Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Kissat pöydälle vai suoraan ero 20 vuoden avioliiton jälkeen?
15.06.2026 |
Olen ollut n. 20 vuotta naimisissa ja koen että olen ikäisekseni (kohta 50 v) viriili ja hyvässä kunnossa ikäisekseni. Puolisoni on taas väsähtänyt henkisesti ja fyysisesti. Toki rakastan häntä (ja hän minua...ehkä) ja viihdyn hänen kanssaan, mutta alan olla loppu. En halua, enkä pysty pettämään häntä.
Jotenkin kuvittelin, että kun lapset kasvaa ja meille koittaa enemmän yhteistä aikaa, niin voitaisiin kokeilla kaikkea kivaa ja uutta, ja yleisesti että seksiä olisi enemmän kuin 1krt/3kk, itselle sopiva määrä olisi 1-2 krt/vko. Meillä on suhteen alussa ollut seksiä vaihtevasti keskimäärin 2...3 krt/kk.
Seksistä puhuminen puolisoni kanssa on todella vaikeaa, en ole edelleenkään kartalla hänen mieltymyksistään tai toiveistaan. Seksistä puhuminen vain pahentaa tilannetta, koska hänellä ei ole tai tai halua kertoa haluistaan/fantasioistaan. Olen ehdottanut lelujen hommaamista, mutta ei. Bj on täysin pois laskuista (edellisen kerran joskus seurusteluaikana yli 20 v sitten). Itse annan hänelle "kielihoitoa" joka kerta. Vehkeeseeni hän ei juurikaan koske. Ja hänelle mieleinen seksi on vain lähtyssaarnaajaa, muihin asentoihin pitää kerjätä ja anella.
Aloitteen tekeminen on aina minun vastuullani ja nyt useiden pakkien jälkeen en viitsi tehdä sitäkään kuin 120% varman paikan tullen (mökillä tai reissussa + vaimo "terveenä"). Tein jopa n. 3kk kokeliun että en edes varman paikan tullen tehnyt aloitetta ja siitä tuli 3kk "kuiva" jakso.
Tämän lisäksi 90% kotitöistä on minun harteilla...v#**u että tässä tuntee itsensä tyhmäksi ja hyväksikäytetyksi..
Auki kirjoitettuna vastaus kysymykseen on helppo, mutta kuitenkin niin vaikea. Viimevuosina olen arjessani huomannut, että hyvinä päivinä haaveilen ja suunnittelen erilaisia esileikkejä tai eroottisia tilanteita yllätykseksi vaimolleni, mutta tilaisuuden tullen ne jää toteutumatta hänen vaivojen tmv. takia. Huonoina päivinä mietin että pettääkö hän minua, onko hänellä joku toinen ja soimaan itseäni... Lisäksi olen havainnut että ajattelen yhä enemmän (eli koko) ajan seksiä tai seksin puutetta päivittäin.
Kommentit (214)
1) puolisosi antaa sinulle seksiä vastentahtoisesti
2) hankit sivusuhteen
3) eroat
Itse valitsin 2)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentistasi. Sen verran puolustukseksi ja asian ymmärtämiseksi...ensimmäiset vuodet tein reissutöitä joten oli käytännön mahdottomuus harrastaa päivittäin. Alussa seksiä oli yhdessä olessa lähes päivittäin, mutta kun lapsia syntyi niin määrä tippui radikaalisti eli keskiarvo tässä yhteydessä harhaan johtava.
Ja en ole päästänyt itseäni rapakuntoon ja koen olevani jopa paremmassa kunnossa kuin suhteen alussa. (ap)
Aika yleinen kuviohan tuo on, että lasten synnyttyä alkaa aseksiä olemaan vähemmän kuin aiemmin, joskus se harmittaa enemmän miestä ja joskus naista. Tärkeintä on muistaa, että niistä ongelmista voi päästä yli, ei tietenkään aina ja varsinkaan heti sormia napsauttamalla, mutta siltikin siihen on mahdollisuus kun vain oppii vääntämään oikeista hanikoista juuri sen oman puolisonsa kanssa. Itse olen tästä elävä esimerkki. En tosiaan kuvittele, että täysin samat keinot toimisi eri parisuhteissa, vaan nuo mitä kirjoittelin oli esimerkkejä siitä mikä edesauttoi omassa parisuhteessani. Teillä voi toimia jokin erilainen lähestymistapa, mutta sen sanon että vaikka harmittaa, sitä harmia ei kannata sellaisenaan kaataa puolisonsa niskaan vaan yrittää löytää ne oljenkorret jotka omassa parisuhteessa voisi toimia. Meidän miesten on syytä myös hyväksyä se tosiasia, että monilla naisilla halu on enemmänkin responsiivista kuin spontaania. Eli kuten itsekin olin välillä pettynyt siihen, että jouduin tekemään liki kaikki aloitteet seksiin, myöhemmin tämän tosiasian todettuani lakkasin odottamasta alotteita vaimoni puolelta ja tarjottelin hyviä täkyjä halujensa herättelyyn. Juurikin usein ne pikku hyväilyt johtaa edelleen helposti seksiin myöhemmin illalla, yöllä tai aamulla, kunhan tilanne on otollisempi, eli ne jää ikäänkuin "kasvamaan korkoa" silloin, kun ne ei heti voi johtaa paneskeluun. Monesti meillä johtaa nykyään seksiin ihan vain pieni koskettelu ensin reisille ja hyvin pian häpyhuulten luokse ja kun ei tule asennonvaihtoa tai vastaavaa eleellä ilmaisua, jatkan liukkaalle alueelle, josta useinkaan ei vaimoni tuntien ole enää sitä "ei nyt seksiä" vaihtoehtoa, eli se alkaa tuntua niin hyvälle ettei tuo enää malta jättää seksiä väliinkään. Sen asian tiedostaminen, että naisilla halu on usein responsiivista miehen haluihin, oli myös itselle todella tärkeä havainto koska niinhän tuo näkyy syttyvän tosi useinkin kun aloitan pitää hyvänä. Jopa niin usein, että on joskus varaa vaan vähän pitää hyvänä ja jättää sikseen kasvamaan mainitsemaani korkoa. Ehkä tästä jo välityi, etten pidä tilannettanne lainkaan toivottomana, enkä ainakaan suosittele heittämään kirvestä kaivoon aiheen suhteen.
Ihana mies tässä, arvostan! Juurikin tämä ymmärrys, että toisen halu voi olla responsiivista. Eikä se ole toisen valinta, että näin on, se vain on. Halut voi herätä, kun toinen hellii rauhallisesti, kiireettömästi, paineettomassa ilmapiirissä. Jos taas kokee painostusta seksiin (esim. toinen suuttuu, jos läheisyys ei johdakaan seksiin), syntyy helposti kierre, ja läheisyyttäkin alkaa pelätä. Itsellä naisena rentoutuminen on kaiken a ja o. Mulla toimii esimerkiksi pakaroiden hieronta ja niskan hidas suutelu. Nämä usein johtavat haluun, vaikka sitä ei alun perin olisikaan ollut.
Upeaa myös tämä ajatus, että hellyydenosoitukset jäävät ikään kuin pankkiin kasvamaan korkoa. Näinhän se just menee. Hellyys ikään kuin luo sellaista lämmintä ilmapiiriä, jossa voin tuntea olevani naisena haluttava. Silloin on helpompaa heittää aivot narikkaan, luopua kontrollista ja ulkonäköpaineista ja antautua heränneen halun vietäväksiMutta on myös ihan saatanan tympivää, jos mies joutuu ihan joka kerta tekemään aloitteen seksiin. Kukaan ei sellasta pitkään jaksa. Meillä oli tuollainen tilanne jokunen vuosi sitten. Seksiä kyllä oli ja se oli ihanaa. Kypsyin kuitenkin tilanteeseen täysin. Kerroin, että seksiä on sitten seuraavan kerran, kun tulet sitä pyytämään.
No siinä meni oma aikansa. Minä keskityin sillä aikaa omiin harrastuksiini ja muihin asioihin. Vihdoin alkoi puolisolla menemään panetus liian kovaksi ja tuli pyytämään seksiä. Kerroin, että toista kertaa en suostu enää odottelemaan näin pitkään vaan haen seksini muualta. Nyt meillä tehdään aloiteet seksiin 50-50 ja seksiä on 1-2 kertaa viikossa. Enemmänkin ottaisin, mutta en nyt silti valita tilannetta.
