Lue keskustelun säännöt.
Kysymyksiä lapsena kuritetuille
26.06.2026 |
Älkää antako otsikon hämätä. En ole mikään piiskausfetissien harrastaja, joka haluan tietää, saitteko paljaalle, kuinka paljon ja missä asennossa. Lähestymistapani kysymykseen on pikemminkin sosiologinen.
Minua kiinnostaa se, minkälaisissa perheissä ruumiillista kuritusta käytettiin.
Siis ihan luokkapohjaisesti, oliko kyseessä maanviljelijäperhe, työläisperhe vai keskiluokkainen perhe?
Tai koulutustasolla mitattuna, olivatko vanhemmat pelkästään kansakoulun käyneitä, ammattikoulun käyneitä vai ylioppilaita tai peräti akateemisesti koulutettuja?
Oletukseni on, että vähiten koulutetuissa ja työläisammateissa toimineiden vanhempien kodeissa käytettiin herkemmin ruumiillista kuritusta kuin keskiluokkaisissa kodeissa, mutta oletukseni voi olla vääräkin. Valistakaa minua.
Ja jos nyt puhutaan myös muistakin kuin luokkapohjaisista kriteereistä, niin olisi mielenkiintoista kuulla, miten sellaiset ideologiset seikat kuin poliittiset aatteet ja uskonto vaikuttivat vanhempien innokkuuteen käyttää ruumiillista kuritusta.
Oltiinko SKDL:a äänestävässä kodissa tiukempia kurinpitäjiä kuin Kokoomusta äänestäneessä kodissa? Vai päinvastoin?
Oltiinko kristityissä kodeissa (ja varsinkin herätyskristillisissä kodeissa) ankarampia kuin agnostikko- tai ateistikodeissa?
Jotta en vain kysyisi, vaan myös omalta osaltani vastaisin, niin voin kertoa itsestäni seuraavaa: Synnyin 1972 keskiluokkaiseen kotiin suurehkossa kaupungissa. Isä oli uskonnollisesti välinpitämätön kokoomusäänestäjä, äiti hieman uskonnollisuuteen taipuvainen (muttei mitenkään erityisemmin aktiivinen uskovainen), äidin poliittisesta kannasta en osaa sanoa mitään varmaa, mutta hänkin lienee oli keskiviivan oikealla puolella.
Molemmat vanhemmat pitivät periaatteen tasolla ruumiillista kurittamista täysin hyväksyttävänä ja luonnollisena asiana, mutta käytännössä remmiä käytettiin aika säästeliäästi. Äiti saattoi aika usein läimäytellä avokämmenellä takapuolelle, mutta se oli pikemminkin noloa kuin kipua tuottavaa. Todellisia selkäsaunoja sain koko lapsuuteni aikana vain kolme kappaletta.
Kommentit (33)
Olen syntynyt 1960-luvulla ja mieheni 1950-luvun lopussa. Meidän kummankin molemmat vanhemmat olivat opiskelleet yliopistossa. Kummankin kodissa käytettiin ruumiillista kuritusta, mutta ei usein eikä mielivaltaisesti, vaan vain vakavissa asioissa.
Omat vanhempani olivat jossain määrin uskonnollisia, mutta eivät mitenkään kovin hartaita tai innokkaita. Mieheni vanhemmat olivat enemmän agnostikkoja. Kummankaan perheessä ei kannatettu vasemmistopuolueita. En usko, että uskonnolla tai puoluetaustalla oli merkitystä asiaan, vaan kysymys oli vain siitä, että siihen aikaan ajateltiin yleisesti, että lapsesta ei kasva kunnon ihmistä ilman ruumiillisen kurituksen käyttöä. Vanhempamme olivat syntyneet 1920- ja 1930-luvuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotini oli hyvin oikeistolainen, väittäisi jopa äärisellainen.
Lapsena kuritus oli viikottaista ja pienistäkin virheistä rankaistiin ankarasti.
Vitsaa ei säästelty ja ehkä juuri siksi ajauduin jo hyvin nuorena opiskelemaan ja nmukaan nuorisopolitiikkaan.
Traumoja lapsuuden pahoinpitelyistä ei jäänyt sillä ymmärsin jo silloin, että lapsi tarvitsee jonkinlaista stimulanttia kasvaakseen vastuuntuntoiseksi, raittiiksi ja reipppaaksi aikuiseksi.
Olen pyrkinyt työurani aikana toimia samoilla periaatteilla kuin rakkaat isukki ja äiteliini eli antamaan kansalaisille isukin kädestä ja ellei meno miellytä muuttamaan muihin sosialistisiin pohjoimaisiin hyvinvointivaltioihin. Se on nyt loppu teiltä.
Nyt ollessani urani huipulla pääministerinä minua hämmästyttää suuresti, että minua kutsutaan yleisesti lapaseksi, eikä kerrota selkeästi tarkoitetaanko vasemman vaiko oikean käden lapasta.
Olen ylempää keskiluokkaa olevasta perheestä. Vanhempani ovat syntyneet 1950-luvulla. Molemmilla hyvät ammatit. Isä oli kiivas luonteeltaan, äiti hissukka. Joka asiasta rankaistiin ruumiillisesti.
