Psykologian proffa Liisa Keltikangas-Järvinen uusimmassa Lapsen Maailma-lehdessä
Luin siis kys lehteä työpaikallani nukkarissa kun lapset nukkuivat.
" Maailmalla on valmistunut laaja tutkimus joka osoittaa että mitä enemmän alle 4v lapsi viettää aikaansa suurissa pk-ryhmissä vaihtuvien hoitajien hoivassa, sitä enemmän aggressiivisuus lisääntyy.
Tulos ei ollut riippuvainen kodin olosuhteista eikä hoidon laadusta. Tämä ei kuitenkaan ole kehityspsykologian valossa uutta.
Päiväkodissa ei ole alle 3v lapselle mitään sellaista mitä ei tavallinen koti pystyisi tarjoamaan, päinvastoin. On kokonaan unohtunut se näkökulma että päiväkodit rakennettiin antamaan lapselle mahdollisimman hyvää hoitoa niin että vanhemmat voisivat käydä työssä. Niitä ei alun perin rakennettu siksi että lapset niitä tarvitsisivat eikä paikkaamaan vanhempien heikkouksia.
Siksi tulisikin aloittaa rauhallinen keskustelu siitä millaista on hyvä päivähoito eikä sammuttaa kaikkea keskustelua toteamalla yksikantaan että meillä on hyvä päivähoito" .
Varsinkin viim 10 riviä on niin täyttä asiaa ettei tosikaan mutta sehän on tälläkin palstalla nähty ettei aiheesta voi keskustella ilman että naiset repivät toisiltaan silmät päästään ja hyökkäävät puolustamaan valintojaan ikään siihen olisi edes tarvetta.
Pitäisi nähdä asiat asioina ja faktat faktoina, se että lapsi on ns vietävä (kuka mistäkin syystä, taloudellinen, oma napa ajattelu ja sitäkin on uskon sen vakaasti) esim alle 3v iässä hoitoon ei, valitettavasti, tarkoita sitä että siellä hänen olisi parempi kuin kotona äidin kanssa.
Kommentit (55)
Esim. meistä 70-luvulla syntyneistä suurin osa on " kärrätty" pieninä hoitoon (silloinhan ei pitkiä äitiyslomiakaan ollut + silloisen ideologian mukaan oli tärkeää että sekä isä että äiti työskentelivät tasa-arvoisesti). Oma äitini piti aikoinaan 3 kk äitiyslomaa. Kun siis puhutaan suomalaisten pahoinvoinnista, nimenomaan 15-40-vuotiaissa on valtaosa niitä, joita ei todellakaan ole hoidettu kotona ensimmäisiä vuosia. Lasten pahoinvointi on tietty monisyisempi juttu, mutta kyllä kai jo terve järki sanoo, että parasta olisi, jos lapset voisivat viettää ensimmäiset vuotensa omien vanhempien/vanhemman kanssa.. Laadukas päivähoitokin on ok, mutta kun valitettavan usein se ei laadukasta ole :( Itsekin kasvastusalaa opiskelleena, kahden lapsen äitinä, täytyy ihmetellä, kuinka monella vieläkin on se käsitys, että ilman päiväkotia lapsista tulee jotenkin vinoutuneita. Tosin aika usein näistä kommenteista paistaa rivien välistä syyllisyys.. oli se sitten aiheellista tai ei.
Vai onko aggressiivisuuden syy se, että vanhemmat ovat muuten kylmiä uraihmisiä, joita ei lapset sen enemmin ylipäänsä kiinnosta, vaan esim. raha ja/tai asiat.
Nimimerkillä tällaista ainakin meidän akateemisessa tuttavapiirissä
Vierailija:
Mietin vaan, millä tavalla kodin vaikutus on saatu eristettyä
tästä tutkimuksesta... Eihän ihmisessä ole mitään nappuloita, että tuosta kun painan, niin tuo ja tuo asia ei vaikuta käytökseeni...