Onko sulle ok, jos myös vaimo hakee seksiä muualta? Mielenosoituksena silloin,, jos asiat eivät mene hänen toiveidensa mukaan?
Siinä tapauksessa kyllä, jos minä en suostu kotona seksiin hänen kanssaan pitkänkään odottelun jälkeen. Kenenkään ei pidä elää seksittömässä suhteessa, jos ei itse sitä halua.
Mitä jos seksi ei olisi sellaista, jota vaimosi haluaa? Kun ei ole mitään takeita naiselle siitä, että seksi välttämättä tuntuu edes hyvältä. Se voi jopa sattua. Saisiko silloin vaimosi hakea parempaa seksiä muualta?
Mutta kun se on juuri sellaista, mitä hän haluaa. Olen antanut orgasmitakuun joka kerralle ja se on pitänyt tähän päivään asti. Ja pitää tästä eteenkin päin.
Miksi kukaan harrastaa seksiä, mistä ei nauti. Aika typerää ajatus mielestäni. Silloin tietysti tehdään, mitä itse nähdään parhaakis. Eli haetaan se parempi seksi muualta. Tekisit kai itsekin samalla tavalla?
Niin. Osa valitettavasti kyllä harrastaa seksiä ns. pakosta, jos seksittömyydestä seuraisi esim. päiväkausien mykkäkoulu, erolla tai hylkäämisellä uhkailu tai muu painostus. En tiedä miten tyydyttävää tällainen pakotettu seksi sitten on sille toisellekaan osapuolelle.
Mikä ihmeen erolla uhkailu? Jos toinen toteaa, ettei seksittömässä liitossa halua olla, onko se nyt jotain uhkailua? Pakko olla sinun kanssasi parisuhteessa, vaikka ei siitä haluamaansa saa? Taidat olla melkoinen narsisti.
Eri, mutta on eri asia todeta seksielämän hiipuessa, että nyt täytyy kyllä erota kun tästä ei tule mitään, ei toimi minulle.
Versus että alkaa heti siinä YHDEN lempeän torjunnan aikana mököttämään ja mutisenaan että "miksi edes ollaan yhdessä kun inhoat minua, parempi olisi että katoan elämästäsi..."
Se on sitä henkistä väkivaltaa. Jolla mahdollisesti painostetaan toinen ja tuhotaan yhteinen seksuaalisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentistasi. Sen verran puolustukseksi ja asian ymmärtämiseksi...ensimmäiset vuodet tein reissutöitä joten oli käytännön mahdottomuus harrastaa päivittäin. Alussa seksiä oli yhdessä olessa lähes päivittäin, mutta kun lapsia syntyi niin määrä tippui radikaalisti eli keskiarvo tässä yhteydessä harhaan johtava.
Ja en ole päästänyt itseäni rapakuntoon ja koen olevani jopa paremmassa kunnossa kuin suhteen alussa. (ap)
Aika yleinen kuviohan tuo on, että lasten synnyttyä alkaa aseksiä olemaan vähemmän kuin aiemmin, joskus se harmittaa enemmän miestä ja joskus naista. Tärkeintä on muistaa, että niistä ongelmista voi päästä yli, ei tietenkään aina ja varsinkaan heti sormia napsauttamalla, mutta siltikin siihen on mahdollisuus kun vain oppii vääntämään oikeista hanikoista juuri sen oman puolisonsa kanssa. Itse olen tästä elävä esimerkki. En tosiaan kuvittele, että täysin samat keinot toimisi eri parisuhteissa, vaan nuo mitä kirjoittelin oli esimerkkejä siitä mikä edesauttoi omassa parisuhteessani. Teillä voi toimia jokin erilainen lähestymistapa, mutta sen sanon että vaikka harmittaa, sitä harmia ei kannata sellaisenaan kaataa puolisonsa niskaan vaan yrittää löytää ne oljenkorret jotka omassa parisuhteessa voisi toimia. Meidän miesten on syytä myös hyväksyä se tosiasia, että monilla naisilla halu on enemmänkin responsiivista kuin spontaania. Eli kuten itsekin olin välillä pettynyt siihen, että jouduin tekemään liki kaikki aloitteet seksiin, myöhemmin tämän tosiasian todettuani lakkasin odottamasta alotteita vaimoni puolelta ja tarjottelin hyviä täkyjä halujensa herättelyyn. Juurikin usein ne pikku hyväilyt johtaa edelleen helposti seksiin myöhemmin illalla, yöllä tai aamulla, kunhan tilanne on otollisempi, eli ne jää ikäänkuin "kasvamaan korkoa" silloin, kun ne ei heti voi johtaa paneskeluun. Monesti meillä johtaa nykyään seksiin ihan vain pieni koskettelu ensin reisille ja hyvin pian häpyhuulten luokse ja kun ei tule asennonvaihtoa tai vastaavaa eleellä ilmaisua, jatkan liukkaalle alueelle, josta useinkaan ei vaimoni tuntien ole enää sitä "ei nyt seksiä" vaihtoehtoa, eli se alkaa tuntua niin hyvälle ettei tuo enää malta jättää seksiä väliinkään. Sen asian tiedostaminen, että naisilla halu on usein responsiivista miehen haluihin, oli myös itselle todella tärkeä havainto koska niinhän tuo näkyy syttyvän tosi useinkin kun aloitan pitää hyvänä. Jopa niin usein, että on joskus varaa vaan vähän pitää hyvänä ja jättää sikseen kasvamaan mainitsemaani korkoa. Ehkä tästä jo välityi, etten pidä tilannettanne lainkaan toivottomana, enkä ainakaan suosittele heittämään kirvestä kaivoon aiheen suhteen.
Ihana mies tässä, arvostan! Juurikin tämä ymmärrys, että toisen halu voi olla responsiivista. Eikä se ole toisen valinta, että näin on, se vain on. Halut voi herätä, kun toinen hellii rauhallisesti, kiireettömästi, paineettomassa ilmapiirissä. Jos taas kokee painostusta seksiin (esim. toinen suuttuu, jos läheisyys ei johdakaan seksiin), syntyy helposti kierre, ja läheisyyttäkin alkaa pelätä. Itsellä naisena rentoutuminen on kaiken a ja o. Mulla toimii esimerkiksi pakaroiden hieronta ja niskan hidas suutelu. Nämä usein johtavat haluun, vaikka sitä ei alun perin olisikaan ollut.
Upeaa myös tämä ajatus, että hellyydenosoitukset jäävät ikään kuin pankkiin kasvamaan korkoa. Näinhän se just menee. Hellyys ikään kuin luo sellaista lämmintä ilmapiiriä, jossa voin tuntea olevani naisena haluttava. Silloin on helpompaa heittää aivot narikkaan, luopua kontrollista ja ulkonäköpaineista ja antautua heränneen halun vietäväksiNäin siis haluttoman naisen kohdalla. Kovin harvoin näkee tällaista tekstiä liittyen suhteeseen, jossa mies on haluton. Haluttomalle naiselle hellyydenosoituksia, kukkia, ravintolaillallisia ja kylpylälomia.
Haluton mies sen sijaan...
Miehen haluttomuudesta kärsivälle naiselle toistuu täällä yksi neuvo: laihduta. Se siitä ymmärryksestä.
Well if it works...
Kun paino on 46 tai 47 kiloa ja pituus 161cm niin paljonko tästä vielä kannattaisi pudottaa, että mies haluaisi muutakin kuin tyhjentää pussinsa ja tuputtaa pornojuttuja -silloin harvoin kun irtaantuu animepornon ääreltä? Entä saako alipainon puolelle laihduttaminen hänet myös huolehtimaan hygieniastaan ja puhumaan tunteistaan ilman raivokohtauksia?
(kysymys retorinen, tuo mies on jo jätetty ja parempi löytynyt; etenkin jos nainen ei ole suhteessa edes lihonut niin tämä neuvo on aivan älytön)
No miten AP on toiminut. Vai onko ollut mykkäkoulu molemmin puolin
Minulla haluttomuus johtuu siitä, ettei seksi anna minulle mitään. Mies ei tee esileikkiä, minuun sattuu kun se työntää kuivaan pilluuni ja se lopettaa, kun laukeaa. Ei puolta sanaa eikä ymmärrystä, että minäkin haluaisin orgasmin. Kokeilkaa itse 20v seksiä ilman laukeamista ja ihmetelkää miksei seksi kiinnosta. Minusta hän voi hyvin runkata, minulla on vaan tuosta hyväksikäytetty olo koska olen pelkkä alusta johon tyhjentää itsensä ja jatkaa puuhiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla haluttomuus johtuu siitä, ettei seksi anna minulle mitään. Mies ei tee esileikkiä, minuun sattuu kun se työntää kuivaan pilluuni ja se lopettaa, kun laukeaa. Ei puolta sanaa eikä ymmärrystä, että minäkin haluaisin orgasmin. Kokeilkaa itse 20v seksiä ilman laukeamista ja ihmetelkää miksei seksi kiinnosta. Minusta hän voi hyvin runkata, minulla on vaan tuosta hyväksikäytetty olo koska olen pelkkä alusta johon tyhjentää itsensä ja jatkaa puuhiinsa.
