Lue keskustelun säännöt.
Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?
Aamulehden maksumuurin takana olevan jutun mainoksessa tuo kysymys.
Montaa mummia varmaan stressaa kun on tarkat säännöt jopa miten pitää puhua ja sanoittaa, saati nukkuma-ajoista, päiväunista, mitä saa laittaa ruuaksi ( vaikkei allergioita), kuinka monta tuntia ulkoilla.
Itseä joskus harmitti kun alakouluikäisten kanssa lautapeli kesken ha äidiltä alkaa puhelinrinkutus 19.30. Nyt hampaanpesulle ja sitten mummi voi lujea 2 lukua peppi pitkätossua.
Mistä oikeesti loukkaannuin kun olin viikon ollut lasten kanssa ja äitinsä sanoi että nyt taas saa noilta murretta kitkeä viikon pois.
Kommentit (700)
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää molottaa jotain murretta?
Kyl myö ainakii puhutaa tätä karjala murretta ku näil kunnail kerra asutaa.
Ei oo pakko tulla kuuntelemmaa jos ei tykkää.
T. Mummo Lappeenrannasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat päättävät siitä miten lapsi kasvatetaan ja muiden läheisten pitää noudattaa vanhempien toiveita. Lapset voivat paremmin kun rutiinit pysyvät samanlaisina niin niitä pitää kyllä noudattaa.
Eikö lasten toisaalta olisi hyvä oppia että eri kodeissa eletään eri tavalla ja kesällä isovanhempien luona lomaillessa voisi olla vähän vapauttakin? Kuulostaa aika nipolta jos puoli kasilta ei voi pelata peliä loppuun (lasten lautapelit harvoin kestää tuntikausia) ja murteesta nipottaminen nyt on vaan puhdasta r-a-s-i-s-m-i-a. Kuitenkin noloa murretta puhuvan mummon lastenhoitoapu kelpaa hienostelijaäidille?
Eikö sille mummolle tekisi hyvää olla pidetty ja arvostettu sen sijaan että joutuu rääpimään irtopisteitä alaikäisiltä? Jos puhuu niin, että muut ei ymmärrä, se on epäkohteliasta. Jopa minun ruotsinkieliset sukulaiseni puhuvat aina suomea jopa keskenään, jos paikalla on yksikin, joka ei osaa ruotsia.
Nythän ei ollut kyse siitä että lapset eivät ymmärrä, vaan siitä että lasten äiti ei pidä siitä että murre tarttuu lasten puhetapaan.
Sanoo mummo. Onko totta? Tuskin.
Onhan näitä, itseään parempina pitäviä
Kuten perinnemummo jonka on pakko viäntää jottain, koska haluaa olla "oma itsensä". Huoh.
Murre on "perinnemummon" äidinkieli. Miksi haluaisit kieltää sen puhumisen häneltä?
Lounaismurteinen runoilija Heli Laaksonen puhuu lounaismurretta aina, vaikka osaa puhua yleiskieltäkin. Hän sanoo, että murre on hänen tunnekielensä.
Ihmeellistä suvaitsemattomuutta, en käsitä. Mummo ei halua olla oma itsensä, hän on oma itsensä ja yleiskielen puhuminen olisi teennäistä.
Itse olen ollut poissa Savosta jo 40 vuotta, mutta edelleen sanon "koera" ja "äeti", vaikka muut savolaisuudet ovat jo karisseet. On tosi vaikeaa henkisesti sanoa "koira"! :)
Tai ei ole vaan hän on keksinyt siitä itselleen nyt uuden imagon. Vanhusten perusharrastus. Just kävin kotikylässä ja sielläkin oli jokin ihme perinnekarjalaisten kokous vaikkei kukaan edes ole karjalainen.😂
Ai että mummo olisi maaseudulla asuessaan opetellut puhumaan yleiskieltä toisin kuin kaikki muut ympärillään, ja sitten vanhoilla päivillään ruvennut opiskelemaan murteen puhumista? Kuulostaa tosi uskottavalta.
Kun menen kotipaikkakunnalleni Savoon, kaikki vääntää savoa kaupan kassasta kunnanjohtajaan.
