Mikä elämässänne oli hirveintä pikkulapsiaikaan?

Unen puute.

Vierailija kirjoitti:

Unen puute.

Unen ja ylipäätään levon puute. Joka ikinen päivä täytyy olla skarppina lasta vahtiessa ja kasvattaessa. Joka päivä toistat samat mantrat vaarojen välttämisestä ja yrität opettaa käytöstapoja ja elämää ylipäätään. Arkena, lomalla tai viikonloppuina ei ole mahdollisuutta palautua, koska pienen lapsen kanssahan ei päiväaikaan lepäillä kuin korkeintaan lapsen päiväunien aikaan. 

Ja sitten se riippuvuus muista, jotta pääsee omille menoilleen tai edes töihin. Olet riippuvainen puolisosta / isovanhemmista (jos näitä edes on) / päivähoidosta / ylipäätään lastenhoitajasta jos haluat mennä edes lenkille yksin. Tämä sitovuus on ollut oikeasti todella vaikeaa hyväksyä ja ei tähän ole neljässä vuodessakaan tottunut. Entinen itsenäinen aikuiselämä vaihtuu siihen että olet taas velvollinen tilittämään muille menoistasi. Todella kuormittavaa. 

Upp

Väsymys

Täydellinen vapauden menetys vuosikausiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unen puute.

Unen ja ylipäätään levon puute. Joka ikinen päivä täytyy olla skarppina lasta vahtiessa ja kasvattaessa. Joka päivä toistat samat mantrat vaarojen välttämisestä ja yrität opettaa käytöstapoja ja elämää ylipäätään. Arkena, lomalla tai viikonloppuina ei ole mahdollisuutta palautua, koska pienen lapsen kanssahan ei päiväaikaan lepäillä kuin korkeintaan lapsen päiväunien aikaan. 

Ja sitten se riippuvuus muista, jotta pääsee omille menoilleen tai edes töihin. Olet riippuvainen puolisosta / isovanhemmista (jos näitä edes on) / päivähoidosta / ylipäätään lastenhoitajasta jos haluat mennä edes lenkille yksin. Tämä sitovuus on ollut oikeasti todella vaikeaa hyväksyä ja ei tähän ole neljässä vuodessakaan tottunut. Entinen itsenäinen aikuiselämä vaihtuu siihen että olet taas velvollinen tilittämään muille menoistasi. Todella kuormittavaa. 

Kyllähän lasta voi rajata niin, ettei akuutteja vaaroja ole vaikka vanhempi ei olisi koko aikaa vieressä vahtimassa. Erilaisia välineitä löytyy siihen tarkoitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Täydellinen vapauden menetys vuosikausiksi.

Tämä ehdottomasti

Jatkuva kaaos yötä päivää. 

Miehen käyttäytyminen ja orastava alkoholismi.

En aluksi niin edes kiinnittänyt huomiota, kun meni pari kaljaa illassa. Määrä kuitenkin nousi tasaiseen tahtiin.

Eli minulla  ei varsinaisesti liity lapsiin suoraan,  mutta totta kai v-itutuskäyrä nousi toisella tavalla itse lapsia nukuttamissa kuin lapsettomana olisi.

Ymmärsin oman pikkulapsen aikaa. No, vastaan silti.

Vanhempien jatkuva riitely. 

Kun en saanutkaan sitä karkkia, jäätelöä tai muuta herkkua. (Pieni murhe mutta niin oli pieni ihminenkin).

Vaippa täynnä ja äiti ei ostanut karkkia kaupassa.

Kun olin pikkulapsi, sisarukseni halusi ta ppaa minut.

Se oli kaameinta pikkulapsiaikaan.

Mä hoidin itse lapset 24/7 kotona, en vienyt päiväkotiin.

Rankkaa oli se, ettei ollut yhtään ns. hengähdystaukoa tai omaa aikaa. Unenpuute oli rankinta. En enää ikinä kykenisi tuohon. Onneksi lapset ovat jo teini-ikäisiä, miltei täysikäisiä jo.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin oman pikkulapsen aikaa. No, vastaan silti.

 

Vanhempien jatkuva riitely. 

Kun en saanutkaan sitä karkkia, jäätelöä tai muuta herkkua. (Pieni murhe mutta niin oli pieni ihminenkin).

Miksi vanhemmat jäävät riitelemään pikkulapsen kanssa jostain mitättömästä? Mikseivät vanhemmat enää ole auktoriteetteja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin oman pikkulapsen aikaa. No, vastaan silti.

 

Vanhempien jatkuva riitely. 

Kun en saanutkaan sitä karkkia, jäätelöä tai muuta herkkua. (Pieni murhe mutta niin oli pieni ihminenkin).

Miksi vanhemmat jäävät riitelemään pikkulapsen kanssa jostain mitättömästä? Mikseivät vanhemmat enää ole auktoriteetteja?

Millä logiikalla sinä saat päähäsi että lapsen kanssa on riidelty? Ei, he riitelivät keskenään.

Väsymys, oman ajan ja rauhan puute. Meillä ei myöskään ollut miehen kanssa oikeastaan koskaan yhteistä aikaa kun ei saatu lapsia yhtäaikaa muualle hoitoon.

Oma huolekkuuteni. Olen muutenkin helposti huolestuvat sorttia..äitiys nosti tämän huolen määrän aivan uusiin sfääreihin.

Miehen sekoilu. Kavalsi aina rahani ja myi koruni ja vei kaiken kiiltävän, joi ja riehui ja pälätyi taukoamatta. Kun pääsin pois, mies kosti tekemällä perättömiä ilmoituksia. Ei auttanut, ei saanut lasta pois, eikä elämäämme pilattua. Myöhemmin tosin kävi ilmi, että oli hyväksikäyttänyt lasta. Viranomaiset eivät jaksaneet puuttua asioihin, eivätkä auttaneet minua: viisastelivat vain nokka pystyssä. 

Juuri se on ollut ihanaa, kun lapset ovat aikuistuneet: sosiaali ja lastentarhantädit + opettajat eivät enää kyttää, väärinkäsitä ja häiriköi elämää. Ihana vapaus! 

Joskus väsymys. Mutta: vuodet vierivät joka tapauksessa, olipa lapsia tai ei. Olisi kyllä todella syvältä havahtua joskus 5-kymppisenä siihen, että alat vanheta eikä olisi omia lapsia. On kyllä hemmetin nastaa nyt kun lapset on aikuisia. Kun omat vanhemmat ja kaikki sedät ja täditkin on jo kuolleet, niin kyllä olisi karu loppusuora edessä jos lapsia ei olisi. 

Lastenteko tarkoittaa sitä, että ei enää elä vapaassa yhteiskunnassa vaan siirtyy totalitarismiin. Lasten kanssa ei todellakaan saa olla miten vain, vaan heti jos ei noudata kirjoittamattomia sääntöjä niin lasu napsahtaa ja sosiaalitädit tunkevat ovesta sisään.