Miksi ihmeessä jatkat yhteiseloa noin epätyydyttävässä tilanteessa? Millaisin sanoituksin olet yrittänyt muuttaa tilanteen itsellesi tyydyttvämmäksi? Oletko niin tahdoton, ettet kykene kommunikoimaan niin selkeästi, jotta mies ymmärtää millaista seksiä haluaisit? Jotain tosi outoa tuossa sinun ratkaisussasi on.
Vierailija kirjoitti:
Minulla haluttomuus johtuu siitä, ettei seksi anna minulle mitään. Mies ei tee esileikkiä, minuun sattuu kun se työntää kuivaan pilluuni ja se lopettaa, kun laukeaa. Ei puolta sanaa eikä ymmärrystä, että minäkin haluaisin orgasmin. Kokeilkaa itse 20v seksiä ilman laukeamista ja ihmetelkää miksei seksi kiinnosta. Minusta hän voi hyvin runkata, minulla on vaan tuosta hyväksikäytetty olo koska olen pelkkä alusta johon tyhjentää itsensä ja jatkaa puuhiinsa.
Kuinka joku vi olla noin tyhmä. Ja tarkoitan nyt sinua tuon kommentin kirjoittajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentistasi. Sen verran puolustukseksi ja asian ymmärtämiseksi...ensimmäiset vuodet tein reissutöitä joten oli käytännön mahdottomuus harrastaa päivittäin. Alussa seksiä oli yhdessä olessa lähes päivittäin, mutta kun lapsia syntyi niin määrä tippui radikaalisti eli keskiarvo tässä yhteydessä harhaan johtava.
Ja en ole päästänyt itseäni rapakuntoon ja koen olevani jopa paremmassa kunnossa kuin suhteen alussa. (ap)
Aika yleinen kuviohan tuo on, että lasten synnyttyä alkaa aseksiä olemaan vähemmän kuin aiemmin, joskus se harmittaa enemmän miestä ja joskus naista. Tärkeintä on muistaa, että niistä ongelmista voi päästä yli, ei tietenkään aina ja varsinkaan heti sormia napsauttamalla, mutta siltikin siihen on mahdollisuus kun vain oppii vääntämään oikeista hanikoista juuri sen oman puolisonsa kanssa. Itse olen tästä elävä esimerkki. En tosiaan kuvittele, että täysin samat keinot toimisi eri parisuhteissa, vaan nuo mitä kirjoittelin oli esimerkkejä siitä mikä edesauttoi omassa parisuhteessani. Teillä voi toimia jokin erilainen lähestymistapa, mutta sen sanon että vaikka harmittaa, sitä harmia ei kannata sellaisenaan kaataa puolisonsa niskaan vaan yrittää löytää ne oljenkorret jotka omassa parisuhteessa voisi toimia. Meidän miesten on syytä myös hyväksyä se tosiasia, että monilla naisilla halu on enemmänkin responsiivista kuin spontaania. Eli kuten itsekin olin välillä pettynyt siihen, että jouduin tekemään liki kaikki aloitteet seksiin, myöhemmin tämän tosiasian todettuani lakkasin odottamasta alotteita vaimoni puolelta ja tarjottelin hyviä täkyjä halujensa herättelyyn. Juurikin usein ne pikku hyväilyt johtaa edelleen helposti seksiin myöhemmin illalla, yöllä tai aamulla, kunhan tilanne on otollisempi, eli ne jää ikäänkuin "kasvamaan korkoa" silloin, kun ne ei heti voi johtaa paneskeluun. Monesti meillä johtaa nykyään seksiin ihan vain pieni koskettelu ensin reisille ja hyvin pian häpyhuulten luokse ja kun ei tule asennonvaihtoa tai vastaavaa eleellä ilmaisua, jatkan liukkaalle alueelle, josta useinkaan ei vaimoni tuntien ole enää sitä "ei nyt seksiä" vaihtoehtoa, eli se alkaa tuntua niin hyvälle ettei tuo enää malta jättää seksiä väliinkään. Sen asian tiedostaminen, että naisilla halu on usein responsiivista miehen haluihin, oli myös itselle todella tärkeä havainto koska niinhän tuo näkyy syttyvän tosi useinkin kun aloitan pitää hyvänä. Jopa niin usein, että on joskus varaa vaan vähän pitää hyvänä ja jättää sikseen kasvamaan mainitsemaani korkoa. Ehkä tästä jo välityi, etten pidä tilannettanne lainkaan toivottomana, enkä ainakaan suosittele heittämään kirvestä kaivoon aiheen suhteen.
Ihana mies tässä, arvostan! Juurikin tämä ymmärrys, että toisen halu voi olla responsiivista. Eikä se ole toisen valinta, että näin on, se vain on. Halut voi herätä, kun toinen hellii rauhallisesti, kiireettömästi, paineettomassa ilmapiirissä. Jos taas kokee painostusta seksiin (esim. toinen suuttuu, jos läheisyys ei johdakaan seksiin), syntyy helposti kierre, ja läheisyyttäkin alkaa pelätä. Itsellä naisena rentoutuminen on kaiken a ja o. Mulla toimii esimerkiksi pakaroiden hieronta ja niskan hidas suutelu. Nämä usein johtavat haluun, vaikka sitä ei alun perin olisikaan ollut.
Upeaa myös tämä ajatus, että hellyydenosoitukset jäävät ikään kuin pankkiin kasvamaan korkoa. Näinhän se just menee. Hellyys ikään kuin luo sellaista lämmintä ilmapiiriä, jossa voin tuntea olevani naisena haluttava. Silloin on helpompaa heittää aivot narikkaan, luopua kontrollista ja ulkonäköpaineista ja antautua heränneen halun vietäväksiMutta on myös ihan saatanan tympivää, jos mies joutuu ihan joka kerta tekemään aloitteen seksiin. Kukaan ei sellasta pitkään jaksa. Meillä oli tuollainen tilanne jokunen vuosi sitten. Seksiä kyllä oli ja se oli ihanaa. Kypsyin kuitenkin tilanteeseen täysin. Kerroin, että seksiä on sitten seuraavan kerran, kun tulet sitä pyytämään.
No siinä meni oma aikansa. Minä keskityin sillä aikaa omiin harrastuksiini ja muihin asioihin. Vihdoin alkoi puolisolla menemään panetus liian kovaksi ja tuli pyytämään seksiä. Kerroin, että toista kertaa en suostu enää odottelemaan näin pitkään vaan haen seksini muualta. Nyt meillä tehdään aloiteet seksiin 50-50 ja seksiä on 1-2 kertaa viikossa. Enemmänkin ottaisin, mutta en nyt silti valita tilannetta.
Naisten kohdalla tuo menetelmä, että odottaa panetusta ei toimi lainkaan, koska mitä vähemmän seksiä on, sitä vähemmän haluton sitä haluaa. Ja itse asiassa monen miehen kohdalla on sama eli kun seksi on ikävä velvoite, sen väheneminen vain helpottaa tilannetta.
Teillä tuo toimi, koska asetit rajat ja sanoit suoraan mitä haluat. Ja lisäksi vaimosi myös haluaa miellyttää sinua ja pitää seksissä. Kumpikaan näistä ei päde, kun on kyseessä pitkään jatkunut haluttomuus. Jos halua miellyttää ei ole, niin haluton vähät välittää siitä miten halutuksi tulemisen evääminen toisesta tuntuu - päinvastoin mukana usein on sadismia niin miehillä kuin naisillakin. Seksi voi vallan hyvin toimia verhoillusti kostamisen ja kieron vallankäytön välineenä, kun keinoja tahdon ja energisyyden osoittamiseksi ei muuten elämässä ole. Haluttomuus voi myös johtua aika synkistäkin motiiveista, jotka eivät ole edes piilotajuisia, vaan tarkoituskin on kostaa tai muuten vahingoittaa. Sama koskee pettämistä. Olen kuullut lukuisten ihmisten kertovan, että asia on juuri niin.
