Lue keskustelun säännöt.
Miten varmistaa oma perintö?
21.06.2026 |
Tiedän, ettei taida olla konstia tähän, mutta silti kysyn, jos löytyisi ideoita.
Vanhemmillani on järvenrantamökki, jota rakastan. Kun vanhemmistani aikanaan aika jättää, haluaisimme mieheni kanssa muuttaa tuonne asumaan. Tottakai tuohon voi mennä aikaa, ja toivottavasti toisaalta meneekin, koska en haluaisi vanhempiani menettää.
Mutta. Joskus aiemmin vanhempani ovat jutelleet, että mökki jäisi perinnöksi minulle ja veljelleni yhteisesti. Sisko saisi perintöosuutensa muuten.
Veljellä on oma mökkinsä, joten hänen lunastamisensa ulos voi onnistua aikanaan ihan hyvinkin. Mutta koskaan ei tiedä. Onko mitään mahdollisuuksia varmistella, että veljen saisi tuosta pois?
Olen ehdottanut vanhemmilleni, että ostaisimme mökin, tai osuuden siitä, heiltä jo nyt. Eivät suostu tähän koska asuvat käytännössä nykyään mökillä itse, ja heille on periaatteen vuoksi tärkeää myös omistaa se itse. Eivät halua varautua muuhun. Vaikka mahdolliset kaupat eivät meidän puolelta vaikuttaisi mihinkään nyt, vaan olisi vain varmistus, että saamme mökin tulevaisuudessa.
Onko enää mitään tehtävissä? Itse ymmärtäisin että on nyt vaan hyväksyttävä tilanne.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä ne sun vanhemmat on, jos ne elää vielä vaikka 20 vuotta, niin ehtii omakin mielesi muuttua moneen kertaan. Osta oma talo ja vaihda sitten kun perintö tulee jos sillon vielä sille tuntuu.
Ovat noin 90-vuotiaita. Meillä on kyllä oma talo, jossa viihdymme. Joskus kaipaamme rantamökkiä, mutta toisaalta en halua ostaa uutta, koska tuo vanhempieni mökki on se, jonne minut on aikanaan jo synnäriltä viety. Tunnearvoa paikalla on paljon. Ap
Jos vanhemmat 90v niin olette jo itsekin vanhoja ihmisiä ja yhtälailla kuolema voi tulla koska tahansa ja sairastumisriski korkea. Yhtälailla elämänrajallisuus koskee sinua ja miestäsi. Ja se karma.
Eikä sinne mökille noin vain muuteta vakituiseksi asunnoksi, vaan kunnan kaavoitus ratkaisee, eikä sitä voi ostaa edes rahalla.
Sorry, viisikymppinen ei ole vielä vanha 😀 Tiedän hyvin että omakin aika voi tulla koska tahansa. Mutta jos koko ajan elää siinä pelossa, että lähtö koittaa huomenna, miksi enää tekee elämässään mitään? Miksi ostaa edes asuntoa, tai uutta autoa, eihän niistä välttämättä kauaa ehdi nauttia? Miksi varata unelmamatkaa, jos kuolema tuleekin ennen sitä? Tai ostaa maalipurkkia maikkarin seiniin, jos sydäri iskee ennen kuin olen viimeisellä seinällä?
Halutessanne voitte elää tuossa pelossa koko ajan ja unohtaa haaveet. Minä en.
Eikä tässä tapauksessa teidän tarvitse miettiä voiko tuolle mökille pysyvästi muuttaa, ei liity asiaan. Ap
30-luvulla syntyneet tekivät lapsensa nuorena. Ei ne tehneet lapsia 4-kymppisinä kuten nykyisin tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap sun 9-kymppisillä vanhemmillasi mitään vaivoja? Miksi ette käy vanhempiesi luona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Möisin mökin vieraalle jos lapset alkaisivat liian innokkaasti suunnitella perinnönjakoa
Onneksi elän ihan eri todellisuudessa kuin sinun kaltaiset katkeroituneet oliot. Miksi ihmeessä tehdä lapsia, jos niille ei toivo mitään hyvää?
