Lue keskustelun säännöt.
Psykologian proffa Liisa Keltikangas-Järvinen uusimmassa Lapsen Maailma-lehdessä
17.05.2007 |
Luin siis kys lehteä työpaikallani nukkarissa kun lapset nukkuivat.
" Maailmalla on valmistunut laaja tutkimus joka osoittaa että mitä enemmän alle 4v lapsi viettää aikaansa suurissa pk-ryhmissä vaihtuvien hoitajien hoivassa, sitä enemmän aggressiivisuus lisääntyy.
Tulos ei ollut riippuvainen kodin olosuhteista eikä hoidon laadusta. Tämä ei kuitenkaan ole kehityspsykologian valossa uutta.
Päiväkodissa ei ole alle 3v lapselle mitään sellaista mitä ei tavallinen koti pystyisi tarjoamaan, päinvastoin. On kokonaan unohtunut se näkökulma että päiväkodit rakennettiin antamaan lapselle mahdollisimman hyvää hoitoa niin että vanhemmat voisivat käydä työssä. Niitä ei alun perin rakennettu siksi että lapset niitä tarvitsisivat eikä paikkaamaan vanhempien heikkouksia.
Siksi tulisikin aloittaa rauhallinen keskustelu siitä millaista on hyvä päivähoito eikä sammuttaa kaikkea keskustelua toteamalla yksikantaan että meillä on hyvä päivähoito" .
Varsinkin viim 10 riviä on niin täyttä asiaa ettei tosikaan mutta sehän on tälläkin palstalla nähty ettei aiheesta voi keskustella ilman että naiset repivät toisiltaan silmät päästään ja hyökkäävät puolustamaan valintojaan ikään siihen olisi edes tarvetta.
Pitäisi nähdä asiat asioina ja faktat faktoina, se että lapsi on ns vietävä (kuka mistäkin syystä, taloudellinen, oma napa ajattelu ja sitäkin on uskon sen vakaasti) esim alle 3v iässä hoitoon ei, valitettavasti, tarkoita sitä että siellä hänen olisi parempi kuin kotona äidin kanssa.
Kommentit (55)
Vierailija:
Valitettava tosiasia sekin jonka osin sanelee myös päivähoitolaki=alle 3v ryhmässä saa olla 12-13 lasta/3 hoitajaa ja esim meidän pkssa 05 ja 06 syntyneitä sellainen tunku että pienten ryhmään piti palkata 4 hoitaja ja lapsia on 16kpl. Se on kamala ryhmäkoko alle 3v lapselle!
3-6v lapsia saa olla 22/3 hoitajaa.
vaihtuvuutta ole. Hoitajia ja LTO:ia on yhteensä 5. Tunnelma on miellyttävä. Lapset viihtyvät hoidossa ja lasten kanssa puuhataan paljon kaikenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Siis lapset ei tarvi päivähoitoa, eikä niiden kehitys sitä vaadi, vaan se on sitä varten että lapsia hoidetaan silloin kun vanhemmat ovat töissä.Siis subjektiivista päivähoito-oikeutta ei tarvita!
velvollisuutta järjestää lapselle päivähoitoa.
Että ihan utopiaa on jokaisen lapsen hoitaminen jokaisessa perheessä 3-vuotiaaksi ja että nimenomaan päivähoidon laatuun pitäisi puuttua rankalla kädellä.
Ihan terveen järjen juttu.
Mutta nyt se sitten on vasta faktaa kun The Keltikangas-Järvinen sen sanoo.
jolta kunta edellyttää säästöjä ja tiukkuutta...
Keltinkangas-Järvinen on minusta aivan oikeassa siinä, että YLEENSÄ kotihoito on lapsen parhaaksi ja pienille lapsille yliveto vaihtoehto. Mutta hänkään tuskin on sitä mieltä, että näin on 100% kaikille lapsille. On mm. lapsia, jotka sosiaalisten taitojen ongelmien takia tarvitsevat mallioppimista päiväkodissa (autismin kirjon lapset). On lapsia, joilla on kotona epävakaa tilanne vanhempien ongelmien (esim. mielenterveysongelmien tai sairauden tms.) takia. On lapsia, joiden vanhemmat tekevät epätyypillistä työtä: freelancereina, opiskelijoina, kotitoimistossa jnejne.
Jos heiltä viedään oikeus viedä lapsi hoitoon, ketä se palvelee? Tuskin lapsen etua ainakaan.
Sitä paitsi, et taida muistaa, millaista oli aikaan ENNEN subjektiivista hoito-oikeutta. Kunnat säästivät kaikessa, missä voivat ja saattoi hyvin käydä, että työssä käyvältäkin perheeltä evättiin hoitopaikka.
