Onko täällä muita keski-ikäisiä, jotka huomanneet että puolison kanssa ei oikeastaan olekaan mitään yhteistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sitten ole ihan luontevaa erota? Itse en näe eroamista tänä päivänä epäonnistumisena, vaan enemmäkin itsekunnioittamisena. Joskus vaan kasvetaan erilleen ilman sen suurempaa draamaa.

Itse näen avioliiton yhteisenä projektina, jonka tarkoitus on turvata turvallinen elämä perheenä. Sitten kun lapset ovat aikuisia niin on aika tarkastella asiaa uudestaan.

Mutta entä sitten, jos avioliitto ei olekaan yhteinen, turvallisuutta luova projekti? Enkä tarkoita tässä nyt edes mitään perheväkivaltatilannetta, vaan ihan vaikka vaan sitä, että toinen vaan on olemassa ilman mitään panostusta yhteisen hyvän eteen, ei osallistu kunnolla kotitöihin ja urputtaa tai kieltäytyy puhumasta, jos yritetään tästä puhua tms. Kaveri erosi omasta eksästään lasten ollessa suht nuoria juuri siksi, kun ei halunnut lastensa oppivan, että tällaiseen suhteeseen on ok jäädä. Halusi itselleen paremman elämän, mutta näyttää myös lapsilleen, että parisuhteen kuuluu olla yhteinen projekti. Jos se on orjaleiri toiselle, niin siitä saa ja pitää poistua. Jos odottaa siihen, että lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, niin siinä on sitten ehditty oppia jos jonkinmoista epätervettä parisuhdemallia, joista voi olla kova työ hankkiutua eroon.

Appivanhemmilla oli/on tällainen suhde että anoppi on aina tehnyt kaikki kotityöt ja appi ei käytännössä mitään, satunnaisia lumitöitä ja ruohonleikkuuta lukuun ottamatta (pieni rivaripiha). Huomaan että mieheni yrittää jotenkin (tietoisesti tai tiedostamattaan) samaa mallia meille. Aivan jatkuvasti joudun pyytämään osallistumista, mitään muuta kuin lumitöitä tai ruohonleikkuuta ei koskaan tee oma-aloitteisesti. Älyttömän turhauttavaa. 

Tuo nyt kertoo ihan jo siitäkin, että roolijaon ja - mallien lisäksi miestäsi kiinnostaa asumismuoto ja koko perhe-elämä kuin kilo paskaa. Onko touhu ollut alusta saakka näin, vai muuttunut? Suosittelen eroa, jos itse pidän nysväyselämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä olikin aivan kun minun suusta. Yritä siinä kun kokoajan yksin ehdottaa jotain kun toinen ei yhtään innostu.

Meillä on tämä sama. Puoliso on nykyään yrittäjä. Vain työ kiinnostaa. Yritin varata pientä hotellilomaa, mutta eihän hän osaa sanoa milloin onnistuu. Mielestäni ei ole monimutkainen asia kaivaa kalenteri käteen ja sopia joku pitkä vkl hyvissä ajoin. On kuulemma liian vaikeaa. Kuitenkin miesten kesken mökkireissu onnistuu 3x vuodessa. Ei meillä ollut tällaista ongelmaa ennen yrittäjyyttä mikä tuntuu itsestäni pahalta. Kaikki muu menee meidän suhteen edelle.

Lähtisin sinne hotellilomalle tuossa tapauksessa joko yksin tai salarakkaan kanssa. Palaisin aina naama Naantalin aurinkona ja samantien kertoisin jo uudestaan, milloin menen seuraavan kerran. En kyselisi miestä enää mukaan. Saattaisi ukkoa alkaa vähitellen kiinnostaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sitten ole ihan luontevaa erota? Itse en näe eroamista tänä päivänä epäonnistumisena, vaan enemmäkin itsekunnioittamisena. Joskus vaan kasvetaan erilleen ilman sen suurempaa draamaa.

Itse näen avioliiton yhteisenä projektina, jonka tarkoitus on turvata turvallinen elämä perheenä. Sitten kun lapset ovat aikuisia niin on aika tarkastella asiaa uudestaan.

