Mikä elämässänne oli hirveintä pikkulapsiaikaan?

Vierailija kirjoitti:

Miehen sekoilu. Kavalsi aina rahani ja myi koruni ja vei kaiken kiiltävän, joi ja riehui ja pälätyi taukoamatta. Kun pääsin pois, mies kosti tekemällä perättömiä ilmoituksia. Ei auttanut, ei saanut lasta pois, eikä elämäämme pilattua. Myöhemmin tosin kävi ilmi, että oli hyväksikäyttänyt lasta. Viranomaiset eivät jaksaneet puuttua asioihin, eivätkä auttaneet minua: viisastelivat vain nokka pystyssä. 

Juuri se on ollut ihanaa, kun lapset ovat aikuistuneet: sosiaali ja lastentarhantädit + opettajat eivät enää kyttää, väärinkäsitä ja häiriköi elämää. Ihana vapaus! 

Hirviön kanssa teit lapsen. 😪

Jatkuva huoli lapsen hyvinvoinnista, onko tarpeeksi sitä ja tätä.

Toisen tarvitsevuus on ollut myös raskasta, mutta ymmärrettävissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen sekoilu. Kavalsi aina rahani ja myi koruni ja vei kaiken kiiltävän, joi ja riehui ja pälätyi taukoamatta. Kun pääsin pois, mies kosti tekemällä perättömiä ilmoituksia. Ei auttanut, ei saanut lasta pois, eikä elämäämme pilattua. Myöhemmin tosin kävi ilmi, että oli hyväksikäyttänyt lasta. Viranomaiset eivät jaksaneet puuttua asioihin, eivätkä auttaneet minua: viisastelivat vain nokka pystyssä. 

Juuri se on ollut ihanaa, kun lapset ovat aikuistuneet: sosiaali ja lastentarhantädit + opettajat eivät enää kyttää, väärinkäsitä ja häiriköi elämää. Ihana vapaus! 

Keskivertopalstanaisen mies.

Ei ihme, että mieskuvanne on vähän mitä on.

Hänellä oli rima alhaalla. Täällä miehet valittaa, että naisilla on rima liian korkealla. 

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisen systeemiin ei voi luottaa. Kun tulin vanhemmaksi työpaikalla alettiin syrjiä, sanottiin että olen alimmainen ja lapsettomat edelläni. Lisäksi kun sain toisen vauvan mulle sanottiin, että et voi tulla palavereihin kun sulla on tuo vauva. Eli syrjintää kaikilla tavoilla johon ei mitenkään ole puututtu eikä se kuulu kenellekkään eikä kukaan viranomainen "ota kantaa" siihen vaan sen annetaan tapahtua. 

 

1. Mun pojasta otettiin koulussa kiusaamistarkoituksessa kuvia ja tein siitä ilmoituksen, viranomaisten kanta asiaan "en ota kantaa" 

 

2. Mun poika saa joltakin sopimattoman kuvan, ei ole itse edes kuvan ottaja viranomaiset " tämä on vakavaa". 

 

Tässä vaan yksiesimerkki myös siitä millaisen syrjinnän kohteeksi myös lapseni on joutunut. 

Ei tuollaisia työpaikkoja ole.

Nosto

Unen puute esikoisen vauva-aikaan. Hän nukkui niin huonosti, että luulin jo sekoavani ihan täysin, kun ei kuukausiin saanut kokonaista 2 t unipätkää. Lapsi itki ja huusi lähes tauotta ja oli superallerginen. Ei suostunut syömään tai juomaan oikein mitään ja tästä syystä ei myöskään kasvanut riittävästi, mikä aiheutti kamalasti huolta.

Kun tuosta selvittin kun allergiat alkoivat vähitellen helpottaa ja syöminen ja nukkuminen parani, niin sitten valtavaa stressiä aiheutui normaali päivähoidon aloituksen tautikierre ja jatkuvat työstäpoissaolot. Jos olen poissa töistä, jouduin itse perumaan työni ja siirtämään ne toisiin päiviin, jotka olivat jo täynnä. Osa asiakkaista ei mitenkään tätä ymmärtänyt ja sain kuulla valtavasti huutoa ja valitusta peruuntuneista ajoista. Joskus piti saman asikkaan aika perua kolmekin kertaa. Aivan kamalaa.

Ei oikein mikään. Yksinäisyys toisinaan  kun olen ainoa lapsi.

Oman ajan puute

Olihan se ikävää, jos lapset sairasti. Sitä onneksi tapahtui hyvin harvoin, kun toki hoidimme lapset kotona.

Anoppi

Ei olutta mikään vaikeaa 3 lasen kanssa. Tietää tehdessään että on tingittävä monesta sijasta vauvan kanssa  muutta se me etenee ohi. En ala tänne joka ikinään kirjoittelemaan mikä kuuluu elämää.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unen puute.

Unen ja ylipäätään levon puute. Joka ikinen päivä täytyy olla skarppina lasta vahtiessa ja kasvattaessa. Joka päivä toistat samat mantrat vaarojen välttämisestä ja yrität opettaa käytöstapoja ja elämää ylipäätään. Arkena, lomalla tai viikonloppuina ei ole mahdollisuutta palautua, koska pienen lapsen kanssahan ei päiväaikaan lepäillä kuin korkeintaan lapsen päiväunien aikaan. 

Ja sitten se riippuvuus muista, jotta pääsee omille menoilleen tai edes töihin. Olet riippuvainen puolisosta / isovanhemmista (jos näitä edes on) / päivähoidosta / ylipäätään lastenhoitajasta jos haluat mennä edes lenkille yksin. Tämä sitovuus on ollut oikeasti todella vaikeaa hyväksyä ja ei tähän ole neljässä vuodessakaan tottunut. Entinen itsenäinen aikuiselämä vaihtuu siihen että olet taas velvollinen tilittämään muille menoistasi. Todella kuormittavaa. 

Juuri näiden asioiden takia olen jäänyt lapsettomaksi ihan omasta tahdostani.

Hirveintä oli huomata ketkä olivat tosiystävän sijaan yllättävän inhottavia ihmisiä 

En osaa edes valita yhtä. Kuivaksi opettelu ja kun sai pyyhkiä pissoja lattioilta. Seisomaan oppiminen kun lapsi oli niin ylpeä uudestaan taidostaan, että seisoi kaikki yöt pinnasängyssään ja hihkui. Talvisin uloslähtö kun ensin sulloit lapsen toppahaalariin ja sitten koetit mahdollisemman äkkiä saada  itsellesi ulkovaatteet lapsen kitistessä kuumuutta. Vatsataudit, kun lapsi ei tajunnut juosta vessaan oksentamaan vaan  kiipesi sänkyysi valittamaan pahaa oloa ja oksensi päällesi.

Esikoisen unihäiriöt. 2-3vuotiaana kauhukohtaukset,myöhemmin unissakävely. Muistan miten odotin pikkusisarusta ja kävelin hakemaan esikoista alakerrasta. Nukuin ns koiran unta.

Rahan meno. Ja ihan ylempää keskiluokkaa ollaan, mutta asutaan Suomen ulkopuolella ja lasten kouluttaminen ja hyvällä alueella asuminen on kal-lis-ta. Sen lisäksi miehen totaalinen kädettömyys tehdä metatöitä. 

Olisin voinut tajuta nämä kyllä itse jo etukäteen, jos olisin vähän tarkemmin miettinyt.