Suviseuroista: Voiko joku vaan uskoa synnit anteeksi?

Ei syntejä saa anteeksi huulia liikuttamalla, ellei tapahdu sydämessäkin muutosta. Pelkät papin sanat eivät vapauta synnistä. Tai omatkaan sanat, jos ei sydämessä liikahda tikkukaan. Jeesus vapauttaa synneistä, jos hän näkee, että halu parannukseen on aito. 

Raamattu varoittaa halvan armon jakelemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei syntejä saa anteeksi huulia liikuttamalla, ellei tapahdu sydämessäkin muutosta. Pelkät papin sanat eivät vapauta synnistä. Tai omatkaan sanat, jos ei sydämessä liikahda tikkukaan. Jeesus vapauttaa synneistä, jos hän näkee, että halu parannukseen on aito. 

Raamattu varoittaa halvan armon jakelemisesta.

Niinpä. Parannus on aito vain silloin jos se lähtee sydämestä. Onneksi sitä ei tarvitse ihmisen arvioida - voi saarnata synnit anteeksi ja loppu jää Jumalan haltuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei syntejä saa anteeksi huulia liikuttamalla, ellei tapahdu sydämessäkin muutosta. Pelkät papin sanat eivät vapauta synnistä. Tai omatkaan sanat, jos ei sydämessä liikahda tikkukaan. Jeesus vapauttaa synneistä, jos hän näkee, että halu parannukseen on aito. 

Raamattu varoittaa halvan armon jakelemisesta.

Niinpä. Parannus on aito vain silloin jos se lähtee sydämestä. Onneksi sitä ei tarvitse ihmisen arvioida - voi saarnata synnit anteeksi ja loppu jää Jumalan haltuun.

Tarkoitan synninpäästön saarnaajaa tuolla ihmisellä, eli hänen ei tarvitse nähdä toisen sydämen tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Havaintojeni mukaan tässä voidaan silti tarvita jonkunlainen Jumalallinen vaikutus joko Jeesuksen kautta tai muuten. Armoa on mutta miten ja milloin se armo vaikuttaa. Sanalla voi olla painoarvoa mutta harva jos kukaan voi itse muokata sanojensa painoarvoa ja vaikutusta.

Yllättävän monrsti synninpäästön antaja epäilee, voiko hänen kauttaan siirtyä anteeksianto ja silti vastaanottaja tuntee sen. 

 

Siis ihan kahdenkeskisissä keskusteluissa, mutta kyllä puhujatkin välillä sanovat, että tuntuu vaikealta ajatella, että Jumalan sana kulkisi niin syntisen kautta. 

 

Vl ei siis koe mitään voimantuntoa tai egobuustia "vallastaan" antaa synnit anteeksi. Pikemmin se on lohdutus, jota voi tarjota toiselle. 

Siksi se "keskustelu" onkin harhaoppi. Yksin Jeesus antaa anteeksi sovitustyöllään,  ilman mitään välikäsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Havaintojeni mukaan tässä voidaan silti tarvita jonkunlainen Jumalallinen vaikutus joko Jeesuksen kautta tai muuten. Armoa on mutta miten ja milloin se armo vaikuttaa. Sanalla voi olla painoarvoa mutta harva jos kukaan voi itse muokata sanojensa painoarvoa ja vaikutusta.

Yllättävän monrsti synninpäästön antaja epäilee, voiko hänen kauttaan siirtyä anteeksianto ja silti vastaanottaja tuntee sen. 

 

Siis ihan kahdenkeskisissä keskusteluissa, mutta kyllä puhujatkin välillä sanovat, että tuntuu vaikealta ajatella, että Jumalan sana kulkisi niin syntisen kautta. 

 

Vl ei siis koe mitään voimantuntoa tai egobuustia "vallastaan" antaa synnit anteeksi. Pikemmin se on lohdutus, jota voi tarjota toiselle. 

Siksi se "keskustelu" onkin harhaoppi. Yksin Jeesus antaa anteeksi sovitustyöllään,  ilman mitään välikäsiä.

Kyllä siihen Raamatun mukaan tarvitaan:

“Niin Jeesus sanoi heille jälleen: ‘Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.’

Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ’Ottakaa Pyhä Henki.

Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; joilta te pidätätte ne, niille ne ovat pidätetyt.’” (Joh. 20:21–23)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Havaintojeni mukaan tässä voidaan silti tarvita jonkunlainen Jumalallinen vaikutus joko Jeesuksen kautta tai muuten. Armoa on mutta miten ja milloin se armo vaikuttaa. Sanalla voi olla painoarvoa mutta harva jos kukaan voi itse muokata sanojensa painoarvoa ja vaikutusta.

