Lue keskustelun säännöt.
anoppi änkeämässä synnärille ja "auttamaan" vauva-arjessa
29.06.2026 |
ahdistaa todella paljon että hän on änkeämässä elämäni intiimimpään aikaan!!!!
Kommentit (510)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan tämä selkiyttää paljon sitä, miten nykyisin nuoret naiset käyttäytyvät. Kaikki minulle, minä ja minä ensin.
Ihminen on nisäkäs. Synnytyksen jälkeen äidin kuuluu ensinnäkin levätä ja toipua ja toiseksi olla tiiviissä suhteessa lapseen. Imetyksellä ja tiiviillä ihokontaktilla on paljon hyötyjä sekä äidille että lapselle. Jos menet ottamaan kissaemolta poikaset, se hermostuu ja ahdistuu, mutta jostain syystä tuoreiden äitien pitäisi muka olla kiitollisia siitä, että vauva viedään.
Kumpi on itsekäs minäminä, äiti joka toteuttaa äitiyttään niin kuin luonto tarkoitti, vai isoäiti, jonka mielestä juuri hänen on elintärkeää alkaa luoda suhdetta lapseen juuri nyt heti?
Word.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan tämä selkiyttää paljon sitä, miten nykyisin nuoret naiset käyttäytyvät. Kaikki minulle, minä ja minä ensin.
Miksi jopa oma lapsi pitäisi JAKAA?
Kyllä pitää. Anoppi jakaa vauvan kuin jätskipaketin ja määrää jokaiselle sopivan palan. Ettei vaan anoppi saa vähemmän eikä hänen mielensä pahoitu.
Eikö anopeilla mummoutuessaan ole jo sen verran ikää, että pitäisi osata käsitellä pettymyksiä ja pahaa mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Kahlasin sisullanikin tämän koko ketjun läpi ja pakko todeta, että on teillä kauheita anoppeja. Uskon kuitenkin, että tänne kirjoittavat enimmäkseen vain ne, joilla tosiaan on se kauhuanoppi. Vain jotkut kertovat, että heillä on ihan normaali ja hyvä anoppi.
Se, että suhde anopin kanssa on ihan hyvä, ei ole sillä lailla kertomisen arvoinen asia, että se herättäisi mitään tunteita. Pitää olla kamala anoppi, että on jotain millä porskuttaa. Täällähän käydään suorastaan kilpailua siitä, kuka mehevimmän miinusjutun anopistaan kertoo.
Elävässä elämässä en ole tällaisiin kauhukertomuksiin juurikaan törmännyt. Kukaan ystävistäni ei ole koskaan moittinut anoppejaan ja tuntuvat olevan näitten kanssa ihan hyvissä väleissä. Itsekin olin hyvissä väleissä niin ensimmäisen, nyt jo menehtyneen anoppini kanssa, ja tämä nykyinenkin on ihan tavallinen mukava ihminen, ei mitään valittamista.
Tietysti olen jo itsekin anoppi, mutta vain vävylle. Mukava vävy, ei ongelmia.
Tuntuu nyt kumminkin siltä, että nämä tänne kirjoittavat miniät eivät lainkaan näe omaa osuuttaan. Joku kirjoitti, että anopin on luotava hyvä suhde miniäänsä. Miksi se vain anopin tehtävä olisi, eikös sen miniänkin kuuluisi osansa tehdä? Ei hyvää suhdetta synny vain toisen osapuolen tekemänä, molempiahan siinä tarvitaan.
Kyllä minua ja vauvaa kävi aikanaan anoppi katsomassa jo synnytyslaitoksella, ja minusta se oli ihan oikein ja tuntui hyvältä. Silloin tosin oltiin laitoksellakin vähintään viikko synnytyksen jälkeen.
Tämä on mulle ennen kaikkea vertaistukea, ei kilpailu. En halua arjessani avautua tästä aiheesta, kasvoton keskustelupalsta on parempi. Tätä tuskaa ei voi ymmärtää kuin toinen vastaavassa tilanteessa oleva.
