Lue keskustelun säännöt.
Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?
Aamulehden maksumuurin takana olevan jutun mainoksessa tuo kysymys.
Montaa mummia varmaan stressaa kun on tarkat säännöt jopa miten pitää puhua ja sanoittaa, saati nukkuma-ajoista, päiväunista, mitä saa laittaa ruuaksi ( vaikkei allergioita), kuinka monta tuntia ulkoilla.
Itseä joskus harmitti kun alakouluikäisten kanssa lautapeli kesken ha äidiltä alkaa puhelinrinkutus 19.30. Nyt hampaanpesulle ja sitten mummi voi lujea 2 lukua peppi pitkätossua.
Mistä oikeesti loukkaannuin kun olin viikon ollut lasten kanssa ja äitinsä sanoi että nyt taas saa noilta murretta kitkeä viikon pois.
Kommentit (682)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerää varmaan alapeukkuja mielipiteeni, mutta sitten kerää:
Oma kokemus on ollut, että monet isovanhemmat yrittävät hemmotella ja olla mukavia ihan väärällä tavalla. Tämä näkyy siinä, että lapselle luvataan isoja asioita, ostetaan paljon herkkuja ja halutaan lahjoa tavaroilla (vaikka sitten ostamalla kirppikseltä aina uusi pikkuauto tms lelu). Sitten saatetaan istua seuraamaan vierestä, kun lapsi leikkii uudella lelulla sen 5 min. Kun lapsi kaipaisi seuraa, niin pistetään lastenohjelmat pyörimään, kun lapsen kanssa ei jakseta olla. Isovanhemmuus tuntuu olevan monille vain materian antamista ja ruutuaikaa-
Vanhempana koen, että näiden herkkujen, tavaroiden ja pikkukakkosmaratonien sijaan sitä parasta isovanhemmuutta olisi tavallinen yhdessäolo. Se, että isovanhempi ottaisi lapsen kantamaan polttopuita, avuksi ruoanlaittoon tai kukkien kasteluun. Sitä, että lähtisivät mummolan lähelle kävelyretkelle tai läheiseen leikkipuistoon. Ennen kaikkea sitä, että se isovanhempi olisi lapselle läsnä ja tekisi asioita yhdessä. Tai jos isovanhemmalla ei fyysinen kunto riitä kovin kummoiseen tekemiseen, niin isovanhempi voi lukea lapsen kanssa kirjoja, pelata lautapelejä tai tehdä muuta sellaista. Rakkautta ei tarvitse ansaita ostamalla jotakin.
Mun äiti on just tällainen. Jossain vaiheessa oli lapsille ihan joka kerta iso määrä karkkia, pullaa, jätskiä... jälkkäriksi lättyjä, paaaaljon kermavaahtoa ja suklaakastiketta päälle. Äiti on kova kirppistelijä, joten aina löytyi joku kirja, leffa, pikkuauto tai pehmolelu. Kun välimatkaa on, niin vähintään muovikassillisella lisääntyi meidän huushollin tavaramäärä joka visiitillä.
Kyllä sit katsoi lasten kanssa yhdessä leffoja (leffaherkut!), pelasivat lautapelejä ja kävivät retkillä (jee, eväät!) ja lukivat paljon.
Oli paljon hyvää, mutta ei kai mummouden ydin ole hukuttaa lapsia tavaraan ja pitää huoli, että lapsella on non stop happohyökkäys?
Miten nämä samat ihmiset ovat toimineet vanhempina aikanaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat päättävät siitä miten lapsi kasvatetaan ja muiden läheisten pitää noudattaa vanhempien toiveita. Lapset voivat paremmin kun rutiinit pysyvät samanlaisina niin niitä pitää kyllä noudattaa.
Eikö lasten toisaalta olisi hyvä oppia että eri kodeissa eletään eri tavalla ja kesällä isovanhempien luona lomaillessa voisi olla vähän vapauttakin? Kuulostaa aika nipolta jos puoli kasilta ei voi pelata peliä loppuun (lasten lautapelit harvoin kestää tuntikausia) ja murteesta nipottaminen nyt on vaan puhdasta r-a-s-i-s-m-i-a. Kuitenkin noloa murretta puhuvan mummon lastenhoitoapu kelpaa hienostelijaäidille?
