Viestiä enkeleiltä, henkioppailta, entisistä elämistä..

Ja kiitos onnentoivotuksista tenttiin, se taisi mennä ihan suhtkoht hyvin ;)



Pidän nyt taukoa määrittelemättömän ajan. Katson josko jaksan vielä tunnin sisällä vastailla, ehkä, ehkä en.



Lahjaelämistä pakko mainita sen verran, että uskon siihen että meillä on välillä sellaisia elämiä, jolloin kaikki sujuu kitkatta ja helposti. Olen itse ajatellut niitten olevan " levähdyspaikkoja" , jotta jaksaa sitten taas seuraavassa elämässä pakertaa vaikeitten asioitten kanssa.. mutta kuka tietää, ehkä olen väärässä :) Luulen että joakinen löytää sen oman totuutensa, ja se on aina se kaikkein oikein vastaus. Asiat ovat hyvinkin usein juuri niin kuin miltä itsestä tuntuu jos vain on rehellinen itselleen ja kuuntelee sydäntään, vai mitä ;)



Rakkautta ja valoa teille, ihanat :)



ap

Minulla on punertavat (oikeasti keskiruskeat) puolipitkät hiukset. Silmäni ovat sinivihreät. Hieman ylipainoa. Mieheni on pitkä, hoikka, sänkipää. Lapseni tumma ruskeasilmä ja vaalea sinisilmä.

Minkä viestin saan?

Kiinnostaisi kovasti aiemmat elämät ja enkelien viestit jos niitä on. t. pyytää sydämestään

olen minä paikalla, mutta taukoilen ja juon kahvia, en nyt katsele kellekkään. Muutenkin pyrin etenemään järjestyksessä, joten sinua ennen valitettavasti on vielä aika monta kymmentä kysyjää enkä välttämättä koskaan tule vastaamaan kaikille (omassa elämässä alkamassa vähän kiivaampi kausi, tuskin ehdin koneelle hetkeen viikonaihteen saapuessa)



Lämmöllä, ap

vaikket tänne asti pääsisikään. On ollut ihanaa lukea näitä juttuja!



Olen ruskeatukkainen, siniharmaasilmäinen, kotiäiti. Henkimaailman asiat ovat aina olleet lähellä sydäntä.



Tulevaisuus huolettaa, kun on niin monta isoa asiaa päätettävänä. Tuntuu, että vaikka pitäisi olla tyytyväinen, ahdistaa. Näetkö tilanteen/tilanteiden muuttuvan?



Entä menneisyys, mistä niin kova hylkäämisen pelko, joka tuntuu tulevan jostain kauempaa kuin tästä elämästäni?



Tielleni on osunut paljon vahvoja ihmisiä ja ikävää kohtelua ilman syytä; mitä sen on tarkoitus minulle opettaa?



Kiitos jo etukäteen, jos joskus tänne asti pääset :-)!

Hei 239,

kysyn Sinulta ja kaikilta muilta, jotka odottavat viestiä. MIKSI käännyt selvännäkijän puoleen kysymään neuvoja? En ymmärrä, kuinka niin moni on halukas arvelematta hyväksymään ja ottamaan vastaan selvännäkijän neuvoja. Tuo pelokas olo kertomastasi tapahtumasta on varoitus Sinulle, että PAKENISIT kaikkea sitä henkimaailmaa, josta viestejä välitetään henkioppailta yms. On olemassa hyvä henkimaailma ja paha henkimaailma ja tuo paha niin mielellään verhoutuu valkeuden kaapuun, että olisi houkutteleva.



Hyvä ystävä, älä lähesty tätä henkimaailmaa, sillä se ei ole Jumalasta. Mistä tiedät ja tunnistat hyvän henkimaailman? Siitä, että hyvää henkimaailmaa lähestytään rukouksen kautta. Tämä ei saata Sinua miellyttää, mutta Jumala kuulee AINA sellaiset rukoukset, jotka on rukoiltu hengessä ja totuudessa. Pakene siis henkesi edestä Jumalan luokse ja turviin Jeesuksen kautta.



AB

tätä Suomen kansaa ja täällä sankoin joukoin olevia äitejä, jotka odottavat vastausta meediolta. Ja sinua ap itken, itken kohtaloasi, että olet tällaiselle avannut sielusi portit.

