Miten varmistaa oma perintö?
Tiedän, ettei taida olla konstia tähän, mutta silti kysyn, jos löytyisi ideoita.
Vanhemmillani on järvenrantamökki, jota rakastan. Kun vanhemmistani aikanaan aika jättää, haluaisimme mieheni kanssa muuttaa tuonne asumaan. Tottakai tuohon voi mennä aikaa, ja toivottavasti toisaalta meneekin, koska en haluaisi vanhempiani menettää.
Mutta. Joskus aiemmin vanhempani ovat jutelleet, että mökki jäisi perinnöksi minulle ja veljelleni yhteisesti. Sisko saisi perintöosuutensa muuten.
Veljellä on oma mökkinsä, joten hänen lunastamisensa ulos voi onnistua aikanaan ihan hyvinkin. Mutta koskaan ei tiedä. Onko mitään mahdollisuuksia varmistella, että veljen saisi tuosta pois?
Olen ehdottanut vanhemmilleni, että ostaisimme mökin, tai osuuden siitä, heiltä jo nyt. Eivät suostu tähän koska asuvat käytännössä nykyään mökillä itse, ja heille on periaatteen vuoksi tärkeää myös omistaa se itse. Eivät halua varautua muuhun. Vaikka mahdolliset kaupat eivät meidän puolelta vaikuttaisi mihinkään nyt, vaan olisi vain varmistus, että saamme mökin tulevaisuudessa.
Onko enää mitään tehtävissä? Itse ymmärtäisin että on nyt vaan hyväksyttävä tilanne.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Möisin mökin vieraalle jos lapset alkaisivat liian innokkaasti suunnitella perinnönjakoa
Onneksi elän ihan eri todellisuudessa kuin sinun kaltaiset katkeroituneet oliot. Miksi ihmeessä tehdä lapsia, jos niille ei toivo mitään hyvää?
Mutta kai tämä on näitä "vain Suomessa" -ilmiöitä. Muualla maailmassa lapsista pidetään huoli, jos siihen mahdollisuus on, ja toivotaan, että he pääsevät elämässä helpommalla ja varallisuus karttuu. Täällä toivotaan, että lapset joutuvat aloittamaan pohjalta joka sukupolvessa. Edes vanhaa mökkiä ei haluta heille jättää, jos he uskaltautuvat kysymään, mitä sille tapahtuu. Ihan kuin haluaisit uskotella itsellesi, että jos perinnöstä ei puhu mitään, niin sinäkään et varmaan koskaan kuole.
Siis oikeasti, mitä niin kauheaa siinä on, jos haluaa selvittää mökin omistusta ennakkoon? Miksi sellaisesta pitää kostaa omille lapsille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä ne sun vanhemmat on, jos ne elää vielä vaikka 20 vuotta, niin ehtii omakin mielesi muuttua moneen kertaan. Osta oma talo ja vaihda sitten kun perintö tulee jos sillon vielä sille tuntuu.
Ovat noin 90-vuotiaita. Meillä on kyllä oma talo, jossa viihdymme. Joskus kaipaamme rantamökkiä, mutta toisaalta en halua ostaa uutta, koska tuo vanhempieni mökki on se, jonne minut on aikanaan jo synnäriltä viety. Tunnearvoa paikalla on paljon. Ap
Jos vanhemmat 90v niin olette jo itsekin vanhoja ihmisiä ja yhtälailla kuolema voi tulla koska tahansa ja sairastumisriski korkea. Yhtälailla elämänrajallisuus koskee sinua ja miestäsi. Ja se karma.
Eikä sinne mökille noin vain muuteta vakituiseksi asunnoksi, vaan kunnan kaavoitus ratkaisee, eikä sitä voi ostaa edes rahalla.
Minäpä arvaan: ap on keskituloinen. Keskituloiset ovat lähes yhtä rahan ahneita kuin rikkaatkin.
Mitä jos hommaat oman mökin niin kuin veljesi on tehnyt ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta oma mökki äläkå lokkeile
En mä mitään lokkeile, emme mökkiä nyt käytä. Kyse on ajasta vanhempieni jälkeen. Ap
Olette itsekkäitä ja tyhmiä, te tämän päivän nuoret, mulle heti kaikki. Kukaan ei tiedä lähtöjärjestystä, on julmaa kytätä jonku omaisuutta.
Julmaa?
Kuule kun sitä omaisuutta on pikkasen enemmän, niin sen hoitaminen on asia sinänsä. On ihan luontevaa keskustella, sopia ja järjestellä omaisuuden siirto etukäteen, ettei tule valtavia yllätyksiä.
Yhdeksänkymppisillä olisi kiire hoitaa nämä kuntoon. Mutta jos on jääräpää ja uskoo elävänsä ikuisesti, niin toki voi noinkin toimia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos hommaat oman mökin niin kuin veljesi on tehnyt ?