Mutta kai tämä on näitä "vain Suomessa" -ilmiöitä. Muualla maailmassa lapsista pidetään huoli, jos siihen mahdollisuus on, ja toivotaan, että he pääsevät elämässä helpommalla ja varallisuus karttuu. Täällä toivotaan, että lapset joutuvat aloittamaan pohjalta joka sukupolvessa. Edes vanhaa mökkiä ei haluta heille jättää, jos he uskaltautuvat kysymään, mitä sille tapahtuu. Ihan kuin haluaisit uskotella itsellesi, että jos perinnöstä ei puhu mitään, niin sinäkään et varmaan koskaan kuole.
Siis oikeasti, mitä niin kauheaa siinä on, jos haluaa selvittää mökin omistusta ennakkoon? Miksi sellaisesta pitää kostaa omille lapsille?
Tätä minäkin ihmettelen. Minä ja sisarukseni päätimme (toisen vanheman sairastuttua vakavasti) miten ns. perinnölle tehdään. Yksi sisaruksista sen sopimuksen mukaisesti osti vanhempiemme talon, ja lopuista maista muodostetaan metsäyhtymä, jossa kaikki ovat osakkaita. Jos jotain rahaa tai rahaksi muuntokelpoista omaisuutta jää, se jaetaan tasan kaikkien kesken. Vanhemmilla ei ole testamenttia. Meille vanhemmille sisaruksille oli itsestään selvää, että talo pidetään suvussa ja vaikka "annetaan ilmaiseksi" nuorimmalle sisarukselle, jolla ei ollut omaa taloa. Eli emme omettaneet, että tämä nuorin olisi maksanut talosta vanhemmille mitään. Maksoi kuitenkin, kun sai taloa vastaan lainan.
Puolisoni kiehuu kiukusta, olisi pitänyt vaatia nuorinta sisarusta maksamaan markkinahinta ja metsäkin pitäisi myydä tai jakaa osiin. Sillä 1,33ha metsäalalla ei vaan tee yhtään mitään, 4ha ala on kuitenkin sitten jo tukkikaupassakin houkutteleva.
Laillisesti ei mitenkään, koska sopimus perinnöstä on mitätön.
Mikäli haluat mökin voit yrittää suostutella vanhempiasi lahjoittamaan tai myymään kiinteistön sinulle, siten, että heille jää elinikäinen hallintaoikeus kiinteistöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä ne sun vanhemmat on, jos ne elää vielä vaikka 20 vuotta, niin ehtii omakin mielesi muuttua moneen kertaan. Osta oma talo ja vaihda sitten kun perintö tulee jos sillon vielä sille tuntuu.
Ovat noin 90-vuotiaita. Meillä on kyllä oma talo, jossa viihdymme. Joskus kaipaamme rantamökkiä, mutta toisaalta en halua ostaa uutta, koska tuo vanhempieni mökki on se, jonne minut on aikanaan jo synnäriltä viety. Tunnearvoa paikalla on paljon. Ap
Jos vanhemmat 90v niin olette jo itsekin vanhoja ihmisiä ja yhtälailla kuolema voi tulla koska tahansa ja sairastumisriski korkea. Yhtälailla elämänrajallisuus koskee sinua ja miestäsi. Ja se karma.
Eikä sinne mökille noin vain muuteta vakituiseksi asunnoksi, vaan kunnan kaavoitus ratkaisee, eikä sitä voi ostaa edes rahalla.
Sorry, viisikymppinen ei ole vielä vanha 😀 Tiedän hyvin että omakin aika voi tulla koska tahansa. Mutta jos koko ajan elää siinä pelossa, että lähtö koittaa huomenna, miksi enää tekee elämässään mitään? Miksi ostaa edes asuntoa, tai uutta autoa, eihän niistä välttämättä kauaa ehdi nauttia? Miksi varata unelmamatkaa, jos kuolema tuleekin ennen sitä? Tai ostaa maalipurkkia maikkarin seiniin, jos sydäri iskee ennen kuin olen viimeisellä seinällä?
Halutessanne voitte elää tuossa pelossa koko ajan ja unohtaa haaveet. Minä en.
Eikä tässä tapauksessa teidän tarvitse miettiä voiko tuolle mökille pysyvästi muuttaa, ei liity asiaan. Ap
30-luvulla syntyneet tekivät lapsensa nuorena. Ei ne tehneet lapsia 4-kymppisinä kuten nykyisin tekevät.
Miehen äiti on syntynyt 30-luvulla. Sai ainoan lapsensa 40v ikäisenä. On nyt 90v, mies 50v.mies on varmaan eläkkeellä silti siinä vaiheessa, kun äitinsä kupsahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku sisaruksista haluaa myydä tuon mökin, se on myytävä. Toinen vaihtoehto on maksaa kummatkin sisarukset ulos siitä.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap sun 9-kymppisillä vanhemmillasi mitään vaivoja? Miksi ette käy vanhempiesi luona?