Mutta entä sitten, jos avioliitto ei olekaan yhteinen, turvallisuutta luova projekti? Enkä tarkoita tässä nyt edes mitään perheväkivaltatilannetta, vaan ihan vaikka vaan sitä, että toinen vaan on olemassa ilman mitään panostusta yhteisen hyvän eteen, ei osallistu kunnolla kotitöihin ja urputtaa tai kieltäytyy puhumasta, jos yritetään tästä puhua tms. Kaveri erosi omasta eksästään lasten ollessa suht nuoria juuri siksi, kun ei halunnut lastensa oppivan, että tällaiseen suhteeseen on ok jäädä. Halusi itselleen paremman elämän, mutta näyttää myös lapsilleen, että parisuhteen kuuluu olla yhteinen projekti. Jos se on orjaleiri toiselle, niin siitä saa ja pitää poistua. Jos odottaa siihen, että lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, niin siinä on sitten ehditty oppia jos jonkinmoista epätervettä parisuhdemallia, joista voi olla kova työ hankkiutua eroon.

Appivanhemmilla oli/on tällainen suhde että anoppi on aina tehnyt kaikki kotityöt ja appi ei käytännössä mitään, satunnaisia lumitöitä ja ruohonleikkuuta lukuun ottamatta (pieni rivaripiha). Huomaan että mieheni yrittää jotenkin (tietoisesti tai tiedostamattaan) samaa mallia meille. Aivan jatkuvasti joudun pyytämään osallistumista, mitään muuta kuin lumitöitä tai ruohonleikkuuta ei koskaan tee oma-aloitteisesti. Älyttömän turhauttavaa. 

Tuo nyt kertoo ihan jo siitäkin, että roolijaon ja - mallien lisäksi miestäsi kiinnostaa asumismuoto ja koko perhe-elämä kuin kilo paskaa. Onko touhu ollut alusta saakka näin, vai muuttunut? Suosittelen eroa, jos itse pidän nysväyselämästä.

Minä tein miehelle ihan alusta asti selväksi että haluan lapsia ja mieleni ei sen suhteen muutu. Oma on mokansa jos ei siinä kohtaa valinnut toisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä olikin aivan kun minun suusta. Yritä siinä kun kokoajan yksin ehdottaa jotain kun toinen ei yhtään innostu.

Tässä kohtaa pitää uudelleen etsiä se kipinä ja halu olla yhdessä.

Meilläkään ei ole yhteisiä harrastuksia ja tykätään aikalailla eri asioista, mutta koska rakastetaan toisiamme ja halutaan olla yhdessä, tehdään kompromisseja. Mies lähtee mun kanssa patikoimaan viikonloppuna ja mä sitten hänen seuraksi autotapahtumaan seuraavalla. Tähän tyyliin.

Kuulostaa ihan parisuhteelta.

Miehelle ero on yleensä pelkästään WIN keski-iässä jos on pelannut pelin myös paperilla oikein (toimiva avioehto eron varalle). 
Oma samaa ikäluokkaa oleva nainen saattaa alkaa jo vahvasti mummoutua ja estrogeenit laskea matalaksi vaikka itse olisit vielä kuinka kovassa terässä. Siinä kohtaa on oikeasti aika kiva kattoa joku 15 vuotta nuorempi pirkko vaikka työelämästä jolla on vielä halua ja intoa, monessakin asiassa :o)

Nyt kun on käytettävissä aikuisten rahat ja vastaavasti 20 vuotiaan mieli ja tarpeet, on elämä aika kivaa!

T: Kokemusasiantuntija 48vee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä olikin aivan kun minun suusta. Yritä siinä kun kokoajan yksin ehdottaa jotain kun toinen ei yhtään innostu.

Meillä on tämä sama. Puoliso on nykyään yrittäjä. Vain työ kiinnostaa. Yritin varata pientä hotellilomaa, mutta eihän hän osaa sanoa milloin onnistuu. Mielestäni ei ole monimutkainen asia kaivaa kalenteri käteen ja sopia joku pitkä vkl hyvissä ajoin. On kuulemma liian vaikeaa. Kuitenkin miesten kesken mökkireissu onnistuu 3x vuodessa. Ei meillä ollut tällaista ongelmaa ennen yrittäjyyttä mikä tuntuu itsestäni pahalta. Kaikki muu menee meidän suhteen edelle.

