Lue keskustelun säännöt.
Lapsi kysyi: " Mitä siellä taivaassa tehdään"?
15.06.2026 |
Eiks tule aika pitkäksi ikuisuudessa?
En osannut vastata. Mietitään yhdessä.
On vaikea kuvitella, ettei ääretön olemassaolo kävisi joskus vallan yksitoikkoiseksi ja varsin piankin.
Kysyi myös miksi Jumala istutti syövän isoäitiin? Siis tuo kaikkivaltias?
Kommentit (105)
Sinä et varmaan tiedä, kun et ole Jumala
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On siinä lusimista, kun ei voi edes kuolla pitkäveteisyyteen.
Lapsi osaa kyseenalaistaa ja haluaa lisää tietoa mikä on hyvä juttu.
Monet kuvittelevat taivaan paikaksi, jossa ihmiset vain laulavat pilvien päällä ikuisesti. Perinteisessä kristillisessä teologiassa taivas nähdään kuitenkin täydellisenä elämänä ja yhteytenä Jumalaan, ei yksitoikkoisena toimintana. Ajatus on, että koska Jumala on ääretön, häntä ei voi koskaan "kuluttaa loppuun". Ihminen voi jatkuvasti oppia, ymmärtää ja kokea enemmän. Siksi taivaan ei ajatella olevan staattinen tila, jossa kaikki on nähty ensimmäisen viiden minuutin aikana. Taivaassa ihminen ei ole täsmälleen samanlainen kuin nyt. Hän on vapaa synnistä, kärsimyksestä ja monista nykyisistä psykologisista rajoitteista. Tylsyys nähdään usein nykyisen ihmiselämän piirteenä, joka liittyy puutteeseen, levottomuuteen tai merkityksettömyyteen.
Varmasti tulisi aika pitkäksi, olisi järkyttävää olla ikuisesti. Mitään taivasta ei kuitenkaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet kuvittelevat taivaan paikaksi, jossa ihmiset vain laulavat pilvien päällä ikuisesti. Perinteisessä kristillisessä teologiassa taivas nähdään kuitenkin täydellisenä elämänä ja yhteytenä Jumalaan, ei yksitoikkoisena toimintana. Ajatus on, että koska Jumala on ääretön, häntä ei voi koskaan "kuluttaa loppuun". Ihminen voi jatkuvasti oppia, ymmärtää ja kokea enemmän. Siksi taivaan ei ajatella olevan staattinen tila, jossa kaikki on nähty ensimmäisen viiden minuutin aikana. Taivaassa ihminen ei ole täsmälleen samanlainen kuin nyt. Hän on vapaa synnistä, kärsimyksestä ja monista nykyisistä psykologisista rajoitteista. Tylsyys nähdään usein nykyisen ihmiselämän piirteenä, joka liittyy puutteeseen, levottomuuteen tai merkityksettömyyteen.
Täyttä huuhaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on vaikka koko universumi tutkittavaksi, ylösnousemusruumis Jeesuksen esimerkin mukaan käveli läpi seinien. Nykyisen universumin tiedossa olevat tähdet on joku 11mjr jokaiselle + ne tähdet jotka eivät ole tiedossa. Uskon että tekeminen ei lopu ihan ensimmäiseksi kesken.
Vierailija kirjoitti:
Monet kuvittelevat taivaan paikaksi, jossa ihmiset vain laulavat pilvien päällä ikuisesti. Perinteisessä kristillisessä teologiassa taivas nähdään kuitenkin täydellisenä elämänä ja yhteytenä Jumalaan, ei yksitoikkoisena toimintana. Ajatus on, että koska Jumala on ääretön, häntä ei voi koskaan "kuluttaa loppuun". Ihminen voi jatkuvasti oppia, ymmärtää ja kokea enemmän. Siksi taivaan ei ajatella olevan staattinen tila, jossa kaikki on nähty ensimmäisen viiden minuutin aikana. Taivaassa ihminen ei ole täsmälleen samanlainen kuin nyt. Hän on vapaa synnistä, kärsimyksestä ja monista nykyisistä psykologisista rajoitteista. Tylsyys nähdään usein nykyisen ihmiselämän piirteenä, joka liittyy puutteeseen, levottomuuteen tai merkityksettömyyteen.
Tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumalatodistus (idea täydellisyydestä)
Descartes esittää kuuluisan argumentin:
Minulla on idea täydellisestä olennosta (Jumala)
Olen itse epätäydellinen
Epätäydellinen ei voi olla täydellisen idean alkuperä
Johtopäätös:
Täydellinen olento (Jumala) on olemassa ja on tämän idean syy
Tätä kutsutaan joskus kausaaliseksi jumalatodistukseksi.
Epätäydellisyyslause: "Järjestelmä ei voi todistaa omaa ristiriidattomuuttaan, jos se on ristiriidaton." Edes täydellinen ja ristiriidaton matemaattinen järjestelmä ei voi todistaa kaikkea - aina jää väitteitä, joita ei voida ratkaista vain järjestelmän omilla säännöillä. Esim. Russellin paradoksi. Oletetaan joukko R, joka sisältää kaikki ne joukot, jotka eivät sisällä itseään alkionaan. Kysymys kuuluu: Sisältyykö joukko R itseensä? Jos R kuuluu itseensä, niin sen määritelmän mukaan sen ei pitäisi kuulua itseensä. Jos taas R ei kuulu itseensä, niin sen määritelmän mukaan sen pitäisi kuulua itseensä. Vaikka Russellin joukkoteoreettista paradoksia ei suoraan voi soveltaa Jumalaan, sen periaatteellinen henki eli kysymys siitä, saako jokin asia välttää sääntöä, jota sovelletaan kaikkeen muuhun voidaan kriittisesti heijastaa Jumalan selityksettömyyteen. Tässä kohtaa tullaan siihen, miten Jumala määritellään: Klassisessa teismissä Jumala on välttämätön olento (necessary being), jonka olemassaolo ei tarvitse ulkoista selitystä. Jumala ei ole kontingentti, eli hänen olemassaolonsa ei ole satunnaista tai selitystä vaativaa samalla tavalla kuin vaikka kivellä tai ihmisellä. Eli sanotaan: Jumalan syy on hänen olemuksessaan Jumala ei tarvitse ulkopuolista syytä, koska hänen olemuksensa on olla olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumala on totta ja hallitsee maailmankaikkeutta
Kaksoisrakokoe näyttää selvästi, että kvanttihiukkanen käyttäytyy eri tavalla riippuen siitä, havaitaanko se vai ei. Ilman havaitsijaa se on aalto, mutta havaittuna se romahduttaa tilansa ja muuttuu hiukkaseksi.
Tämä viittaa siihen, että tietoinen havainto ei ole vain passiivinen tapahtuma, vaan aktiivinen osa todellisuuden muodostumista. Tätä ajatusta ovat tukeneet monet suuret fyysikot ja filosofit: John von Neumann, Eugene Wigner, Werner Heisenberg, Erwin Schrödinger (paradoksinsa kautta) ja nykyään esimerkiksi Henry Stapp. Ehkä maailmankaikkeus säästää energiaa pitämällä kaiken vain mahdollisuuksina, kunnes havainto tehdään, ja koska hiukkanen näyttää tietävän, milloin se on havaittu, kaiken takana voi olla Jumala.
Lisää aiheesta:
John von Neumann: Mathematical Foundations of Quantum Mechanics: New Edition (Princeton University Press, 2018)
Henry P. Stapp: Mind, Matter and Quantum Mechanics (3rd edition, 2017)
"Consciousness and the Measurement Problem in
Quantum Mechanics"
Paavo Pylkkänen & Gustaf Malmberg, Helsingin yliopisto, 2025
https://researchportal.helsinki.fi/en/publications/consciousness-and-th…
Kaikella, mikä alkaa, on syy. Koska universumi on olemassa, sen on täytynyt saada alkunsa jostakin. Tämä ensimmäinen syy on Jumala. Koska universumi ei voi olla ikuisesti olemassa, on oltava jokin ulkopuolinen voima, joka on saanut sen aikaan. On argumentti, joka on kehitetty erityisesti René Descartesin ja Anselmin toimesta, väittää, että Jumala on täydellinen olento. Koska olemassaolo on yksi täydellisyyden piirteistä, Jumalan on täytyttävä olla olemassa; muuten hän ei olisi täydellinen. Universumissa on havaittavissa järjestystä ja tarkoituksellisuutta. Esimerkiksi luonnon monimutkaiset rakenteet