Viestiä enkeleiltä, henkioppailta, entisistä elämistä..

Tunnettakoon minut vaikka nimellä eksynyt. Minulla on kuusi ja kolme vuotiaat pojat, joilla ongelmia moneen lähtöön. Vajaan vuoden vanha aina hymyilevä tyttö.



Syksyllä täytän 27 vuotta. Syksyllä olen ollut 2 vuotta naimisissa. Joskus menee hyvin, joskus huonosti, yleensä tasapaksusti, tuntumatta millekkään.



Sairastuin joku aika sitten vaikeaan masennukseen, enkä näe tietä ulos

tällä hetkellä vaan olen aivan hukassa.



Pojat huolestuttaa kovasti, kuin myös rakas isoäitini.



Minulla on vaaleat hiukset ja vihreät silmät.



Elämä tuntuu valuvan käsistäni hukkaan.



Kiitollisuudella ei olisi rajoja jos pystyisit muutamalla sanalla edes vastaamaan.

Olen 36-vuotias skorpioni nainen. Hiukset keskiruskeat,ja silmät vihreät. Olen rakastunut vääränlaisiin miehiin,joten en ole paljoa seurustellut ja nyt olen jo tottunut tähän itsekseen oloon, niin etten oikeastaan kaipaakaan enää ketään rinnalleni. Lapsia toivoisin saavani,mutta miltä sinusta näyttää, saanko omia lapsia? Mitä minun tulee oppia tässä elämässä? Kerro minulle millaisia kuvia sinulle näytetään?



Suojaathan itseäsi,niin ettet ota itseesi ihmisten huolia ja murheita.

Voimia sinulle!



Kiitos,jos ehdit vastata minulle. Ymmärrän että ketju on pitkä, joten ei hätää vaikka et vastaisikaan.

Toivottavasti vastaisit tähän samalla kun/jos ehdit vastata alkuperäiseen kirjoitukseeni.



Eli: Tuleva syksy mietityttää. Kannattaisiko minun jäädä suosiolla kotiin vaikka taloudellisesti tulisi tiukkaa. Olisiko se paras ratkaisu minulle, lapsille (etenkin pienemmälle?) ja miehellekin/parisuhteelle? Vai meneekö kaikki ok jos en jää kotiin vaan suuntaan kohti " uudenlaista elämää" ?



Kiitos taas...



-Kristiina-

Odotan kovasti ja innolla.

Keventää mieltä lukea viestejäsi ja se antaa minulle vähän energiaa, rauhoittaa vähän, saan hengähtää. Niin mielelläni antaisin jotain takaisin mutta ikävä kyllä en tällä hetkellä pysty, en ole pystynyt pitkään aikaan.

Ennen minulla oli kaunis värikäs aura mutta nyt olen kokonaan tummanruskeassa sumussa enkä löydä pois.



Kaikkea hyvää sinulle.

t. 62

Olen 43-vuotias pienen tytön äiti. Mieheni kuoli n. 2 v. sitten ennen tyttäremme syntymää. Hiljattain olen tavannut uuden miehen, josta kovasti pidän. Kuollut mieheni on vaan mielessäni niin paljon. Onko hänellä nyt hyvä olla? Pystyykö hän seuraamaan ihanan pienen tyttäremme kasvua ja kehitystä? Mitä mieltä hän on uudesta miehestäni tyttäremme uutena isänä?



Minulla on vaaleahkot pitkät hiukset ja siniset silmät. Tyttäreni on vielä vähä-hiuksinen vaalea hänkin, myös siniset silmät. Iloinen pieni veitikka, jota rakastan niin että sydän meinaa pakahtua.



Kiitos jos jaksat joku päivä vastata tähän!

