Miten selittää lapselle, ettei yksi tarhakaveri oli tahallaan ilkeä (kyse on erityislapsesta)?

Vierailija - 30.9.2008 21:25 (ID 775634) 4/10



Oletkohan 3 vähän naiivi?



Toisinaan olen varmaan joo, toisaalta minulla on kokemusta noista erityisistä lapsistakin aika tavalla. Jos tietää että toinen ei pahaa tarkoita rajulla halauksellaan, niin hyvä se on hänelle sanoa eikä esim. juosta open syliin ja väittää. että tuo kiusaa. Näin erityislapsi muistanee (jossain vaiheessa), että nyt tuli vähän liian kovaa halattua, eikä heti koe että hänet on ymmärretty väärin ja että häntä syytetään jostain mitä ei ole tehnyt a että hän on huono.







T.:3

Oma lapsemme oli monta vuotta tarhassa erityslasten ryhmässä tukilapsena,oltiin erittäin tyytyväisiä vaikka näitä "oppimistilanteita" tietysti tuli aikalailla. Ryhmä oli pieni,henkilökuntamitoitus oli sopiva,erittäin ihania ja motivoituneita hoitakia työhönsä :) vieläkin tulee ihanat muistot kun niitä aikoja muistelee.

Mun lapseen ei kenelläkään ole oikeus kajota sen tähden, että hän on erilainen. Mieti vähän mitä oikeesti kirjoitat tai lue ajatuksella!

hänestä epäilemättä kasvaa sillä tavallaempaattinen ja sosiaalinen menestyjä, joka hienosti ottaa huomion vaikka puolisons ja lapsensa tarpeet.

So not.

Miettisit itse vähän.

siihen saakka, kun kalikka kapsahtaa omalle kohdalle. Johan alkaa asennoituminen avartumaan, kun oma lapsi "paljastuu" erityislapseksi.

Martti nyt vaan ei voi mitään itselleen. Ja toivo että lapsesi oppii satuttamisen kautta sosiaalisuutta ja empaattisuutta. Mutta muista muistuttaa että vain erityislapsille se on sallittua.

Martti nyt vaan ei voi mitään itselleen. Ja toivo että lapsesi oppii satuttamisen kautta sosiaalisuutta ja empaattisuutta. Mutta muista muistuttaa että vain erityislapsille se on sallittua.

ja kauhulla luen joidenkin asennetta erityislapsia kohtaan. Ymmärrättekö, että siirrätte tuota asennetta eteenpäin lapsillenne? Eristämisen sijaan näitä eri tavoilla erityisiä pitäisi minusta tuoda enemmän muiden ihmisten pariin, integroida päiväkodeissa ja kouluissa ja kaikilla muillakin elämän alueilla siitä eteenpäin.



Oma lapseni on päiväkodin integroidussa ryhmässä esikoulussa ja ryhmässä on siis 5 erityistä ja 7 tavista. Itse en tiedä ketkä noista lapsista on niitä tukea tarvitsevia ja ketkä taviksia. Hoitajat eivät siitä tee mitään numeroa eli käyttäytyvät siis varsin asianmukaisesti. Minun lapseni on juuri kuin tuo ap:n kuvailema eli saattaa hellyyden puuskassaan vähän kovakouraisestikin halata, mutta tästä on päästy harjoittelemalla parempaan suuntaan. Lapsen kovakouraiset otteet johtuvat ymmärtämättömyyden lisäksi siitäkin, että hänen aistinsa toimivat poikkeavalla tavalla ja hänen tuntokokemuksensa ovat erilaisia kuin meillä muilla. Hän ei itse tunne kipua, kuumaa, kylmää jne. niin voimakkaasti kuin tavallista.



Minusta on todella hyvä jos ryhmän aikuiset ja vanhemmat kotonakin jaksaisivat käydä näitä asioita läpi positiivisessa mielessä. Lapsille voi hyvin selittää että joku on vaikkapa kehitysvammainen ja se tarkoittaa sitä, että hän oppii asioita erilailla ja eritahdissa kuin muut ja jotain ei ehkä ollenkaan. Silti hän on yksi ryhmän jäsen, joka voi osallistua omalla tavallaan, vaikkapa avustajan tuella kaikkeen toimintaan.