Moni vanhus innostuu eläkkeellä sukututkimuksesta ja juuristaan jne. Minunkin anoppini. Mieheni sanoo ettei heillä ole mitään kainuulaisia perinneruokia syöty tai murretta puhuttu. Nyt tuon anopin harrastuksen myötä pitäisi kaikkien innostua.
Eikös se ollut yleissivistystä olla kiinnostut läheisen harrastuksista? Monesti täältä niin lukenut.
Ei kaikki sukulaiset ole läheisiä. Eikä todellakaan ole aikaa perehtyä johonkin ihme perinteisiin yhtäkkiä, kun ne ei koskaan ole millään tavoin omaan lapsuuteen liittyneet tai kuuluneet.
Aikuisena huomaat että suvusta olisi kiva jotain tietää. Siksi moni alkaa vanhana sukututkimuksen.
Meidän suvusta on sukututkimus mutta nyt kun olen viimeisenä jäljellä harmittaa etten sisaruksilta kysellyt miten he kokivat sota -ajan ( paikkakuntaa pommitettiin) , isovanhemmista mimmosia ihmusiä, itse en muista. Miten he kokivat taksvärkit, kävivät tekemässä vastpalvelusta niittokoneen käytöstä tms. Näitä olen nyt harmitellut , muistoja kodista ajalta kun en itse vielä elänyt.
Vierailija kirjoitti:
Kerää varmaan alapeukkuja mielipiteeni, mutta sitten kerää:
Oma kokemus on ollut, että monet isovanhemmat yrittävät hemmotella ja olla mukavia ihan väärällä tavalla. Tämä näkyy siinä, että lapselle luvataan isoja asioita, ostetaan paljon herkkuja ja halutaan lahjoa tavaroilla (vaikka sitten ostamalla kirppikseltä aina uusi pikkuauto tms lelu). Sitten saatetaan istua seuraamaan vierestä, kun lapsi leikkii uudella lelulla sen 5 min. Kun lapsi kaipaisi seuraa, niin pistetään lastenohjelmat pyörimään, kun lapsen kanssa ei jakseta olla. Isovanhemmuus tuntuu olevan monille vain materian antamista ja ruutuaikaa-
Vanhempana koen, että näiden herkkujen, tavaroiden ja pikkukakkosmaratonien sijaan sitä parasta isovanhemmuutta olisi tavallinen yhdessäolo. Se, että isovanhempi ottaisi lapsen kantamaan polttopuita, avuksi ruoanlaittoon tai kukkien kasteluun. Sitä, että lähtisivät mummolan lähelle kävelyretkelle tai läheiseen leikkipuistoon. Ennen kaikkea sitä, että se isovanhempi olisi lapselle läsnä ja tekisi asioita yhdessä. Tai jos isovanhemmalla ei fyysinen kunto riitä kovin kummoiseen tekemiseen, niin isovanhempi voi lukea lapsen kanssa kirjoja, pelata lautapelejä tai tehdä muuta sellaista. Rakkautta ei tarvitse ansaita ostamalla jotakin.
Mun äiti on just tällainen. Jossain vaiheessa oli lapsille ihan joka kerta iso määrä karkkia, pullaa, jätskiä... jälkkäriksi lättyjä, paaaaljon kermavaahtoa ja suklaakastiketta päälle. Äiti on kova kirppistelijä, joten aina löytyi joku kirja, leffa, pikkuauto tai pehmolelu. Kun välimatkaa on, niin vähintään muovikassillisella lisääntyi meidän huushollin tavaramäärä joka visiitillä.
Kyllä sit katsoi lasten kanssa yhdessä leffoja (leffaherkut!), pelasivat lautapelejä ja kävivät retkillä (jee, eväät!) ja lukivat paljon.
Oli paljon hyvää, mutta ei kai mummouden ydin ole hukuttaa lapsia tavaraan ja pitää huoli, että lapsella on non stop happohyökkäys?
Se miehen suku ei tietenkään ole miniän suku mutta se on heidän yhteisten lastensa suku.