Trolleja on ja ongelmia vähätellään. "Mä vaan sanoisin anopille".. joo-o, mutta kun se toinen ei edes aio ymmärtää sanottua, koska haluaa tehdä toisin. Ei tuollaisen kanssa voi keskustella. Yrittänyt olen. Tai jossain ketjuissa on käsitelty jatkuvaa tavaravirtaa. "Mä vaan veisin uffin konttiin" tai "tienaisin myymällä kirpputorilla". Niinkö? Oikeasti olisit hymyssä suin pitämässä kotiasi lapsen mummon romujen välivarastona? Mistä edes tulee ajatus, että tuoduilla tavaroilla on rahallista arvoa, saati että ne kelpaisivat uffille? Eikö yhtään tympäisis, kun mummo tuo liian pienen talvihaalarin jossa verskari rikki ja odottaa itsetyytyväisyyttä säteillen vähintään paraatia kiitollisuudesta? Kun kyllähän vetskari on helppo vaihtaa ja ihan hyvin se 68 koon haalari menee kokoa 80 käyttävälle lapselle! Sitten vielä haukutaan, kun "mikään ei kelpaa" ja ennen ei ollut niin nuukaa kaiken kanssa.
En koe saavani yhtään mitään hyvää elämääni erimielisyydestä anopin kanssa. Mun mielestä on tympeetä, että selvitäkseni itse jouduin katkomaan välit. Sitä en kadu, se oli pakko tehdä. Vieläkin ahdistun, jos pelkästään kuulen anopin äänen. Jos näen kaupan pihassa anopin auton, käännyn pois. Olisi kiva jos lapsilla olisi toinenkin isoäiti, mutta tuo ihmisen irvikuva ei ole turvallinen ihminen mun lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Kun kerran anoppi on änkeemässä auttamaan niin töihin vaan. Kyllä tekevälle naiselle töitä löytyy. Vessojen siivouksesta ja lattioiden pesemisestä voi aloittaa. Suursiivous ja ikkunoiden pesu antaa myös anopille kivasti virikettä. Tullessa ja mennessä voi muutaman minuutin olla vauvan kanssa. Jos ei halua auttaa siinä mitä lapsiperhe tarvitsee niin anopille näytetään ovea. Siihen ei miehen lupaa tarvitse. Jos ei anoppia vessan pesu motivoi niin ulos ovesta vaan.
Mutta kun pyytää pesemään ikkunat, niin hän järjestää aterinlaatikon ja heittää pois mielestään turhat tavarat. Koska sinä niin pyysit kun puhuit ikkunanpesusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kun alapeukutatte totuutta marttyyrin mammat. On se jännä miten joidenkin kohdalle sattuu huonot miehet ja hankalat anopit. Ja toiset löytää fiksun puolison ja heidän ympärillään on vain asiallisesti käyttäytyviä ihmisiä. Joskus mietin missä päin Suomea ja missä piireissä te oikeen elätte.
Itse en pysty edes kuvittelemaan että miehelläni olisi anoppi, joka haukkuisi minua, ja joka tulisi kotiini miehen luvin minun tahtoani vastaan. Olisin niin järkyttynyt että varmaan soittaisin 112 ja jos en saisi sieltä apua niin soittaisin taksin ja lapset mukaan ja pakoon.
En vaan pääse yhtään samalle aaltopituudelle vauva.fi mammojen kanssa. Missä ihmeen rinnakkaismaailmassa te oikeen elätte? Missä tuo on normaalia?
Eipä tuota ymmärrä kuin sellainen, joka on tuollaista kokenut. Ole tyytyväinen, ettei sun ole tuollaista käydä läpi.
