Kun mun äitini kuolee niin mulla ei ole ketään joka kyselisi vointia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme itsesäälissä rypeviä ankeuttajia tässä ketjussa. Persikka ylös sohvasta ja tekemään asioille jotain ja pikavauhtia. En ole ikinä ymmärtänyt tätä ihmistyyppiä, joka vaan surkuttelee, mutta ei yritä muuttaa tilannettaan yhtään mitenkään.

Olen yhteiskunnassa ns. menestyjä joten sinun on turha tulla soittamaan siinä suhteessa suutasi. Osa ihmisistä ovat hyväksikäyttäjiä ja toinen osa tukijoita. Tukijat harvemmin saavat tukea kun tarvitsevat. Hyväksikäyttäjillä on omat kiireet.

Täällä valittavat ei ole mitään tukijoita vaan itsesäälissä rypeviä uhriutujia. Ihmistyyppi, jota kukaan ei tosiaan siedä edes kaverina, saati ystävänä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme itsesäälissä rypeviä ankeuttajia tässä ketjussa. Persikka ylös sohvasta ja tekemään asioille jotain ja pikavauhtia. En ole ikinä ymmärtänyt tätä ihmistyyppiä, joka vaan surkuttelee, mutta ei yritä muuttaa tilannettaan yhtään mitenkään.

Olen yhteiskunnassa ns. menestyjä joten sinun on turha tulla soittamaan siinä suhteessa suutasi. Osa ihmisistä ovat hyväksikäyttäjiä ja toinen osa tukijoita. Tukijat harvemmin saavat tukea kun tarvitsevat. Hyväksikäyttäjillä on omat kiireet.

Täällä valittavat ei ole mitään tukijoita vaan itsesäälissä rypeviä uhriutujia. Ihmistyyppi, jota kukaan ei tosiaan siedä edes kaverina, saati ystävänä

Ikävä kyllä sinä vaikutat sellaiselle ihmisperseelle että olet tästä ketjusta viimeinen jonka kanssa haluaisin viettää vapaa-aikaa.

Minulla on äiti elossa eikä koskaan ole kysynyt mitä kuuluu siksi että se kiinnostaisi oikeasti. Ei halua kuunnella eikä varsinkaan ymmärtää mitään. Oikeasti haluaa vain kertoa omat asiansa ja lopettaa puhelun sen jälkeen. Jos joskus jotain kuuntelee niin käsittää satavarmasti väärin (tahallaan tai tyhmyyttään) ja kertoo asiat eteenpäin. Haukkuu ja pilkkanauraa selän takana. Huokaisen helpotuksesta kun vaihtaa hiippakuntaa.

Ei multa kysele nytkään ja asun perheeni kanssa. Mä kysyn päivittäin, kun kohdataan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että yksinolo (ei yksinäisyys) on oma valinta. Saa itsekin olla omatoiminen jos kaipaa ihmisiä ympärilleen. Ei voi vaan kotona odottaa, että joku tulee ovelle ja jää.

Vierailija kirjoitti:

Sanon vaan että tää suomessa yksin jättäminen ja yksin pärjääminen on kyllä jotain ihan kamalaa. Ei mitään yhteisöllisyyttä ole. Varsinkin jos susta ei hyödytä mitenkään.

 

Ap

Kuinka innolla kuuntelet ja tsemppaat itseäsi kurjempia?

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos asut Helsingissä niin täällä on paljon ilmaisia tapahtumia, kerro niin ehdottelee mielenkiintoisa paikkoja ihmisten joukkoon.

Aivan, mutta kun aloituksessa ei ollut mitään tarkempaa, niin anna tuohon sitten mielipidettä.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon siis eronnut just ja pitkälti oltiin vaan miehen kanssa mutta nyt on aika pitkälti jäänyt yksin kaiken kanssa. Lapset vielä sen ikäisiä ettei kysele vointeja, tai kyseleekö koskaan, sitä en tiedä. Kyllä aika yksinäistä on ja monet itkut tullut itkettyä. 

 

Ap

No toi selittää jo jonkin verran. Asutko kaupungissa, sillä on se merkitys, että mahdollisuudet on toisenlaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkälle sama kokemus. Yksinäisyys on Suomessa liian yleistä.

yksinäisyys on vain miesten ongelma nykyisenä metoo aikana.

naiset saavat seuraa aina halutessaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä on koko ajan näitä juttuja ,jotka on tyhjää täynnä.  Jos haluatte vastauksia, niin voisi kai asiaa avata vähän.

Asuuko kaupungissa vai maalla. Minkä ikäinen, mies vai nainen. Terve vai sairas. Pystyykö liikkumaan. Jne....

Mitä niillä on väliä? Aiotko sitten julistaa että eihän nyt nuori/vanha terve/sairas, mies/nainen voi olla yksinäinen? Pitääkö olla joku syy eli mikä ihmisessä SINUN mielestäsi on vialla? Ihan kaikenlaisia ihmisiä on yksinäisiä eli millään määreillä ei ole väliä. Olisit voinut vaikka lohduttaa tai ottaa osaa,eikä kaivella syitä joilla tuomita.