Eikö sille mummolle tekisi hyvää olla pidetty ja arvostettu sen sijaan että joutuu rääpimään irtopisteitä alaikäisiltä? Jos puhuu niin, että muut ei ymmärrä, se on epäkohteliasta. Jopa minun ruotsinkieliset sukulaiseni puhuvat aina suomea jopa keskenään, jos paikalla on yksikin, joka ei osaa ruotsia.
Nythän ei ollut kyse siitä että lapset eivät ymmärrä, vaan siitä että lasten äiti ei pidä siitä että murre tarttuu lasten puhetapaan.
Sanoo mummo. Onko totta? Tuskin.
Onhan näitä, itseään parempina pitäviä
Kuten perinnemummo jonka on pakko viäntää jottain, koska haluaa olla "oma itsensä". Huoh.
Murre on "perinnemummon" äidinkieli. Miksi haluaisit kieltää sen puhumisen häneltä?
Lounaismurteinen runoilija Heli Laaksonen puhuu lounaismurretta aina, vaikka osaa puhua yleiskieltäkin. Hän sanoo, että murre on hänen tunnekielensä.
Ihmeellistä suvaitsemattomuutta, en käsitä. Mummo ei halua olla oma itsensä, hän on oma itsensä ja yleiskielen puhuminen olisi teennäistä.
Itse olen ollut poissa Savosta jo 40 vuotta, mutta edelleen sanon "koera" ja "äeti", vaikka muut savolaisuudet ovat jo karisseet. On tosi vaikeaa henkisesti sanoa "koira"! :)
Tai ei ole vaan hän on keksinyt siitä itselleen nyt uuden imagon. Vanhusten perusharrastus. Just kävin kotikylässä ja sielläkin oli jokin ihme perinnekarjalaisten kokous vaikkei kukaan edes ole karjalainen.😂
Ai että mummo olisi maaseudulla asuessaan opetellut puhumaan yleiskieltä toisin kuin kaikki muut ympärillään, ja sitten vanhoilla päivillään ruvennut opiskelemaan murteen puhumista? Kuulostaa tosi uskottavalta.
Kun menen kotipaikkakunnalleni Savoon, kaikki vääntää savoa kaupan kassasta kunnanjohtajaan.
Moni vanhus innostuu eläkkeellä sukututkimuksesta ja juuristaan jne. Minunkin anoppini. Mieheni sanoo ettei heillä ole mitään kainuulaisia perinneruokia syöty tai murretta puhuttu. Nyt tuon anopin harrastuksen myötä pitäisi kaikkien innostua.
Eikös se ollut yleissivistystä olla kiinnostut läheisen harrastuksista? Monesti täältä niin lukenut.
Kuuntelen sujuvasti selostusta hetken, mutta en koe velvollisuudekseni perehtyä asiaan sen tarkemmin. Ihan tyytyväinen olen omiin harrastuksiini.
Mitäs sitten, kun siellä lastenlasten perheessä ei ole muita rutiineja kuin hampaiden pesu, heräämis- ja nukkumaanmenoaika?
Mummilla puolestaan on rutiinit ja säännölliset ruokailuajat. Tavallista itsetehtyä kotiruokaa. Lapsenlapset saavat auttaa taitojensa tasoisesti ( turvallisuus huomioiden), ruuanlaitossa, kattamisessa, tiskeissä ja paikkojen siistimisessä ruokailun jälkeen. Yhdessä tehdään päivän mittaan kaikenlaista: ulkoillaan, piirretään, väritetään, pelataan pelejä, luetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerää varmaan alapeukkuja mielipiteeni, mutta sitten kerää:
Oma kokemus on ollut, että monet isovanhemmat yrittävät hemmotella ja olla mukavia ihan väärällä tavalla. Tämä näkyy siinä, että lapselle luvataan isoja asioita, ostetaan paljon herkkuja ja halutaan lahjoa tavaroilla (vaikka sitten ostamalla kirppikseltä aina uusi pikkuauto tms lelu). Sitten saatetaan istua seuraamaan vierestä, kun lapsi leikkii uudella lelulla sen 5 min. Kun lapsi kaipaisi seuraa, niin pistetään lastenohjelmat pyörimään, kun lapsen kanssa ei jakseta olla. Isovanhemmuus tuntuu olevan monille vain materian antamista ja ruutuaikaa-
Vanhempana koen, että näiden herkkujen, tavaroiden ja pikkukakkosmaratonien sijaan sitä parasta isovanhemmuutta olisi tavallinen yhdessäolo. Se, että isovanhempi ottaisi lapsen kantamaan polttopuita, avuksi ruoanlaittoon tai kukkien kasteluun. Sitä, että lähtisivät mummolan lähelle kävelyretkelle tai läheiseen leikkipuistoon. Ennen kaikkea sitä, että se isovanhempi olisi lapselle läsnä ja tekisi asioita yhdessä. Tai jos isovanhemmalla ei fyysinen kunto riitä kovin kummoiseen tekemiseen, niin isovanhempi voi lukea lapsen kanssa kirjoja, pelata lautapelejä tai tehdä muuta sellaista. Rakkautta ei tarvitse ansaita ostamalla jotakin.