Oma lapsenikin on saanut päiväkodissa kavereita, vaikka hänellä on kehitysvammansa takia suuria vaikeuksia kommunikoinnissa. Ihailenkin lasten avarakatseisuutta ja sitä kuinka luonnollisesti erilaisetkin kaverit otetaan porukkaan. Tästä tietysti iso kiitos myös päiväkotiryhmän aikuisille, jotka ovat luoneet ryhmän mahtavan ilmapiirin.



Ja ap:lle vielä: lapsesi on vasta aloittanut ryhmässä ja varmaan tämä erilainen lapsi herättää hänessä ihmetystä ja kysymyksiä ja siksi hänen tekemisistään kerrotaan niin paljon kotona. Luulen, että hetken päästä tämä loppuu ja "martti" on yksi päiväkodin lapsista. Toki jos "martti" satuttaa muita, on siihen puututtava.

ja käyttäytyminen siksi välillä liian rajua. Ei vaitiolovelvollisuus estä henkilökuntaa tuota kertomasta, ei se ole diagnoosi!



Meidän tuttavaperheissä on erityislapsia kaksi, kuulovammainen ja kehitysvammainen lapsi. Itse pidän rikkautena sitä että lapseni tottuvat pienestäpitäen olemaan tekemisissä ja kommunikoimaan myös erilaisten lasten kanssa! Olen reilusti lapsilleni kertonut miten nämä lapset ovat erityisiä.



Mutta se, että erityislapsi muita ryhmäläisiä " teloo ",niin ne tilanteet täytyisi hoitaa niin, että muut lapset ymmärtää ja tietää ettei satuttamista " Martiltakaan " hyväksytä ja että aikuiset yrittää parhaansa mukaan estää ne tilanteet.

ei kukaan tykkään kun omaa lasta satutetaan, kyllä siitä on oikeus tuntea pahaa mieltä ja loukkaantua, niin satutetun lapsen kuin hänen vanhempiensa.

Mä sanon suoraan että en tykkää siitä, ja mulle on ihan turha tulla selittämään mistään erityislapsesta siinä tilanteessa, mulle mun lapsi on erityinen.

ei kukaan tykkään kun omaa lasta satutetaan, kyllä siitä on oikeus tuntea pahaa mieltä ja loukkaantua, niin satutetun lapsen kuin hänen vanhempiensa.

Mä sanon suoraan että en tykkää siitä, ja mulle on ihan turha tulla selittämään mistään erityislapsesta siinä tilanteessa, mulle mun lapsi on erityinen.

Ja olen erittäin surullinen ja pahoillani, kun lapseni käyttäytyy vastoin niitä perusperiaatteita, mikä on itselleni ollut kasvattajana ihan itsestäänselvän tärkeää. Olennaista on, että erityislapselle TIETENKÄÄN ei tule sallia toisten satuttamista, mutta jos näin jostain syystä päiväkodissa pääsee tapahtumaan, minun täytyy myös yrittää muistaa, että se ei ole minun vikani. Ja tämä on täytynyt ihan opetella. Mutta olen erittäin pahoillani siitä, että lapseni aiheuttaa toisille lapsille ja hänen vanhemmilleen pahaa mieltä, ja teen kaikkeni (sekä uskon ja toivon samaa myös päiväkodin henkilökunnalta) , että hänestä joskus kasvaisi kunnon kansalainen, joka osaa ottaa huomioon toisen tunteet ja asettua toisen asemaan. Valitettavasti se ei kaikilta onnistu heti, niin että asiasta sanotaan tai pistetään jäähylle. Ehkä sitten joskus.

Kyllä mun lapsellani on oikeus olla siellä hoidossa ilman että tarvii pelätä koko ajan että joku "erityislapsi" tulee ja hakkaa. Teki se sitä sitten tietäen tai tietämättään, ihan sama. Jos erityislapsi ei pysty olemaan normaalissa lapsiryhmässä ilman että tulee hankaluuksia niin silloin sen paikka ei ole siellä.

sitä se INTEGROITU ryhmä tarkoittaa. Ja me "normaalien" lapsien vanhemmat voimme yrittää opettaa lapsillemme hieman suvaitsevaisuutta ja ymmärtäväisyyttä. ja sen "Martin" äiti ja päiväkoti toivottavasti opettaa "Martille" mikä ei muista tunnu hyvältä.