Vain todella ymmärtämätön tahi ilkeä rouva ei sitä käsitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat päättävät siitä miten lapsi kasvatetaan ja muiden läheisten pitää noudattaa vanhempien toiveita. Lapset voivat paremmin kun rutiinit pysyvät samanlaisina niin niitä pitää kyllä noudattaa.
Eikö lasten toisaalta olisi hyvä oppia että eri kodeissa eletään eri tavalla ja kesällä isovanhempien luona lomaillessa voisi olla vähän vapauttakin? Kuulostaa aika nipolta jos puoli kasilta ei voi pelata peliä loppuun (lasten lautapelit harvoin kestää tuntikausia) ja murteesta nipottaminen nyt on vaan puhdasta r-a-s-i-s-m-i-a. Kuitenkin noloa murretta puhuvan mummon lastenhoitoapu kelpaa hienostelijaäidille?
Eikö sille mummolle tekisi hyvää olla pidetty ja arvostettu sen sijaan että joutuu rääpimään irtopisteitä alaikäisiltä? Jos puhuu niin, että muut ei ymmärrä, se on epäkohteliasta. Jopa minun ruotsinkieliset sukulaiseni puhuvat aina suomea jopa keskenään, jos paikalla on yksikin, joka ei osaa ruotsia.
Nythän ei ollut kyse siitä että lapset eivät ymmärrä, vaan siitä että lasten äiti ei pidä siitä että murre tarttuu lasten puhetapaan.
Sanoo mummo. Onko totta? Tuskin.
Onhan näitä, itseään parempina pitäviä
Kuten perinnemummo jonka on pakko viäntää jottain, koska haluaa olla "oma itsensä". Huoh.
Murre on "perinnemummon" äidinkieli. Miksi haluaisit kieltää sen puhumisen häneltä?
Lounaismurteinen runoilija Heli Laaksonen puhuu lounaismurretta aina, vaikka osaa puhua yleiskieltäkin. Hän sanoo, että murre on hänen tunnekielensä.
Ihmeellistä suvaitsemattomuutta, en käsitä. Mummo ei halua olla oma itsensä, hän on oma itsensä ja yleiskielen puhuminen olisi teennäistä.
Itse olen ollut poissa Savosta jo 40 vuotta, mutta edelleen sanon "koera" ja "äeti", vaikka muut savolaisuudet ovat jo karisseet. On tosi vaikeaa henkisesti sanoa "koira"! :)
Tai ei ole vaan hän on keksinyt siitä itselleen nyt uuden imagon. Vanhusten perusharrastus. Just kävin kotikylässä ja sielläkin oli jokin ihme perinnekarjalaisten kokous vaikkei kukaan edes ole karjalainen.😂
Ai että mummo olisi maaseudulla asuessaan opetellut puhumaan yleiskieltä toisin kuin kaikki muut ympärillään, ja sitten vanhoilla päivillään ruvennut opiskelemaan murteen puhumista? Kuulostaa tosi uskottavalta.
Kun menen kotipaikkakunnalleni Savoon, kaikki vääntää savoa kaupan kassasta kunnanjohtajaan.
Moni vanhus innostuu eläkkeellä sukututkimuksesta ja juuristaan jne. Minunkin anoppini. Mieheni sanoo ettei heillä ole mitään kainuulaisia perinneruokia syöty tai murretta puhuttu. Nyt tuon anopin harrastuksen myötä pitäisi kaikkien innostua.
Eikös se ollut yleissivistystä olla kiinnostut läheisen harrastuksista? Monesti täältä niin lukenut.
Ei kaikki sukulaiset ole läheisiä. Eikä todellakaan ole aikaa perehtyä johonkin ihme perinteisiin yhtäkkiä, kun ne ei koskaan ole millään tavoin omaan lapsuuteen liittyneet tai kuuluneet.
Aikuisena huomaat että suvusta olisi kiva jotain tietää. Siksi moni alkaa vanhana sukututkimuksen.
Meidän suvusta on sukututkimus mutta nyt kun olen viimeisenä jäljellä harmittaa etten sisaruksilta kysellyt miten he kokivat sota -ajan ( paikkakuntaa pommitettiin) , isovanhemmista mimmosia ihmusiä, itse en muista. Miten he kokivat taksvärkit, kävivät tekemässä vastpalvelusta niittokoneen käytöstä tms. Näitä olen nyt harmitellut , muistoja kodista ajalta kun en itse vielä elänyt.