Joo en tosiaan ymmärrä että te vaan päädytte yhteen jonkun random miehen kanssa joka tekee mitä lystää ja kutsuu kotiinne tahtonne vastaisesti anopin tai vaikka ryyppykaverit. Ja en sitäkään ymmärrä että miksi se on patti tilanne. Itse en siihen tilanteeseen päätyisi ja jos päätyisin niin soittaisin 112
Helppo uhota kun ei ole kokemusta.
Mä ainakin olen monta kertaa ollut täysin lamaantunut anopin tunkeilusta, kun ei mulla ollut aiempaa kokemusta täysverisen narskun kanssa toimimisesta. Jäin vain suu auki tuijottamaan, että mitähän helv...
Kyllä tuohonkin oppii lopulta keinot, mutta vie aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä tehdä, kun mies on täysin lapanen äitinsä kanssa?? Ero ei ole vaihtoehto, koska silloin anoppi saisi haluamansa, eli lapset viikottain pompotettavakseen. Ja miehen mielestä olisi vaan ihanaa, kun äitikulta auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Sen ymmärrän, ettei anopin paikka ole synnärillä.
Mutta miten valitetaan siitä, että anoppi eli lapsen mummo haluaa auttaa vauvan hoidon kanssa?? Hirveä valitus päivittäin siitä, kuink isovanhemmat eivät auta. Yrittäkää äidit päättää mitä haluatte.
Minulla on kaksi poikaa, eikä tämä ole minusta lainkaan vaikeaa ymmärtää. Muistan omat synnytykseni ja niiden jälkeisen ajan. Yleensä vastasyntyneen äiti ei halua olla juurikaan erossa lapsesta, eikä välttämättä halua vieraita ainakaan pitkäksi aikaa koska on väsynyt, on jälkivuotoa, jälkisupistuksia, maitoa valuu jne.
Silloin hyvä apu on esimerkiksi valmiin ruoan tuominen tuoreelle perheelle. Ja pitää hyväksyä, jos miniä sanoo ei eikä ala vängätä, että haluaa hoitaa. Lapsenlapsia voi hoitaa myöhemminkin vaikka kuinka, ei sitä tarvitse välttämättä alle 6kk vauvaa tunkea hoitamaan. Eri asia, jos miniä nimenomaan pyytää. Itse aion kuunnella mahdollisten tulevien miniöiden toiveita herkällä korvalla, koska muistan, miten herkkää aikaa tuo oli itselleni tuoreena äitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan tämä selkiyttää paljon sitä, miten nykyisin nuoret naiset käyttäytyvät. Kaikki minulle, minä ja minä ensin.
Miksi jopa oma lapsi pitäisi JAKAA?
Lapsi syntyy omaksi itsekseen, osaksi yhteisöä. Toivottavasti. Toivottavasti äiti ei ole narsisti jolle vauva on omaisuutta ja vallankäytön väline. Jonka voi jakaa oman äitinsä kanssa, mutta anoppi jätetään ilkeyttään syrjään.
Ne anopitkin on yleensä olleet miniöitä, ja näistäkin miniöistä saattaa tulla anoppeja. Muutamastakin kirjoittelijasta kyllä arvaa mitä tyyppiä ovat ja tulevat olemaan.
Lapsi ei ole jätskipaketti eikä anoppi suvun ovimies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen ymmärrän, ettei anopin paikka ole synnärillä.
Mutta miten valitetaan siitä, että anoppi eli lapsen mummo haluaa auttaa vauvan hoidon kanssa?? Hirveä valitus päivittäin siitä, kuink isovanhemmat eivät auta. Yrittäkää äidit päättää mitä haluatte.
Minulla on kaksi poikaa, eikä tämä ole minusta lainkaan vaikeaa ymmärtää. Muistan omat synnytykseni ja niiden jälkeisen ajan. Yleensä vastasyntyneen äiti ei halua olla juurikaan erossa lapsesta, eikä välttämättä halua vieraita ainakaan pitkäksi aikaa koska on väsynyt, on jälkivuotoa, jälkisupistuksia, maitoa valuu jne.