Laitoin ketjun suosikkeihin, joten odotan kyllä vastausta. :)





Olen parikymppinen nainen, masentunut ja ärsyttävän saamaton. Siniharmaat silmät, ruskeat hiukset. Elämäntilanne on jännittävän ahdistava, uusia juttuja paljon edessä. Haluaisin tietää, onko kellään tuonpuoleisessa mitään viestiä/sanottavaa minulle? Jäikö kuolleilta sukulaisilta/ystäviltä/tuttavilta mitään sanottavaa? Myös entinen elämä kiinnostaisi. Missä asuin, milloin? Voiko entinen elämäni vaikuttaa nykyisyyteeni? Kiitos. :)

Vierailija:

Voisin koettaa, pystynkö kanavoimaan/näkemään sinulle näitä asioita. Kerro vähän itsestäsi, silmienväriä, hiusten väriä, elämäntilannetta jne ja kerro mitä haluaisit tietää.

Oletko ajatellut, KENEN nimessä teet tätä? Vähän jotakin selailin vastauksiasi ja puhuit siellä mm. edellisestä elämästä, viestinvälityksestä enkeleiltä ja jopa arkkienkeli Miikaelista. Oletko ajatellut, että tässä maailmankaikkeudessa on olemassa hyvä ja paha. Hyvä on Jumala ja paha on saatana. Jos et siis tee tätä Jumalan ja Jeesuksen nimessä, teet sitä väistämättä saatanan nimessä ja saatanalle. Älä jatka tätä, please.

Olemme ennenkin täällä keskustelleet, tai no. Sinä olet kertonut oman näkemyksesi minusta ja minä olen kertonut omani, samoin olen kysellyt sinulta asiaan liittyen juttuja mutta et koskaan vastaa minulle.

Oikeastaan se on harmi, sillä minusta olisi ihan oikeasti mukavaa _keskustella_ sinun kanssasi, vaihtaa mielipiteitä ja pohtia omia näkökulmiani sinunkin kokemustesi valossa. Tämä on vain kovin yksipuolista näin.



Olen kertonut monesti, että uskon Jumalaan ja Jeesukseen. Uskon myös enkeleihin ja pyyteettömän rakkauden voimaan. Tiedän että on olemassa alempi henkimaailma, jossa on demonit, mutta tiedän senkin että se puoli tästä kaikesta ei ehdoin tahdoin kenenkään kimppuun hyökkää. En ole avannut portteja sille energialle, eikä minussa ole mitään mistä ne energiansa saisivat. Vaikka niin, tämähän on tietenkin vain minun oma tulkintani asiasta. Mutta minulle tosi ja oikea :)



Muistatko kun johonkin ketjuun krijoitin sinulle pelosta? Siitä miten pelko on rakkauden vastakohta, ja siitä mitä kaikkea pelko saa ihmiset tekemään? Sinussakin on nyt pelkoa, sinä pelkäät minua vaikka sinulla ei ole mitään syytä sille. Olet sinäkin ystävä kallis enkeleihin yhteydessä, me kaikki olemme. Mutta osa meistä vain aistii sen selkeämmin kuin toiset. Ei tässä ole mitään yliluonnollista, eihän?



Minun käsitykseni mukaan me kaikki olemme lähtöisin Jumalasta, ja niin ollen kaikki ihan yhtä arvokkaita Hänelle. Sinä ja minä ja se alkuasukaskin joka ei lähestystyöstä ole ikinä kuullutkaan. Silti jokainen ihminen maailmassa on Jumalalle yhtä rakas. Eikä se rakkaus vähene tai muutu sen mukaan, mihin uskontokuntaan kuulumme vai kuulummeko mihinkään. Älä siis pelkää, ystävä kallis vaan jos sinua jokin asia ihmetyttää (minussa) tai jokin on sinusta ihan väärin, niin ole hyvä ja kerro siitä. Kysy, keskustele, avaa sydämesi ja kuuntele ja tutki maailmaa avoimin mielin. Ei pelon värittämien lasien läpi.



Iloa ja valoa siulle edelleen toivottelen,



ap

Yrität saada keskustelusta riidan ja ihmiset kääntymään toisiaan vastaan. Mistä sellainen on lähtöisin?