Kyllä mun lapsellani on oikeus olla siellä hoidossa ilman että tarvii pelätä koko ajan että joku "erityislapsi" tulee ja hakkaa. Teki se sitä sitten tietäen tai tietämättään, ihan sama. Jos erityislapsi ei pysty olemaan normaalissa lapsiryhmässä ilman että tulee hankaluuksia niin silloin sen paikka ei ole siellä.

Tavallisissakin lapsissa ja niiden sosiaalisissa jutuissa on ihan tarpeeksi oppimista. Mun periaate on, että ketään ei saa löydä eikä kiusata, ei edes eikä varsinkaan missään erityisryhmässä eikä erityislapset.

Kyllä mun lapsellani on oikeus olla siellä hoidossa ilman että tarvii pelätä koko ajan että joku "erityislapsi" tulee ja hakkaa. Teki se sitä sitten tietäen tai tietämättään, ihan sama. Jos erityislapsi ei pysty olemaan normaalissa lapsiryhmässä ilman että tulee hankaluuksia niin silloin sen paikka ei ole siellä.

Siis un lapsellasihan on hankaluuksia, jos hän koko ajan joutuu tappeluihin. Onko se välttämättä jonkun toisen erityislapsen syy, miksei se ole sun lapsesi syy. Miksei hänen paikkansa ole jossain muualla?

Toin vain esille OMAN näkemykseni. En antaisi lastani kiusata enkä hakata päivähoidossa enkä edes laittaisi sitä mihinkään ryhmään missä on käytöshäiriöisiä tai mitä kaikkea ne nyt nykyisin ovatkaan.

Minusta toisten lasten hakkaaminen on vähän semmonen juttu että jos jonkun lapsi ei osaa olla hakkaamatta niin onko sen paikka ollenkaan muiden lasten joukossa?

Tavallisissakin lapsissa ja niiden sosiaalisissa jutuissa on ihan tarpeeksi oppimista. Mun periaate on, että ketään ei saa löydä eikä kiusata, ei edes eikä varsinkaan missään erityisryhmässä eikä erityislapset.

Jos lapsi ei pärjää integroidussa ryhmässä? Tarvitaanko normaaliuden todiistamiseen psykologin lausunto tai mielentilatutkimus?

kun vähän ylemmillä tahoilla on päätetty, että erityislapset integroidaan tavallisiin päiväkoteihin ja kouluihin. Vain vakavasti vammaiset ym. "pääsee" erityispäiväkoteihin ja kouluihin, koska niistä paikoista on niin kova pula.

Tavallisissakin lapsissa ja niiden sosiaalisissa jutuissa on ihan tarpeeksi oppimista. Mun periaate on, että ketään ei saa löydä eikä kiusata, ei edes eikä varsinkaan missään erityisryhmässä eikä erityislapset.

Kyllä mun lapsellani on oikeus olla siellä hoidossa ilman että tarvii pelätä koko ajan että joku "erityislapsi" tulee ja hakkaa. Teki se sitä sitten tietäen tai tietämättään, ihan sama. Jos erityislapsi ei pysty olemaan normaalissa lapsiryhmässä ilman että tulee hankaluuksia niin silloin sen paikka ei ole siellä.

Siis un lapsellasihan on hankaluuksia, jos hän koko ajan joutuu tappeluihin. Onko se välttämättä jonkun toisen erityislapsen syy, miksei se ole sun lapsesi syy. Miksei hänen paikkansa ole jossain muualla?

Kaverin lapsi on juuri sellainen. Otti silmätikukseen erään tytön, ja tyttöhän ei suostunut nuijittavaksi, mikä on mielestäni ihan hyvä. Itseään saa puolustaa. Kaverin poika on nykyään pienryhmässä, katsottiin että hän ei voi eikä kykene olemaan tavallisessa ryhmässä, aiheuttamatta muille häiriötä.

Loppu hyvin kaikki hyvin, jopa tämän pojan äiti on nykyään tyytyväinen, ennen ei ollut. Tuli valituksia niin paljon.

Tarvitaanko normaaliuden todiistamiseen psykologin lausunto tai mielentilatutkimus?

[/quote]

jos luulette niin elätte täysin pilvilinnoissa! hah hah t. pk. n työntekijä