On vaivoja ja sairauksia, jotka tosin hoidolla pysyvät kurissa. Ja varmasti hyvään kuntoon on auttanut arkiliikunta ja erilaiset askareet. Ja tottakai käymme heillä, parin kuukauden välein välimatkan vuoksi, mutta emme siellä mitenkään oleskele emmekä lokkeile. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap sun 9-kymppisillä vanhemmillasi mitään vaivoja? Miksi ette käy vanhempiesi luona?
On vaivoja ja sairauksia, jotka tosin hoidolla pysyvät kurissa. Ja varmasti hyvään kuntoon on auttanut arkiliikunta ja erilaiset askareet. Ja tottakai käymme heillä, parin kuukauden välein välimatkan vuoksi, mutta emme siellä mitenkään oleskele emmekä lokkeile. Ap
Toki toki pena rakas
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä ne sun vanhemmat on, jos ne elää vielä vaikka 20 vuotta, niin ehtii omakin mielesi muuttua moneen kertaan. Osta oma talo ja vaihda sitten kun perintö tulee jos sillon vielä sille tuntuu.
Ovat noin 90-vuotiaita. Meillä on kyllä oma talo, jossa viihdymme. Joskus kaipaamme rantamökkiä, mutta toisaalta en halua ostaa uutta, koska tuo vanhempieni mökki on se, jonne minut on aikanaan jo synnäriltä viety. Tunnearvoa paikalla on paljon. Ap
Jos vanhemmat 90v niin olette jo itsekin vanhoja ihmisiä ja yhtälailla kuolema voi tulla koska tahansa ja sairastumisriski korkea. Yhtälailla elämänrajallisuus koskee sinua ja miestäsi. Ja se karma.
Eikä sinne mökille noin vain muuteta vakituiseksi asunnoksi, vaan kunnan kaavoitus ratkaisee, eikä sitä voi ostaa edes rahalla.
Sorry, viisikymppinen ei ole vielä vanha 😀 Tiedän hyvin että omakin aika voi tulla koska tahansa. Mutta jos koko ajan elää siinä pelossa, että lähtö koittaa huomenna, miksi enää tekee elämässään mitään? Miksi ostaa edes asuntoa, tai uutta autoa, eihän niistä välttämättä kauaa ehdi nauttia? Miksi varata unelmamatkaa, jos kuolema tuleekin ennen sitä? Tai ostaa maalipurkkia maikkarin seiniin, jos sydäri iskee ennen kuin olen viimeisellä seinällä?
Halutessanne voitte elää tuossa pelossa koko ajan ja unohtaa haaveet. Minä en.
Eikä tässä tapauksessa teidän tarvitse miettiä voiko tuolle mökille pysyvästi muuttaa, ei liity asiaan. Ap
30-luvulla syntyneet tekivät lapsensa nuorena. Ei ne tehneet lapsia 4-kymppisinä kuten nykyisin tekevät.
Miehen äiti on syntynyt 30-luvulla. Sai ainoan lapsensa 40v ikäisenä. On nyt 90v, mies 50v.mies on varmaan eläkkeellä silti siinä vaiheessa, kun äitinsä kupsahtaa.
Poikkeus vahvistaa säännön pena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laillisesti ei mitenkään, koska sopimus perinnöstä on mitätön.
Mikäli haluat mökin voit yrittää suostutella vanhempiasi lahjoittamaan tai myymään kiinteistön sinulle, siten, että heille jää elinikäinen hallintaoikeus kiinteistöön.
Tätä juuri olemme heille ehdottaneet. Siis että ostamme mökin heiltä, mutta heille jää hallintaoikeus. Täytyy nyt toivoa että pohtivat asiaa kuitenkin vielä, vaikka heidän ensireaktionsa olikin, etteivät he halua "mökistä luopua".
Heille on ollut aina todella tärkeää, että hoitavat raha-asiansa, omaisuutensa ym itse. Siksi varmastikin tämä reaktio, näkivät asiassa vain sen että luopuvat mökistä, eivätkä muuta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laillisesti ei mitenkään, koska sopimus perinnöstä on mitätön.