Silloin hyvä apu on esimerkiksi valmiin ruoan tuominen tuoreelle perheelle. Ja pitää hyväksyä, jos miniä sanoo ei eikä ala vängätä, että haluaa hoitaa. Lapsenlapsia voi hoitaa myöhemminkin vaikka kuinka, ei sitä tarvitse välttämättä alle 6kk vauvaa tunkea hoitamaan. Eri asia, jos miniä nimenomaan pyytää. Itse aion kuunnella mahdollisten tulevien miniöiden toiveita herkällä korvalla, koska muistan, miten herkkää aikaa tuo oli itselleni tuoreena äitinä.
Tämä!
Lisäksi muistettava, että avun tarve vaihtelee. Mulla oli jo sujuvat arjen rutiinit kun vauva tuli, hyvin itseohjautuva persoona muutenkin. Lapsen isä myös. Lisäksi vauva oli terve. Söi ja nukkui hyvin. Ei me oikeasti tarvittu apua mihinkään. Kaupassa pääsi helposti käymään, kun syötti vauvan ja pisti kaukaloon nukkumaan. Jos oli isompi ostosreissu, silloin isi hoiti. Eikä asiat juuri hankaloituneet, kun 1,5 vuoden päästä tuli toinen lapsi.
Jos lapsella olisi ollut koliikki, refluksi ja muutama muu elämää haittaava tilanne päällä, tuolloin avun tarve olisi varmasti ollut toisenlainen.
Mä olin 34 kun vauva syntyi, kyllä mä olin jo bilettänyt ja käynyt kynttiläillallisilla ihan riittävästi. Halusin vain olla perheeni kanssa. Kyllä mua ahdisti kovasti anopin jatkuvat ilmoitukset, että hän tulee hoitamaan, ihan kuin mulla ei olisi ollut asiaan mitään sananvaltaa. Lisäksi anoppi oli hyvin määrätietoisesti sitä mieltä, että mä (eikä mieheni) en saa olla paikalla, kun hän hoitaa. Jotta voi luoda suhdetta mun lapseen. Muutaman kerran suostuin, mutta silloinkin tuli heti valitusta, että miksi vain tunti? Jotain hyvin mätää siinä on, jos tuolla tavalla haluaa omia toisen ihmisen vauvan. Tuolla jatkuvalla vaatimisella kyllä vahvisti sitä tunnetta, että en todellakaan halunnut jättää vauvaa edes vessareissun ajaksi anopin seuraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan tämä selkiyttää paljon sitä, miten nykyisin nuoret naiset käyttäytyvät. Kaikki minulle, minä ja minä ensin.
Miksi jopa oma lapsi pitäisi JAKAA?
Lapsi syntyy omaksi itsekseen, osaksi yhteisöä. Toivottavasti. Toivottavasti äiti ei ole narsisti jolle vauva on omaisuutta ja vallankäytön väline. Jonka voi jakaa oman äitinsä kanssa, mutta anoppi jätetään ilkeyttään syrjään.
Ne anopitkin on yleensä olleet miniöitä, ja näistäkin miniöistä saattaa tulla anoppeja. Muutamastakin kirjoittelijasta kyllä arvaa mitä tyyppiä ovat ja tulevat olemaan.
En mä jaa mun lapsia kuin mun miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun anoppi tuo tullessaan omat eväätkin (tullessaan lasta hoitamaan) ettei vaan aiheuta mitään häiriötä 😄. Ei keitä edes itselleen kahvia. Välimme ovat etäisen asialliset, autan pyydettäessä, niin hänkin. Tosin oma äitini varmasti tekisi meillä kotihommia (edes tiskit koneeseen) täällä ollessaan, sitä anoppini ei tee. Mutta kaikkea ei voi saada, kiva kun on lapselle läsnä ja tärkeä aikuinen ja osaa tälle olla lämmin ja mukava, omille lapsilleen ollut tunnevammaisuusasteikollla kasin äiti.