Lähtisin sinne hotellilomalle tuossa tapauksessa joko yksin tai salarakkaan kanssa. Palaisin aina naama Naantalin aurinkona ja samantien kertoisin jo uudestaan, milloin menen seuraavan kerran. En kyselisi miestä enää mukaan. Saattaisi ukkoa alkaa vähitellen kiinnostaa..

Tuskin koskisi sinuun tikullakaan enää, jos olet höyläyttänyt itseäsi jollakin tautipesäkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Olemme melko erilaisia, mutta kyllä yhteistä tekemistä löytyy. 

Olen surukseni huomannut eronneen ystäväni olevan ihan hukassa. Juuri tuollainen "erilleen kasvaminen" oli eron syynä. Lapsista yksi suuttui silmittömästi, ei halua olla äitinsä kanssa enää tekemisissä. Ystäväni haarukoi nyt vanhoja ystäviään tekemään sitä sun tätä ja lähtemään sinne sun tänne, kun kerrostalokämpässä ei taida yksin viihtyä. 

Tunnen hänet niin hyvin, että tiedän hänen katuvan eroa. Markkinoilla olevat miehet ovat hänen exäänsä verrattuna surkeita. 

Surullista!

Hienoa kuulla tällainen tositarina erokatumuksesta. Näitä on varmasti paljon!
Markkina tosiaan on silkkoa täynnä ja miesvauvoja jotka vapautuneet edellisistä liitoistaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä olikin aivan kun minun suusta. Yritä siinä kun kokoajan yksin ehdottaa jotain kun toinen ei yhtään innostu.

Meillä on tämä sama. Puoliso on nykyään yrittäjä. Vain työ kiinnostaa. Yritin varata pientä hotellilomaa, mutta eihän hän osaa sanoa milloin onnistuu. Mielestäni ei ole monimutkainen asia kaivaa kalenteri käteen ja sopia joku pitkä vkl hyvissä ajoin. On kuulemma liian vaikeaa. Kuitenkin miesten kesken mökkireissu onnistuu 3x vuodessa. Ei meillä ollut tällaista ongelmaa ennen yrittäjyyttä mikä tuntuu itsestäni pahalta. Kaikki muu menee meidän suhteen edelle.

Lähtisin sinne hotellilomalle tuossa tapauksessa joko yksin tai salarakkaan kanssa. Palaisin aina naama Naantalin aurinkona ja samantien kertoisin jo uudestaan, milloin menen seuraavan kerran. En kyselisi miestä enää mukaan. Saattaisi ukkoa alkaa vähitellen kiinnostaa..

Tämä h u o raaminen on se syy minkä takia moni mies lähtee avioliitosta sanomatta oikeastaan mitään. Miehet ovat sitoutuneempia naiseensa mutta naiselle huomio ja hyväksyntä, millä hinnalla hyvänsä, on monesti se kantava asia elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Miehelle ero on yleensä pelkästään WIN keski-iässä jos on pelannut pelin myös paperilla oikein (toimiva avioehto eron varalle). 
Oma samaa ikäluokkaa oleva nainen saattaa alkaa jo vahvasti mummoutua ja estrogeenit laskea matalaksi vaikka itse olisit vielä kuinka kovassa terässä. Siinä kohtaa on oikeasti aika kiva kattoa joku 15 vuotta nuorempi pirkko vaikka työelämästä jolla on vielä halua ja intoa, monessakin asiassa :o)

 

Nyt kun on käytettävissä aikuisten rahat ja vastaavasti 20 vuotiaan mieli ja tarpeet, on elämä aika kivaa!