Mikäli haluat mökin voit yrittää suostutella vanhempiasi lahjoittamaan tai myymään kiinteistön sinulle, siten, että heille jää elinikäinen hallintaoikeus kiinteistöön.
Tätä juuri olemme heille ehdottaneet. Siis että ostamme mökin heiltä, mutta heille jää hallintaoikeus. Täytyy nyt toivoa että pohtivat asiaa kuitenkin vielä, vaikka heidän ensireaktionsa olikin, etteivät he halua "mökistä luopua".
Heille on ollut aina todella tärkeää, että hoitavat raha-asiansa, omaisuutensa ym itse. Siksi varmastikin tämä reaktio, näkivät asiassa vain sen että luopuvat mökistä, eivätkä muuta. Ap
Minkä takia sinä jankkaat ja jankkaat samoja lauseitasi kerta toisensa jälkeen. Hyväksy tosiasiat pena. NEXT!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap sun 9-kymppisillä vanhemmillasi mitään vaivoja? Miksi ette käy vanhempiesi luona?
On vaivoja ja sairauksia, jotka tosin hoidolla pysyvät kurissa. Ja varmasti hyvään kuntoon on auttanut arkiliikunta ja erilaiset askareet. Ja tottakai käymme heillä, parin kuukauden välein välimatkan vuoksi, mutta emme siellä mitenkään oleskele emmekä lokkeile. Ap
Toki toki pena rakas
Mun äitini oli 17, kun synnyin.
"Pena" eli vm -73 nainen. Miehen äiti oli se nelikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laillisesti ei mitenkään, koska sopimus perinnöstä on mitätön.
Mikäli haluat mökin voit yrittää suostutella vanhempiasi lahjoittamaan tai myymään kiinteistön sinulle, siten, että heille jää elinikäinen hallintaoikeus kiinteistöön.
Tätä juuri olemme heille ehdottaneet. Siis että ostamme mökin heiltä, mutta heille jää hallintaoikeus. Täytyy nyt toivoa että pohtivat asiaa kuitenkin vielä, vaikka heidän ensireaktionsa olikin, etteivät he halua "mökistä luopua".
Heille on ollut aina todella tärkeää, että hoitavat raha-asiansa, omaisuutensa ym itse. Siksi varmastikin tämä reaktio, näkivät asiassa vain sen että luopuvat mökistä, eivätkä muuta. Ap
Heillä on muita suunnitelmia, muutenhan olisivat tehneet testamentin hyväksesi. Ahneella on kakkan loppu, sanoo vanha kansa!
Miehen vanhemmat asuivat "perintömökissä" eli vanhassa omakotitalossa järven rannalla. Mahtava paikka, talo tosin oli homeessa ja erittäin epäkäytännöllinen. Ei pesutiloja jne. Sinnittelivät hampaat irvessä appiukon kuolemaan asti siellä, ja kuvitteluvat, että joku lapsista sen itselleen lunastaa. No ei sitä kukaan halunnut, kun viimeiset 15v oli tosiaan huonokuntoisten vanhusten vaatimuksesta laiminlyöty kaikki mahdollinen, tontilla oli sijainnin takia arvoa, mutta vanhan talon purkaminen ja uuden rakentaminen olisi maksanut 300 000€.
Appiukon kuoltua saatiin sokea ja lähes liikuntakyvytön anoppi suostuteltua muuttamaan ja laittamaan talo myyntiin ( ei siis pystynyt tekemään itselleen ruokaa, ei käymään pesulla, ei menemään yläkerran makuuhuoneeseen, ei kulkemaan pihassa kuin noin 5m etuovelta jne).
Nyt kiinteistö on myyty, vanha talo purettu ja tilalle rakennettu uusi, ympäristöön kivasti sopiva talo, ja pihaakin ovat alkaneet laittaa.
Perikunnasta kukaan ei olisi uskaltanut purkaa taloa, ja sitten se sädesienen ja asbestin sekä kreosootin kyllästämä rötiskö olisi jäänyt seuraavan sukupolven riesaksi.
Nyt ei meidän tarvitse viettää loputonta talkoot siellä talolla ja pelätä, että anoppi teloo itsensä monitasoon rakennetussa rytökasassa. Myynnistä ei paljon rahaa jäänyt perikunnalle, jäi reilusti alle perintöverorajan, mutta suurempi voitto oli se, ettei tarvitse jokaisen laittaa omia rahojaan koko ajan siihen ylläpitoon.