Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä elämässänne oli hirveintä pikkulapsiaikaan?
21.06.2026 |
Itsellä talviaamut. Lapset piti saada heräämään ja ne piti pukea. Sitten viemään päiväkotiin pulkalla (jos oli lunta) tai sitten kävellen. Jälkeen päin kun muistelee niin olikohan edes järkevää hankkia lapsia. Rakkaitahan nuo on tänä päivänä. Kumminkin elämä oli joskus raskasta. Ja kyllä lasten isäkin oli olemassa, mutta työnsä oli paljon matkustelua.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täydellinen vapauden menetys vuosikausiksi.
Tämä ehdottomasti
Mikä on se menetetty vapaus. Kotonaan sitä saa asua ja kukaan kiellä mitään. Jos on aikuisten menoa niin lapset mummolle, siskolle yms. Mutta jos jatkuva baarielämä on se NS "vapaus" niin pitäs odottaa että aikuistuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, kun äitini (nuori) sairasti samalla ja hänen viimeinen elinvuotensa, saattohoitovuosi.
Lapsen kehitys, kun diagnosi tuli julki.
Paluuta entiseen ei ollut
Lapsen isän väkivaltainen käytös ja runsas alkoholin käyttö, joka vain lisäsi väkivaltaisuutta. Pelko siitä, miten pääsemme lähtemään turvallisesti pois lapsen kanssa, kun lapsen isä lateli toistuvasti tappouhkauksia eikä lastensuojelusta tullut mitään konkreettista apua, vaikka sekä minä että neuvolan th pyysimme sitä lukuisia kertoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempi lapseni vaikersi öisin. Ei itsekään herännyt, vaan muutaman kerran yössä kitisi jotain unissaan. Se loppui n. 3,5-vuotiaana. Siihen liittyvät huonot unet olivat rankin juttu.
Oma lapsuus 60-luvulla. Meitä hoitamassa sadisti-täti. Ensimmäiset neljä vuotta yhtä h.vettiä kun vanhemmat ei uskoneet kun kerrottiin, että lyö meitä. Muistan sen helpotuksen tunteen, kun 5v. muutettiin maalle ja vihdoin alkoi oikea lapsuus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun piti imeä tissiä jatkuvasti vaikka ei olisi ollut nälkä. Aina vaan. Oli sitten kuuma tai kylmä tai hätä, niin eikun tissiä huuleen. Karseeta.
Vakava sairastuminen (pysyvä fyysinen sairaus) ja tukiverkottomuus. Apua ei saatu yhteiskunnaltakaan. Kovilla oltiin ja lapsiluku jäi yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsuus 60-luvulla. Meitä hoitamassa sadisti-täti. Ensimmäiset neljä vuotta yhtä h.vettiä kun vanhemmat ei uskoneet kun kerrottiin, että lyö meitä. Muistan sen helpotuksen tunteen, kun 5v. muutettiin maalle ja vihdoin alkoi oikea lapsuus!
60-luvulla lähes kaikissa perheissä ja hoitopaikoissa käytettiin ruumiillista kuritusta.
Se, ettei saanut sairastaa rauhassa. Flunssat olisi varmaan kestäneetkin vähemmän aikaa, jos olisi saanut kipeänä levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen sekoilu. Kavalsi aina rahani ja myi koruni ja vei kaiken kiiltävän, joi ja riehui ja pälätyi taukoamatta. Kun pääsin pois, mies kosti tekemällä perättömiä ilmoituksia. Ei auttanut, ei saanut lasta pois, eikä elämäämme pilattua. Myöhemmin tosin kävi ilmi, että oli hyväksikäyttänyt lasta. Viranomaiset eivät jaksaneet puuttua asioihin, eivätkä auttaneet minua: viisastelivat vain nokka pystyssä.
Juuri se on ollut ihanaa, kun lapset ovat aikuistuneet: sosiaali ja lastentarhantädit + opettajat eivät enää kyttää, väärinkäsitä ja häiriköi elämää. Ihana vapaus!
Keskivertopalstanaisen mies.
Ei ihme, että mieskuvanne on vähän mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unen puute. Esikoisella oli joku koliikki. Pystyi nukkumaan läpiyön vasta n. 3 vuotiaana. Silloin mietin et olikohan tämä hyvä päätös. Mutta onneksi se aika on kaukana takanapäin. Toinen lapsi olikin onneks sitten vastakohta, eli terve vauva, että hyvin meni loppujen lopuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen sekoilu. Kavalsi aina rahani ja myi koruni ja vei kaiken kiiltävän, joi ja riehui ja pälätyi taukoamatta. Kun pääsin pois, mies kosti tekemällä perättömiä ilmoituksia. Ei auttanut, ei saanut lasta pois, eikä elämäämme pilattua. Myöhemmin tosin kävi ilmi, että oli hyväksikäyttänyt lasta. Viranomaiset eivät jaksaneet puuttua asioihin, eivätkä auttaneet minua: viisastelivat vain nokka pystyssä.