 

T: Kokemusasiantuntija 48vee

Tilastollisesti se on kaikkea muuta kuin voitto. Eronneen/yksin asuvan miehen fyysinen ja henkinen terveys on heikompi kuin huonommassakin avioliitossa/parisuhteessa elävän. Yksinäisen naisen eliniänodote on sen sijaan pidempi kuin parisuhteessa elävän. 
Toki, jos rahkeet ja ulkonäkö riittää nuorempaan puolisoon, voi tilanne olla parempi. Mutta he haluavat yleensä lapsia ja iäkäs isä tuo niille lapsille heikomman terveyden. Plus sen nuoremman on otettava vastuu nopeammin ikääntyvästä puolisosta johon harvempi lähtee. Varsinkaan kukaan toisella kierroksella, jos on jo kerran nähnyt mitä miehen kanssa eläminen on. 

Vierailija kirjoitti:

Miehelle ero on yleensä pelkästään WIN keski-iässä jos on pelannut pelin myös paperilla oikein (toimiva avioehto eron varalle). 
Oma samaa ikäluokkaa oleva nainen saattaa alkaa jo vahvasti mummoutua ja estrogeenit laskea matalaksi vaikka itse olisit vielä kuinka kovassa terässä. Siinä kohtaa on oikeasti aika kiva kattoa joku 15 vuotta nuorempi pirkko vaikka työelämästä jolla on vielä halua ja intoa, monessakin asiassa :o)

 

Nyt kun on käytettävissä aikuisten rahat ja vastaavasti 20 vuotiaan mieli ja tarpeet, on elämä aika kivaa!

 

T: Kokemusasiantuntija 48vee

Se 15 vuotta nuorempi nainen saattaa haluta vielä perheen, 48-vuotiaan miehen simppojen parasta ennen meni jo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä olikin aivan kun minun suusta. Yritä siinä kun kokoajan yksin ehdottaa jotain kun toinen ei yhtään innostu.

Meillä on tämä sama. Puoliso on nykyään yrittäjä. Vain työ kiinnostaa. Yritin varata pientä hotellilomaa, mutta eihän hän osaa sanoa milloin onnistuu. Mielestäni ei ole monimutkainen asia kaivaa kalenteri käteen ja sopia joku pitkä vkl hyvissä ajoin. On kuulemma liian vaikeaa. Kuitenkin miesten kesken mökkireissu onnistuu 3x vuodessa. Ei meillä ollut tällaista ongelmaa ennen yrittäjyyttä mikä tuntuu itsestäni pahalta. Kaikki muu menee meidän suhteen edelle.

Lähtisin sinne hotellilomalle tuossa tapauksessa joko yksin tai salarakkaan kanssa. Palaisin aina naama Naantalin aurinkona ja samantien kertoisin jo uudestaan, milloin menen seuraavan kerran. En kyselisi miestä enää mukaan. Saattaisi ukkoa alkaa vähitellen kiinnostaa..

Tämä h u o raaminen on se syy minkä takia moni mies lähtee avioliitosta sanomatta oikeastaan mitään. Miehet ovat sitoutuneempia naiseensa mutta naiselle huomio ja hyväksyntä, millä hinnalla hyvänsä, on monesti se kantava asia elämässä.

Ja kuitenkin tutkimusten perusteella mies on se joka useammin pettää. 

Ihmisillä on nykyään kummallinen ajatus, että kumppanin pitää olla täysin samanlainen kuin itse ja harrastaa samoja asioita. Eihän se näin ole. Miehet ja naiset noin muutenkin ovat erilaisia ja kiinnostuneet yleensä eri asioista (poikkeuksiakin toki on). Parisuhteessa tärkeintä kuitenkin on yhteiset arvot, yhteen sopivat luonteet ja rakkaus. Harrastuksia voi harrastaa yksin tai kaverin kanssa.

"Nyt kun on käytettävissä aikuisten rahat ja vastaavasti 20 vuotiaan mieli ja tarpeet, on elämä aika kivaa!"

Miten ajattelit jaksaa uuden vaipparallin ja yövalvomiset viisikymppisenä? Siihenhän tuo kohta johtaa.