No se on mun miehen suku, ei minun. Hän ei ole kenenkään sukulaisen kanssa tekemisissä, eikä tod jaksa tuota äitinsä kouhotusta. Välit vanhempiinkin hyvin etäiset, koska no, he ei ole kovin helppoja.
Vierailija kirjoitti:
Se miehen suku ei tietenkään ole miniän suku mutta se on heidän yhteisten lastensa suku.
Vain todella ymmärtämätön tahi ilkeä rouva ei sitä käsitä.
No se on miehen vastuulla, ei minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerää varmaan alapeukkuja mielipiteeni, mutta sitten kerää:
Oma kokemus on ollut, että monet isovanhemmat yrittävät hemmotella ja olla mukavia ihan väärällä tavalla. Tämä näkyy siinä, että lapselle luvataan isoja asioita, ostetaan paljon herkkuja ja halutaan lahjoa tavaroilla (vaikka sitten ostamalla kirppikseltä aina uusi pikkuauto tms lelu). Sitten saatetaan istua seuraamaan vierestä, kun lapsi leikkii uudella lelulla sen 5 min. Kun lapsi kaipaisi seuraa, niin pistetään lastenohjelmat pyörimään, kun lapsen kanssa ei jakseta olla. Isovanhemmuus tuntuu olevan monille vain materian antamista ja ruutuaikaa-
Vanhempana koen, että näiden herkkujen, tavaroiden ja pikkukakkosmaratonien sijaan sitä parasta isovanhemmuutta olisi tavallinen yhdessäolo. Se, että isovanhempi ottaisi lapsen kantamaan polttopuita, avuksi ruoanlaittoon tai kukkien kasteluun. Sitä, että lähtisivät mummolan lähelle kävelyretkelle tai läheiseen leikkipuistoon. Ennen kaikkea sitä, että se isovanhempi olisi lapselle läsnä ja tekisi asioita yhdessä. Tai jos isovanhemmalla ei fyysinen kunto riitä kovin kummoiseen tekemiseen, niin isovanhempi voi lukea lapsen kanssa kirjoja, pelata lautapelejä tai tehdä muuta sellaista. Rakkautta ei tarvitse ansaita ostamalla jotakin.
Teethän myös itse kaikkea tuota yhdessä lapsesi kanssa? Pitäisi kaikki nuo kuulua ihan arkeen.
Sivistynyt ja kohtelias ja kunnioittava käytös kuuluu vain isovanhemmille ja miehen suvulle. Itelle se ei oo niin tärkeää kun ettekö tiedä kuka minä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat päättävät siitä miten lapsi kasvatetaan ja muiden läheisten pitää noudattaa vanhempien toiveita. Lapset voivat paremmin kun rutiinit pysyvät samanlaisina niin niitä pitää kyllä noudattaa.
Eikö lasten toisaalta olisi hyvä oppia että eri kodeissa eletään eri tavalla ja kesällä isovanhempien luona lomaillessa voisi olla vähän vapauttakin? Kuulostaa aika nipolta jos puoli kasilta ei voi pelata peliä loppuun (lasten lautapelit harvoin kestää tuntikausia) ja murteesta nipottaminen nyt on vaan puhdasta r-a-s-i-s-m-i-a. Kuitenkin noloa murretta puhuvan mummon lastenhoitoapu kelpaa hienostelijaäidille?
Eikö sille mummolle tekisi hyvää olla pidetty ja arvostettu sen sijaan että joutuu rääpimään irtopisteitä alaikäisiltä? Jos puhuu niin, että muut ei ymmärrä, se on epäkohteliasta. Jopa minun ruotsinkieliset sukulaiseni puhuvat aina suomea jopa keskenään, jos paikalla on yksikin, joka ei osaa ruotsia.
Nythän ei ollut kyse siitä että lapset eivät ymmärrä, vaan siitä että lasten äiti ei pidä siitä että murre tarttuu lasten puhetapaan.
Sanoo mummo. Onko totta? Tuskin.
