Mitä sanoa vittumaiselle ja todella ilkeälle työkaverille?
Miten kysyä että mikä sitä vaivaa, niin että se tajuaa oman ilkeytensä paljastuneen?
En ole ikänään tavannut noin läpeensä ilkeää ihmistä...
Kommentit (56)
Terkkuja Maaritille! Onneksi ei tarvi enää olla edes samassa läänissä sen kanssa!
"Hiljaa mäessä!"
Kerro huomenna miten reagoi.
Jos on tarpeeksi vttumainen, niin ei siihen mikään puhe auta. Ainoa muutos minkä voit saada aikaan on se, että ala vittuilemaan samalla mitalla takaisin, niin hän pääsee uhriutumaan, kuten tällaiset tyypit useimmiten tällaisissa tilanteissa tekevät.
Huvittavaa nuo kaksi mainittua nimeä, samat minunkin työpaikalla.
Niin itse sanoin yhdelle piilovittuilijalle kerran että sorry mutta onkohan sun dödö pettäny ihan neutraalisti. Meni todella vaikeaksi. Se oli tosin mies, en tiedä miten naisena osaisin sanoa ilkeälle naiselle Ehkä saman.
Sanomalla, että minulle tulee paha olo kun sinä......
Ei kannata sanoa mitään, ei se ymmärrä. Tai jos ymmärtää, ryhtyy entistä vittumaisemmaksi.
Toi on työpaikka kiusaamista. Mä kerron pomolle sä nettiin laitat ja mun nyt kotona pitää itkee koko yö ja mä en saa enää nukuttua sun takia ja en mä varmaa töihinkää voi enää tulla ku te kiusaattemua ku mä vaa vittuilen leikilläni. Mä kerron pomolle että te ette hyväksy erilaisuutta ja rakentavaa kritiikkiä. Te kaikki saatte kenkää ku MÄ oon se joka pitää koko firman pystyssä. Se olin mä joka viimekuussa oli koko vuoden ylitöissä
Ei mitään, ei yhtään mitään. Hän on ilmaa, en katso kun hänen ohi.
Miten ne edes ovat saaneet töitä?
En hyökkäisi takaisin enkä jatkaisi mitään keskustelua jota tämä työkaveri yrittää edistää vittuilemalla. Sanoisin vaan, että "käytöksesi on huonoa" ja että "keskustelen tästä sitten, kun olet valmis keskustelemaan asiallisesti". Tuossa vaiheessa se alkaisi luultavasti kysellä, että miten muka ja miten hän on muka loukannut, ja vähättelisi ja vääristelisi sanojaan. En kommentoisi noita, enkä lähtisi väittelyyn mukaan. Sanoisin vaikka useamman kerran että "sori, mutta en lähde tällaiseen" tai "no, olemme sitten sun käytöksestä eri mieltä", "kyllä, minä olen sitä mieltä" ja "no, jätetään tämä tähän". Eli pysyisin itse täysin neutraalina ja torppaisin kaikki ärsytysyritykset, pysyisin kannassani selittelemättä. Koska jos itse pysyy loputtomiin tyynenä ja toinen ärsyyntyy ja vouhkaa, niin tilanne todistaa itse itsensä. Usein myöskään nuo tyypit eivät tajua omaa käytöstään vaan syy on aina muissa. Joten koska tuo henkilö ei tule tätä tajuamaan niin tyynenä omassa kannassaan pysyminen ja siinä onnistuminen on itselle paras palkinto.
Olen yrittänyt pitää hänet huomiotta, enkä reagoida hänen vittuiluihinsa ja mollaamisiinsa, mutta siitähän seuraa se, että kun hän vetää juttuunsa muita mukaan, ja näinollen minua pidetään idioottina hölmönä, osaamattomana kun en puolustaudu kertomalla asioiden todellista kantaa.... se vähän kyllä nyppii. En ole viitsinyt lähteä mukaan tuohon menoon.
Mutta jtn pitäisi keksiä, jotta saan sen pois kimpustani.
Ap
Susanna, toivottavasti karma kostaa.
Minä olen niin pimeä henki että saan voimaa vittumaisista ihmisistä. Tunnen oikein kuinka heidän vittumaisuus kumpuaa minun synkästä maasta ja imee lisää energiaa minusta ja saan sen takaisin moninkertaisena.
En siis lainkaan loukkaannu vaan esitän viatonta ja vähän yksinkertaista henkilöä. Hii!
:)
Tälläkin hetkellä katselen pimeästä huoneesta pimeälle parkkipaikalle ja katseeni kiiltää asvaltille. Hii!
Vierailija kirjoitti:
En hyökkäisi takaisin enkä jatkaisi mitään keskustelua jota tämä työkaveri yrittää edistää vittuilemalla. Sanoisin vaan, että "käytöksesi on huonoa" ja että "keskustelen tästä sitten, kun olet valmis keskustelemaan asiallisesti". Tuossa vaiheessa se alkaisi luultavasti kysellä, että miten muka ja miten hän on muka loukannut, ja vähättelisi ja vääristelisi sanojaan. En kommentoisi noita, enkä lähtisi väittelyyn mukaan. Sanoisin vaikka useamman kerran että "sori, mutta en lähde tällaiseen" tai "no, olemme sitten sun käytöksestä eri mieltä", "kyllä, minä olen sitä mieltä" ja "no, jätetään tämä tähän". Eli pysyisin itse täysin neutraalina ja torppaisin kaikki ärsytysyritykset, pysyisin kannassani selittelemättä. Koska jos itse pysyy loputtomiin tyynenä ja toinen ärsyyntyy ja vouhkaa, niin tilanne todistaa itse itsensä. Usein myöskään nuo tyypit eivät tajua omaa käytöstään vaan syy on aina muissa. Joten koska tuo henkilö ei tule tätä tajuamaan niin tyynenä omassa kannassaan pysyminen ja siinä onnistuminen on itselle paras palkinto.
Paitsi, jos et osoita ärsyyntyneesi tai vihastuneesi voi seuraava tahallinen tulkinta olla, että olet ylimielinen ja yhteistyökyvytön kun et suostu enää keskustelemaan tai oikeastaan riitelemään enempää. Joskus on parasta viedä asiat puolueettoman tahon ratkaistavaksi, jos vain tällainen vaihtoehto löytyy. Ei niitä voi aina ratkaista sellaisen kanssa, joka on täysin eri mieltä ja odottaa vain että hyväksyt hänen kannan ja näkemyksen .
Hei Sirpa