"Ihmisillä on nykyään kummallinen ajatus, että kumppanin pitää olla täysin samanlainen kuin itse ja harrastaa samoja asioita. "

Varmaan koska niin moni on hirveän siiloutunut niihin omiin asioihinsa eikä oikein osaa kiinnostua ollenkaan mistään muusta. Nykyään on muotia harrastaa asioita intohimoisesti niin että ne täyttävät koko elämän ja ajatukset. Siihen on hankala sovittaa ihminen jolle se intohimo ja elämän keskipiste onkin joku ihan muu.

Jos ajattelen omaa parisuhdettani niin se toimii siksi että pystymme olemaan toistemme kiinnostuksista kuitenkin hieman kiinnostuneita jolloin niitä voi jakaa sen toisen kanssa vaikka ne eivät sen toisen harrastuksia olekaan. Kumpikin siis voi jakaa niitä ajatuksia ja kokemuksia ilman että se toinen näyttää siltä että ei vähempää voisi kiinnostaa.

Joo, kyllä. Ei ole vuosiin ollut mitään yhteistä tekemistä tai kiinnostuksenkohdetta, ei minun kanssa eikä perheen kesken. Miestä kiinnostaa lähinnä lonkeron litkiminen ja urheilun katsominen. Jotain keikkoja olisi voitu käydä kuuntelemassa jossain vaiheessa, mutta ne jäi aina käymättä, kun mun olisi pitänyt hoitaa liput, lastenhoitajat, kulkemiset yms. En vaan jaksanut enää tehdä kaikkea ja ilmoitin että lähden mukaan kyllä, jos se hoitaa järjestelyt. Hiljaista on ollut.

Lapset alkaa olla aika isoja, ja niiden kanssa teen ja olen tehnyt kaikenlaista. Mies ei ole halunnut lähteä niihinkään mukaan moneen vuoteen, vaikka kyseessä olisi omat lapset ja jonkinlainen mallin näyttäminen niille tai kasvattaminen. Ei halua uimaan, kun rannalla on kuumaa ja vedessä kylmää. Ei pyöräilemään kun se on tylsää. Ei luontoretkille tai vaelluksille kun on ötököitä tai kuumaa tai ei vaan kiinnosta. Ei museoihin koska tylsää ja epäkiinnostavaa ja maksaakin vielä. Ei kokeilemaan mitään uutta, kuten frisbeegolfia tai melontaa, kun ei vaan kiinnosta eikä jaksa. Elokuvissa ei voi käydä, kun pissattaa. Ja niin edelleen. Ei siis ole myöskään koskaan käynyt lasten kanssa uimassa sen vuoksi, että ne oppisivat uimaan eikä ole koskaan opettanut niitä hiihtamään, luistelemaan, pyöräilemään tms. Oma mukavuus ja viitsiminen menee näidenkin edelle.

Nyt se on tämän vuoden aikana vähän herännyt asiaan ja kiukuttelee, kun hän on ihan ulkopuolinen perheessä. Ei ymmärrä miksi pitäisi katsoa peiliin.

Ollaan oltu yhdessä 35 vuotta. Nykyisin kuin kämppikset. Nukutaan eri huoneissa. Ei yhteisiä harrastuksia. Ei käydä enää reissussa kun minä lopetin täyden palvelun eli hoidin kaikki varaukset, suunnittelut ja järjestelyt. Jätän paljon muutakin tekemättä koska en enää viitsi, miehen elämä on pelkkää valitusta. Kaikessa hiljaisuudessa kerään itselleni sijoituksia. 

Eroaminen hankalaa koska lapset ja heidän lapsensa, joutuisimme kuitenkin tekemisiin toistemme kanssa. Läheisyyttä kaipaan ja olisihan intiimimpi kanssakäyminenkin kivaa. Omaa puolisoa kohtaan minulla ei one enää mitään tunteita, ajattelen kaikesta hänessä : ihan sama. 
 