Ensimmäisenä ei kuitenkaan kannata ajatella, että puoliso kostaa haluttomuudella. Siihen liittyy tiettyjä merkkejä kuten se, että ympärille on kutoutunut kokonainen selitysten ja piilosyyttävien tekosyiden verkosto, joka usein yhdistyy virheellisiin uskomuksiin naisten ja/tai miesten seksuaalisuudesta. Mennään siis piiloon sen taakse, että "seksi on lisääntymistä varten vain kuitenkin loppupeleissä" tai "kukaan nainen ei enää vaihdevuosissa halua" tai että "miehet ovat nyt vain tuollaisia ja naiset haluavat jotain ihan muuta".
Lähtökohtaisesti haluttomuus on haluttomuutta. Ei mitään kostoa.
Se, että miehet kuvittelevat naisten kostavan haluttomuudella tai tahallaan pihtaavan, kertoo lähinnä siitä, miten nämä miehet itse toimivat.
Seksi helposti tuhoutuu juuri kostamalla. Mies, joka kokee saavansa liian vähän seksiä, alkaa kostaa. Hän sanoo yhteisiin projekteihin ei, vaikka se tarkoittaa sitä, että elämisen laatu laskee. Hän evää naiselta sen rakkauden ja huolenpidon, joka hänelle kuuluisi. Tämä pikkumaisuus taas aiheuttaa naisessa onnettomuutta ja haluttomuutta.
Pikkumainen mies jää ilman seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei seksiä = kaverisuhde -> suhde loppuu.
Hämmästyttävän yleistä on sekin, että haluton osapuoli todella on tiedostanut, että suhde voi loppua haluttomuuteen. Hän siis odottaa, että toinen tekee ratkaisun, jota hän itse ei uskalla tehdä. Näin erityisesti siinä tilanteessa, kun vaimo on haluton.
Hän saattaa myös odottaa, että mies vihdoin kuulisi mitä hän on sanonut. Hän on tarjonnut avaimia halun herättämiseen, mutta mies ei ole niihin tarttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1) puolisosi antaa sinulle seksiä vastentahtoisesti
2) hankit sivusuhteen
3) eroat
Itse valitsin 2)
Miksi tuossa ei ole sitä parasta vaihtoehtoja, eli suhteen korjaamista?
Jos se ei ole mahdollista, sitten ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1) puolisosi antaa sinulle seksiä vastentahtoisesti
2) hankit sivusuhteen
3) eroat
Itse valitsin 2)Miksi tuossa ei ole sitä parasta vaihtoehtoja, eli suhteen korjaamista?
Jos se ei ole mahdollista, sitten ero.
Siksi että haluttoman osapuolen halut ei korjaannu vaikka halukkaampi kertoisi miljoonin eri tavoin haluavansa tätä. Pitää olla oma motivaatio haluta enemmän ja kun sitä ei ole ollut aiemmin, ei sitä voi mitenkään korjata. Aivan samoin kuin alkoholisti ei muutu raittiiksi millään tempulla, ennenkuin elämä on niin palasina että se oma sisäsyntyinen motivaatio raitistumiseen löytyy. Sitäpaitsi parisuhteen haluttomampi osapuoli ei halua luopua mukavasta asemastaan, seksiä on käytännössä ihan aina tarjolla kun tämä osoittaa siihen halua edes hivenen. Joka muuta höpisee, ei tiedä mistä puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentistasi. Sen verran puolustukseksi ja asian ymmärtämiseksi...ensimmäiset vuodet tein reissutöitä joten oli käytännön mahdottomuus harrastaa päivittäin. Alussa seksiä oli yhdessä olessa lähes päivittäin, mutta kun lapsia syntyi niin määrä tippui radikaalisti eli keskiarvo tässä yhteydessä harhaan johtava.
Ja en ole päästänyt itseäni rapakuntoon ja koen olevani jopa paremmassa kunnossa kuin suhteen alussa. (ap)
Aika yleinen kuviohan tuo on, että lasten synnyttyä alkaa aseksiä olemaan vähemmän kuin aiemmin, joskus se harmittaa enemmän miestä ja joskus naista. Tärkeintä on muistaa, että niistä ongelmista voi päästä yli, ei tietenkään aina ja varsinkaan heti sormia napsauttamalla, mutta siltikin siihen on mahdollisuus kun vain oppii vääntämään oikeista hanikoista juuri sen oman puolisonsa kanssa. Itse olen tästä elävä esimerkki. En tosiaan kuvittele, että täysin samat keinot toimisi eri parisuhteissa, vaan nuo mitä kirjoittelin oli esimerkkejä siitä mikä edesauttoi omassa parisuhteessani. Teillä voi toimia jokin erilainen lähestymistapa, mutta sen sanon että vaikka harmittaa, sitä harmia ei kannata sellaisenaan kaataa puolisonsa niskaan vaan yrittää löytää ne oljenkorret jotka omassa parisuhteessa voisi toimia. Meidän miesten on syytä myös hyväksyä se tosiasia, että monilla naisilla halu on enemmänkin responsiivista kuin spontaania. Eli kuten itsekin olin välillä pettynyt siihen, että jouduin tekemään liki kaikki aloitteet seksiin, myöhemmin tämän tosiasian todettuani lakkasin odottamasta alotteita vaimoni puolelta ja tarjottelin hyviä täkyjä halujensa herättelyyn. Juurikin usein ne pikku hyväilyt johtaa edelleen helposti seksiin myöhemmin illalla, yöllä tai aamulla, kunhan tilanne on otollisempi, eli ne jää ikäänkuin "kasvamaan korkoa" silloin, kun ne ei heti voi johtaa paneskeluun. Monesti meillä johtaa nykyään seksiin ihan vain pieni koskettelu ensin reisille ja hyvin pian häpyhuulten luokse ja kun ei tule asennonvaihtoa tai vastaavaa eleellä ilmaisua, jatkan liukkaalle alueelle, josta useinkaan ei vaimoni tuntien ole enää sitä "ei nyt seksiä" vaihtoehtoa, eli se alkaa tuntua niin hyvälle ettei tuo enää malta jättää seksiä väliinkään. Sen asian tiedostaminen, että naisilla halu on usein responsiivista miehen haluihin, oli myös itselle todella tärkeä havainto koska niinhän tuo näkyy syttyvän tosi useinkin kun aloitan pitää hyvänä. Jopa niin usein, että on joskus varaa vaan vähän pitää hyvänä ja jättää sikseen kasvamaan mainitsemaani korkoa. Ehkä tästä jo välityi, etten pidä tilannettanne lainkaan toivottomana, enkä ainakaan suosittele heittämään kirvestä kaivoon aiheen suhteen.
Ihana mies tässä, arvostan! Juurikin tämä ymmärrys, että toisen halu voi olla responsiivista. Eikä se ole toisen valinta, että näin on, se vain on. Halut voi herätä, kun toinen hellii rauhallisesti, kiireettömästi, paineettomassa ilmapiirissä. Jos taas kokee painostusta seksiin (esim. toinen suuttuu, jos läheisyys ei johdakaan seksiin), syntyy helposti kierre, ja läheisyyttäkin alkaa pelätä. Itsellä naisena rentoutuminen on kaiken a ja o. Mulla toimii esimerkiksi pakaroiden hieronta ja niskan hidas suutelu. Nämä usein johtavat haluun, vaikka sitä ei alun perin olisikaan ollut.
Upeaa myös tämä ajatus, että hellyydenosoitukset jäävät ikään kuin pankkiin kasvamaan korkoa. Näinhän se just menee. Hellyys ikään kuin luo sellaista lämmintä ilmapiiriä, jossa voin tuntea olevani naisena haluttava. Silloin on helpompaa heittää aivot narikkaan, luopua kontrollista ja ulkonäköpaineista ja antautua heränneen halun vietäväksiMutta on myös ihan saatanan tympivää, jos mies joutuu ihan joka kerta tekemään aloitteen seksiin. Kukaan ei sellasta pitkään jaksa. Meillä oli tuollainen tilanne jokunen vuosi sitten. Seksiä kyllä oli ja se oli ihanaa. Kypsyin kuitenkin tilanteeseen täysin. Kerroin, että seksiä on sitten seuraavan kerran, kun tulet sitä pyytämään.