Vierailija:Tulos ei ollut riippuvainen kodin olosuhteista eikä hoidon laadusta.
Kuten lopussa sanotaan, niin tuloksessa ei ollut eroa eri ryhmien välillä, joiden kotioloissa kuitenkin oli eroa. SAma hoidon laadun kanssa.
Pph:t ovat kuoleva ammattikunta, siitä ei pääse mihinkään.
Vierailija:
Mietin vaan, millä tavalla kodin vaikutus on saatu eristettyä
Suomessa enemmistö lapsista hoidetaan kotona sinne 3-vuotiaaksi.
Niin se ei suinkaan tarkoita sitä, että suurin osa lapsista olisi kolmevuotiaaksi asti kotihoidossa. Vaan kun alle 1-vuotiaista 98 % on kotihoidossa, ei 2 - 3 -vuotiaista tarvi olla kuin 40 % kotihoidossa, jolloin tulos on kuitenkin se, että kaikista alle 3-vuotiaista vaikkapa 70 % on kotihoidossa. Siis alle kolmevuotiaiden ryhmää poikittain tarkasteltuna saadaan tulos, että suurin osa on kotona. Mutta jos tehdään pitkittäistutkimus, niin tulos onkin, että kolmevuotiaaksi asti kotihoidossa on alle 40 %.
Itse en tuota tutkimusta ole nähnyt, mutta näin olen ymmärtänyt, että kyse oli nimenomaan tuosta poikittaistutkimusesta. Luvut eivät ole tutkimuksesta, sillä en ole sitä itse nähnyt.
Hyvin selkeää, loogista ja järkeenkäypää. Olen itsekin asiaa miettinyt mitään kasvatusopuksia lukematta ja päätynyt samaan tulokseen. Suorittajana yritän välttää painostamasta lasta suorittamaan ja kehua lasta omana itsenään mahdollisimman usein.
Jostakin luin myös, että jos lapsi tekee jotakin väärin ei kannata sanoa " tuhma Nico-Petteri" vaan " tuhmasti tehty" . Ja lähteä siitä, että lapsi on aina fiksu vaikka tekisikin hölmösti joskus.
päivähoitoa pitäisi kehittää niin, että olisi ensinnäkin pienempiä ryhmiä, jokaisessa ikäryhmässä. hoitajia pitäisi olla aina riittäväsi, eikä vaan " laskennallisesti" tarkastateltuna, vaan ihan joka ryhmässä.
hoitajien vaihtuvuutta ei kokonaan voida koskaan poistaa, aina joku jää äitiyslomalle tai muuttaa tai muuten vaihtaa työpaikkaa, mutta ainakin sellainen kierto mitä joissain pk:issa on (melkein kaikki hoitajat siirtyvät pk:n sisällä ryhmästä toiseen) ei ole hyväksi, vaan pyrittäisi siihen, että lapsi voisi mahdollisuuksien mukaan olla koko pk-uransa samojen hoitajien parissa.
osa-aikainen hoito joustavammaksi, nythän jo pk:n rytmin takia lapsi pitää viedä sinne ennen yhdeksää, sitten hakea voi heti lounaan jälkeen tai päiväunien jälkeen. Joku rytmi tietysti pitää olla, mutta mutta vanhempien osa-aikatarpeet voisi yrittää jotenkin ottaa huomioon.
hoitajat hoitajat hoitajat !!!!!!!!!!!!!!!
Eiko vanhemmilla ole vaikutusta lapsiin?
Tutkimuksessa ei mainittu vanhempia. Ehkä nekin proffan mielestä vaihtuvat yhtä usein.
Miten hän mittasi tuota agressiivisuutta? Olen kuullut toisen proffan suusta että se tulee tv:stä
Pienet lapset kotihoitoon ja äidit heitä hoitamaan! Saadaan mielenterveysongelmat kuriin tässä maassa ja lasten pahoinvointi minimiin!