Ei ole helppoa olla anoppi eikä aina miniäkään. Tavallisten ihmisten kanssa pärjää pitkälle hyvällä suodatuksella, persoonansa kanssa painivien tai muuten vain vaikeiden, tunnevammaisten, narsistien ymsyms mitä näitä nyt on, se onkin vaikeampaa. Riittävästi etäisyyttä👍 ja miehelle asian tekeminen erittäin selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole jätskipaketti eikä anoppi suvun ovimies.
Anoppini kyllä kovasti haluaisi olla suvun matriarkka. Hän oli hyvin vihainen siitä, kun oli viimeinen joka kuuli mun miehen vaihtaneen työpaikkaa. Sekin oli paha, kun käytiin anopilta "salaa" miehen siskon luona ja anoppi sai tiedon vasta jälkikäteen. Ihan kaikki tällainen pitäisi hänelle erikseen ilmoittaa. Kun näin ei käy, niin haukkuu mut ja tyttärensä kunnioituksen puutteesta. Miehiltä kuulemma ei voi vaatia asioista "juoruamista", joten mieheni ja miehen siskon mies säästyvät haukuilta.
Ihan sairasta. En halua lähettää perheeni tapahtumista viikkokirjettä anopille. Ehkä voisi etsiä syytä peilistä sille, miksi hänelle ei kukaan halua asioista kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan tämä selkiyttää paljon sitä, miten nykyisin nuoret naiset käyttäytyvät. Kaikki minulle, minä ja minä ensin.
Miksi jopa oma lapsi pitäisi JAKAA?
Lapsi syntyy omaksi itsekseen, osaksi yhteisöä. Toivottavasti. Toivottavasti äiti ei ole narsisti jolle vauva on omaisuutta ja vallankäytön väline. Jonka voi jakaa oman äitinsä kanssa, mutta anoppi jätetään ilkeyttään syrjään.
Ne anopitkin on yleensä olleet miniöitä, ja näistäkin miniöistä saattaa tulla anoppeja. Muutamastakin kirjoittelijasta kyllä arvaa mitä tyyppiä ovat ja tulevat olemaan.
En mä jaa mun lapsia kuin mun miehen kanssa.
Ette ole osa sukua? Ette vie päiväkotiin ja kouluun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan tämä selkiyttää paljon sitä, miten nykyisin nuoret naiset käyttäytyvät. Kaikki minulle, minä ja minä ensin.
Miksi jopa oma lapsi pitäisi JAKAA?
Lapsi syntyy omaksi itsekseen, osaksi yhteisöä. Toivottavasti. Toivottavasti äiti ei ole narsisti jolle vauva on omaisuutta ja vallankäytön väline. Jonka voi jakaa oman äitinsä kanssa, mutta anoppi jätetään ilkeyttään syrjään.
Ne anopitkin on yleensä olleet miniöitä, ja näistäkin miniöistä saattaa tulla anoppeja. Muutamastakin kirjoittelijasta kyllä arvaa mitä tyyppiä ovat ja tulevat olemaan.
En mä jaa mun lapsia kuin mun miehen kanssa.
Tulevan hirviöanopin asenne siinä.
Kun itse synnytin lapsemme, 2 kpl 17 vuoden sisään, niin oli itsestäänselvää, että synnärille sai meitä tulla katsomaan vielä samana päivänä omat sisarukseni lapsineen sekä vanhempani puolisoineen. Miehellä ei olekaan samalla tavalla arkiläheisiä välejä perheeseensä ja asuvat kauempanakin.