Vierailija:
Siis lapset ei tarvi päivähoitoa, eikä niiden kehitys sitä vaadi, vaan se on sitä varten että lapsia hoidetaan silloin kun vanhemmat ovat töissä.Siis subjektiivista päivähoito-oikeutta ei tarvita!
Aiheesta todella tarvitaankin kiihkotonta järkevää ja faktoihin nojaavaa keskustelua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla jotain ihme traumoja, joiden vuoksi he ovat opiskelleet ko. alaa.
Nyt ei kun ihmettelemään, tuliko kehuttua väärin. ;-)
Lapsen tulisi kaikista toimistaan saada mahdollisimman paljon kiitosta ja mahdollisimman vähän arvostelua. Lapsen suoritus sinänsä on kiitoksen ansaitseva, eikä vasta hyvä ja aikuista tyydyttävä lopputulos. Ulkoinen ja sisäinen palkinto on tärkeä erottaa toisistaan. Ulkoinen palkinto tulee ulkopuolelta, kun joku muu arvioi lapsen suorituksen riittävän hyväksi. Sisäinen palkinto taas on lapsen itsensä kokema riemu suorituksesta. Itsetuntoa kohottava palaute on sisäinen. Lapsi itse valitsee suorituksen, asettaa tavoitetason, ohjaa toiminnan ja päättää, milloin asia meni hyvin. Vanhemman tehtävänä on tukea lasta, tehdä onnistuminen paremmin mahdolliseksi ja osoittaa lapselle, että asia meni hyvin.
Kiittämiseen liittyy myös vaaroja. Lapsen kehuminen ja kiittäminen on yleensä positiivista ja välttämätöntä, mutta saattaa saada myös vastakkaisen merkityksen. Ylenpalttinen kiittäminen ei enää tuekaan lapsen itsetuntoa, vaan siihen sisältyy suoritusvaatimus. Näin käy silloin, kun vanhemmat kyllä kehuvat lasta, mutta eivät lasta sinänsä, tai sitä suoritusta, jonka lapsi on omasta halustaan itselleen valinnut. Kiittämällä he piiskaavat lasta yhä parempiin suorituksiin. Kiittämisellä on tarkoitus osoittaa lapselle, miten kovasti vanhemmat arvostavat lapsen suoriutumista ja miten paljon he kiinnittävät siihen huomiota. Kiittämisestä tuleekin lapselle suorituspaine.
Lapsen tulisi siis saada positiivista palautetta olemassaolostaan, siitä että hän on tämän kyseisen perheen rakastettu lapsi. Vanhempien tulisi kehua lasta itseään, sanoa välillä, miten hauska lapsen kanssa on olla ja miten tärkeää perheelle on, että hän on olemassa. (Keltinkangas-Järvinen. 1994,132-135).
nyt on jo 12v ja rauhallisempaa poikaa saa etsiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat vain olla liian yksinkertainen ymmärtääksesi muuta kuin 7-päivää-lehden juttuja.......
Vierailija:
Taidat vain olla liian yksinkertainen ymmärtääksesi muuta kuin 7-päivää-lehden juttuja.......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan Keltikangas-Järvisenkin olleen sitä mieltä, että alle 1,5-vuotaiaan tulisi olla kotihoidossa ja sen jälkeen lapsen voisi laittaa kodinomaiseen perhepäivähoitoon.
Lapsen täytyy saada tuntea olevansa arvokas omana itsenään, ei vain silloin, kun teki jotain vanhempien mielestä hyvin ja oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mammat taas vaahtoaa. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että on olemassa tiettyjä faktoja lasten kehityksessä ja niin se vaan on. Eriasia on se mitä vanhemmat päättävät tehdä ja miltä heistä tuntuu, mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että alle kolmevuotiaan paras paikka olisi kotona.
Olen itsekin viemässä hoitoon alle kolme vuotiaan jo oman jaksamisen takia, mutta ei se poista sitä tosiasiaa, ettei se ole lapsen kannalta paras váihtoehto.
T. pienen päiväkodin lto
tästä tutkimuksesta... Eihän ihmisessä ole mitään nappuloita, että tuosta kun painan, niin tuo ja tuo asia ei vaikuta käytökseeni...
Vierailija:
Tulos ei ollut riippuvainen kodin olosuhteista eikä hoidon laadusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, onko kukaan tutkinut asiaa kansainvälisesti, vertailemalla eri maiden lasten oloja ja hyvinvointia.
Ajattelen nyt asteikolla:
*Maat, jossa äidit pääsääntöisesti pienten lasten kanssa kotona (esim. Saksa, Englanti huonojen/kalliiden päivähoitomahdollisuuksien vuoksi).
*Maat, joissa hyvin yleistä, että äidit palaavat työhön viimeistään lapsen täytettyä vuoden (Tanska, Norja).