Vierailija kirjoitti:

Miehelle ero on yleensä pelkästään WIN keski-iässä jos on pelannut pelin myös paperilla oikein (toimiva avioehto eron varalle). 
Oma samaa ikäluokkaa oleva nainen saattaa alkaa jo vahvasti mummoutua ja estrogeenit laskea matalaksi vaikka itse olisit vielä kuinka kovassa terässä. Siinä kohtaa on oikeasti aika kiva kattoa joku 15 vuotta nuorempi pirkko vaikka työelämästä jolla on vielä halua ja intoa, monessakin asiassa :o)

 

Nyt kun on käytettävissä aikuisten rahat ja vastaavasti 20 vuotiaan mieli ja tarpeet, on elämä aika kivaa!

 

T: Kokemusasiantuntija 48vee

Suomessa on hyvin vähän viisikymppisiä miehiä, joilla oikeasti talous ja ulkonäkö riittää siihen kolmekymppiseen naiseen, onnea toki jos kuulut tähän joukkoon. 

Mutta muista, että tulet myös vanhenemaan paljon ennen vaimoasi ja kaikki nuoremmat vaimot eivät olekaan valmiita hoivaamaan sitä reippaasti vanhempaa miestään vaan ottavat eron kun itsellä menojalka vielä vipattaa ja sinä röhnötät vanhuksena sohvalla katsomassa urheiluruutua :)

Ystäväni isä on juuri tällainen hidas vanhus tällä hetkellä ja hänen paljon itseään nuorempi kakkosvaimo on päätynyt lähinnä hoitajan rooliin. Heillä liitto on säilynyt, mutta en tiedä onko osasyynä talous vai mikä, vai odottaako vaimo pelkästään sitä milloin saa heivattua miehensä hoivakotiin.

"Nyt se on tämän vuoden aikana vähän herännyt asiaan ja kiukuttelee, kun hän on ihan ulkopuolinen perheessä. Ei ymmärrä miksi pitäisi katsoa peiliin."

Oletko ajatellut että tykkääkö tuo mies edes oikeastaan sinusta ja lapsista? Minusta kun kaikki tuo kertomasi oikein huutaa sitä että miestäsi ei kiinnosta tippaakaan olla teidän kanssanne. Ja se taas yleensä tarkoittaa sitä että ei tykkää eikä rakasta. Vain sietää ja on kun ei muutakaan viitsi ja menee se elämä näinkin.

Vierailija kirjoitti:

On luonnotonta olla saman puolison kanssa koko elämä. Ihminen kasvaa ja muuttuu. Tosi harva kasvaa samaan suuntaan. Pitäisi hyväksyä tämä. Toki on niitäkin jotka on kuin joutsenet, mutta ihminen on lähtökohtaisesti moniavioinen simpanssin sukulainen. 

Itse olen huomannut, että yhdessäolo kestää aikaa jotenkin paremmin, kun ei ole koskaan oltu erityisen samanlaisia. Kumpikin on muuttunut, omaan suuntaansa, mutta tavallaan keskinäinen eroavaisuus ei ole kasvanut. Jos olisi oltu enemmän siamilaiset kaksoset, niin muuttuminen olisikin ehkä repinyt enemmän erilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä olikin aivan kun minun suusta. Yritä siinä kun kokoajan yksin ehdottaa jotain kun toinen ei yhtään innostu.

Meillä on tämä sama. Puoliso on nykyään yrittäjä. Vain työ kiinnostaa. Yritin varata pientä hotellilomaa, mutta eihän hän osaa sanoa milloin onnistuu. Mielestäni ei ole monimutkainen asia kaivaa kalenteri käteen ja sopia joku pitkä vkl hyvissä ajoin. On kuulemma liian vaikeaa. Kuitenkin miesten kesken mökkireissu onnistuu 3x vuodessa. Ei meillä ollut tällaista ongelmaa ennen yrittäjyyttä mikä tuntuu itsestäni pahalta. Kaikki muu menee meidän suhteen edelle.

Lähtisin sinne hotellilomalle tuossa tapauksessa joko yksin tai salarakkaan kanssa. Palaisin aina naama Naantalin aurinkona ja samantien kertoisin jo uudestaan, milloin menen seuraavan kerran. En kyselisi miestä enää mukaan. Saattaisi ukkoa alkaa vähitellen kiinnostaa..

Josko vain yksin sinne lomalle?!