Mun äiti on just tällainen. Jossain vaiheessa oli lapsille ihan joka kerta iso määrä karkkia, pullaa, jätskiä... jälkkäriksi lättyjä, paaaaljon kermavaahtoa ja suklaakastiketta päälle. Äiti on kova kirppistelijä, joten aina löytyi joku kirja, leffa, pikkuauto tai pehmolelu. Kun välimatkaa on, niin vähintään muovikassillisella lisääntyi meidän huushollin tavaramäärä joka visiitillä.
Kyllä sit katsoi lasten kanssa yhdessä leffoja (leffaherkut!), pelasivat lautapelejä ja kävivät retkillä (jee, eväät!) ja lukivat paljon.
Oli paljon hyvää, mutta ei kai mummouden ydin ole hukuttaa lapsia tavaraan ja pitää huoli, että lapsella on non stop happohyökkäys?
Miten nämä samat ihmiset ovat toimineet vanhempina aikanaan?
No ainakin meillä tosi etäisesti ja itsekkäästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerää varmaan alapeukkuja mielipiteeni, mutta sitten kerää:
Oma kokemus on ollut, että monet isovanhemmat yrittävät hemmotella ja olla mukavia ihan väärällä tavalla. Tämä näkyy siinä, että lapselle luvataan isoja asioita, ostetaan paljon herkkuja ja halutaan lahjoa tavaroilla (vaikka sitten ostamalla kirppikseltä aina uusi pikkuauto tms lelu). Sitten saatetaan istua seuraamaan vierestä, kun lapsi leikkii uudella lelulla sen 5 min. Kun lapsi kaipaisi seuraa, niin pistetään lastenohjelmat pyörimään, kun lapsen kanssa ei jakseta olla. Isovanhemmuus tuntuu olevan monille vain materian antamista ja ruutuaikaa-
Vanhempana koen, että näiden herkkujen, tavaroiden ja pikkukakkosmaratonien sijaan sitä parasta isovanhemmuutta olisi tavallinen yhdessäolo. Se, että isovanhempi ottaisi lapsen kantamaan polttopuita, avuksi ruoanlaittoon tai kukkien kasteluun. Sitä, että lähtisivät mummolan lähelle kävelyretkelle tai läheiseen leikkipuistoon. Ennen kaikkea sitä, että se isovanhempi olisi lapselle läsnä ja tekisi asioita yhdessä. Tai jos isovanhemmalla ei fyysinen kunto riitä kovin kummoiseen tekemiseen, niin isovanhempi voi lukea lapsen kanssa kirjoja, pelata lautapelejä tai tehdä muuta sellaista. Rakkautta ei tarvitse ansaita ostamalla jotakin.
Mun äiti on just tällainen. Jossain vaiheessa oli lapsille ihan joka kerta iso määrä karkkia, pullaa, jätskiä... jälkkäriksi lättyjä, paaaaljon kermavaahtoa ja suklaakastiketta päälle. Äiti on kova kirppistelijä, joten aina löytyi joku kirja, leffa, pikkuauto tai pehmolelu. Kun välimatkaa on, niin vähintään muovikassillisella lisääntyi meidän huushollin tavaramäärä joka visiitillä.
Kyllä sit katsoi lasten kanssa yhdessä leffoja (leffaherkut!), pelasivat lautapelejä ja kävivät retkillä (jee, eväät!) ja lukivat paljon.
Oli paljon hyvää, mutta ei kai mummouden ydin ole hukuttaa lapsia tavaraan ja pitää huoli, että lapsella on non stop happohyökkäys?
Miten nämä samat ihmiset ovat toimineet vanhempina aikanaan?
