tahdon yli.