ja elämän monimuotoisuus antavat ymmärtää, että on ollut älykäs suunnittelija. Tämä älykäs suunnittelija on Jumala. Olemassa oleva kaikille yhteinen moraalinen laki viittaa siihen, että on olemassa yleinen hyvän ja pahan normi. Tämä voi viitata Jumalaan, joka on antanut meille tämän moraalisen lain. Monet ihmiset väittävät kokeneensa Jumalan läsnäolon tai vaikuttaneen elämäänsä tavalla, joka on täyttänyt heidät rauhalla ja merkityksellä. Nämä henkilökohtaiset kokemukset ovat voimakkaita todistuksia Jumalan olemassaolosta. Simulaatiohypoteesi on filosofinen ja tieteellinen ajatus, jonka mukaan todellisuus, jossa elämme, saattaa olla simulaatio tai keinotekoinen ympäristö, kuten tietokonesimulaatio. Tämä idea on saanut huomiota erityisesti teknologian ja tietokonepelien kehittymisen myötä. Simulaatiohypoteesi ehdottaa, että niin kehittyneet sivilisaatiot, joilla on mahdollisuus luoda äärimmäisen realistisia simulaatioita, saattaisivat simuloida omia esi-isiään tai muita maailmoja, ja että monet olennot saattaisivat elää näissä simulaatioissa ilman, että he ovat tietoisia siitä. Simulaatiohypoteesia on käsitelty myös filosofiassa, erityisesti Nick Bostromin esittämässä esseessä "Are You Living in a Computer Simulation?" jossa hän esittää, että on todennäköisempää, että elämme simulaatiossa kuin alkuperäisessä, ei-simulaatiossa olevassa todellisuudessa. Bostromin argumentit perustuvat kolmeen pääväitteeseen, joista yksi on se, että kehittyneet sivilisaatiot todennäköisesti simuloisivat menneitä sivilisaatioita, ja että simulaatioiden määrä voi ylittää moninkertaisesti alkuperäisten sivilisaatioiden määrän. Jolloin me juuri nyt elämme simulaatiosssa. Simulaatiohypoteesilla on monia filosofisia ja eettisiä seurauksia, ja isoin niistä on Jumalan olemassa olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
The first gulp from the glass of natural sciences will turn you into an atheist, but at the bottom of the glass God is waiting for you. Werner Heisenberg.
Siellä jorataan laukkuringissä rokkimusan tahtiin. Välillä villistikin.
Jumala on totta! Kaksoisrakokokeessa valo tai muu aineellinen hiukkanen, kuten elektroni, ammutaan kohti kahta lähekkäin olevia rakoja. Kun hiukkanen ei ole havaittuna, se käyttäytyy aaltomaisesti ja synnyttää interferenssikuvion. Tämä viittaa siihen, että hiukkanen kulkee molempien rakojen läpi samanaikaisesti. Kun taas mittaamme hiukkasen kulkua, se näyttäytyy eristettynä ja käyttäytyy hiukkasena. Tämä ilmiö osoittaa, että havaintomme vaikuttavat siihen, kuinka todellisuus ilmentyy. Tämä havaintojen ja todellisuuden vuorovaikutuksen mysteeri on kietoutunut syvälle tieteen ja filosofian ytimeen. Mitä se oikein tarkoittaa? Tämä kysymys vie meidät keskusteluun filosofisista ja teologisista näkökulmista. Kaksoisrakokoe herättää pohdintoja tietoisuuden sekä havaitsijan ja havainnon välisestä suhteesta. Näyttää siltä, että maailmankaikkeus ei vain ole passiivinen näyttämö, vaan se on mukana vuorovaikutuksessa kokemuksemme kanssa. Yksi tunnetuimmista jatkokokeista on kokeellinen tutkimus, jossa tutkijat tutkivat hiukkasten käyttäytymistä ottaen huomioon mittauksen vaikutuksen. Tässä kokeessa hiukkaset, kuten elektronit, saatettiin "pakottaa" käyttäytymään eri tavoin riippuen siitä, saatiinko niistä tietoa vai ei. Jos hiukkasista saatiin tietoa niiden kulkureitistä (esimerkiksi käyttämällä mittauslaitteistoa), interferenssikuva hävisi ja hiukkaset käyttäytyivät kuin klassiset hiukkaset. Toisaalta, jos mittausta ei tehty, interferenssikuvio säilyi.