Meillä oli melko köyhää, kun olin lapsi. Tavaraa oli niukasti. Ilmeisesti osti mun lapsille tavaraa, kun ei voinut aikoinaan omille lapsille ostaa samalla tavalla.
Limsaa oli harvoin, karkkipäivä oli lauantaisin. Kakkua ja pullaa oli kaapissa aina. Herkut oli aika keskiössä, ne oli tunteiden ilmaisuun. Paha mieli? Ota keksi. Hyvä koenumero? Haetaan jätskit! Leffaherkkuja oli karkkipäiväkarkkien lisäksi, iltapäiväkahvilla oli tiikerikakkua tai mokkapaloja.
Sairas suhtautuminen herkkuihin on periytynyt minullekin. Yritän katkaista kierrettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat päättävät siitä miten lapsi kasvatetaan ja muiden läheisten pitää noudattaa vanhempien toiveita. Lapset voivat paremmin kun rutiinit pysyvät samanlaisina niin niitä pitää kyllä noudattaa.
Eikö lasten toisaalta olisi hyvä oppia että eri kodeissa eletään eri tavalla ja kesällä isovanhempien luona lomaillessa voisi olla vähän vapauttakin? Kuulostaa aika nipolta jos puoli kasilta ei voi pelata peliä loppuun (lasten lautapelit harvoin kestää tuntikausia) ja murteesta nipottaminen nyt on vaan puhdasta r-a-s-i-s-m-i-a. Kuitenkin noloa murretta puhuvan mummon lastenhoitoapu kelpaa hienostelijaäidille?
Eikö sille mummolle tekisi hyvää olla pidetty ja arvostettu sen sijaan että joutuu rääpimään irtopisteitä alaikäisiltä? Jos puhuu niin, että muut ei ymmärrä, se on epäkohteliasta. Jopa minun ruotsinkieliset sukulaiseni puhuvat aina suomea jopa keskenään, jos paikalla on yksikin, joka ei osaa ruotsia.
Nythän ei ollut kyse siitä että lapset eivät ymmärrä, vaan siitä että lasten äiti ei pidä siitä että murre tarttuu lasten puhetapaan.
Sanoo mummo. Onko totta? Tuskin.
Onhan näitä, itseään parempina pitäviä
Kuten perinnemummo jonka on pakko viäntää jottain, koska haluaa olla "oma itsensä". Huoh.
Murre on "perinnemummon" äidinkieli. Miksi haluaisit kieltää sen puhumisen häneltä?
Lounaismurteinen runoilija Heli Laaksonen puhuu lounaismurretta aina, vaikka osaa puhua yleiskieltäkin. Hän sanoo, että murre on hänen tunnekielensä.
Ihmeellistä suvaitsemattomuutta, en käsitä. Mummo ei halua olla oma itsensä, hän on oma itsensä ja yleiskielen puhuminen olisi teennäistä.
Itse olen ollut poissa Savosta jo 40 vuotta, mutta edelleen sanon "koera" ja "äeti", vaikka muut savolaisuudet ovat jo karisseet. On tosi vaikeaa henkisesti sanoa "koira"! :)
Tai ei ole vaan hän on keksinyt siitä itselleen nyt uuden imagon. Vanhusten perusharrastus. Just kävin kotikylässä ja sielläkin oli jokin ihme perinnekarjalaisten kokous vaikkei kukaan edes ole karjalainen.😂
Ai että mummo olisi maaseudulla asuessaan opetellut puhumaan yleiskieltä toisin kuin kaikki muut ympärillään, ja sitten vanhoilla päivillään ruvennut opiskelemaan murteen puhumista? Kuulostaa tosi uskottavalta.
Kun menen kotipaikkakunnalleni Savoon, kaikki vääntää savoa kaupan kassasta kunnanjohtajaan.
Moni vanhus innostuu eläkkeellä sukututkimuksesta ja juuristaan jne. Minunkin anoppini. Mieheni sanoo ettei heillä ole mitään kainuulaisia perinneruokia syöty tai murretta puhuttu. Nyt tuon anopin harrastuksen myötä pitäisi kaikkien innostua.
Eikös se ollut yleissivistystä olla kiinnostut läheisen harrastuksista? Monesti täältä niin lukenut.
Ei kaikki sukulaiset ole läheisiä. Eikä todellakaan ole aikaa perehtyä johonkin ihme perinteisiin yhtäkkiä, kun ne ei koskaan ole millään tavoin omaan lapsuuteen liittyneet tai kuuluneet.