Juuri se on ollut ihanaa, kun lapset ovat aikuistuneet: sosiaali ja lastentarhantädit + opettajat eivät enää kyttää, väärinkäsitä ja häiriköi elämää. Ihana vapaus!
Keskivertopalstanaisen mies.
Ei ihme, että mieskuvanne on vähän mitä on.
Hirveä tarina, toivottavasti ei olisi totta...Mutta kaikilla ei todellakaan mene hyvin parisuhteissa. Äkkiä vaan etukäteen ilmoittamatta muuttaa pois, et henkiriepu säilyy...
Miehestä kuoriutui vihainen kontrolloija, eikä alkoholi pysynyt hallussa. Lähdin 5 vuoden jälkeen. 20 v myöhemmin on vihainen juoppo.
Vierailija kirjoitti:
Mä hoidin itse lapset 24/7 kotona, en vienyt päiväkotiin.
Rankkaa oli se, ettei ollut yhtään ns. hengähdystaukoa tai omaa aikaa. Unenpuute oli rankinta. En enää ikinä kykenisi tuohon. Onneksi lapset ovat jo teini-ikäisiä, miltei täysikäisiä jo.
No ei se kotiäideille ole rankkaa, kun ei tarvitse herättää lapsia klo 6:30, että ehtii viedä lapset päiväkotiin ja ehtiä itse töihin klo 8. Olen kolmea lasta kuskannut hoitoon ja lapsilla pienet ikäerot. Väsymys oli kroonista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen sekoilu. Kavalsi aina rahani ja myi koruni ja vei kaiken kiiltävän, joi ja riehui ja pälätyi taukoamatta. Kun pääsin pois, mies kosti tekemällä perättömiä ilmoituksia. Ei auttanut, ei saanut lasta pois, eikä elämäämme pilattua. Myöhemmin tosin kävi ilmi, että oli hyväksikäyttänyt lasta. Viranomaiset eivät jaksaneet puuttua asioihin, eivätkä auttaneet minua: viisastelivat vain nokka pystyssä.
Juuri se on ollut ihanaa, kun lapset ovat aikuistuneet: sosiaali ja lastentarhantädit + opettajat eivät enää kyttää, väärinkäsitä ja häiriköi elämää. Ihana vapaus!
Keskivertopalstanaisen mies.
Ei ihme, että mieskuvanne on vähän mitä on.
Et itse tajua, mutta takertuminen juuri tuohon tarinaan, juuri tuollaisella asenteella kertoo Sinusta hyytävän paljon asioita, mitä et varmaan vapaaehtoisesti kertoisi.
Suomalaisen systeemiin ei voi luottaa. Kun tulin vanhemmaksi työpaikalla alettiin syrjiä, sanottiin että olen alimmainen ja lapsettomat edelläni. Lisäksi kun sain toisen vauvan mulle sanottiin, että et voi tulla palavereihin kun sulla on tuo vauva. Eli syrjintää kaikilla tavoilla johon ei mitenkään ole puututtu eikä se kuulu kenellekkään eikä kukaan viranomainen "ota kantaa" siihen vaan sen annetaan tapahtua.
1. Mun pojasta otettiin koulussa kiusaamistarkoituksessa kuvia ja tein siitä ilmoituksen, viranomaisten kanta asiaan "en ota kantaa"
2. Mun poika saa joltakin sopimattoman kuvan, ei ole itse edes kuvan ottaja viranomaiset " tämä on vakavaa".
Tässä vaan yksiesimerkki myös siitä millaisen syrjinnän kohteeksi myös lapseni on joutunut.
Alue: Aihe vapaa
Ei ollut päikkyyn lähtökiireitä, kun hoidettiin lapset kotona. <3 paljon muutakin stressiä jäi sen päätöksen takia elämättä. Kyllä ihminen on ollut fiksu. Ehkä se taloudellisesti ei ollut parhain ratkaisu, muttei se meitä ojaankaan ajanut. Pärjättiin ok, ei edes kädestä suuhun touhuja.
Yritin tuossa miettiä sitä hankalaa aikaa. Vain yksi 24 tuntinen tulee mieleen. Tuli keskenmeno ja jouduin kaavintaan. Sen jälkeinen vuorokausi oli yhtä helvettiä, kun tunteet heitteli aivan laidasta laitaan todella suuresti.