Onhan näitä, itseään parempina pitäviä
Kuten perinnemummo jonka on pakko viäntää jottain, koska haluaa olla "oma itsensä". Huoh.
Murre on "perinnemummon" äidinkieli. Miksi haluaisit kieltää sen puhumisen häneltä?
Lounaismurteinen runoilija Heli Laaksonen puhuu lounaismurretta aina, vaikka osaa puhua yleiskieltäkin. Hän sanoo, että murre on hänen tunnekielensä.
Ihmeellistä suvaitsemattomuutta, en käsitä. Mummo ei halua olla oma itsensä, hän on oma itsensä ja yleiskielen puhuminen olisi teennäistä.
Itse olen ollut poissa Savosta jo 40 vuotta, mutta edelleen sanon "koera" ja "äeti", vaikka muut savolaisuudet ovat jo karisseet. On tosi vaikeaa henkisesti sanoa "koira"! :)
Tai ei ole vaan hän on keksinyt siitä itselleen nyt uuden imagon. Vanhusten perusharrastus. Just kävin kotikylässä ja sielläkin oli jokin ihme perinnekarjalaisten kokous vaikkei kukaan edes ole karjalainen.😂
Ai että mummo olisi maaseudulla asuessaan opetellut puhumaan yleiskieltä toisin kuin kaikki muut ympärillään, ja sitten vanhoilla päivillään ruvennut opiskelemaan murteen puhumista? Kuulostaa tosi uskottavalta.
Kun menen kotipaikkakunnalleni Savoon, kaikki vääntää savoa kaupan kassasta kunnanjohtajaan.
Moni vanhus innostuu eläkkeellä sukututkimuksesta ja juuristaan jne. Minunkin anoppini. Mieheni sanoo ettei heillä ole mitään kainuulaisia perinneruokia syöty tai murretta puhuttu. Nyt tuon anopin harrastuksen myötä pitäisi kaikkien innostua.
Joo, mutta ei liity aiheeseen mitenkään. Tämä on tyypillistä kai kaikille nettikeskusteluille, asia hajaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se miehen suku ei tietenkään ole miniän suku mutta se on heidän yhteisten lastensa suku.
Vain todella ymmärtämätön tahi ilkeä rouva ei sitä käsitä.
No se on miehen vastuulla, ei minun.
Eihän sulle kuulu lasten käyttäytyminen ja opettaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat päättävät siitä miten lapsi kasvatetaan ja muiden läheisten pitää noudattaa vanhempien toiveita. Lapset voivat paremmin kun rutiinit pysyvät samanlaisina niin niitä pitää kyllä noudattaa.
Eikö lasten toisaalta olisi hyvä oppia että eri kodeissa eletään eri tavalla ja kesällä isovanhempien luona lomaillessa voisi olla vähän vapauttakin? Kuulostaa aika nipolta jos puoli kasilta ei voi pelata peliä loppuun (lasten lautapelit harvoin kestää tuntikausia) ja murteesta nipottaminen nyt on vaan puhdasta r-a-s-i-s-m-i-a. Kuitenkin noloa murretta puhuvan mummon lastenhoitoapu kelpaa hienostelijaäidille?
Eikö sille mummolle tekisi hyvää olla pidetty ja arvostettu sen sijaan että joutuu rääpimään irtopisteitä alaikäisiltä? Jos puhuu niin, että muut ei ymmärrä, se on epäkohteliasta. Jopa minun ruotsinkieliset sukulaiseni puhuvat aina suomea jopa keskenään, jos paikalla on yksikin, joka ei osaa ruotsia.
Nythän ei ollut kyse siitä että lapset eivät ymmärrä, vaan siitä että lasten äiti ei pidä siitä että murre tarttuu lasten puhetapaan.
Sanoo mummo. Onko totta? Tuskin.
Onhan näitä, itseään parempina pitäviä
Kuten perinnemummo jonka on pakko viäntää jottain, koska haluaa olla "oma itsensä". Huoh.
Murre on "perinnemummon" äidinkieli. Miksi haluaisit kieltää sen puhumisen häneltä?