OLEELISTA: Quantum eraser
Quantum eraser -kokeessa on mahdollista jälkikäteen "poistaa" tämä informaatio, joka paljastaa hiukkasen kulun. Tämä tehdään esimerkiksi lisäämällä järjestelmään elementtejä, jotka sallivat kvantti-informaation käsittelyn siten, että voit valita, haluatko nähdä hiukkasen kulkuinformaation vai ei, vaikka mittaus on jo tehty. Jos "poistat" tiedon (esimerkiksi käyttämällä erityistä polarisaatiota), interferenssipatterni palautuu, mikä osoittaa, että eloton hiukkanen tiesi ennalta poistetaanko sen kulkureitin informaatio. Tämän tiedon sille antaa Jumala. Tämä herättää mielenkiintoisen kysymyksen: voiko tämä havaitsijan rooli viitata johonkin suurempaan voimaan, joka on kaiken takana? Kun ajattelemme tyhjää avaruutta ja sen sisältöä, voimme miettiä, onko se mitään ilman havaitsijaa. Tällä logiikalla voimme olettaa, että universumi tarvitsee tietoisuuden, Jumalan.
René Descartes - ranskalainen merkittävä matemaatikko ja yksi modernin filosofian perustajista. Hänet tunnetaan erityisesti rationaalisesta ajattelusta sekä kuuluisasta lauseestaan “ajattelen, siis olen” (cogito, ergo sum). Descartes pyrki rakentamaan tiedon täysin varmalle pohjalle käyttäen pelkkää järkeä.
Descartesin ajattelu Jumalasta liittyy läheisesti hänen filosofiseen projektiinsa. Hän aloitti epäilemällä kaikkea mahdollista, kunnes löysi yhden varman totuuden: koska hän ajattelee, hänen täytyy olla olemassa. Tästä hän lähti rakentamaan tietoa eteenpäin. Seuraava keskeinen askel oli Jumalan olemassaolon todistaminen. Descartesin mukaan ihmisellä on ajatus täydellisestä olennosta, eikä epätäydellinen ihminen voi itse olla tällaisen täydellisen idean alkuperä. Siksi tämän idean täytyy olla peräisin Jumalalta, joka siis on olemassa.
Jumalalla on Descartesin filosofiassa ratkaiseva rooli: Jumala on täydellinen eikä petä, joten ihminen voi luottaa selkeisiin ja kirkkaisiin ajatuksiinsa. Näin Jumala toimii totuuden takaajana ja tekee mahdolliseksi varman tiedon sekä tieteen. Ilman Jumalaa kaikki voisi olla harhaa tai petosta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Descartes ei tarkastellut Jumalaa vain uskonnollisena kysymyksenä, vaan filosofisena välttämättömyytenä. Jumalan olemassaolo oli hänen ajattelussaan perusta sille, että ihminen voi luottaa omaan järkeensä ja saavuttaa varmaa tietoa maailmasta.
Vierailija kirjoitti:
On siinä lusimista, kun ei voi edes kuolla pitkäveteisyyteen.
Sulle ihan oikein!
Epätäydellisyyslause:
Järjestelmä ei voi todistaa omaa ristiriidattomuuttaan, jos se on ristiriidaton.
Edes täydellinen ja ristiriidaton matemaattinen järjestelmä ei voi todistaa kaikkea - aina jää väitteitä, joita ei voida ratkaista vain järjestelmän omilla säännöillä.
Esim.
Russellin paradoksi
Oletetaan joukko R, joka sisältää kaikki ne joukot, jotka eivät sisällä itseään alkionaan.
Kysymys kuuluu:
Sisältyykö joukko R itseensä?
Jos R kuuluu itseensä, niin sen määritelmän mukaan sen ei pitäisi kuulua itseensä.
Jos taas R ei kuulu itseensä, niin sen määritelmän mukaan sen pitäisi kuulua itseensä.
Vaikka Russellin joukkoteoreettista paradoksia ei suoraan voi soveltaa Jumalaan, sen periaatteellinen henki eli kysymys siitä, saako jokin asia välttää sääntöä, jota sovelletaan kaikkeen muuhun voidaan kriittisesti heijastaa Jumalan selityksettömyyteen.
Tässä kohtaa tullaan siihen, miten Jumala määritellään:
Klassisessa teismissä Jumala on välttämätön olento (necessary being), jonka olemassaolo ei tarvitse ulkoista selitystä.
Jumala ei ole kontingentti, eli hänen olemassaolonsa ei ole satunnaista tai selitystä vaativaa samalla tavalla kuin vaikka kivellä tai ihmisellä.
Eli sanotaan: Jumalan syy on hänen olemuksessaan Jumala ei tarvitse ulkopuolista syytä, koska hänen olemuksensa on olla olemassa.
Koska oli hänen aikansa