Voimia sinulle



-ei ap-

" Kuinka usein olenkaan tahtonut koota teidät, niinkuin kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä suojaan, mutta te ette ole tahtoneet"



-Jeesus-

TÄSSÄ KIRJOITTAMANI TEXTI:



Näin tämän varmaan liian myöhään...

Niin kovin tarvitsisin apua. En pääse irti isästäni, vielä vuosien jäkeen haudan takaa hän tulee uniini. Miksi hän ei lepä rauhassa??

Olen 26-vuotias, naimisissa kaksi ihanaa poikalasta ja minua 5 vuotta vanhempi mies. Hiukseni ovat tummaksivärjätyt, silmäni siniharmaavihreät.

Kiitos jos vastaat, koen suurta ahdistusta.

Myös mietin usein miksi en saa hillittyä raivoani, ja miten saisin?





T: 189

Kysyt, mikä minut saa kysymään vastauksia elämääni selvänäkijältä ja uskomaan hänen kertomaansa. Ensiksikin, minulla todella kiinnostaa tietää, mitä ap minulle vastaa, jos/kun hänellä on siihen aikaa ja energiaa. Tunnen muita saman kyvyn omaavia henkilöitä, ja tiedän kokemuksesta, että tätä kykyä aidosti käyttävät haluavat ensisijaisesti auttaa muita ihmisiä, eivät pelotella, rahastaa tms.



Kuka on sanonut, että uskoisin hänen vastauksiinsa? Mielelläni kuulisin ensin, mitä hän minulle kertoo. Vain minä voin sitten päätellä, mitä vastaus tarkoittaa.



Siitä enkelin näkemisestä. Erikoiseksi tilanteen teki se, että anoppini oli harras uskovainen, joka ei koskaan pelännyt kuolemaa, koska tiesi silloin pääsevänsä Jumalan luokse. Meille muille hänen yllättävä poismenonsa oli suuri järkytys. Minua jäi vaivaamaan, mitä hän halusi meille sanoa. Omaa uskoani en halua tässä yhteydessä kommentoida.

Tulin juuri töistä, ja selailin tätä palstaa ja muutamia viestiketjuja. Olen todella väsynyt tällä hetkellä, stressiä ja kiirettä riittää joka suunnalla. Ehkä siitä johtuu se, että jotenkin koin muutamat viestit täällä aika epämiellyttäviksi. En nyt jaksaisi millään oikoa sanomisiani ja tekojani, ja sellainen tunne minulle kuitenkin tulee. Suokaa anteeksi.



Ensinnäkin, minusta on hienoa, että tällä palstalla on muitakin henkisiä ihmisiä kuin minä. Sellaisia jotka tahtovat auttaa vilpittömästi. Mieleeni on jäänyt eräs pitkä ketju, jossa kolleegani vastaili teille ja taisi joillekin välittää parantavaa energiaa. Hänen kanssaan juttelinkin jossain ketjussa. Mutta, jotenkin välillä minulle tulee sellainen olo, kuin joku tahtoisi ottaa jostain syystä itselleen kaiken sen työn ja kiitoksen, mitä me muutamat olemme täällä teidän parissa saaneet aikaan. Ehkä erehdyn, ehkä täällä on joku muukin joka on tehnyt tätä kaikkea kuin minä, ehkä vain en ole huomannut niitä kaikkia ketjuja. Mutta jotenkin minulle tuli tänään sellainen olo että joku tahtoo esittäytyä minuna. Se on aika surullista. Jos nyt sitten tässä kohtaa, nikilläni kerron mitkä ovat minun ketjujani ja mitkä eivät.



Silloin kun aloitin täällä teidän kanssanne, joskus kauan sitten, olin näkijä- nikillä. Sen jälkeen olen katsonut tulevaan sekä ilman kortteja, että korttien kanssa. Huuhaa-ketjut olivat minun aloittamiani. Ja nyt sitten tämä. Ennustamista en ole vähään aikaan tosin tehnyt, huuhaaketjut taisivat olla viimeisimpiä ennen tätä.



Kiitos muista loistokkaista ketjuista heille, joille ne kuuluvat. Nämä olivat minun uurastuksiani.



Sitten, toiseksi.