Olipas katkeraa jäpitystä. Kysyin noita sen takia, että osaisin sanoa jotain järkevää. On lähes mahdoton antaa mitään näkemystä, jos edessä on vaan tyhjä taulu.

Ei sitten tullut mieleen, että tossa voisi olla ihan joku ajatus takana. Näit ensimmäiseksi asiassa vain huonoja puolia. Meni vielä kaiken lisäksi niin pieleen, kun vaan voi.

Vierailija kirjoitti:

Sanon vaan että tää suomessa yksin jättäminen ja yksin pärjääminen on kyllä jotain ihan kamalaa. Ei mitään yhteisöllisyyttä ole. Varsinkin jos susta ei hyödytä mitenkään.

 

Ap

Ootko sä ite koittanut olla yhteyksissä?

 Mä olen ainakin ihan tahallani jättänyt monia kaverisuhteita, olen mieluummin yksin kyin huonossa seurassa. On mulla toki lapset, että he kyselee mun perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nää ihmiset jotka joskus on välittäneet niin vaikka he tietää että toinen on yksinäinen. Niin silti haluavat pitää yhteyttä enää harvoin. 

Ilman huonoa omaatuntoa

 

Ap

Ihmisillä on paljon stressiä omassa elämässä. Tai sitten voi olla että lähipiirissä on niin suuria haasteita, mahdollisesti eri ihmisillä että niistä ei vaan voi kantaa  huolta tai omakin elämä menee pieleen. Äitini puhui aikoinaan että kaikkien on kannettava vastuu elämästään, eikä hän kykene kaikkea hoitamaan. Tuo kuulosti silloin tylylle, mutta nyt olen itse esim. vastaavassa tilanteessa. Tiedän että lähipiirissä ei mene kaikilla hyvin, mutta en vaan jaksa kantaa niistä stressiä ja miettiä miten ongelmat ratkeaisivat.

En usko, että ihmiset kaipaavat ensisijaisesti ratkaisua ongelmiin vaan ihan vaan kohtaamista siitä huolimatta, että niitä ongelmia on. On itse asiassa sanottu, että on huonon keskustelijan ja kuuntelijan merkki se, että ryhtyy ratkomaan ongelmia pyytämättä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nää ihmiset jotka joskus on välittäneet niin vaikka he tietää että toinen on yksinäinen. Niin silti haluavat pitää yhteyttä enää harvoin. 

Ilman huonoa omaatuntoa

 

Ap

Ihmisillä on paljon stressiä omassa elämässä. Tai sitten voi olla että lähipiirissä on niin suuria haasteita, mahdollisesti eri ihmisillä että niistä ei vaan voi kantaa  huolta tai omakin elämä menee pieleen. Äitini puhui aikoinaan että kaikkien on kannettava vastuu elämästään, eikä hän kykene kaikkea hoitamaan. Tuo kuulosti silloin tylylle, mutta nyt olen itse esim. vastaavassa tilanteessa. Tiedän että lähipiirissä ei mene kaikilla hyvin, mutta en vaan jaksa kantaa niistä stressiä ja miettiä miten ongelmat ratkeaisivat.

Ja näin muodostui yksi ongelma lisää - ihminen ongelmissa jää yksin, kun kukan ei halua olla hänen kanssaan. 

Tuosta juuri kirjoitin aiemmin, että minun kanssani kyllä ollaan, kunhan leikin, että olen terve ja normaalissa elämäntilanteessa. Eli jo se, ettei odota muuta kuin sitä, ettei oma tilanne ole tabu, on liikaa. 

Itse en ota stressiä toisten elämäntilanteista, koska meillä jokaisella on omat stressimme. Minulle saa avoimesti kertoa, kuinka vaikeaa on, en kuormitu siitä. Autan, jos pystyn. Jos en pysty, en auta. Hermostoni ei nosta paniikkia tai ahdistusta tai mitään muutakaan toisten ongelmista. 

Vierailija kirjoitti:

Ihme itsesäälissä rypeviä ankeuttajia tässä ketjussa. Persikka ylös sohvasta ja tekemään asioille jotain ja pikavauhtia. En ole ikinä ymmärtänyt tätä ihmistyyppiä, joka vaan surkuttelee, mutta ei yritä muuttaa tilannettaan yhtään mitenkään.

No, itselläni on ME/CFS, mikä 7han kirjaimellisesti estää sen takapuolen liikuttelun hyvin vähäistä määräänsä enempää. Eiköhän täällä jokaisella ole ihan validi syy siihen, miksi asiat ovat kuten ovat. 

Ja joku kirjoitti, ettei kukaan kysele, vaikka on ihmisiä. Joo, ymmärrän hyvin, ei minullakaan kysellyt. Silti asiat muuttuivat radikaalisti, kun lähiomaisista viimeinenkin kuoli, vaikkeivät he oikeasti mitään kyselleet. En olisi etukäteen uskonut, juuri siksi, että ei mitään henkistä tukea ollut aiemminkaan, mutta kyllä oma mieleni silti tulkitsee nykyisen tilanteen paljon pahemmaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa voi myös käydä niin ettei tule puolisolta kysyttyä Mitä sinulle kuuluu. 