Aikuisena huomaat että suvusta olisi kiva jotain tietää. Siksi moni alkaa vanhana sukututkimuksen.
Meidän suvusta on sukututkimus mutta nyt kun olen viimeisenä jäljellä harmittaa etten sisaruksilta kysellyt miten he kokivat sota -ajan ( paikkakuntaa pommitettiin) , isovanhemmista mimmosia ihmusiä, itse en muista. Miten he kokivat taksvärkit, kävivät tekemässä vastpalvelusta niittokoneen käytöstä tms. Näitä olen nyt harmitellut , muistoja kodista ajalta kun en itse vielä elänyt.
No se on mun miehen suku, ei minun. Hän ei ole kenenkään sukulaisen kanssa tekemisissä, eikä tod jaksa tuota äitinsä kouhotusta. Välit vanhempiinkin hyvin etäiset, koska no, he ei ole kovin helppoja.
Eikä puolison nihkeä suhtautuminen huonoon sukuun varmaan edesauta että mies edes uskaltaisi äidilleen soittaa. Tossun alla on hyvä olla.
Hän ei ollut vuosiin missään tekemisissä, hyvä että jouluna piipahti. Minä laitan hänet soittamaan äitienpäivänäkin. Muuten ei edes silloin soittaisi. Mutta miksikään yhdysupseeriksi en ala.
Mun mies on ollut etäisissä väleissä äitiinsä siitä lähtien, kun muutti pois kotoa parikymppisenä. Mä tapasin mieheni, kun hän oli 34. Anoppi syyttää mua huonoista väleistä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on tosi eroavaiset kasvatustyylit ja säännöt niin eihän siitä tulee mitään. Eikä sekään toimi, että rutiinit menisivät ihan täysin sekaisin. Syötäisiin täysin eri aikaan ja mentäisiin nukkumaan aivan eri aikaan. 1-2h heitto iltatoimissa ei haittaa, mutta jos aikataulut heittävät useilla tunneilla niin rytmit menevät ihan sekaisin. Pääpiirteittäin pitää noudattaa samoja sääntöjä ja rutiineja kuin kotona. Ainahan on joustovaraa eikä kai kukaan kotonakaan noudata mitään minuuttiaikataulua, mutta isojen linjojen pitäisi olla yhteneväiset.
Me saatiin lapsena valvoa kotonakin niin myöhään kuin jaksettiin lomilla, ei jaksettu pitkään, mutta olisi saatu. Kotiintuloajat oli, mutta muuten saatiin valvoa, ruoka oli ajallaan, aamulla syötiin kun noustiin ylös. Vaikka vanhemmat syntyivät -37 ja -40 eivät olleet tiukkapipoja, ei ollut mummotkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset kaipaavat rentoutumista ja vievät lapset mummolaan tai muualle.
Se lapsi tarvitsisi yhtä lailla joskus sitä rentotumista ja vähemmän aikataulua.
Ei ne aikuisetkaan siellä lomallaan nouse 6.30 ylös, kellon mukaan rytmitä päiväänsä, suovat itselleen erilaista ruokaa ja alkoholiakin ja vainoavat puhelimella sitä mummia kuitenkin koko ajan.
Mitäh, herätitkö pojun vasta 6.45, nyt meni rytmi sekaisin. Kyllä sateellakin pitää olla ulkona 2 2 h eikä pelata monopolia. Mitäh, et saanut nukahtamaan kuin vasta 21.00. Nyt on elämä lopullisesti pilalla.
Juuri noin : )))))
Miniä esittää olevansa niin terveys- ja ruokatietoinen mutta ei tee kotona ruokaa perheelle, valmiita teollisuustuotteita syövät ja grillikakkaa. Mummilassa esitetään ihan muuta : )))))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää molottaa jotain murretta?
Puhutko sinä huolellista kirjakieltä koko ajan?
Murteita saa ja pitää puhua mutta yksi asia mikä ärsyttää niin lähestulkoon kaikissa nykyaikana tehdyissä suomeksi puhutuissa lastenohjelmissa/elokuvissa puhutaan "Mä, sä, mun, sun" jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä salaista tuon yhden perheen pyykkikorissa on ollut jos vaikka lapsi on käyny piilottamassa toisen lapsen leluja?