Keskiluokkainen koti. Sain remmistä paljaalle persiille ja joskus tukistettiin. En ole traumatisoitunut tai tunne katkeruutta vanhempiani kohtaan. Ei kukaan tervepäinen aikuinen ole traumatisoitunut tai katkeroitunut vanhemmillee jos sai joskus lapsena selkäänsä pahanteosta.
Minkälainen vanhempi pahoinpitelee lastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Taasko aloitit sairaan kyselyketju lapsista. Kerro itsellesi niitä kauhutarinoita ja tee itsellesi taas kysymyksiä. 🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮
Ap. En sulle halua kertoa mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen vanhempi pahoinpitelee lastaan?
Älä aina samoja paskoja kysele. Vastaile itsellesi. 👹👹👹👹👹
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkainen koti. Sain remmistä paljaalle persiille ja joskus tukistettiin. En ole traumatisoitunut tai tunne katkeruutta vanhempiani kohtaan. Ei kukaan tervepäinen aikuinen ole traumatisoitunut tai katkeroitunut vanhemmillee jos sai joskus lapsena selkäänsä pahanteosta.
Niiköööö. Sinä et voi sanoa ETTÄ EI KUKAAN TRAMATISOIDU. ÄLÄ PUHU PASKAA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan hyvin kun lapsena päätin kostaa pahoipitelyni sitten kun olen aikuinen. Kosto on parasta kylmänä. Ja odottaa vielä.
Duunarivanhemmat. Välillä tuli risusta, välillä tukistettiin. Ei mitään kovin pahaa. Isommat jäljet jätti heidän keskinäisen väkivaltansa katseleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1960 luvulla syntyneenä ihan duunariperheeseen. Remeliä tuli ihan säännöllisesti ja aina aiheesta. Monesta koiruudesta selvisin ilman rangaistustakin. Mitään traumoja ei ole jäänyt ja tämä nykyajan muksujen nepsyily ja muu oireilu on kyllä osittain lepsua kasvatusta.
Vierailija kirjoitti:
Olen ylempää keskiluokkaa olevasta perheestä. Vanhempani ovat syntyneet 1950-luvulla. Molemmilla hyvät ammatit. Isä oli kiivas luonteeltaan, äiti hissukka. Joka asiasta rankaistiin ruumiillisesti.
Juuuu uskotaan.....Keksi lisäää itsellesi .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1970-luvulla syntynyt. Vanhemmat duunareita ja demareita 40-luvulta. Ikinä ei käytetty väkivaltaa, onneksi. Väkivalta on merkki vanhemman kyvyttömyydestä kasvattaa. Kuten aina, väkivaltaan turvaudutaan kun ei muuten osata hoitaa tilannetta.
Lapset ovat tuuliajolla ja näitä kurituskyselyitä pukkaa eetteriin päivittäin. Olette ehä huomanneet mitä välinpitämättömyys saa lapsissanne aikaan, myöhäistä kovin myöhäistä syyttää suuria ikäluokkia.
Vierailija kirjoitti:
1960 luvulla syntyneenä ihan duunariperheeseen. Remeliä tuli ihan säännöllisesti ja aina aiheesta. Monesta koiruudesta selvisin ilman rangaistustakin. Mitään traumoja ei ole jäänyt ja tämä nykyajan muksujen nepsyily ja muu oireilu on kyllä osittain lepsua kasvatusta.
Et näköjään tiedä mistään mitään, joten heippa !
Yksinhuoltajaperheen ainoa lapsi. Ei kuitenkaan mitään ylenmääräistä piiskailua, mutta kuitenkin niin, että muistaa vieläkin.
17-vuotiaana suoritin korkeamman vyöarvon itämaisessa kamppailulajissa. Kun sitten kotona tuli jokin riita ja äiti tuli "hurjana" kohti, nostin nyrkit eteeni, ja koukistin polviani. Olin tuolloin jo ehkä 15 cm pidempi kuin äitini. Hurjistuminen loppui siihen, eikä enää koskaan toistunut. Äitini oli oppinut, ettei ole enää mnulle fyysinen uhka.
Sanon vaan, että vidun autisti. Mene asiaan ja esitä kysymyksesi, äläkä kiertele ja kaartelee ja lässytä
Vierailija kirjoitti:
1970-luvulla syntynyt. Vanhemmat duunareita ja demareita 40-luvulta. Ikinä ei käytetty väkivaltaa, onneksi. Väkivalta on merkki vanhemman kyvyttömyydestä kasvattaa. Kuten aina, väkivaltaan turvaudutaan kun ei muuten osata hoitaa tilannetta.
En nyt välttämättä kasvatuksesta puhu, mutta hyvin osaan kuvitella tilanteita, kun väkivalta on muita keinoja järkevämpi valinta. Ennen kaikkea olisi, jos ei tarvitsisi välittää laista.
Perhe oli maanviljelijä-työläisperhe ylempää keskiluokkaa. Ei poliittista tai uskonnollista kiinnostusta. Mietin tuota ruumiillista kuritusta kun omien vanhempien vanhemmat eivät sitä harrastaneet lainkaan, mistä malli siihen tuli? Tapahtui melko usein ja ihan pelkästä epäilystä että oli tehty jotain pahaa/luvatonta, joskus ihan sen takia ettei tekisi pahaa. Molemmat vanhemmat hyväksyivät sen, mutta isä hoiti asian. Loppui kun kerroin asiasta koulussa ja poliisit tulivat kotiin.