Sisarukseni perheineen ovat edelleen läheisimpiä aikuisia nuorteni elämässä, melkeimpä isovanhempiakin läheisempiä. Oma äitini oli korvaamaton apu lastenhoidossa ja kuopuksen syntyessä tuli meille viikoksi hääräilemään esikoisen kanssa. Anoppia, joka on ihana lämmin ihminen meidän elämässä, näemme harvemmin. Käymme yleensä heillä päivävierailuilla, he kun eivät välitä tehdä pitkiä kyläilyreissuja kauempaa eivätkä myöskään kaipaa yövieraita kotiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Kun itse synnytin lapsemme, 2 kpl 17 vuoden sisään, niin oli itsestäänselvää, että synnärille sai meitä tulla katsomaan vielä samana päivänä omat sisarukseni lapsineen sekä vanhempani puolisoineen. Miehellä ei olekaan samalla tavalla arkiläheisiä välejä perheeseensä ja asuvat kauempanakin.
Sisarukseni perheineen ovat edelleen läheisimpiä aikuisia nuorteni elämässä, melkeimpä isovanhempiakin läheisempiä. Oma äitini oli korvaamaton apu lastenhoidossa ja kuopuksen syntyessä tuli meille viikoksi hääräilemään esikoisen kanssa. Anoppia, joka on ihana lämmin ihminen meidän elämässä, näemme harvemmin. Käymme yleensä heillä päivävierailuilla, he kun eivät välitä tehdä pitkiä kyläilyreissuja kauempaa eivätkä myöskään kaipaa yövieraita kotiinsa.
Et varmaan kuitenkaan ajattele, että sisaruksesi eivät olisi olleet läheisiä lapsillesi, elleivät olisi syystä tai toisesta päässeet synnärille heitä vastasyntyneinä katsomaan?
Mä oon käynyt synnärillä katsomassa millon kenenkin serkun kummin kaiman vastasyntynyttä. Ehkä mun tuttavapiiri on sit vähän outo. Itse ne vanhemmat kutsui koko suvun käymään ja kaverit päälle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan tämä selkiyttää paljon sitä, miten nykyisin nuoret naiset käyttäytyvät. Kaikki minulle, minä ja minä ensin.
Miksi jopa oma lapsi pitäisi JAKAA?
Lapsi syntyy omaksi itsekseen, osaksi yhteisöä. Toivottavasti. Toivottavasti äiti ei ole narsisti jolle vauva on omaisuutta ja vallankäytön väline. Jonka voi jakaa oman äitinsä kanssa, mutta anoppi jätetään ilkeyttään syrjään.
Ne anopitkin on yleensä olleet miniöitä, ja näistäkin miniöistä saattaa tulla anoppeja. Muutamastakin kirjoittelijasta kyllä arvaa mitä tyyppiä ovat ja tulevat olemaan.
En mä jaa mun lapsia kuin mun miehen kanssa.
Tulevan hirviöanopin asenne siinä.
Tai hyvin terve asenne.
Vanhemmat ovat täysin vastuussa lapsestaan, joten heillä on myös vanhemman oikeudet velvollisuuksien ohella.
Useimmat ymmärtävät, että lapsi on lapsi todella lyhyen aikaa. Siinä hän kasvaa ja itsenäistyy. Tätä prosessia vanhemmat tukevat hyvällä vanhemmuudella kaiken matkaa. Viimeistään murrosiässä lapset alkavat irtautua vanhemmista ja siirtää sidoksensa ikätovereihin.
Vanhemmat seuraavat tätä kehitystä ja tukevat lapsen itsenäistymistä niin henkisesti kuin taloudellisesti.
Vanhempien tulee olla tietoisia näistä kehitysvaiheista ja valmistautuneita siihen, että lopulta poikanen lentää pesästä. Aikuisilla on oma elämä kaikilla. Kun se oma lapsi itsenäistyy, vanhemmat voivat onnitella itseään hyvästä kasvatustyöstä ja kunnioittaa niitä aikusituneita lapsiaan tasaveroisina aikuisina. Silloin jokainen huolehtii omista asioistaan. Ei muiden - ellei apua ja palveluksia pyydetä.
Tietysti, vaikka en sitä jokaiseen kommenttiin erikseen mainitse.
Mieheni pitää ihan reilua etäisyyttä äitiinsä.