Sinä toitota totuutta joka sinulle on totuus, mutta ei vältämättä muille.

Kunnioita sitä. Toki ymmärrän, että se on sinulle vaikeaa, koska luulet olevasi oikeassa ja muut väärässä. Tiedät että et voi todistaa kantaasi oikeaksi, mutta jankkaat kuitenkin. Usko on aina yksilön oma kokemuksellinen tunne. Ei ole olemassa kahta samanlaista uskoa, vaan se värittyy yksilön omasta persoonasta.



Selvinnäkijäksi/meedioksi ei tulla, siihen synnytään. Se on lahja jota on käytettävä oikein ja vastuullisesti. Ja sen tietävät kaikki jotka ovat vallinneet ihmisten auttamisen. Ketään ei saa vahingoittaa ja vaikka tieto annetaan ei se tarkoita sitä että sitä saa käyttää.



Tämä kyky ei rajoitu mihinkään uskontokuntaa, vaan sitä ilmenee kaikissa uskonnoissa. Sitä ei voi kukaan omia omakseen ja muokata mieleisekseen. Monet tekevät tietysti niin ja sanovat, että meidän tieto tulee hyvästä ja teidän tieto pahasta. Se ei toimi niin.



Jos sinä haluat asiasta keskustella muiden kanssa ja olet kiinnostunut heidän motivaatioistaan, niin voit tehdä oman aloituksen, johon jokainen voi tuoda mielipiteensä sinun analysoitavaksi.

Poistun nyt netin äärestä ja palaan vasta viikon kuluttua, joten jätän tämän ketjun nyt tähän. Toivon että olisin pystynyt auttamaan kaikkia apua tarvitsevia, mutta tämä nyt meni näin. Ehkä taas joskus tulen tänne jatkamaan kanssanne.



Jos joku ei vielä ole palautetta laittanut, niin mukavaa olisi niitä lueskella kunhan palaan.



Kiitos teille kaikille että annoitte minun harjoitella kanavointia kanssanne. Toivon että vastauksistani on ollut teille iloa ja apua, ja että olette tunteneet myös sen suunnattoman rakkauden tunteen minkä itse koin kun viestejä teille välitin.



Voikaa hyvin rakkaat ja olkaa enkeleitten suojeluksessa <3



Seide

ja mitä maksaa?

riidan haastamisen ajatus tulee Sinun omasta mielestäsi. Jos esittää eriäviä ajatuksia, millä perusteella se on riidan haastamista? Reaktiosi ei ole yllätys, sillä ei tässä ole kyse pelkästään ihmisten mielipiteistä.



Jokainen valitsee oman tiensä vapaasti. Totuuksia on kuitenkin vain yksi tässä maailmankaikkeudessa. Ei voida ajatella, että yhdelle yksi on totuus ja toiselle toinen. Ja joka ei halua totuutta etsiä ja vastaanottaa, hän valitettavasti elää valheessa näiden henkimaailman asioidenkin suhteen. Mutta varoitukset kaikuvat suurimmalta osin kuuroille korville.



AB

ei ole mitään tarvetta avata omaa keskustelua.



AB

Olisiko sinulle minulle kerrottavaa entisistä elämistä tai edesmenneiltä ihmisiltä, kenties enkeleiltä?

Olen 24vuotias kolmen lapsen äiti ja tällähetkellä onnellisesti raskaana.

Neitsyt olen horoskoopiltani ja hiukseni ovat tummaksi värjätyt.



Tunnen olevani ajoittain hukassa omassa elämässäni, en oikein itse tiedä paikkaani. En osaa valita suuntaani ja tunnen olevani ajoittain kovin pelokas ja pidättyväinen. Toisaalta taas HALUAN olla onnellinen tästä hetkestä ja tästä onnesta, joka minun elämääni on suotu, mutta usein en osaa nauttia onnestani.