Ap on pennitön pershärö. Mielenterveys retuperällä. Yksinäinen inkkeli se on.
Voisitko keskustella veljesi kanssa asiasta jos peritte sen yhdessä niin olisit valmis sitten kun on aika lunastaa mökin itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Mökkikaupat siten, että vanhemmille jää laaja hallintaoikeus. Tai omistus siirtyy vasta kuoleman jälkeen.
No juuri näin sen haluaisimme tehdä. Emme mitenkään viedä heiltä mökkiä, vaan kaikkein mieluiten ostaa se heiltä jo valmiiksi ja ihan normaaliin hintaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta oma mökki äläkå lokkeile
En mä mitään lokkeile, emme mökkiä nyt käytä. Kyse on ajasta vanhempieni jälkeen. Ap
Olette itsekkäitä ja tyhmiä, te tämän päivän nuoret, mulle heti kaikki. Kukaan ei tiedä lähtöjärjestystä, on julmaa kytätä jonku omaisuutta.
Julmaa?
Kuule kun sitä omaisuutta on pikkasen enemmän, niin sen hoitaminen on asia sinänsä. On ihan luontevaa keskustella, sopia ja järjestellä omaisuuden siirto etukäteen, ettei tule valtavia yllätyksiä.
Yhdeksänkymppisillä olisi kiire hoitaa nämä kuntoon. Mutta jos on jääräpää ja uskoo elävänsä ikuisesti, niin toki voi noinkin toimia.
Toki-toki-ke ha ri han se tää ap on
Vierailija kirjoitti:
Minäpä arvaan: ap on keskituloinen. Keskituloiset ovat lähes yhtä rahan ahneita kuin rikkaatkin.
Ei ole ei. Se on pennitön pöpieläkeläinen ja asuu yksin.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko keskustella veljesi kanssa asiasta jos peritte sen yhdessä niin olisit valmis sitten kun on aika lunastaa mökin itsellesi.
Ei siitä mitään tule kun kaikki on vaan aapeen korvien välissä ja siellä on vikaa.
Vierailija kirjoitti:
aloituksesta:
voi mennä aikaa...en haluaisi vanhempiani menettää.. 9-kymppiset asuu käytännössä mökillä... eeeheehheeheee
Kauanko ap kuvittelee, että 9-kybäset elää? Onkos vetreitä vanhemmat kun mökissä asustelee? Et haluaisi menettää 9-kymppisiä vanhempiasi..... mites se sattui, että molemmat on noinkin pitkäikäisiä ja vetreässä kunnossa?
Ap elää varppina 150-vuotiaaksi
Ohiksena mainitsen, että mammani eli 97-vuotiaaksi asuen mökissään. Kylmävesihana oli, sähköpatterit ja puulämmitys. Pesupaikkana ulkosauna. Huussi navetan takana, mutta yöastia käytössä.
Lumitöihin tarvitsi apua ja polttopuut osti valmiina. Muuten pärjäsi, kunnes iski keuhkokuume ja se oli sitten menoa.
Kyllä teräsvanhuksia on, ja nykyään vielä enemmän kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä ne sun vanhemmat on, jos ne elää vielä vaikka 20 vuotta, niin ehtii omakin mielesi muuttua moneen kertaan. Osta oma talo ja vaihda sitten kun perintö tulee jos sillon vielä sille tuntuu.
Ovat noin 90-vuotiaita. Meillä on kyllä oma talo, jossa viihdymme. Joskus kaipaamme rantamökkiä, mutta toisaalta en halua ostaa uutta, koska tuo vanhempieni mökki on se, jonne minut on aikanaan jo synnäriltä viety. Tunnearvoa paikalla on paljon. Ap
Se talo mihin minut vietiin synnäriltä on jo purettu ja tilalla on uusi talo. Ei haittaa, en ole siellä asunut 36 vuoteen. Ihmisen pitää osata päästää irti lapsuudestaan ja elää tätä päivää ei haikailla mennyttä. Nyt vaan ostat oman mökin vaikka rannalta ja rakennat sinne oman näköisen elämän
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloituksesta:
voi mennä aikaa...en haluaisi vanhempiani menettää.. 9-kymppiset asuu käytännössä mökillä... eeeheehheeheee
Kauanko ap kuvittelee, että 9-kybäset elää? Onkos vetreitä vanhemmat kun mökissä asustelee? Et haluaisi menettää 9-kymppisiä vanhempiasi..... mites se sattui, että molemmat on noinkin pitkäikäisiä ja vetreässä kunnossa?
Ap elää varppina 150-vuotiaaksi
Ohiksena mainitsen, että mammani eli 97-vuotiaaksi asuen mökissään. Kylmävesihana oli, sähköpatterit ja puulämmitys. Pesupaikkana ulkosauna. Huussi navetan takana, mutta yöastia käytössä.
Lumitöihin tarvitsi apua ja polttopuut osti valmiina. Muuten pärjäsi, kunnes iski keuhkokuume ja se oli sitten menoa.
