Onko kotihoito vaikea työpaikka pienemmillä paikkakunnilla?

Helsingin kotihoidossa oli ihan hullua meininkiä. Varoisin olla tekemisissä asiakkaana tai työntekijänä. Oikeasti. Hullua! 

Vierailija kirjoitti:

Kun luen ketjua, niin en enää ihmettele valitusta vanhustenhoidosta. Puuro lautaselle ja vaippa suunnilleen päälle, joku kotitakki niskaan ja lääkkeet suuhun. Heippa ja kivaa päivää! Todella lyhytnäköistä eikä todellakaan tue yhdenkään ihmisen kotona pärjäämistä, säilömistä korkeintaan. En myöskään ihmettele jos joku ei jaksa tai halua tehdä tuota työtä. Eettinen kuorma täytyy olla valtava, kun työtä ei saa tehdä kunnolla. 

Kaupungissa on usein samassa kerrostalossa useita kotihoidon asukkaita. Aamukäynnit on esim. Maire klo 7-7.15, Helvi klo 7.15-7.30, Erkki klo 7.30-7.45 ja Aarne klo 7.45 -8.00. Sitten 5 minuuttia siirtymäaikaa ja seuraava talo, jossa jo odottavat aamukäyntiä Lahja, Pirkko, Yrjö ja Adolf. Kun aamukäynnit on tehty klo 9.10 suunta kohti toimistoa, jossa oma kahvi- ja vessatauko ja seuraavaksi päiväkäynnnit, yleensä näille samoille porukoille klo 10-12, ja sen jälkeen oma ruokatauko. Lopuksi vielä iltapäivällä joko 2 suihkutusta ja 4 tavallista vartin käyntiä tai 8 tavallista vartin käyntiä. Yhteensä 22 - 24 käyntiä. Mutta joskus jos joutuu ottamaan kollegankin asiakkaita (jos kollegalla on vaikka exitus), niin voi tulla enemmän, minulla on suurin ollut 31 käyntiä samana päivänä, siinä oli yksi haavahoito mutta ei suihkuja. Sijaistahan näihin töihin ei kesken päivää saa mistään,mutta työt pitää tehdä. 

Useimmiten, jos olen vaikka Mairen aamupuurolautasen ääreen jättänyt niin päiväkäynnillä itse sen lautasen korjaan pöydästä tiskiin ja näen kyllä, onko syöty. Tämän paremmin tätä ei näillä resursseilla voi tehdä, ja siivoushommista tosiaan kieltäydyn jyrkästi ihan oman jaksamisenkin takia. Mutta sanoisin, että ei ole läheskään niin paha rasti kuin hoivakodeissa.