Lounaismurteinen runoilija Heli Laaksonen puhuu lounaismurretta aina, vaikka osaa puhua yleiskieltäkin. Hän sanoo, että murre on hänen tunnekielensä.
Ihmeellistä suvaitsemattomuutta, en käsitä. Mummo ei halua olla oma itsensä, hän on oma itsensä ja yleiskielen puhuminen olisi teennäistä.
Itse olen ollut poissa Savosta jo 40 vuotta, mutta edelleen sanon "koera" ja "äeti", vaikka muut savolaisuudet ovat jo karisseet. On tosi vaikeaa henkisesti sanoa "koira"! :)
Tai ei ole vaan hän on keksinyt siitä itselleen nyt uuden imagon. Vanhusten perusharrastus. Just kävin kotikylässä ja sielläkin oli jokin ihme perinnekarjalaisten kokous vaikkei kukaan edes ole karjalainen.😂
Ai että mummo olisi maaseudulla asuessaan opetellut puhumaan yleiskieltä toisin kuin kaikki muut ympärillään, ja sitten vanhoilla päivillään ruvennut opiskelemaan murteen puhumista? Kuulostaa tosi uskottavalta.
Kun menen kotipaikkakunnalleni Savoon, kaikki vääntää savoa kaupan kassasta kunnanjohtajaan.
Moni vanhus innostuu eläkkeellä sukututkimuksesta ja juuristaan jne. Minunkin anoppini. Mieheni sanoo ettei heillä ole mitään kainuulaisia perinneruokia syöty tai murretta puhuttu. Nyt tuon anopin harrastuksen myötä pitäisi kaikkien innostua.
Eikös se ollut yleissivistystä olla kiinnostut läheisen harrastuksista? Monesti täältä niin lukenut.
Ei kaikki sukulaiset ole läheisiä. Eikä todellakaan ole aikaa perehtyä johonkin ihme perinteisiin yhtäkkiä, kun ne ei koskaan ole millään tavoin omaan lapsuuteen liittyneet tai kuuluneet.
Aikuisena huomaat että suvusta olisi kiva jotain tietää. Siksi moni alkaa vanhana sukututkimuksen.
Meidän suvusta on sukututkimus mutta nyt kun olen viimeisenä jäljellä harmittaa etten sisaruksilta kysellyt miten he kokivat sota -ajan ( paikkakuntaa pommitettiin) , isovanhemmista mimmosia ihmusiä, itse en muista. Miten he kokivat taksvärkit, kävivät tekemässä vastpalvelusta niittokoneen käytöstä tms. Näitä olen nyt harmitellut , muistoja kodista ajalta kun en itse vielä elänyt.
No se on mun miehen suku, ei minun. Hän ei ole kenenkään sukulaisen kanssa tekemisissä, eikä tod jaksa tuota äitinsä kouhotusta. Välit vanhempiinkin hyvin etäiset, koska no, he ei ole kovin helppoja.
Eikä puolison nihkeä suhtautuminen huonoon sukuun varmaan edesauta että mies edes uskaltaisi äidilleen soittaa. Tossun alla on hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi on hyvin vilkas ja tarvitsee tiukat säännöt voidakseen hyvin. Lapsi kovasti myös yrittää pompottaa aikuisia, jotka eivät ole tiukkoja. Näin on esimerkiksi päiväkodissa. Sama juttu myös mummolassa. Jos lapsi sanoo, ettei syö lämmintä ruokaa ja mummo antaa tilalle jäätelöä, niin lapsi oppii tekemään noin vastaisuudessakin. Mummosta on kiva lelliä, mutta meistä vanhemmista tuo ei ole se oikea tapa. Saa toki antaa jäätelön, kun ruoka on syöty. Mutta ei niin, että jäätelö annetaan ruoan sijasta tai jälkiruoaksi tuleekin jäätelön lisäksi myös pulla, suklaapatukka ja kourallinen karkkia. Sori, mutta osalla mummoista menee vain överiksi tuon hemmottelun kanssa.