Normaalisti minua ei juurikaan häiritse nämä vääntämiset siitä, olenko hyvän vai pahan puolella. Täälläkin palstalla olen monta monituista kertaa koittanut keskustella näitten kanssa joiden mielestä lahjani on paholaisesta lähtöisin. Aika yksipuolista se on ollut, eikä siitä ole tainnut kumpikaan osapuoli viisastua. Mutta tänään, kun luin tätä ketjua, minulle tuli jotenkin hirveän väsynyt ja surullinen olo. Uskon vilpittömästi toimivani valosta ja rakkaudesta käsin, ja tämä vastaanotto silti joitenkin osalta.. Ei saisi ottaa itseensä, tiedänhän itse kuitenkin miten asiat ovat. Mutta ihminen minäkin olen. Kyllä se aika pahalta tuntuu kun todella tahtoo koko sydämestään toisia auttaa ja kokee tekevänsä sen suuressa rakkaudessa, ja sitten kuitenkin saa kuulla olevansa ties mikä sarvipään lähin kumppani.



Oikeastaan tekisi mieli deletoida tämä viesti, mutta menköön nyt. Laitetaan Seiden väsymyksen piikkiin, jooko?



.. Kiitos teille kaikille kuitenkin. Annoitte minulle taas paljon pohdittavaa, ihan joka suhteessa. Olkoon enkelit kanssamme.



Seide

239 kirjottaa: Tunnen muita saman kyvyn omaavia henkilöitä, ja tiedän kokemuksesta, että tätä kykyä aidosti käyttävät haluavat ensisijaisesti auttaa muita ihmisiä, eivät pelotella, rahastaa tms.



AB vastaa: Ensiksikin kiitos Sinulle, kun vastasit. En epäile ollenkaan, etteivät selvännäkijät/tämän ketjun ap aidosti haluaisi auttaa ihmisiä. Olen laillasi myös selkeästi ymmärtänyt, että ap ei todellakaan halua pelotella täällä ketään. Hän on siis kaikin tavoin vilpitön toiminnassaan.



239: Kuka on sanonut, että uskoisin hänen vastauksiinsa? Mielelläni kuulisin ensin, mitä hän minulle kertoo. Vain minä voin sitten päätellä, mitä vastaus tarkoittaa.



AB: Kuulostaa tosi hyvältä, ettet suinpäin mene uskomaan, mitä sinulle sanottaisiin.



239: Siitä enkelin näkemisestä. Erikoiseksi tilanteen teki se, että anoppini oli harras uskovainen, joka ei koskaan pelännyt kuolemaa, koska tiesi silloin pääsevänsä Jumalan luokse. Meille muille hänen yllättävä poismenonsa oli suuri järkytys. Minua jäi vaivaamaan, mitä hän halusi meille sanoa. Omaa uskoani en halua tässä yhteydessä kommentoida.



AB: Ja tuo viimeinen kappaleesi olikin kaiken kruunaus tekstissäsi. Ihanaa kuulla, että hän oli harras uskovainen. Toivottavasti kerkesit elää hänen lähellään kyllin kauan, että pääsit myös kokemaan/toteamaan hänen rauhansa ja tyyneytensä. Ja toivottavasti hänessä oli paljon sellaista, joka Sinutkin sai kaipaamaan sitä samaa kuin hänellä.



Kirjoituksistani täällä saattaa saada kuvan, että haluan olla hyökkäävä ja tuomitseva ja että haluan ainoastaan tuoda esiin, että kaikki muut ovat väärässä, vain minä yksin oikeassa. Sellaista en kuitenkaan ole tarkoittanut, vaan nämä tekstini täällä ovat tarkoitettu olemaan varoituksen sanoina kaikesta yhteydenotoista henkimaailmaan, sellaisista yhteydenotoista, jotka ovat muuta kuin rukousta.

en ole lukenut noita myöhäisempiä spekulointeja asiasta. En ole vähään aikaan ehtinyt palstalle. Enkä oikeastaan edes halua lukea mitä kaikkea näistä asioista on pohdittu.



Näkemyksiä on niin monia ja itsekin varmaan tiedät että kaikki ihmiset eivät näe asioita kuten sinä ja moni meistä.