Yllättävän monrsti synninpäästön antaja epäilee, voiko hänen kauttaan siirtyä anteeksianto ja silti vastaanottaja tuntee sen. 

 

Siis ihan kahdenkeskisissä keskusteluissa, mutta kyllä puhujatkin välillä sanovat, että tuntuu vaikealta ajatella, että Jumalan sana kulkisi niin syntisen kautta. 

 

Vl ei siis koe mitään voimantuntoa tai egobuustia "vallastaan" antaa synnit anteeksi. Pikemmin se on lohdutus, jota voi tarjota toiselle. 

Siksi se "keskustelu" onkin harhaoppi. Yksin Jeesus antaa anteeksi sovitustyöllään,  ilman mitään välikäsiä.

Kyllä siihen Raamatun mukaan tarvitaan:

 

“Niin Jeesus sanoi heille jälleen: ‘Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.’

Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ’Ottakaa Pyhä Henki.

Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; joilta te pidätätte ne, niille ne ovat pidätetyt.’” (Joh. 20:21–23)

Tulkintanne on väärä. Ja sitä mieltä olen paitsi minä myös kaikki muut maailmassa, jotka eivät usko kuten vanhoillislestadiolaiset. Meitä on siis miljardeja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Havaintojeni mukaan tässä voidaan silti tarvita jonkunlainen Jumalallinen vaikutus joko Jeesuksen kautta tai muuten. Armoa on mutta miten ja milloin se armo vaikuttaa. Sanalla voi olla painoarvoa mutta harva jos kukaan voi itse muokata sanojensa painoarvoa ja vaikutusta.

Yllättävän monrsti synninpäästön antaja epäilee, voiko hänen kauttaan siirtyä anteeksianto ja silti vastaanottaja tuntee sen. 

 

Siis ihan kahdenkeskisissä keskusteluissa, mutta kyllä puhujatkin välillä sanovat, että tuntuu vaikealta ajatella, että Jumalan sana kulkisi niin syntisen kautta. 

 

Vl ei siis koe mitään voimantuntoa tai egobuustia "vallastaan" antaa synnit anteeksi. Pikemmin se on lohdutus, jota voi tarjota toiselle. 

Siksi se "keskustelu" onkin harhaoppi. Yksin Jeesus antaa anteeksi sovitustyöllään,  ilman mitään välikäsiä.

Kyllä siihen Raamatun mukaan tarvitaan:

 

“Niin Jeesus sanoi heille jälleen: ‘Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.’

Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ’Ottakaa Pyhä Henki.

Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; joilta te pidätätte ne, niille ne ovat pidätetyt.’” (Joh. 20:21–23)

Tulkintanne on väärä. Ja sitä mieltä olen paitsi minä myös kaikki muut maailmassa, jotka eivät usko kuten vanhoillislestadiolaiset. Meitä on siis miljardeja. 

Minusta tuo on hyvin selkeästi sanottu:

Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; joilta te pidätätte ne, niille ne ovat pidätetyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei syntejä saa anteeksi huulia liikuttamalla, ellei tapahdu sydämessäkin muutosta. Pelkät papin sanat eivät vapauta synnistä. Tai omatkaan sanat, jos ei sydämessä liikahda tikkukaan. Jeesus vapauttaa synneistä, jos hän näkee, että halu parannukseen on aito. 

Raamattu varoittaa halvan armon jakelemisesta.

Niinpä. Parannus on aito vain silloin jos se lähtee sydämestä. Onneksi sitä ei tarvitse ihmisen arvioida - voi saarnata synnit anteeksi ja loppu jää Jumalan haltuun.

Vain Jumala näkee oikein kunkin sydämentilan. Mutta myös uskoville on annettu valtaa arvioida asioita ja valtuudet julistaa synnit anteeksi, jos ihminen tunnustaa ne. "Niille, joiden synnit te annatte anteeksi, joiden synnit te pidätätte..." tarkoittaa, että uskova voi myös arvioida asian niin, ettei hän julista synninpäästöä.

"sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä. Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa-jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan. Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Riittää kun uskot. Olet autuas vaikka kuolisit heti sen jälkeen.

Mitään omia tekoja ei tarvita. Ei ole mitään vaatimuksia.

Ortodoksina olen tästä hivenen eri mieltä. Teot eivät ole vaatimuksia, mutta todellinen elävä usko johtaa aina myös tekoihin. Ei ole mahdollista samaan aikaan uskoa ja olla haluamatta auttaa lähimmäisiä ja tätä koko luomakuntaa teoin ja rukouksin. 