*Maat, joissa äideillä mahdollisuus valita, palaavatko työhön äitiysloman loputtua vai ovatko kotona hieman pidempään (Suomi, Ruotsi).
Hypoteesini on, että maissa, joissa äideillä on suurempi valinnanvapaus, lapset voivat paremmin koska jokainen perhe pystyy tekemään ratkaisunsa omista lähtökohdistaan käsin.
Vierailija:
Olen itsekin viemässä hoitoon alle kolme vuotiaan jo oman jaksamisen takia, mutta ei se poista sitä tosiasiaa, ettei se ole lapsen kannalta paras váihtoehto.
T. pienen päiväkodin lto
Mitä järkeä olisi viedä oma hoitoon ja lähteä hoitamaan vieraita muksuja? Palkkakaan ei päätä huimaa, joten ihan hirveää taloudellista uhraustakaan se ei vaadi.
Vierailija:
Siksi tulisikin aloittaa rauhallinen keskustelu siitä millaista on hyvä päivähoito eikä sammuttaa kaikkea keskustelua toteamalla yksikantaan että meillä on hyvä päivähoito" .
Eli miten päivähoito voisi olla parempaa! Fakta nyt vaan on se, että kaikkia lapsia ei voida hoitaa kotona 3-vuotiaiksi, vaikka täällä kuinka kiistellään arvovalinnoista yms. Ongelmaa ei ratkaise se, että syytellään toisia tai puolustellaan omia ratkaisuja, ja otetaan vaihtoehdot annettuina. Ongelmaa voitaisiin lähteä ratkaisemaan sillä, että mietittäisiin todellisia mahdollisuuksia lasten hyvinvoinnin lisäämiseksi sekä kodin ulkopuolista hoitoa parantamalla että kotihoitoa tukemalla. Mutta tästä ei av:lla saa kovin pitkää keskustelua aikaiseksi.
Vaikka valtaosa päiväkodeista on ns. tyyppiesimerkkejä suurista ryhmistä ja hoitajien vaihtuvuudesta niin kyllä päinvastaisiakin esimerkkejä löytyy.
Me valitsimme lapsillemme parhaan mahdollisen päiväkodin, jossa kuluneen vuoden aikana on ollut vain yksi henkilöstö muutos - yksi työntekijä jäi eläkkeelle. Kaksi lasta on tullut ryhmiin lisää vuoden aikana. Pienten alle 3v ryhmässä on oman lapsemme lisäksi 5 lasta. Ja 4,5 vuotiaan ryhmässä on 10 lasta. Kodikas ja aivan ihana päiväkoti, jossa lapsemme ovat viihtyneet hienosti. Lisäksi joustavilla työajoilla pyrimme pitämään lastemme hoitopäivän mahdollisimman lyhyenä; max. 8h/pvä. Eli väittäisin etteivät ainakaan meidän lapsemme ole kärsineet päiväkodissa olosta.
Lasten hoitaminen kotona olisi varmaan ihanne, johon ei kaikilla ole mahdollisuutta. Itse koen olevani parempi äiti, kun käyn myös töissä kuin ollessani kotona. Ja lastensa päivähoitoon on mahdollista vaikuttaa; lapsen voi laittaa yksityiselle hoitajalle tai yksityiseen päiväkotiin yhtä hyvin kuin kunnalliseen hoitoon. Vanhemmalla on vapaus valita ja vaikuttaa siihen missä ja miten lapsi päivänsä viettää...
Ei ole huima palkka ei, mutta sen verran enemmän kuitenkin, että saadaan kahdeksan hengen perhe ruokittua.
Ja toisaalta on töissä olo kuitenkin aina erilaista, siellä on muitakin aikuisia ja kahvitauot jne. Olen kuitenkin ollut kotona yhteensä 13 vuotta.
Vierailija:
Ja toisaalta on töissä olo kuitenkin aina erilaista, siellä on muitakin aikuisia ja kahvitauot jne. Olen kuitenkin ollut kotona yhteensä 13 vuotta.
että hän oli alle 3-vuotiaana (ja toki nyt 5-vuotiaanakin) mahdollisimman vähän AIKAA päiväkodissa. Itse en olisi jaksanut olla lapsen kanssa kotona pitempään kuin 1v3kk asti (juu ja imetin 1-vuotiaaksi), josta lähtien lapsi on ollut hoidossa 3-4 päivänä viikossa 5-7h/pvä. Tämä on ollut meille erinomainen ratkaisu!
Mutta en perustele sitä sillä, että vein lapsen hoitoon, koska tämä tarvitsee virikkeitä. Hah, koti on lapsen PARAS hoitopaikka, mutta itse halusin töihin.