Ole rauhassa ja toivotan sinulle valoa. Sinä tiedät mitä teet ja se riittää.



Autoit minua valtavasti, kiitokset siitä!!



Rakkautta toivon polullesi.



T 56

TÄSSÄ KIRJOITTAMANI TEXTI:



Näin tämän varmaan liian myöhään...

Niin kovin tarvitsisin apua. En pääse irti isästäni, vielä vuosien jäkeen haudan takaa hän tulee uniini. Miksi hän ei lepä rauhassa??

Olen 26-vuotias, naimisissa kaksi ihanaa poikalasta ja minua 5 vuotta vanhempi mies. Hiukseni ovat tummaksivärjätyt, silmäni siniharmaavihreät.

Kiitos jos vastaat, koen suurta ahdistusta.

Myös mietin usein miksi en saa hillittyä raivoani, ja miten saisin?





T: 189

Tiedän että menet järjestyksessä, ja on typerä pyytää tämmöistä,mutta tuli mieleen että ulkomailla asuva siskoni (36v, vaaleat hiukset) on masennuksen syövereissä, kokee elämästään pelkkää negatiivista. Uskoo huonon onnen (karman lain) vaanivan itseään, ja kuvittelee Jumalan halunneen hänet epäonnistujaksi, loputtoman yksinäiseksi ja ei- rakastamisen arvoiseksi (omien sanojensa mukaan " tuomittu" em. juttuihin)

Niin ajattelin, saisitko yhteyttä hänen enkeleihinsä/ äitiimme mikäli hän haluaisi lähettää jotain viestiä. Luulen siskoni kaipaavan sellaista, ja uskoisin siitä olevan suurta apua.

Jos näet tämän viestin, (ja jaksat katsoa yli sataan) niin minut voi vaikka jättää välistä ja vaihtaa tähän siskooni. Hän hyötyisi varmasti enemmän.

T. 102 E

Tuli niin hyvä olla! KIITOS!

T: 71

Koko ikäni olen väistellyt niitä pahoja tekoja vastaan mitä jo lapsuudessa näin. Tuntuu, että olen silti vahva ja että minulla on jotain ihmeellistä voimaa, miksi jaksan. Minä joudun aina vaikeimman tien eteen, nyt opiskelen rahattomana lapsen ainoana huoltajana. En silti ole vapaa, sillä tuntuu, että olen aina jotenkin jollekkin velkaa ja jotenkin huonompi kuin muut.



Mistä löytyy se kaikki voima mikä auttaa jaksamaan, välillä ne sairaat ja ylivoimaiset jaksot elämässä?

Olenko ollut täällä joskus ennen ja mikä oli silloin kohtaloni?



Kaunis kiitos sinulle, jos näet minulle:)



T. rusina

Silmät: Harmaat (sin/harm/vihr)

Hiukset: Vaalean ruskeat

Perhe: Kaksi poikaa ja mies

Elämäntilanne: Kotona äitiyslomalla, opiskelemaan syksyllä. Mies töissä puolustusvoimilla

Synt. aika: Syksy 1980



Miksi olen vihainen, raivostun herkästi, miten siitä päästä eroon? Miksi Jumala ei auta/vastaa kun pyydän apua vihaani? En voi olla hyvä äiti tässä vihassani. Olenko vain kärsimätön vai huono ihminen?

Ikä: 37

Silmät: Harmaat (sin/harm?)

Hiukset: Entiset vaaleat, nykyisin tummuneet " ei minkään" värisiksi

Perhe: Tyttö, poika ja aviomies

Olen omasta tahdostani työttömänä kotona, tahdon olla lasten kanssa ja hoitaa heitä itse. Toisaalta tahtoisin jotain, mutta en tiedä mitä...



Koko ajan on jotenkin paha olla... Tuntuu että olen koko ikäni tehnyt vain vääriä päätöksiä elämäni suhteen. Haluan sitä ja tätä, mutta kun saan sen, en haluakaan sitä enää. Menetin vauvan viime kesänä, se sattuu koko ajan. Onko meillä suojelusenkeliä? Onko näkyvissä yhtään onnea tai rakkautta? Johtuuko tuskani jostain edellisen elämän jutusta?



Olisi ihanaa jos jaksaisit vastata =)



Hopsunäiti