Nyt tutkittiin päiväkodin vaikutusta lapsiin. Ei vanhempien vaikutusta lapsiin. :)
Päiväkoteja ei olekaan siksi keksitty ja olemassa että ne olis lapsen kehitykselle, ainakaan alle 3v lapsen, tarpeellisia vaan siksi että me vanhemmat tarvitsemme lapsillemme säilytyspaikan kun olemme työssä.
on jos minkälaista vempainta pelaamiseen, kommunukointiin (tennisitäkin voi pelata ilman tennismailaa ihan oman telkkarin ääressä, outoa) . Kännykät mahdollistaa, että on halutessaan saapusilla vaikka päivät ympäriinsä, netti suoltaa uutista toisen perään, jotka voi ahdistaa ja pelottaa lukijoita. Murhamiehistä ja muista sairaista ihmisitä puhutaan ku naapurin Timosta. On jos jonkunlaista galluppia ja testiä siitä kuinka hyvä, tehokas, älykäs, kaunis ym. pitäis olla. Sitten kun vielä palstoilla syylistetään ja on pitkät listat siitä millaisia meidän varsinkin äitien tulisi olla, voiko tästä syntyä muuta kuin epätoivoa, agressioita.
Minä olen lapsuuteni 70-luvulla ollut hoidossa 3kk lähtien, mutta silloin vapaa-aikana, ei pelattu tietokoneilla tms. ei ollu kännyköitä (jos lähti mökille, siellä sai rauhasssa olla), tv:stä näkyi kaksi kanavaa, lastenohjelmia ehkä tunti päivässä (eipä juuri enempää katsottu), ei ollu mikroruokia (vaan ruokaa tehtiin koko perheen voimin), tennistä käytiin ihan kentällä pelaamassa. Silloin kommunikoitiin aivan kasvotusten, ei teksti tai sähköposti viestein, käytiin kylässä useammin kuin kerran vuodessa. Kukaan ei puhunut miten pitäis lapset kasvattaa, vaan niitä yksinkertaisesti vain rakastettiin, huollettiin ja ohjattiin kaikki parhaammaksi katsomallaan tavalla. Käytiin perheen voimin marjassa, hiihtoretkillä, elämysmatkoilla Oulun markettien liukuportaissa jne. (ei tarvinut olla 5* reissuja ulkomaille, ei suorituspaineita lomien järjestelyistä, pääasia oli, että oltiin yhdessä perheen kesken.
Omat lapseni olen hoitanut kotona 2-5v. asti, mutta ei niitä päiväkoti olisi pilannut nuorempanakaan. Mielestäni se, että onko kotihoidossa vai päiväkotihoidossa ei ole ratkaisevaa, vaan aito läsnäolo ja välittäminen, yhteen hiileen puhaltaminen ja rakastava ja turvallinen koti.
ps. anteeksi en ehdi korjata mahdollisia kirjoitusvirheitä, haravointi kutsuu :)
En vain ymmärrä miten se liittyy tähän tutkimukseen. Jos vertailuryhmä a:n lapset ovat olleet kotona 3 vuotiaaksi ja vertailuryhmän b:n lapset menneet päiväkotiin aiemmin ja sekä a että b elävät 2000-lukua, miten tarinasi 70-luvulta liittyy asiaan?
B ryhmän lapset siis ovat A-ryhmää aggressiivisempia. Vai tarkoitatko, että a-ryhmä elää 70-luvussa ja b-ryhmä elää 2000-luvussa?
en siis kotona yhtäjaksoisesti. Ei mua jännitä, mulla ihanat työkaverit aj toisaalta työnkin tekeminen helpompaa nyt kun on jotenkin vanhempien kanssa samalla aaltopituudella kuin silloin lapsettomana nuorena tyttönä. Silloin jännitin vanhempia, tuntui koomiselta jaella neuvoja kun ei itsellä edes lapsia.