Ja en käsitä miks joku mummo sinne jatsoisi mutta jos katsoisi mitä salaista on lika pyykkikorissa?
Asiapapereille on lukollisia lipastoja, laatikostoja, ym lukollista saatavana jos pelkää palkollisten tai viikkosiivoojan, remppamiehen niitä katsovan.
Mitä sinä et kertakaikkiaan nyt ymmärrä yksityisyyden rajoissa?
Mummohan voi pestä jopa lapsesi pyllyn mutta jos lapsesi vie lelujaan pyykkikoriin, syy tuntematon ( kiusatakseen sisarustaan? ) on kamalaa jos epäilet mummon nähneen poikansa kalsarit ja sukat? Tai sun rintsikat?
Ei se lapsi pääse sinne ellei mummo avaa ovea. Mummo on isellä käynyt penkomassa ja lavastaa lapsen syylliseksi. Jokaisella ihmisellä on rajat ja oikeus yksityisyyteen. On aika käsittämätöntä että tällaistakin pitää jollekulle moneen kertaan selittää. Normaali ihminen tietää sen ihan ilman selityksiä. Sitten olet sinä.
Ihan taviskodeissa on likavaatekori kylpyhuoneessa.
Luksuskodit erikseen.
Nyt kyllä tuli tosi paljon pohdittavaa mitä ihmeen salaista on jonkun likapyykeissä?
Aika matala kynnys on luksukselle nykyään.
Mitä niin mielenkintoista on pojan perheen likapyykeissä, että niitä pitää päästä penkomaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miniä esittää olevansa niin terveys- ja ruokatietoinen mutta ei tee kotona ruokaa perheelle, valmiita teollisuustuotteita syövät ja grillikakkaa. Mummilassa esitetään ihan muuta : )))))
Minkälainen ihminen syö kakkaa ja miksi?
Meillä on niinpäin, että me miniät ollaan aika reilusti ylipainoisia. Tulee syötyä karkkeja ja limuja. Siideriäkin menee viikonlopouisin jnkv.
Mummolassa syödään terveellisemmin, molemmat isovanhemmat ovat hoikkia, liikkuvat paljon luonnossa. Kohta aloittavat mustikan poiminnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniä esittää olevansa niin terveys- ja ruokatietoinen mutta ei tee kotona ruokaa perheelle, valmiita teollisuustuotteita syövät ja grillikakkaa. Mummilassa esitetään ihan muuta : )))))
Minkälainen ihminen syö kakkaa ja miksi?
Pissimummo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä salaista tuon yhden perheen pyykkikorissa on ollut jos vaikka lapsi on käyny piilottamassa toisen lapsen leluja?
Ja en käsitä miks joku mummo sinne jatsoisi mutta jos katsoisi mitä salaista on lika pyykkikorissa?
Asiapapereille on lukollisia lipastoja, laatikostoja, ym lukollista saatavana jos pelkää palkollisten tai viikkosiivoojan, remppamiehen niitä katsovan.
Mitä sinä et kertakaikkiaan nyt ymmärrä yksityisyyden rajoissa?
Mummohan voi pestä jopa lapsesi pyllyn mutta jos lapsesi vie lelujaan pyykkikoriin, syy tuntematon ( kiusatakseen sisarustaan? ) on kamalaa jos epäilet mummon nähneen poikansa kalsarit ja sukat? Tai sun rintsikat?
Ei se lapsi pääse sinne ellei mummo avaa ovea. Mummo on isellä käynyt penkomassa ja lavastaa lapsen syylliseksi. Jokaisella ihmisellä on rajat ja oikeus yksityisyyteen. On aika käsittämätöntä että tällaistakin pitää jollekulle moneen kertaan selittää. Normaali ihminen tietää sen ihan ilman selityksiä. Sitten olet sinä.
Ihan taviskodeissa on likavaatekori kylpyhuoneessa.
Luksuskodit erikseen.
Nyt kyllä tuli tosi paljon pohdittavaa mitä ihmeen salaista on jonkun likapyykeissä?
Aika matala kynnys on luksukselle nykyään.
Mitä niin mielenkintoista on pojan perheen likapyykeissä, että niitä pitää päästä penkomaan?
Kyllä kodinhoitohuone on jo luksusta. Ei niitä ole rivitalokodeissakaan.
