Miksi jotkut alkavat juomaan eläkkeellä?

Vierailija kirjoitti:

Onhan se elämä jo suurimmaksi osaksi eletty. Tämän tajuaa todellakin silloin kun jää eläkkeelle.

Elämä alkaa olemaan ehtoopuolella ja harvoin se fyysinen kuntokaan on enää nuoremman tasolla. 

Alan himmailla työssä 6 vuoden päästä, kun täytän 60. En ole silloin vielä vanhus. Tunnen oloni melko nuoreksi nytkin. 

Jos hyvin käy, häivyn eläkkeelle pari vuotta etuajassa ja nautin täysillä.

Äskenkin join melkein puoli litraa vettä. Huonosti siinä kävisi jos lopettaisi juomisen. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mulla taas meni korkki kiinni lopullisesti. Ei ole varaa enää sellaiseen pienellä eläkkeellä. Töissä kun oli ei ollut aikaa juoda kuin viikonloppuna ja nyt olisi aikaa vaan ei ole rahaa. Sellaista se vaan on.

Mulla vähän tää sama, tosin en vielä ole eläkkeellä, mutta viimeinenkin lapsi muutti reilu vuosi sitten opiskelemaan ja sain koko kodin itselleni. Nyt olisi mahdollisuus tissutella viikonloppuisin, mutta jotenkin ei kiinnosta ja yritän myös säästää rahaa sinne eläkeikään. 

Työ eli viinan jälkeen toiseksi tärkein asia on pitänyt alkoholistin kulissit pystyssä eläkkeelle asti. Kun se poistuu, poistuvat kaikki pidäkkeet täysipäiväiselle dokaamiselle.

Tämä on kyllä säälittävääkin säälittävämpää.

Yhtä säälittävä on missä tahansa iässä dokaavat, mutta kyllä eläkeläiselle tulee erityismaininta.

Sukulaiset: välit poikki ja ghostaus. Tuollaista ei katsella hetkeäkään.

Vierailija kirjoitti:

Elämän tyhjyys paljastuu. 

Pään tyhjyys paljastuu

Sama asia kuin muillakin alkoholisteilla ja narkomaaneilla eli liian helppo elämä. 

Me märkä sukupolvi opimme lääkitsemään itseämme alkoholilla jo joskus 13-14-vuotiaina 70-luvun alussa, ja teimme sitä läpi työuramme, viikonloppuisin ja lomilla. Nyt kun elämämme on pelkkää pitkää lomaa tai lauantaita, houkutukset ovat suuret. Mukava vähän naukkailla, ottaa pari lasia viiniä ja lasi viskiä, ja kalja aina silloin tällöin. Aamulla jos vähän nenä painaa, sen kuin nukkuu pitempään. 

Minä olen ottanut riskin vakavasti, ja jatkan työelämän sääntöjä. Viikolla ei mitään, perjantaina vähän ja lauantaina pari lasia viiniä, viskipaukku ja saunakalja. Kohtuullista vielä, krapuloita ei ole. Jotkut veljet ovat repsahtaneet ja se näkyy tässä iässä terveysongelmina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse jäin eläkkeelle muutama vuosi sitten. Työuran aikana tyypillisesti join vähän perjantaina ja vähän enemmän lauantaina. Päätin jatkaa samaa linjaa eläkkeellä ja se toimi. Minulla on edelleen arki ja sitten viikonloppu, elämä ei ole yhtä pitkää lauantaita. Nyt tosin on käynyt selväksi että meidän märän sukupolven juominen ei ollutkaan niin hauskaa ja harmitonta kuin moni luuli. Alkoholin käyttö alkaa näkyä joillakin kavereilla maksassa tai aivoissa. Ja nämä ovat menestyneitä, perheellisiä, jämptejä miehiä. 

 

Nykyään otan mallasviskipaukun perjantaina. Lauantaina juon 2,5 desiä punkkua ja vahvan puolen litran saunakaljan. Siitä tulee vähän humalan huumaa hetkeksi, ja se riittää. Mitään krapulan tapaista en ole kokenut aikoihin. 

Aika tarkkaan olet mitannut sen, mitä juot

Joo. ja ihan tarkoituksella. Kun määrät ovat tarkkaan lasketut ja vakiot, niistä lipsuminen on vaikeampaa. Muuten olisi helppo lipsua ja juoda liikaa. "Ei se nyt haittaa jos vielä pari lasillista ottaa."

Minulla on sama konsti. Tiukat rajat, joita minä itse valvon. Perjantaina paukku mallasviskiä. Lauantaina 2,5 desiä punkkua, mallasviskipaukku ja puolen litran saunakalja. Viikolla ei mitään. Kesällä on vähän lipsunut kun on ollut reissuja ja mökkireissuja, mutta ei paljon. Jos antaa itselleen vapautta ja joustoa, tulee helposti juotua liikaa.