Kun mun äitini kuolee niin mulla ei ole ketään joka kyselisi vointia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme itsesäälissä rypeviä ankeuttajia tässä ketjussa. Persikka ylös sohvasta ja tekemään asioille jotain ja pikavauhtia. En ole ikinä ymmärtänyt tätä ihmistyyppiä, joka vaan surkuttelee, mutta ei yritä muuttaa tilannettaan yhtään mitenkään.

Olen yhteiskunnassa ns. menestyjä joten sinun on turha tulla soittamaan siinä suhteessa suutasi. Osa ihmisistä ovat hyväksikäyttäjiä ja toinen osa tukijoita. Tukijat harvemmin saavat tukea kun tarvitsevat. Hyväksikäyttäjillä on omat kiireet.

Täällä valittavat ei ole mitään tukijoita vaan itsesäälissä rypeviä uhriutujia. Ihmistyyppi, jota kukaan ei tosiaan siedä edes kaverina, saati ystävänä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme itsesäälissä rypeviä ankeuttajia tässä ketjussa. Persikka ylös sohvasta ja tekemään asioille jotain ja pikavauhtia. En ole ikinä ymmärtänyt tätä ihmistyyppiä, joka vaan surkuttelee, mutta ei yritä muuttaa tilannettaan yhtään mitenkään.

Olen yhteiskunnassa ns. menestyjä joten sinun on turha tulla soittamaan siinä suhteessa suutasi. Osa ihmisistä ovat hyväksikäyttäjiä ja toinen osa tukijoita. Tukijat harvemmin saavat tukea kun tarvitsevat. Hyväksikäyttäjillä on omat kiireet.

Täällä valittavat ei ole mitään tukijoita vaan itsesäälissä rypeviä uhriutujia. Ihmistyyppi, jota kukaan ei tosiaan siedä edes kaverina, saati ystävänä

Ikävä kyllä sinä vaikutat sellaiselle ihmisperseelle että olet tästä ketjusta viimeinen jonka kanssa haluaisin viettää vapaa-aikaa.

Minulla on äiti elossa eikä koskaan ole kysynyt mitä kuuluu siksi että se kiinnostaisi oikeasti. Ei halua kuunnella eikä varsinkaan ymmärtää mitään. Oikeasti haluaa vain kertoa omat asiansa ja lopettaa puhelun sen jälkeen. Jos joskus jotain kuuntelee niin käsittää satavarmasti väärin (tahallaan tai tyhmyyttään) ja kertoo asiat eteenpäin. Haukkuu ja pilkkanauraa selän takana. Huokaisen helpotuksesta kun vaihtaa hiippakuntaa.

Ei multa kysele nytkään ja asun perheeni kanssa. Mä kysyn päivittäin, kun kohdataan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että yksinolo (ei yksinäisyys) on oma valinta. Saa itsekin olla omatoiminen jos kaipaa ihmisiä ympärilleen. Ei voi vaan kotona odottaa, että joku tulee ovelle ja jää.

Vierailija kirjoitti:

Sanon vaan että tää suomessa yksin jättäminen ja yksin pärjääminen on kyllä jotain ihan kamalaa. Ei mitään yhteisöllisyyttä ole. Varsinkin jos susta ei hyödytä mitenkään.

 

Ap

Kuinka innolla kuuntelet ja tsemppaat itseäsi kurjempia?

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos asut Helsingissä niin täällä on paljon ilmaisia tapahtumia, kerro niin ehdottelee mielenkiintoisa paikkoja ihmisten joukkoon.

Aivan, mutta kun aloituksessa ei ollut mitään tarkempaa, niin anna tuohon sitten mielipidettä.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon siis eronnut just ja pitkälti oltiin vaan miehen kanssa mutta nyt on aika pitkälti jäänyt yksin kaiken kanssa. Lapset vielä sen ikäisiä ettei kysele vointeja, tai kyseleekö koskaan, sitä en tiedä. Kyllä aika yksinäistä on ja monet itkut tullut itkettyä. 

 

Ap

No toi selittää jo jonkin verran. Asutko kaupungissa, sillä on se merkitys, että mahdollisuudet on toisenlaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkälle sama kokemus. Yksinäisyys on Suomessa liian yleistä.

yksinäisyys on vain miesten ongelma nykyisenä metoo aikana.

naiset saavat seuraa aina halutessaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä on koko ajan näitä juttuja ,jotka on tyhjää täynnä.  Jos haluatte vastauksia, niin voisi kai asiaa avata vähän.

Asuuko kaupungissa vai maalla. Minkä ikäinen, mies vai nainen. Terve vai sairas. Pystyykö liikkumaan. Jne....

Mitä niillä on väliä? Aiotko sitten julistaa että eihän nyt nuori/vanha terve/sairas, mies/nainen voi olla yksinäinen? Pitääkö olla joku syy eli mikä ihmisessä SINUN mielestäsi on vialla? Ihan kaikenlaisia ihmisiä on yksinäisiä eli millään määreillä ei ole väliä. Olisit voinut vaikka lohduttaa tai ottaa osaa,eikä kaivella syitä joilla tuomita.

Olipas katkeraa jäpitystä. Kysyin noita sen takia, että osaisin sanoa jotain järkevää. On lähes mahdoton antaa mitään näkemystä, jos edessä on vaan tyhjä taulu.

Ei sitten tullut mieleen, että tossa voisi olla ihan joku ajatus takana. Näit ensimmäiseksi asiassa vain huonoja puolia. Meni vielä kaiken lisäksi niin pieleen, kun vaan voi.

Vierailija kirjoitti:

Sanon vaan että tää suomessa yksin jättäminen ja yksin pärjääminen on kyllä jotain ihan kamalaa. Ei mitään yhteisöllisyyttä ole. Varsinkin jos susta ei hyödytä mitenkään.

 

Ap

Ootko sä ite koittanut olla yhteyksissä?

 Mä olen ainakin ihan tahallani jättänyt monia kaverisuhteita, olen mieluummin yksin kyin huonossa seurassa. On mulla toki lapset, että he kyselee mun perään.