Armo opettaa elämään Jumalan tahdon mukaan.

Hyvät teot ovat uskon hedelmiä, vaikka sydämen kristitty niitä itsessään näe.

Kesäseuraradiossa kuului just äsken tosi hyvää ja selkeää opetusta kristinuskosta.

Tällainen ohjelma: Veli - Pekka Ottman ja Hanna Ottman selittävät ja opettavat kristinuskon perusteita. Toivottavasti se löytyy Kesäseuradiosta netistä.

Kuunnelkaa ihmeessä!

Sen jälkeen haastateltiin Seppo Särkiniemeä joka on pappi.

Seppo Särkiniemi kertoi miten hän sai parannuksen armon.

Hän kulki kirkon eri herätysliikkeiden tilaisuuksissa sekä vapaissa suunnissa.

Sielunrauhan hän sai  vasta vl - uskosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Havaintojeni mukaan tässä voidaan silti tarvita jonkunlainen Jumalallinen vaikutus joko Jeesuksen kautta tai muuten. Armoa on mutta miten ja milloin se armo vaikuttaa. Sanalla voi olla painoarvoa mutta harva jos kukaan voi itse muokata sanojensa painoarvoa ja vaikutusta.

Yllättävän monrsti synninpäästön antaja epäilee, voiko hänen kauttaan siirtyä anteeksianto ja silti vastaanottaja tuntee sen. 

 

Siis ihan kahdenkeskisissä keskusteluissa, mutta kyllä puhujatkin välillä sanovat, että tuntuu vaikealta ajatella, että Jumalan sana kulkisi niin syntisen kautta. 

 

Vl ei siis koe mitään voimantuntoa tai egobuustia "vallastaan" antaa synnit anteeksi. Pikemmin se on lohdutus, jota voi tarjota toiselle. 

Siksi se "keskustelu" onkin harhaoppi. Yksin Jeesus antaa anteeksi sovitustyöllään,  ilman mitään välikäsiä.

Kyllä siihen Raamatun mukaan tarvitaan:

 

“Niin Jeesus sanoi heille jälleen: ‘Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.’

Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ’Ottakaa Pyhä Henki.

Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; joilta te pidätätte ne, niille ne ovat pidätetyt.’” (Joh. 20:21–23)

Tulkintanne on väärä. Ja sitä mieltä olen paitsi minä myös kaikki muut maailmassa, jotka eivät usko kuten vanhoillislestadiolaiset. Meitä on siis miljardeja. 

Minusta tuo on hyvin selkeästi sanottu:

Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; joilta te pidätätte ne, niille ne ovat pidätetyt.

Te= opetuslapset eli Jeesuksen työtoverit, jotka Jeesus lähetti työtään jatkamaan. 

Meinaatko ihan oikeasti, että jos joku rukoilee Jeesusta jossain vaikka Ranskassa tai missä vain lman vlihmisen myötävaikutusta, niin Hän joko ei kuule mitään tai " sanoo" että: ihan hyvä muuten, mutta voi kuule, kun sun pitää nyt jostain maailman kolkasta etsiä semmoinen lestadiolainen. Palataan sitten asiaan." 

Tuotahan se teidän oppinne käytännössä tarkoittaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Riittää kun uskot. Olet autuas vaikka kuolisit heti sen jälkeen.

Mitään omia tekoja ei tarvita. Ei ole mitään vaatimuksia.

Ortodoksina olen tästä hivenen eri mieltä. Teot eivät ole vaatimuksia, mutta todellinen elävä usko johtaa aina myös tekoihin. Ei ole mahdollista samaan aikaan uskoa ja olla haluamatta auttaa lähimmäisiä ja tätä koko luomakuntaa teoin ja rukouksin. 

Armo opettaa elämään Jumalan tahdon mukaan.

Hyvät teot ovat uskon hedelmiä, vaikka sydämen kristitty niitä itsessään näe.

Kesäseuraradiossa kuului just äsken tosi hyvää ja selkeää opetusta kristinuskosta.

Tällainen ohjelma: Veli - Pekka Ottman ja Hanna Ottman selittävät ja opettavat kristinuskon perusteita. Toivottavasti se löytyy Kesäseuradiosta netistä.

Kuunnelkaa ihmeessä!

Sen jälkeen haastateltiin Seppo Särkiniemeä joka on pappi.

Seppo Särkiniemi kertoi miten hän sai parannuksen armon.

Hän kulki kirkon eri herätysliikkeiden tilaisuuksissa sekä vapaissa suunnissa.

Sielunrauhan hän sai  vasta vl - uskosta.

Kuuntelin saman, tosi hyvä ja selkeä!