Minusta tuntuu, että luen ihmisistä asioita, mutta toisaalta en luota itseeni niin paljon, että voisin varmaksi sanoa nuo tuntemukset. Onko tämä vain omaa kuvitelmaani, vai pitääkö se paikkansa? Olenko vain vainoharhainen?



Esikoisen kanssa elämä on välillä kovin haastavaa. Haluan auttaa häntä vaikeuksissa, mutta en osaa, taidan vain lisätä niitä. Silti syvästi häntä rakastan. Haluaisin tosissani saada suhteemme toimimaan.





Lämmöllä ajattelen sinua ap. Olet varmasti monelle tuonut apua ja lohtua. Minullekin ajatus, että enkelit ovat lasteni ympärille tuo lohtua.



Kiitän, vaikka en vastausta saisikaan.



Siiri

Hei,



minäkin haluaisin tietää jotain..

olen ollut 3v yksinhuoltajana, poika nyt 4.5v.



kaikki on muuten hyvin, mutta tuntuu aina että " jotakin puuttuu" . välillä on vain niin surullinen olo.

olen äärimmäisen kiitollinen lapsestani, hän on aarteeni, mutta pelkään olevani rakkauden kerjäläinen, joka janoaa toista aikuista ihmistä lähelleen tullakseen onnelliseksi.

välillä pelkään, ettei ole mitään, mitä odottaa, että tätäkö elämäni vain on.



en osaa kysyä oikein mitään, mutta toivon niin, niin kovasti että kertoisit jotakin, mistä kaikki tulee tai minne tämä kaikki oikein menee...



olen työelämässä ollut vuoden, pari, ruskeat silmät, tummat hiukset.



kiitos sinulle muidenkin puolesta näistä vastauksista, tuot varmasti lohtua monelle!

Hei,



minäkin haluaisin tietää jotain..

olen ollut 3v yksinhuoltajana, poika nyt 4.5v.



kaikki on muuten hyvin, mutta tuntuu aina että " jotakin puuttuu" . välillä on vain niin surullinen olo.

olen äärimmäisen kiitollinen lapsestani, hän on aarteeni, mutta pelkään olevani rakkauden kerjäläinen, joka janoaa toista aikuista ihmistä lähelleen tullakseen onnelliseksi.

välillä pelkään, ettei ole mitään, mitä odottaa, että tätäkö elämäni vain on.



en osaa kysyä oikein mitään, mutta toivon niin, niin kovasti että kertoisit jotakin, mistä kaikki tulee tai minne tämä kaikki oikein menee...



olen työelämässä ollut vuoden, pari, ruskeat silmät, tummat hiukset.



kiitos sinulle muidenkin puolesta näistä vastauksista, tuot varmasti lohtua monelle!

Vierailija:

Voisin koettaa, pystynkö kanavoimaan/näkemään sinulle näitä asioita. Kerro vähän itsestäsi, silmienväriä, hiusten väriä, elämäntilannetta jne ja kerro mitä haluaisit tietää.

En vastaa ennustuspyyntöihin.

Niin, ihan muutamalle vain riippuen siitä miten sujuu. Ja olisi mukavaa kuulla, tunnistatko itseäsi tai kuulostaako viesti omalta.

olen 24-vuotias yhden lapsen äiti, silmien väri on harmaanvihreät (kaikki luulee ruskeiksi) tummat hiukset, olen naimisissa ja suht onnellinen. Minulla on kuitenkin ollut rankka lapsuus, ja siksi koko ajan olen varuillani. Koitan aina ennakoida huonoja tapahtumia, etten joutuisi enää kärsimään. Pelkään kokojan menettäväni nykyisen onnen,,,

Sait viestilläsi minut kyyneliin, juuri tuollaisesta olen aina haaveillut. Kiitos kun avasit silmäni katsomaan!



Tunnemyrsky on nyt niin suuri, etten voi enempää nyt.





Halauksin Kolmen pojan äiti

t. Siiri