No siinä meni oma aikansa. Minä keskityin sillä aikaa omiin harrastuksiini ja muihin asioihin. Vihdoin alkoi puolisolla menemään panetus liian kovaksi ja tuli pyytämään seksiä. Kerroin, että toista kertaa en suostu enää odottelemaan näin pitkään vaan haen seksini muualta. Nyt meillä tehdään aloiteet seksiin 50-50 ja seksiä on 1-2 kertaa viikossa. Enemmänkin ottaisin, mutta en nyt silti valita tilannetta.
Onko sulle ok, jos myös vaimo hakee seksiä muualta? Mielenosoituksena silloin,, jos asiat eivät mene hänen toiveidensa mukaan?
Siinä tapauksessa kyllä, jos minä en suostu kotona seksiin hänen kanssaan pitkänkään odottelun jälkeen. Kenenkään ei pidä elää seksittömässä suhteessa, jos ei itse sitä halua.
Mitä jos seksi ei olisi sellaista, jota vaimosi haluaa? Kun ei ole mitään takeita naiselle siitä, että seksi välttämättä tuntuu edes hyvältä. Se voi jopa sattua. Saisiko silloin vaimosi hakea parempaa seksiä muualta?
Mutta kun se on juuri sellaista, mitä hän haluaa. Olen antanut orgasmitakuun joka kerralle ja se on pitänyt tähän päivään asti. Ja pitää tästä eteenkin päin.
Miksi kukaan harrastaa seksiä, mistä ei nauti. Aika typerää ajatus mielestäni. Silloin tietysti tehdään, mitä itse nähdään parhaakis. Eli haetaan se parempi seksi muualta. Tekisit kai itsekin samalla tavalla?
Niin. Osa valitettavasti kyllä harrastaa seksiä ns. pakosta, jos seksittömyydestä seuraisi esim. päiväkausien mykkäkoulu, erolla tai hylkäämisellä uhkailu tai muu painostus. En tiedä miten tyydyttävää tällainen pakotettu seksi sitten on sille toisellekaan osapuolelle.
Mikä ihmeen erolla uhkailu? Jos toinen toteaa, ettei seksittömässä liitossa halua olla, onko se nyt jotain uhkailua? Pakko olla sinun kanssasi parisuhteessa, vaikka ei siitä haluamaansa saa? Taidat olla melkoinen narsisti.
Onhan se erolla uhkailu uhkailua siinä missä mikä tahansa muukin. Jos joku tosissaan on niin lapsellinen, että sanoo "jos en saa seksiä niin jätän sinut".
Eron mainitseminen voi myös olla tapa yrittää herättää toista siihen todellisuuteen, että toisen käytös on niin häiritsevää, että se saa pohtimaan eroa.
Mutta haluttomuus ei ole tahdonvaraista käytöstä, toisin kuin vaikkapa pettäminen tai väkivaltaisuus. Haluttomuus kertoo siitä, että suhteessa ei ole kaikki kunnossa. Naisella kyse on usein siitä, että kokee jäävänsä vaille rakkautta ja huolenpitoa. Hän kokee, että häneltä pyydetään ja vaaditaan, mutta ei saa itse. Kyse ei ole pelkästä seksistä, vaan henkisestä turvasta ja läheisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1) puolisosi antaa sinulle seksiä vastentahtoisesti
2) hankit sivusuhteen
3) eroat
Itse valitsin 2)Miksi tuossa ei ole sitä parasta vaihtoehtoja, eli suhteen korjaamista?
Jos se ei ole mahdollista, sitten ero.
Siksi että haluttoman osapuolen halut ei korjaannu vaikka halukkaampi kertoisi miljoonin eri tavoin haluavansa tätä. Pitää olla oma motivaatio haluta enemmän ja kun sitä ei ole ollut aiemmin, ei sitä voi mitenkään korjata. Aivan samoin kuin alkoholisti ei muutu raittiiksi millään tempulla, ennenkuin elämä on niin palasina että se oma sisäsyntyinen motivaatio raitistumiseen löytyy. Sitäpaitsi parisuhteen haluttomampi osapuoli ei halua luopua mukavasta asemastaan, seksiä on käytännössä ihan aina tarjolla kun tämä osoittaa siihen halua edes hivenen. Joka muuta höpisee, ei tiedä mistä puhuu.
Sinä et ymmärrä koko ongelmaa.
Ei sitä korjata siten, että kerrotaan miljoonin eri tavoin haluavansa.
Haluttomuus ei ole pohjimmiltaan seksuaalisuuden ongelma, vaan se on oire siitä, että suhteessa on tunnesuhteen läheisyyden ongelmia. Jossain kohtaa luottamusta ja turvallisuutta on rikottu. Seksi on vain oire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yritin aikani keskustelemalla vastaavalla tavalla käyttäytyvän eli seksin monipuolisuudessa ja määränkin suhteen nirsoilevan vaimoni kanssa ja kyllästyin kun mikään ei muutu höpisemällä.
Kysyin suoraan avataanko parisuhde, eli voinko alkaa sivusuhteeseen erään naisen kanssa joka haluaisi samoja juttuja kuin mistä fantasioin, mutta miestänsä ei vaihtelu seksin sisällössä juurikaan kiinnostanut. Tietysti sanoin, että jos suhde avataan, myös hän on vapaa aloittamaan sivusuhteen tai kokeilemaan mille seksi tuntuisi jonkun muun kanssa.
Mietittyään pari viikkoa totesi, ettei ole valmis ja aionko nyt sitten erota, sanoin etten haluaisi erota mutta ilmaisin ettei nykyinenkään toimi itselle ja asioiden pitää muuttua jotta eroon ei ajauduta, joten kertoisiko missä jutuissa voisi tulla vastaan ja samalla tietysti kysyin myös mitä uusia juttuja haluaisi itse kokeilla.
Tämä uhkapeli kyllä kannatti, koska seksi muuttui pikkuhiljaa paljon aiempaa monipuolisemmaksi ja niitä vaimonkin seksialotteita alkoi ilmaantua. Muutti lopulta seksielämämme todella paljon tyydyttävämmäksi, myös aiemmin aika estoiselle vaimolleni.
Eli jos jo puntaroit eroa, en näe mitään syytä miksei kannattaisi nostaa kissaa pöydälle. Saattaa joko pelastaa parisuhteesi tai sitten jouduttaa pohtimaasi eroa. Miksi viivytellä asioista niiden oikeilla nimillä ratkaisuhakuisesti keskustellen unohtamatta radikaalimpiakin ratkaisuja?
Kiva jos teillä toimi. Sinulla on siis ollut jo valmiiksi jokin yhteys tähän toiseen naiseen, koska tiedät hänen fantasioistaan? Jos minulle esitettäisiin ukaasi, että minulla on tässä tämä toinen nainen valmiina, että jos et anna niin se antaa...ei tsiisus. Jos ei homma toimi, niin sitten erotaan. Kiristäjät saa lähteä ovesta saman tien. Nyt kun sait hommasta kiinni, niin meneekö jatkossakin kaikki vaatimukset samalla kiristysmentaliteetillä? Onneksi vaimosi ei ole kovin itsenäinen, joku muu nainen olisi lähtenyt saman tien.
Itse asiassa annoin ystävällisesti mahdollisuuden valita haluaako ulkoistaa parisuhdeseksistä ne seksipuuhat, jotka ei itselleen kelvanneet ja kun en painostanut tai uhannut mitään tai millään (en pettämisellä enkä suoranaisesti edes erolla, taisin silloin muotoilla eroon liittyvän asian niin, että ei minun kanssa ole pakko olla jos se tuntuu ikävälle, johon sain samankaltaisen vastauksen ja todettiin että liitossa on molemmille tosi paljon hyvää ja toimivaa, eikä seksi ole kuin pieni alue koko parisuhteessa vaikka se itselleni tärkeä sellainen onkin), vaan yksinkertaisesti kysyin onko ok avata parisuhde vai voisiko kuvitella sellaiselle vaihtoehdoksi, että seksi kotona voisi olla jatkossa kokeilevampaa ja vivahteikkaampaa. Tottakai tiedostin ja ymmärrän hyvin, että otin ison riskin kun aloin tuollaisia kysellä ja realistisesti kerroin että ei ole poissuljettua etteikö tilanne sellaisenaan jatkuessaan voisi johtaa eroonkin. Vaimoni on hyvinkin itsenäinen, muttei myöskään ala seinille hyppiä siitä syystä. että puolisonsa on rehellinen ja avoin mietteistään ja haluistaan.