Voin laittaa suoran linkin sitten kun se tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei syntejä saa anteeksi huulia liikuttamalla, ellei tapahdu sydämessäkin muutosta. Pelkät papin sanat eivät vapauta synnistä. Tai omatkaan sanat, jos ei sydämessä liikahda tikkukaan. Jeesus vapauttaa synneistä, jos hän näkee, että halu parannukseen on aito. 

Raamattu varoittaa halvan armon jakelemisesta.

Niinpä. Parannus on aito vain silloin jos se lähtee sydämestä. Onneksi sitä ei tarvitse ihmisen arvioida - voi saarnata synnit anteeksi ja loppu jää Jumalan haltuun.

Vain Jumala näkee oikein kunkin sydämentilan. Mutta myös uskoville on annettu valtaa arvioida asioita ja valtuudet julistaa synnit anteeksi, jos ihminen tunnustaa ne. "Niille, joiden synnit te annatte anteeksi, joiden synnit te pidätätte..." tarkoittaa, että uskova voi myös arvioida asian niin, ettei hän julista synninpäästöä.

 

"sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä. Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa-jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan. Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä."

Miten toimisi käytännössä se, että " uskovainen ei julista synninpäästöä", kun sitä kerran puhuja julistaa joka ikiselle, joka vain kätensä nostaa? Täysin sokeasti ja tietämättä, mitä tekoja julistaa anteeksi. 

Tämähän on nimenomaan yksi tämän ajan ongelmista, että ihmislle julistetaan syntejä anteeksi, vaikka ei mitään parannustakaan oltaisi tehty. Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja vältetään sitä, ettei kukaan ainakaan loukkaantuisi. Mutta ei tämmöinen kyllä Raamattuun pohjautuva oppi ole. Monet loukkaantuivat Jeesukseen. Ja Jeesuksen opetuslapset antoivat anteeksi syntejä. Tai olivat antamatta.

Ei Raamattu opeta ”pihtaamaan” synninpäästöä. Ihminenhän on joka tapauksessa vain anteeksiannon välittäjä, Jumalalla on valta pyyhkiä ne synnit pois.

Voit siis hyvin välittää anteeksiannon, välillä siemen ”putoaa kiviseen maahan” eikä usko jää eläväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Havaintojeni mukaan tässä voidaan silti tarvita jonkunlainen Jumalallinen vaikutus joko Jeesuksen kautta tai muuten. Armoa on mutta miten ja milloin se armo vaikuttaa. Sanalla voi olla painoarvoa mutta harva jos kukaan voi itse muokata sanojensa painoarvoa ja vaikutusta.

Yllättävän monrsti synninpäästön antaja epäilee, voiko hänen kauttaan siirtyä anteeksianto ja silti vastaanottaja tuntee sen. 

 

Siis ihan kahdenkeskisissä keskusteluissa, mutta kyllä puhujatkin välillä sanovat, että tuntuu vaikealta ajatella, että Jumalan sana kulkisi niin syntisen kautta. 

 

Vl ei siis koe mitään voimantuntoa tai egobuustia "vallastaan" antaa synnit anteeksi. Pikemmin se on lohdutus, jota voi tarjota toiselle. 

Siksi se "keskustelu" onkin harhaoppi. Yksin Jeesus antaa anteeksi sovitustyöllään,  ilman mitään välikäsiä.

Näin minäkin uskon. Muu olisi ihan käsittämätön ajatus. Kai Jumala kuulee ihmistä, vaikka tämä olisi yksin korpeen eksyneenä, vankisellissä tai missä vain. Vai eikö muka? 

Vierailija kirjoitti:

Tällä anteeksiannolla voi taktikoida. Elä koko elämäsi niin syntisenä ja uskottomana kuin haluat, vasta kuoleman lähestyessä pyydä kaikkea anteeksi. 

Mitä uskonnolla ja kirkoissa käynneillä tekee ensimmäiset 60 vuotta elämästä?

Vielä ku tietäis, että mikä se oikea uskonto on niistä kaikista miljoonista eri uskonnoista, niin olisi uskominen helpompaa ja pelastuisi varmemmin. Mikä sitten on se oikea uskonto ja mitkä ovat soikeita uskontoja? Parisen tuhatta vuotta on ollut kristinusko ja sen jälkeen on ollut luopumuksia ja syntynyt uusia uskontoja kasapäin. Jokainen voi valita itselleen sellaisen uskonnon, jonka säännöt tuntuvat sopivan itselleen parhaiten. Jo ennen kristinuskoa oli uskontoja, joihin uskottiin ja mitäs jos silloin oli jossain kohtaa luopumus, jossa otettiin tosiuskonnon tilalle kristinusko? Ei ole kukaan jäänyt henkiin kertomaan.