Onpa hauska ansa. Otan kuvan käykö anoppi likavaatekorilla. Jos vei vaikka lasten ruuasta likaantuneen paidan sinne ja näki roolileikkivaatteet ja nahkahihnane. En keksi mitä salaista on vaatteissa, puuhtaissa tai likapyykkikorissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää molottaa jotain murretta?
Kyl myö ainakii puhutaa tätä karjala murretta ku näil kunnail kerra asutaa.
Ei oo pakko tulla kuuntelemmaa jos ei tykkää.
T. Mummo Lappeenrannasta
Pysykööt vaan Kehä-3n sisällä, jotka eivät murteita siedä.
t. Pohjois-Karjalan mummo jolla oma murre on ja tulee olemaan.
Minulla on myös suomen kieltä puhuessani vahva murre (Savo, Kainuu) ja puhun sitä omaa kieltä kotona joka päivä, vaikka en kotiseudulla ole asunut vuosikymmeniin. Samoilta seuduilta olevien ystävien kanssa tavatessamme puhumme aina omaa kieltä, ja jopa hieman korostetusti, eikä hävetä yhtään. Minkälainen ihminen häpeää omia juuriaan ja omaa kieltään? Sain kerran mukavan kannanoton puhekielestäni ns. yleinkieltä puhuvalta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Eikös mummot just kehu, miten lapset pitää ottaa mukaan ruoanlaittoon?? Että vain laiska ja tyhmä ihminen ei niin tee?
Mun anoppi ei ottanut edes omia lapsiaan aikoinaan ja piti typeränä ideana, kun leivoin pipareita 2-vuotiaan kanssa. Leivottiin silti, vaikka anoppi tiukasti komensi, että lapsi lähtee nyt hänen luokseen hoitoon, että saan leipoa rauhassa, kun "lapset vaan sotkoo". Mikä ongelma? Minä kodissani siivoan, ei anoppi.
Sai eukko sotkoa itsensä pihalle ihan keskenään. Tuli siis yllärivisiitille kesken leipomisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä salaista tuon yhden perheen pyykkikorissa on ollut jos vaikka lapsi on käyny piilottamassa toisen lapsen leluja?
Ja en käsitä miks joku mummo sinne jatsoisi mutta jos katsoisi mitä salaista on lika pyykkikorissa?
Asiapapereille on lukollisia lipastoja, laatikostoja, ym lukollista saatavana jos pelkää palkollisten tai viikkosiivoojan, remppamiehen niitä katsovan.
Mitä sinä et kertakaikkiaan nyt ymmärrä yksityisyyden rajoissa?
Mummohan voi pestä jopa lapsesi pyllyn mutta jos lapsesi vie lelujaan pyykkikoriin, syy tuntematon ( kiusatakseen sisarustaan? ) on kamalaa jos epäilet mummon nähneen poikansa kalsarit ja sukat? Tai sun rintsikat?
Ei se lapsi pääse sinne ellei mummo avaa ovea. Mummo on isellä käynyt penkomassa ja lavastaa lapsen syylliseksi. Jokaisella ihmisellä on rajat ja oikeus yksityisyyteen. On aika käsittämätöntä että tällaistakin pitää jollekulle moneen kertaan selittää. Normaali ihminen tietää sen ihan ilman selityksiä. Sitten olet sinä.
Ihan taviskodeissa on likavaatekori kylpyhuoneessa.
Luksuskodit erikseen.
Nyt kyllä tuli tosi paljon pohdittavaa mitä ihmeen salaista on jonkun likapyykeissä?
Aika matala kynnys on luksukselle nykyään.
Mitä niin mielenkintoista on pojan perheen likapyykeissä, että niitä pitää päästä penkomaan?
Kyllä kodinhoitohuone on jo luksusta. Ei niitä ole rivitalokodeissakaan.
Onpa hauska ansa. Otan kuvan käykö anoppi likavaatekorilla. Jos vei vaikka lasten ruuasta likaantuneen paidan sinne ja näki roolileikkivaatteet ja nahkahihnane. En keksi mitä salaista on vaatteissa, puuhtaissa tai likapyykkikorissa.
Minä, mummo, en edes tiedä missä jälkikasvun perheellä on kotonaan likapyykkikori. En ole koskaan joutunut tekemisiin heidän likapyykkiensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää molottaa jotain murretta?
Miksi molotat yhtään mitään, turhake? :P
Kyllä meillä otetaan lapset mukaan arjen askareisiin ikään sopivalla tavalla.
-eri