Kerron nyt senkin, että tällainen rohkea avoimuus on tuon jälkeen parantanut parisuhteen kommunikaatiota paljon avoimampaan suuntaan ihan kaikessa, ei ainoastaan seksiin liittyen ja on tutkailtu toistemme arvoista lähtien ties mihin haaveisiin ja unelmiin saakka, jotta olemme oppineet toisiamme paremmin tuntemaan tuon läheltä piti tilanteen jälkeen. Vaimokin näiden keskustelujen aikana antoi varsin suoraa palautetta omasta toiminnastani ja näiden tuloksena välillämme on vähemmän arjen kitkaa kuin aiemmin ja olen myös omaa käyttäytymistäni parisuhteessa säätänyt vaimoni tahtotilan suuntaan aiempaa enemmän, eli ei nämä asiat noin kovin mustavalkoisia ole, kuin mitä kommentissasi esität. En koe kiristäneeni vaimoani millään tavalla, vaan olen ollut itselleni ja vaimolleni rehellinen.
Kriisihän tuo oli jo valmiiksi ja temppuni eskaloi sitä joksikin ajaksi enemmän siihen suuntaan, mutta ellen olisi niin tehnyt, olisin katkeroitunut ja todennäköisesti parisuhde olisi jo päättynyt ajat sitten ilman. Rakastan vaimoani ja tahdon hänelle hyvää, olen ollut valmis tulemaan niitä hänen esittämiään toiveita vastaan niin seksissä kuin parisuhteen arjessakin. Enkä todellakaan koe, että parisuhde olisi ollut kuitenkaan säilyttämisen arvoinen sellaisenaan kuin se tuolloin oli, että se sai minut jo kuitenkin edes haaveilemaan seksistä jonkun muun kanssa. Voi olla että oli kosolti onnea matkassa, mutta ehkä tilanteen eskaloitumisen eroon esti s4ekin, että en ole mitenkään ehdoton vaan keskusteleva ja ratkaisuhakuinen sen sijaan että jäisin tuleen makaamaan odottamaan noutajaa.
Olenko hyvä vai huono ihminen miehenä parisuhteessani, saatan olla väärä heppu sitä arvioimaan, mutta oletan että vaimoni pitää minua riittävän hyvänä tyyppinä, kun on tuossa vierellä edelleen ja haluaa minua seksuaalisesti paljon enemmän, useammin ja eri tavoin kuin aiemmin, eikä se halu ole teeskennellyn oloista vaan koen että se on aitoa ja vaimoni aivan silminnähden nauttii enemmän itsekin omien halujeni kohteena olemisesta päästyään eroon aiemmista aivan turhista estoistaan (on tämänkin sanoittanut näin). Kaikissa parisuhteissa tulee ennemmin tai myöhemmin jonkinlaisia kriisejä, meillä se isoin kriisi oli tuon näköinen. Edelleen olen sitä mieltä vahvasti, että Ap tapauksessa ei kannattaisi lakata yrittämästä uusilla tavoilla saada tilannetta oikenemaan, ehkä ei vaan vielä ole löytynyt avainta siihen mikä parisuhteen intohimon on vienyt vaimoltaan.
Jännää. Olin aiemmasta kommentistasi täsmälleen samaa mieltä kuin aiempi kommentoija, että olet vastenmielinen kiristäjä, jonka jättäisin melko nopeasti. Mutta tämä viimeisin kommenttisi avaa asiaa taas aivan eri tavalla. Olen pitkälti samaa mieltä kaikesta mitä siinä sanot, ja siksi ihmettelen, että miten sait kaiken tuon viisaan sisällön kiteytettyä aiemmassa viestissä siihen, että antamasi uhkavaatimus ratkaisi haluttomuuden?
Tosiasiassa avoin keskustelu ratkaisi haluttomuuden. Vai mitä? Olette oppineet tuntemaan toisenne paremmin, ja arjen kitka, ehkä turhat kaunatkin ovat vähentyneet? Henkinen läheisyys on lisännyt fyysistä läheisyyttä, halua olla avoin ja paljastaa itsensä.
Täällä todistellaan sitä että haluttomuus on merkki siitä että parisuhteessa on ongelmia, muuten kyllä haluttaisi (yleensä nainen on se haluton).
Voi olla noinkin, ja yleensä onkin. Mutta ei aina.
Lukekaa ketju "Aihe vapaa" -osiosta otsikolla "Kun seksi ei kiinnosta pätkääkään". Siellä useampikin nainen kertoo kuinka ovat näytelleet halukasta saadakseen perheen ja lapsia, ja että alun alkaenkaan eivät ole halunneet eivätkä halua seksiä. Seksillä on vain mahdollistettu perheen perustaminen. Miehellä tai hänen tekemisillään tai parisuhteen tilanteella ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Kun ei halua niin ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yritin aikani keskustelemalla vastaavalla tavalla käyttäytyvän eli seksin monipuolisuudessa ja määränkin suhteen nirsoilevan vaimoni kanssa ja kyllästyin kun mikään ei muutu höpisemällä.
Kysyin suoraan avataanko parisuhde, eli voinko alkaa sivusuhteeseen erään naisen kanssa joka haluaisi samoja juttuja kuin mistä fantasioin, mutta miestänsä ei vaihtelu seksin sisällössä juurikaan kiinnostanut. Tietysti sanoin, että jos suhde avataan, myös hän on vapaa aloittamaan sivusuhteen tai kokeilemaan mille seksi tuntuisi jonkun muun kanssa.
Mietittyään pari viikkoa totesi, ettei ole valmis ja aionko nyt sitten erota, sanoin etten haluaisi erota mutta ilmaisin ettei nykyinenkään toimi itselle ja asioiden pitää muuttua jotta eroon ei ajauduta, joten kertoisiko missä jutuissa voisi tulla vastaan ja samalla tietysti kysyin myös mitä uusia juttuja haluaisi itse kokeilla.
Tämä uhkapeli kyllä kannatti, koska seksi muuttui pikkuhiljaa paljon aiempaa monipuolisemmaksi ja niitä vaimonkin seksialotteita alkoi ilmaantua. Muutti lopulta seksielämämme todella paljon tyydyttävämmäksi, myös aiemmin aika estoiselle vaimolleni.
Eli jos jo puntaroit eroa, en näe mitään syytä miksei kannattaisi nostaa kissaa pöydälle. Saattaa joko pelastaa parisuhteesi tai sitten jouduttaa pohtimaasi eroa. Miksi viivytellä asioista niiden oikeilla nimillä ratkaisuhakuisesti keskustellen unohtamatta radikaalimpiakin ratkaisuja?
Kiva jos teillä toimi. Sinulla on siis ollut jo valmiiksi jokin yhteys tähän toiseen naiseen, koska tiedät hänen fantasioistaan? Jos minulle esitettäisiin ukaasi, että minulla on tässä tämä toinen nainen valmiina, että jos et anna niin se antaa...ei tsiisus. Jos ei homma toimi, niin sitten erotaan. Kiristäjät saa lähteä ovesta saman tien. Nyt kun sait hommasta kiinni, niin meneekö jatkossakin kaikki vaatimukset samalla kiristysmentaliteetillä? Onneksi vaimosi ei ole kovin itsenäinen, joku muu nainen olisi lähtenyt saman tien.
Itse asiassa annoin ystävällisesti mahdollisuuden valita haluaako ulkoistaa parisuhdeseksistä ne seksipuuhat, jotka ei itselleen kelvanneet ja kun en painostanut tai uhannut mitään tai millään (en pettämisellä enkä suoranaisesti edes erolla, taisin silloin muotoilla eroon liittyvän asian niin, että ei minun kanssa ole pakko olla jos se tuntuu ikävälle, johon sain samankaltaisen vastauksen ja todettiin että liitossa on molemmille tosi paljon hyvää ja toimivaa, eikä seksi ole kuin pieni alue koko parisuhteessa vaikka se itselleni tärkeä sellainen onkin), vaan yksinkertaisesti kysyin onko ok avata parisuhde vai voisiko kuvitella sellaiselle vaihtoehdoksi, että seksi kotona voisi olla jatkossa kokeilevampaa ja vivahteikkaampaa. Tottakai tiedostin ja ymmärrän hyvin, että otin ison riskin kun aloin tuollaisia kysellä ja realistisesti kerroin että ei ole poissuljettua etteikö tilanne sellaisenaan jatkuessaan voisi johtaa eroonkin. Vaimoni on hyvinkin itsenäinen, muttei myöskään ala seinille hyppiä siitä syystä. että puolisonsa on rehellinen ja avoin mietteistään ja haluistaan.