Ketä tuossa sit loppujen lopuksi hemmotellaan, kun syötetään lapsi siihen pisteeseen täyteen herkkuja, että tulee huono olo tai jopa oksennus? Tuleeko mummolle hyvä mieli, kun tekee toiselle pahaa syöttämällä liikaa herkkuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se miehen suku ei tietenkään ole miniän suku mutta se on heidän yhteisten lastensa suku.
Vain todella ymmärtämätön tahi ilkeä rouva ei sitä käsitä.
No se on miehen vastuulla, ei minun.
Tämä on juuri sitä entropiaa, yhteisön hajoamista, joka on meneillään. Ennen suku oli tarpeellinen olemassa, suku auttoi toisiaan, ja alkuperäiset klaaniyhteiskunnat perustuivat sukulaisuussuhteisiin. Nyt suvulla ei ole enää merkitystä. Kaveripiiri on tärkeämpi.
Nyt perhekin on alkanut pirstoutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää molottaa jotain murretta?
Kyl myö ainakii puhutaa tätä karjala murretta ku näil kunnail kerra asutaa.
Ei oo pakko tulla kuuntelemmaa jos ei tykkää.
T. Mummo Lappeenrannasta
Pysykööt vaan Kehä-3n sisällä, jotka eivät murteita siedä.
t. Pohjois-Karjalan mummo jolla oma murre on ja tulee olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat päättävät siitä miten lapsi kasvatetaan ja muiden läheisten pitää noudattaa vanhempien toiveita. Lapset voivat paremmin kun rutiinit pysyvät samanlaisina niin niitä pitää kyllä noudattaa.
Eikö lasten toisaalta olisi hyvä oppia että eri kodeissa eletään eri tavalla ja kesällä isovanhempien luona lomaillessa voisi olla vähän vapauttakin? Kuulostaa aika nipolta jos puoli kasilta ei voi pelata peliä loppuun (lasten lautapelit harvoin kestää tuntikausia) ja murteesta nipottaminen nyt on vaan puhdasta r-a-s-i-s-m-i-a. Kuitenkin noloa murretta puhuvan mummon lastenhoitoapu kelpaa hienostelijaäidille?
Eikö sille mummolle tekisi hyvää olla pidetty ja arvostettu sen sijaan että joutuu rääpimään irtopisteitä alaikäisiltä? Jos puhuu niin, että muut ei ymmärrä, se on epäkohteliasta. Jopa minun ruotsinkieliset sukulaiseni puhuvat aina suomea jopa keskenään, jos paikalla on yksikin, joka ei osaa ruotsia.
Nythän ei ollut kyse siitä että lapset eivät ymmärrä, vaan siitä että lasten äiti ei pidä siitä että murre tarttuu lasten puhetapaan.
Sanoo mummo. Onko totta? Tuskin.
Onhan näitä, itseään parempina pitäviä
Kuten perinnemummo jonka on pakko viäntää jottain, koska haluaa olla "oma itsensä". Huoh.
Murre on "perinnemummon" äidinkieli. Miksi haluaisit kieltää sen puhumisen häneltä?
Lounaismurteinen runoilija Heli Laaksonen puhuu lounaismurretta aina, vaikka osaa puhua yleiskieltäkin. Hän sanoo, että murre on hänen tunnekielensä.
Ihmeellistä suvaitsemattomuutta, en käsitä. Mummo ei halua olla oma itsensä, hän on oma itsensä ja yleiskielen puhuminen olisi teennäistä.
Itse olen ollut poissa Savosta jo 40 vuotta, mutta edelleen sanon "koera" ja "äeti", vaikka muut savolaisuudet ovat jo karisseet. On tosi vaikeaa henkisesti sanoa "koira"! :)
Tai ei ole vaan hän on keksinyt siitä itselleen nyt uuden imagon. Vanhusten perusharrastus. Just kävin kotikylässä ja sielläkin oli jokin ihme perinnekarjalaisten kokous vaikkei kukaan edes ole karjalainen.😂
Ai että mummo olisi maaseudulla asuessaan opetellut puhumaan yleiskieltä toisin kuin kaikki muut ympärillään, ja sitten vanhoilla päivillään ruvennut opiskelemaan murteen puhumista? Kuulostaa tosi uskottavalta.
Kun menen kotipaikkakunnalleni Savoon, kaikki vääntää savoa kaupan kassasta kunnanjohtajaan.
