Fyysikot ovat ovelalla kvanttikokeella todistaneet, että tulevaisuus muuttaa menneisyyttä
Kommentit (8)
Viivästetty kvanttipyyhin näyttää siltä, että tulevaisuuden valinnat muuttavat menneisyyden tapahtumia. Fotonit kulkevat kaksoisrakokokeen läpi, mutta vasta myöhemmin päätetään, säilytetäänkö tieto niiden kulkureitistä vai “pyyhitäänkö” se pois. Ja riippuen tästä valinnasta data järjestyy joko interferenssikuvioiksi tai kahdeksi erilliseksi kasaksi.
Outous syntyy siitä, että sama mittausdata voidaan jakaa kahdella eri tavalla, ja nämä jaot näyttävät kertovan eri tarinan siitä, mitä fotonille “tapahtui”. Tämä antaa helposti vaikutelman, että jälkikäteinen valinta määrittää aiemman historian.
Tulkinta kuitenkin muuttuu suoraviivaiseksi, jos ei oleta yhtä yksittäistä fotonin historiaa. Jokaisessa mittaustuloksessa toteutuu oma vaihtoehtoinen kehityskulku, ja se, mitä kutsutaan interferenssiksi tai sen puutteeksi, riippuu vain siitä, minkä tyyppisiä tuloksia verrataan keskenään. Kun polkuinformaatiota ei ole saatavilla, eri vaihtoehdot voivat häiritä toisiaan. Kun taas polku on periaatteessa erotettavissa, nämä vaihtoehdot eivät enää sekoitu.
Tässä kuvassa ei ole mitään, mikä liikkuisi ajassa taaksepäin tai muuttaisi jo tapahtunutta. On vain yksi kvanttitilojen kehitys, jossa kaikki mahdolliset tulokset ovat mukana, ja havaittu “historia” riippuu siitä, miten tuloksia lopulta tarkastellaan.
Jumala räjäytti maailmankaikkeuden ja järjesti asiat ajaksi, aineeksi ja entropiaksi ettei koko maailmaikkeus tapahtuisi yhdessä hetkessä.
Jos hyväksytään ns. eetterin olemassaolo, loppuu tuo kvanttimystiikka.
Viivästetty kvanttipyyhin -koe näyttää ensi silmäyksellä siltä, kuin tulevaisuus vaikuttaisi menneisyyteen.
Fotonit ammutaan kaksoisrakokokeeseen, mutta vasta myöhemmin päätetään, säilytetäänkö tieto siitä, mistä raosta ne kulkivat vai “pyyhitäänkö” se pois. Jos tieto on periaatteessa saatavilla, interferenssikuvio katoaa. Jos ei, se ilmestyy.
Outous syntyy siitä, että sama aineisto voidaan lajitella eri tavoin jälkikäteen, ja eri lajittelu näyttää ikään kuin muuttavan sen, mitä “tapahtui”.
Todellisuudessa mikään ei kuitenkaan muutu ajassa taaksepäin. Kvanttimekaniikka ei anna fotonille yhtä yksittäistä historiaa, vaan kuvaa koko kokeen todennäköisyyksien verkostona, joka riippuu siitä, mitä informaatiota lopulta on saatavilla.