Kyllä teräsvanhuksia on, ja nykyään vielä enemmän kuin ennen.
Aloittajalle sattui kaksi teräsvanhempaa. Kyllä kylllä uskotaan uskotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä ne sun vanhemmat on, jos ne elää vielä vaikka 20 vuotta, niin ehtii omakin mielesi muuttua moneen kertaan. Osta oma talo ja vaihda sitten kun perintö tulee jos sillon vielä sille tuntuu.
Ovat noin 90-vuotiaita. Meillä on kyllä oma talo, jossa viihdymme. Joskus kaipaamme rantamökkiä, mutta toisaalta en halua ostaa uutta, koska tuo vanhempieni mökki on se, jonne minut on aikanaan jo synnäriltä viety. Tunnearvoa paikalla on paljon. Ap
Jos vanhemmat 90v niin olette jo itsekin vanhoja ihmisiä ja yhtälailla kuolema voi tulla koska tahansa ja sairastumisriski korkea. Yhtälailla elämänrajallisuus koskee sinua ja miestäsi. Ja se karma.
Eikä sinne mökille noin vain muuteta vakituiseksi asunnoksi, vaan kunnan kaavoitus ratkaisee, eikä sitä voi ostaa edes rahalla.
Sorry, viisikymppinen ei ole vielä vanha 😀 Tiedän hyvin että omakin aika voi tulla koska tahansa. Mutta jos koko ajan elää siinä pelossa, että lähtö koittaa huomenna, miksi enää tekee elämässään mitään? Miksi ostaa edes asuntoa, tai uutta autoa, eihän niistä välttämättä kauaa ehdi nauttia? Miksi varata unelmamatkaa, jos kuolema tuleekin ennen sitä? Tai ostaa maalipurkkia maikkarin seiniin, jos sydäri iskee ennen kuin olen viimeisellä seinällä?
Halutessanne voitte elää tuossa pelossa koko ajan ja unohtaa haaveet. Minä en.
Eikä tässä tapauksessa teidän tarvitse miettiä voiko tuolle mökille pysyvästi muuttaa, ei liity asiaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos hommaat oman mökin niin kuin veljesi on tehnyt ?
Heillä on puolisonsa perinnöksi saama mökki 😀 ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta oma mökki äläkå lokkeile
En mä mitään lokkeile, emme mökkiä nyt käytä. Kyse on ajasta vanhempieni jälkeen. Ap
Olette itsekkäitä ja tyhmiä, te tämän päivän nuoret, mulle heti kaikki. Kukaan ei tiedä lähtöjärjestystä, on julmaa kytätä jonku omaisuutta.
Nuoret?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä ne sun vanhemmat on, jos ne elää vielä vaikka 20 vuotta, niin ehtii omakin mielesi muuttua moneen kertaan. Osta oma talo ja vaihda sitten kun perintö tulee jos sillon vielä sille tuntuu.
Ovat noin 90-vuotiaita. Meillä on kyllä oma talo, jossa viihdymme. Joskus kaipaamme rantamökkiä, mutta toisaalta en halua ostaa uutta, koska tuo vanhempieni mökki on se, jonne minut on aikanaan jo synnäriltä viety. Tunnearvoa paikalla on paljon. Ap
Jos vanhemmat 90v niin olette jo itsekin vanhoja ihmisiä ja yhtälailla kuolema voi tulla koska tahansa ja sairastumisriski korkea. Yhtälailla elämänrajallisuus koskee sinua ja miestäsi. Ja se karma.
Eikä sinne mökille noin vain muuteta vakituiseksi asunnoksi, vaan kunnan kaavoitus ratkaisee, eikä sitä voi ostaa edes rahalla.
Sorry, viisikymppinen ei ole vielä vanha 😀 Tiedän hyvin että omakin aika voi tulla koska tahansa. Mutta jos koko ajan elää siinä pelossa, että lähtö koittaa huomenna, miksi enää tekee elämässään mitään? Miksi ostaa edes asuntoa, tai uutta autoa, eihän niistä välttämättä kauaa ehdi nauttia? Miksi varata unelmamatkaa, jos kuolema tuleekin ennen sitä? Tai ostaa maalipurkkia maikkarin seiniin, jos sydäri iskee ennen kuin olen viimeisellä seinällä?
Halutessanne voitte elää tuossa pelossa koko ajan ja unohtaa haaveet. Minä en.
Eikä tässä tapauksessa teidän tarvitse miettiä voiko tuolle mökille pysyvästi muuttaa, ei liity asiaan. Ap
Pena 55-vee hölisee taas omiaan. Mut hei varmistele asiaa sen sun mielikuvitusveljesi kaa.
Osta Pena se maalipurkki sinne maikkarin seiniin. Saako osaston seiniä maalata?
Kehitysvammainen se on. Tekee näitä aloituksia tämän tästä. Tunnistan kirjoitustyylistä.