Kerron nyt senkin, että tällainen rohkea avoimuus on tuon jälkeen parantanut parisuhteen kommunikaatiota paljon avoimampaan suuntaan ihan kaikessa, ei ainoastaan seksiin liittyen ja on tutkailtu toistemme arvoista lähtien ties mihin haaveisiin ja unelmiin saakka, jotta olemme oppineet toisiamme paremmin tuntemaan tuon läheltä piti tilanteen jälkeen. Vaimokin näiden keskustelujen aikana antoi varsin suoraa palautetta omasta toiminnastani ja näiden tuloksena välillämme on vähemmän arjen kitkaa kuin aiemmin ja olen myös omaa käyttäytymistäni parisuhteessa säätänyt vaimoni tahtotilan suuntaan aiempaa enemmän, eli ei nämä asiat noin kovin mustavalkoisia ole, kuin mitä kommentissasi esität. En koe kiristäneeni vaimoani millään tavalla, vaan olen ollut itselleni ja vaimolleni rehellinen.
Kriisihän tuo oli jo valmiiksi ja temppuni eskaloi sitä joksikin ajaksi enemmän siihen suuntaan, mutta ellen olisi niin tehnyt, olisin katkeroitunut ja todennäköisesti parisuhde olisi jo päättynyt ajat sitten ilman. Rakastan vaimoani ja tahdon hänelle hyvää, olen ollut valmis tulemaan niitä hänen esittämiään toiveita vastaan niin seksissä kuin parisuhteen arjessakin. Enkä todellakaan koe, että parisuhde olisi ollut kuitenkaan säilyttämisen arvoinen sellaisenaan kuin se tuolloin oli, että se sai minut jo kuitenkin edes haaveilemaan seksistä jonkun muun kanssa. Voi olla että oli kosolti onnea matkassa, mutta ehkä tilanteen eskaloitumisen eroon esti s4ekin, että en ole mitenkään ehdoton vaan keskusteleva ja ratkaisuhakuinen sen sijaan että jäisin tuleen makaamaan odottamaan noutajaa.
Olenko hyvä vai huono ihminen miehenä parisuhteessani, saatan olla väärä heppu sitä arvioimaan, mutta oletan että vaimoni pitää minua riittävän hyvänä tyyppinä, kun on tuossa vierellä edelleen ja haluaa minua seksuaalisesti paljon enemmän, useammin ja eri tavoin kuin aiemmin, eikä se halu ole teeskennellyn oloista vaan koen että se on aitoa ja vaimoni aivan silminnähden nauttii enemmän itsekin omien halujeni kohteena olemisesta päästyään eroon aiemmista aivan turhista estoistaan (on tämänkin sanoittanut näin). Kaikissa parisuhteissa tulee ennemmin tai myöhemmin jonkinlaisia kriisejä, meillä se isoin kriisi oli tuon näköinen. Edelleen olen sitä mieltä vahvasti, että Ap tapauksessa ei kannattaisi lakata yrittämästä uusilla tavoilla saada tilannetta oikenemaan, ehkä ei vaan vielä ole löytynyt avainta siihen mikä parisuhteen intohimon on vienyt vaimoltaan.
Jännää. Olin aiemmasta kommentistasi täsmälleen samaa mieltä kuin aiempi kommentoija, että olet vastenmielinen kiristäjä, jonka jättäisin melko nopeasti. Mutta tämä viimeisin kommenttisi avaa asiaa taas aivan eri tavalla. Olen pitkälti samaa mieltä kaikesta mitä siinä sanot, ja siksi ihmettelen, että miten sait kaiken tuon viisaan sisällön kiteytettyä aiemmassa viestissä siihen, että antamasi uhkavaatimus ratkaisi haluttomuuden?
Tosiasiassa avoin keskustelu ratkaisi haluttomuuden. Vai mitä? Olette oppineet tuntemaan toisenne paremmin, ja arjen kitka, ehkä turhat kaunatkin ovat vähentyneet? Henkinen läheisyys on lisännyt fyysistä läheisyyttä, halua olla avoin ja paljastaa itsensä.
Kyllä siinä niin taisi käydä, että avoin keskustelu ratkaisi. Tietenkin olin yrittänyt aiemminkin vaikka kuinka moneen kertaan saada aikaan samankaltaista, mutta vasta noinkin radikaalin vaihtoehdon esiin tuominen sai puolisoni havahtumaan siihen että olin aiheen tiimoilta niin tosissani, ettei sitä voinut enää mukavuudenhalunsa vuoksi jättää huomiotta. Edelleenkään en ajattele uhkailleeni puolisoani mitenkään. En tietenkään olisi tuollaista vaihtoehtoa esittänyt, mikäli aiemmat yritykseni olisi toimineet. Siksi koen, että vasta tämän vaihtoehdon esiintuonti oli se taikaisku joka sai muutoksen aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä todistellaan sitä että haluttomuus on merkki siitä että parisuhteessa on ongelmia, muuten kyllä haluttaisi (yleensä nainen on se haluton).
Voi olla noinkin, ja yleensä onkin. Mutta ei aina.
Lukekaa ketju "Aihe vapaa" -osiosta otsikolla "Kun seksi ei kiinnosta pätkääkään". Siellä useampikin nainen kertoo kuinka ovat näytelleet halukasta saadakseen perheen ja lapsia, ja että alun alkaenkaan eivät ole halunneet eivätkä halua seksiä. Seksillä on vain mahdollistettu perheen perustaminen. Miehellä tai hänen tekemisillään tai parisuhteen tilanteella ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Kun ei halua niin ei halua.
Niin, varmaan on tällaisia huijareita naisissa, ihan niin kuin on esimerkiksi sellaisia auervaaroja, jotka pyrkivät viemään naisen rahat. Ja sitten on fyysiset syyt, impotenssit sun muut. Ehkä jotkut eivät edes ymmärrä, mistä seksuaalisessa halussa on kyse.
Pääsääntöisesti ihmiset kuitenkin haluavat haluta seksiä juuri sen ihmisen kanssa, jota rakastavat ja jonka kanssa ovat menneet yhteen ja perustaneet perheen. Jonka kanssa ovat olleet 20 vuotta tai enemmänkin. Tietysti.
Meillä on todella hyvä suhde. Meillä on valtavasti rakkautta, läheisyyttä, yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, avoin keskusteluyhteys ja huumoria. Kuitenkaan meillä ei ole seksiä juuri yhtään, ja aika ajoin kärsin siitä kovastikin. En siksi että varsinaisesti tarvitsisin seksiä seksin vuoksi, vaan jostain syystä en koe olevani kuitenkaan täysin rakastettu, haluttu ja hyväksytty, kun mieheni ei halua minua fyysisesti. Jos mieheni halu heräisi nyt sillä, että minä vaikka laihduttaisin, nuortuisin, ostaisin uusia alusasuja ja alkaisin keikistellä ne päälläni mieheni edessä (ottaen ihan valtavan riskin siitä että tulisin ennemmin nöyryytetyksi kuin otetuksi) niin olisinko se enää minä jota se mies halusi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yritin aikani keskustelemalla vastaavalla tavalla käyttäytyvän eli seksin monipuolisuudessa ja määränkin suhteen nirsoilevan vaimoni kanssa ja kyllästyin kun mikään ei muutu höpisemällä.
Kysyin suoraan avataanko parisuhde, eli voinko alkaa sivusuhteeseen erään naisen kanssa joka haluaisi samoja juttuja kuin mistä fantasioin, mutta miestänsä ei vaihtelu seksin sisällössä juurikaan kiinnostanut. Tietysti sanoin, että jos suhde avataan, myös hän on vapaa aloittamaan sivusuhteen tai kokeilemaan mille seksi tuntuisi jonkun muun kanssa.
Mietittyään pari viikkoa totesi, ettei ole valmis ja aionko nyt sitten erota, sanoin etten haluaisi erota mutta ilmaisin ettei nykyinenkään toimi itselle ja asioiden pitää muuttua jotta eroon ei ajauduta, joten kertoisiko missä jutuissa voisi tulla vastaan ja samalla tietysti kysyin myös mitä uusia juttuja haluaisi itse kokeilla.