Olin suviseuraradiosta kuulevinani että joku uskovainen nainen kertoi harrastuksistaan ja mainitsi "kuoron".

Onko kuorossa laulamisen sopivuus jotenkin muuttunut? Esim. -80 luvulta?

Entä sitten poikien pitkä tukka ja miesten parta?  Onko tämä poikien pitkätukka-kielto ollut vaan aikansa politiikkaa joka tuotu sitten mukaan uskovaisuuteen.

Uskovaisissahan on ollut yleensä paljon kepulaisia. Eivätkö "johtohahmot" ole siis malttaneet pitäytyä vain uskonasioissa ja on pitänyt tuoda mukaanaa myös muuta politiikkaa ja ikävä kyllä sitten ympänneet tämän myös oikean uskovaisen tuntomerkeiksi?

Vierailija kirjoitti:

Ei Raamattu opeta ”pihtaamaan” synninpäästöä. Ihminenhän on joka tapauksessa vain anteeksiannon välittäjä, Jumalalla on valta pyyhkiä ne synnit pois.

Voit siis hyvin välittää anteeksiannon, välillä siemen ”putoaa kiviseen maahan” eikä usko jää eläväksi.

Tämä virsi kuvaa hyvin evankeliumin kylvötyötä. Tuo kolmas säkeistö kuvaa sitä, joka ei pyydä sydämestään anteeksi.

1. Kylväjä lähti kylvämään / heittäen maahan siementään. / Vaan osa tielle putosi, / lintujen joutui ruoaksi, / myös osa maahan kiviseen, / siinä se kuihtui kuivuuteen.

2. Joutuen orjantappuraan / siemen jo kuoli kasvaissaan, / vaan hyvään maahan langeten / toi sadon satakertaisen. / Kellä on korvat, kuunnelkoon, / myös sanan vastaanottakoon.

3. Kun sana puhdas saarnataan, / kylvetään siemen kasvamaan. / Kuin kova tie on kuulija, / ken sanan pitää turhana. / Ettei hän uskoon tulla vois, / kiusaaja ottaa sanan pois.

4. Maan kivisen on kaltainen, / ken sanan kuulee iloiten, / uskoo vain hetken innoissaan, / juureton kun on uskossaan. / Vaivan ja vainon tullessa / kohta hän luopuu uskosta.

5. Kuin orjantappurainen maa / on se, ken sanan kuulla saa, / vaan tukahtuukin murheeseen, / huoliin ja mieleen ahneeseen, / lankeaa valtaan syntien / näin hedelmättä kuihtuen.

6. Maan hyvän on se kaltainen, / ken sanan kuulee, uskoo sen, / sen sydämessään säilyttää / kantaen hyvää hedelmää. / Aina hän pysyy sanassa, / kärsii ja kestää uskossa.

7. Henkesi Pyhän voimalla / uudista meidät, Jumala. / Maailman esteet raivaa pois, / niin että siemen kasvaa vois. / Kasvata meissä satoa, / iäinen autuus lahjoita.

Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. komitea 1937.

Vierailija kirjoitti:

Ei Raamattu opeta ”pihtaamaan” synninpäästöä. Ihminenhän on joka tapauksessa vain anteeksiannon välittäjä, Jumalalla on valta pyyhkiä ne synnit pois.

Voit siis hyvin välittää anteeksiannon, välillä siemen ”putoaa kiviseen maahan” eikä usko jää eläväksi.

No mitä ihmeen väliä sillä välittäjällä sitten on? Henkilö uskoo ja katuu tai ei usko ja ei kadu ja Jumala joka tapauksessa vain tietää asian laidan. Ihmisistä riippumatta. Mitä " lisäarvoa", kuten nykyään sanotaan, se välittäjä tuo?

Vierailija kirjoitti:

Ei Raamattu opeta ”pihtaamaan” synninpäästöä. Ihminenhän on joka tapauksessa vain anteeksiannon välittäjä, Jumalalla on valta pyyhkiä ne synnit pois.

Voit siis hyvin välittää anteeksiannon, välillä siemen ”putoaa kiviseen maahan” eikä usko jää eläväksi.

Ei Raamattu opeta ”pihtaamaan” synninpäästöä. 

Mitä se opetuslasten syntien "pidättäminen" sitten sinun mielestäsi tarkoittaa? Varsinkin, kun Raamatustakin löytyy esimerkkejä, kun ei olla annettu synninpäästöä.