Voiko hölmömpää kysymystä olla kun "mitä sulle kuuluu"

Mitä hölmöä siinä on? Sehän se vasta osoittaakin, että välittää toisesta ja siitä, miten tällä menee.

Eikö ihminen voi kertoa kuulumisia toiselle ihmiselle muuten, että pitää kysyä mitä sinulle kuuluu. Minä ainakin kerron ihan kysymättä. Päinvastoin ärsyttää joskus kun tingataan kuulumisia, eikä silloin oikein huvittaisi kertoa mitään, ihan kun joutuisi kuulusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nää ihmiset jotka joskus on välittäneet niin vaikka he tietää että toinen on yksinäinen. Niin silti haluavat pitää yhteyttä enää harvoin. 

Ilman huonoa omaatuntoa

 

Ap

Voi olla niin että heille on tullut itselle huolia ja murheita, oman tai läheisen terveys reistailee, työttömyyttä jne. 

Ja sen takia on niin kiire, ettei voi olla yhteydessä, kun on työtön? Toki ymmärrän, että työttömällä menee älyttömästi aikaa työnhakuun, mutta silti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulla on sama tilanne. En kyllä usko, että eläisin kauheen vanhaksi. Kaikki on Jumlan käsissä.

No eikä ole, kuin omissa käsissäsi. Jos et ole tyytyväinen elämääsi, niin muuta sitä.

Elämässä voi muuttaa vain niitä asioita, joita voi muuttaa. Joillain ihmisillä on niin huono tuuri, että ne asiat, jotka "pilaavat" elämää, eivät ole omissa käsissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme itsesäälissä rypeviä ankeuttajia tässä ketjussa. Persikka ylös sohvasta ja tekemään asioille jotain ja pikavauhtia. En ole ikinä ymmärtänyt tätä ihmistyyppiä, joka vaan surkuttelee, mutta ei yritä muuttaa tilannettaan yhtään mitenkään.

Olen yhteiskunnassa ns. menestyjä joten sinun on turha tulla soittamaan siinä suhteessa suutasi. Osa ihmisistä ovat hyväksikäyttäjiä ja toinen osa tukijoita. Tukijat harvemmin saavat tukea kun tarvitsevat. Hyväksikäyttäjillä on omat kiireet.

Sama tilanne täällä. Tosin nyt se menestys loppui, kun sairastuin vakavasti, mutta on siitä jäljellä sen verran, että se estää köyhille suunnatun avun ja tuen saamisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa voi myös käydä niin ettei tule puolisolta kysyttyä Mitä sinulle kuuluu. 

Voiko hölmömpää kysymystä olla kun "mitä sulle kuuluu"

Mitä hölmöä siinä on? Sehän se vasta osoittaakin, että välittää toisesta ja siitä, miten tällä menee.

Eikö ihminen voi kertoa kuulumisia toiselle ihmiselle muuten, että pitää kysyä mitä sinulle kuuluu. Minä ainakin kerron ihan kysymättä. Päinvastoin ärsyttää joskus kun tingataan kuulumisia, eikä silloin oikein huvittaisi kertoa mitään, ihan kun joutuisi kuulusteluun.

Ei voi. Tai siis teknisesti voi, mutta se ainakin omalla kohdallani johtaa tähän: toinen ei reagoi mitään tai toinen vaihtaa puheenaihetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä on koko ajan näitä juttuja ,jotka on tyhjää täynnä.  Jos haluatte vastauksia, niin voisi kai asiaa avata vähän.

Asuuko kaupungissa vai maalla. Minkä ikäinen, mies vai nainen. Terve vai sairas. Pystyykö liikkumaan. Jne....

Mitä niillä on väliä? Aiotko sitten julistaa että eihän nyt nuori/vanha terve/sairas, mies/nainen voi olla yksinäinen? Pitääkö olla joku syy eli mikä ihmisessä SINUN mielestäsi on vialla? Ihan kaikenlaisia ihmisiä on yksinäisiä eli millään määreillä ei ole väliä. Olisit voinut vaikka lohduttaa tai ottaa osaa,eikä kaivella syitä joilla tuomita.

Olipas katkeraa jäpitystä. Kysyin noita sen takia, että osaisin sanoa jotain järkevää. On lähes mahdoton antaa mitään näkemystä, jos edessä on vaan tyhjä taulu.

Ei sitten tullut mieleen, että tossa voisi olla ihan joku ajatus takana. Näit ensimmäiseksi asiassa vain huonoja puolia. Meni vielä kaiken lisäksi niin pieleen, kun vaan voi.

Puutun nyt täältä sivusta kommentilla, mutta eihän se taulu ihan tyhjä ollut. Tiesit tilanteen, et syytä. 

Voithan itse kysyä vointiasi. Aamulla menet kylppärin peilin eteen ja tervehdit itseäsi: Hyvää huomenta Iiro-Mari. Kuinka voit tänä aamuna? Oletpa reippaan näköinen. Oikein mukavaa päivää sinulle...