Tämä uhkapeli kyllä kannatti, koska seksi muuttui pikkuhiljaa paljon aiempaa monipuolisemmaksi ja niitä vaimonkin seksialotteita alkoi ilmaantua. Muutti lopulta seksielämämme todella paljon tyydyttävämmäksi, myös aiemmin aika estoiselle vaimolleni.
Eli jos jo puntaroit eroa, en näe mitään syytä miksei kannattaisi nostaa kissaa pöydälle. Saattaa joko pelastaa parisuhteesi tai sitten jouduttaa pohtimaasi eroa. Miksi viivytellä asioista niiden oikeilla nimillä ratkaisuhakuisesti keskustellen unohtamatta radikaalimpiakin ratkaisuja?
Kiva jos teillä toimi. Sinulla on siis ollut jo valmiiksi jokin yhteys tähän toiseen naiseen, koska tiedät hänen fantasioistaan? Jos minulle esitettäisiin ukaasi, että minulla on tässä tämä toinen nainen valmiina, että jos et anna niin se antaa...ei tsiisus. Jos ei homma toimi, niin sitten erotaan. Kiristäjät saa lähteä ovesta saman tien. Nyt kun sait hommasta kiinni, niin meneekö jatkossakin kaikki vaatimukset samalla kiristysmentaliteetillä? Onneksi vaimosi ei ole kovin itsenäinen, joku muu nainen olisi lähtenyt saman tien.
Itse asiassa annoin ystävällisesti mahdollisuuden valita haluaako ulkoistaa parisuhdeseksistä ne seksipuuhat, jotka ei itselleen kelvanneet ja kun en painostanut tai uhannut mitään tai millään (en pettämisellä enkä suoranaisesti edes erolla, taisin silloin muotoilla eroon liittyvän asian niin, että ei minun kanssa ole pakko olla jos se tuntuu ikävälle, johon sain samankaltaisen vastauksen ja todettiin että liitossa on molemmille tosi paljon hyvää ja toimivaa, eikä seksi ole kuin pieni alue koko parisuhteessa vaikka se itselleni tärkeä sellainen onkin), vaan yksinkertaisesti kysyin onko ok avata parisuhde vai voisiko kuvitella sellaiselle vaihtoehdoksi, että seksi kotona voisi olla jatkossa kokeilevampaa ja vivahteikkaampaa. Tottakai tiedostin ja ymmärrän hyvin, että otin ison riskin kun aloin tuollaisia kysellä ja realistisesti kerroin että ei ole poissuljettua etteikö tilanne sellaisenaan jatkuessaan voisi johtaa eroonkin. Vaimoni on hyvinkin itsenäinen, muttei myöskään ala seinille hyppiä siitä syystä. että puolisonsa on rehellinen ja avoin mietteistään ja haluistaan.
Kerron nyt senkin, että tällainen rohkea avoimuus on tuon jälkeen parantanut parisuhteen kommunikaatiota paljon avoimampaan suuntaan ihan kaikessa, ei ainoastaan seksiin liittyen ja on tutkailtu toistemme arvoista lähtien ties mihin haaveisiin ja unelmiin saakka, jotta olemme oppineet toisiamme paremmin tuntemaan tuon läheltä piti tilanteen jälkeen. Vaimokin näiden keskustelujen aikana antoi varsin suoraa palautetta omasta toiminnastani ja näiden tuloksena välillämme on vähemmän arjen kitkaa kuin aiemmin ja olen myös omaa käyttäytymistäni parisuhteessa säätänyt vaimoni tahtotilan suuntaan aiempaa enemmän, eli ei nämä asiat noin kovin mustavalkoisia ole, kuin mitä kommentissasi esität. En koe kiristäneeni vaimoani millään tavalla, vaan olen ollut itselleni ja vaimolleni rehellinen.
Kriisihän tuo oli jo valmiiksi ja temppuni eskaloi sitä joksikin ajaksi enemmän siihen suuntaan, mutta ellen olisi niin tehnyt, olisin katkeroitunut ja todennäköisesti parisuhde olisi jo päättynyt ajat sitten ilman. Rakastan vaimoani ja tahdon hänelle hyvää, olen ollut valmis tulemaan niitä hänen esittämiään toiveita vastaan niin seksissä kuin parisuhteen arjessakin. Enkä todellakaan koe, että parisuhde olisi ollut kuitenkaan säilyttämisen arvoinen sellaisenaan kuin se tuolloin oli, että se sai minut jo kuitenkin edes haaveilemaan seksistä jonkun muun kanssa. Voi olla että oli kosolti onnea matkassa, mutta ehkä tilanteen eskaloitumisen eroon esti s4ekin, että en ole mitenkään ehdoton vaan keskusteleva ja ratkaisuhakuinen sen sijaan että jäisin tuleen makaamaan odottamaan noutajaa.
Olenko hyvä vai huono ihminen miehenä parisuhteessani, saatan olla väärä heppu sitä arvioimaan, mutta oletan että vaimoni pitää minua riittävän hyvänä tyyppinä, kun on tuossa vierellä edelleen ja haluaa minua seksuaalisesti paljon enemmän, useammin ja eri tavoin kuin aiemmin, eikä se halu ole teeskennellyn oloista vaan koen että se on aitoa ja vaimoni aivan silminnähden nauttii enemmän itsekin omien halujeni kohteena olemisesta päästyään eroon aiemmista aivan turhista estoistaan (on tämänkin sanoittanut näin). Kaikissa parisuhteissa tulee ennemmin tai myöhemmin jonkinlaisia kriisejä, meillä se isoin kriisi oli tuon näköinen. Edelleen olen sitä mieltä vahvasti, että Ap tapauksessa ei kannattaisi lakata yrittämästä uusilla tavoilla saada tilannetta oikenemaan, ehkä ei vaan vielä ole löytynyt avainta siihen mikä parisuhteen intohimon on vienyt vaimoltaan.
Jännää. Olin aiemmasta kommentistasi täsmälleen samaa mieltä kuin aiempi kommentoija, että olet vastenmielinen kiristäjä, jonka jättäisin melko nopeasti. Mutta tämä viimeisin kommenttisi avaa asiaa taas aivan eri tavalla. Olen pitkälti samaa mieltä kaikesta mitä siinä sanot, ja siksi ihmettelen, että miten sait kaiken tuon viisaan sisällön kiteytettyä aiemmassa viestissä siihen, että antamasi uhkavaatimus ratkaisi haluttomuuden?
Tosiasiassa avoin keskustelu ratkaisi haluttomuuden. Vai mitä? Olette oppineet tuntemaan toisenne paremmin, ja arjen kitka, ehkä turhat kaunatkin ovat vähentyneet? Henkinen läheisyys on lisännyt fyysistä läheisyyttä, halua olla avoin ja paljastaa itsensä.
Kyllä siinä niin taisi käydä, että avoin keskustelu ratkaisi. Tietenkin olin yrittänyt aiemminkin vaikka kuinka moneen kertaan saada aikaan samankaltaista, mutta vasta noinkin radikaalin vaihtoehdon esiin tuominen sai puolisoni havahtumaan siihen että olin aiheen tiimoilta niin tosissani, ettei sitä voinut enää mukavuudenhalunsa vuoksi jättää huomiotta. Edelleenkään en ajattele uhkailleeni puolisoani mitenkään. En tietenkään olisi tuollaista vaihtoehtoa esittänyt, mikäli aiemmat yritykseni olisi toimineet. Siksi koen, että vasta tämän vaihtoehdon esiintuonti oli se taikaisku joka sai muutoksen aikaan.
Juu, kyllä uhkailulla on tietty shokkivaikutus. Onneksi vaimosi oli niinkin pitkämielinen, että tarttui keskustelun mahdollisuuteen, eikä lapioinut sinua ulos. Riski on ilmeinen, kun tuo keskusteluun tämän "mulla on toinen nainen katsottuna, jos en saa seksiä niin lähden".
Ilmeisesti molemmat olette kuitenkin sen verran analyyttisiä ja älykkäitä, että pystyitte puolin ja toisin avaamaan ongelmakohtia. Lähtökohdasta huolimatta.
Alue: Seksi
Mikä ihmeen erolla uhkailu? Jos toinen toteaa, ettei seksittömässä liitossa halua olla, onko se nyt jotain uhkailua? Pakko olla sinun kanssasi parisuhteessa, vaikka ei siitä haluamaansa saa? Taidat olla melkoinen narsisti.