Moni vanhus innostuu eläkkeellä sukututkimuksesta ja juuristaan jne. Minunkin anoppini. Mieheni sanoo ettei heillä ole mitään kainuulaisia perinneruokia syöty tai murretta puhuttu. Nyt tuon anopin harrastuksen myötä pitäisi kaikkien innostua.
Eikös se ollut yleissivistystä olla kiinnostut läheisen harrastuksista? Monesti täältä niin lukenut.
Ei kaikki sukulaiset ole läheisiä. Eikä todellakaan ole aikaa perehtyä johonkin ihme perinteisiin yhtäkkiä, kun ne ei koskaan ole millään tavoin omaan lapsuuteen liittyneet tai kuuluneet.
Aikuisena huomaat että suvusta olisi kiva jotain tietää. Siksi moni alkaa vanhana sukututkimuksen.
Meidän suvusta on sukututkimus mutta nyt kun olen viimeisenä jäljellä harmittaa etten sisaruksilta kysellyt miten he kokivat sota -ajan ( paikkakuntaa pommitettiin) , isovanhemmista mimmosia ihmusiä, itse en muista. Miten he kokivat taksvärkit, kävivät tekemässä vastpalvelusta niittokoneen käytöstä tms. Näitä olen nyt harmitellut , muistoja kodista ajalta kun en itse vielä elänyt.
No se on mun miehen suku, ei minun. Hän ei ole kenenkään sukulaisen kanssa tekemisissä, eikä tod jaksa tuota äitinsä kouhotusta. Välit vanhempiinkin hyvin etäiset, koska no, he ei ole kovin helppoja.
Eikä puolison nihkeä suhtautuminen huonoon sukuun varmaan edesauta että mies edes uskaltaisi äidilleen soittaa. Tossun alla on hyvä olla.
Hän ei ollut vuosiin missään tekemisissä, hyvä että jouluna piipahti. Minä laitan hänet soittamaan äitienpäivänäkin. Muuten ei edes silloin soittaisi. Mutta miksikään yhdysupseeriksi en ala.
Hauska kuvitella tuikea ja anoppiaan vihaava yleissivistynyt nainen asuihin joita häpeää jos anoppi vie lapsen pissapöksyt likavaatekoriin. Sain oikein virikettä ja huvia aivoilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se miehen suku ei tietenkään ole miniän suku mutta se on heidän yhteisten lastensa suku.
Vain todella ymmärtämätön tahi ilkeä rouva ei sitä käsitä.
No se on miehen vastuulla, ei minun.
Tämä on juuri sitä entropiaa, yhteisön hajoamista, joka on meneillään. Ennen suku oli tarpeellinen olemassa, suku auttoi toisiaan, ja alkuperäiset klaaniyhteiskunnat perustuivat sukulaisuussuhteisiin. Nyt suvulla ei ole enää merkitystä. Kaveripiiri on tärkeämpi.
Nyt perhekin on alkanut pirstoutua.
Ei ole vaan se on järkevää työnjakoa perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat päättävät siitä miten lapsi kasvatetaan ja muiden läheisten pitää noudattaa vanhempien toiveita. Lapset voivat paremmin kun rutiinit pysyvät samanlaisina niin niitä pitää kyllä noudattaa.
Niin. Eli mummi ei saa olla oma lämmin itsensä ja edes lomalla lapset ei saa aikatauluista rentoutua. Ei ihme että niin lapset kuin aikuiset voivat huonosti.
Aikataulua aikataulun perään jo syntymästä lähtien.
Ja kaikki mitä mummi tekee lapsen kanssa kyseenalaistetaan, ruoat määrätään mutta äiti ite syöttää vaan eineksiä ja epäterveellisiä valmisruokia lapselle. Mutta mummille on kovat säännöt.
Niin, niissä luksuskodeissa. Sulla oli siis tarkka kuva miten pyynkikori jäi ja lapsesi ei joskus itse ole pudottanut lelujaan sinne.
Edelleen askarruttaa mitä erikoista siellä oli. S/M asuja, "sisäkön asuja", muita erikoiskaupan hepeniä?