Oletteko joskus ihmetelleet läheisenne kumppaninvalintaa?
Oletteko jos ihmettelleet, että mitä teidän läheisenne on nähnyt kumppanissaan ja miksi hän haluaa olla sen kanssa?
Esimerkiksi mun mies serkku on tosi mukava, fiksu, turvallinen ja varakas. Hän valitsi vaimokseen ja lapsensa äidiksi naisen, jolla oli kaksi alakouluikäistä lasta, tupakoi, ja joka on keskituloinen, mutta silti ei osallistu yhteisiin kuluihin. Lisäksi se nainen käy vieraissa. Mä en ihan rehellisesti ymmärrä, mitä serkkuni on nähnyt siinä naisessa?
Sit mun edesmennyt tätini aikoinaan asui pari vuotta avoliitossa alkoholistimiehen kanssa. Tämä mies oli selvänäkin ihan outo. Miehellä ei ollut edes fyrkkaa, vaan pikemminkin tätini elätti häntä.
No sitten mun naispuolinen serkku on luonteeltaan aika "haastava" ja ihmettelen, miksi hänen aviomiehensä valitsi juuri hänet kumppanikseen. Ilmeisesti muita naisia ei ollut tarjolla.
Kommentit (116)
Moni tuttu mies torjui mukavia ja kauniita ja fiksuja naisia, ja otti kriittisen dominoivan "justiinan", joka piti vankinaan. Niitä valintoja on ollut vaikea ymmärtää. Kuka haluaa tossun alle?
Kyllä, isosiskoni löytää rinnalleen aina loisivia, omahyväisiä, naisia vähätteleviä moukkia.
Näin miehenä ihmettelen miten te naiset onnistutte aina valitsemaan ne kusipäisimmät, pettävimmät, ääliömäisimmät, epäluotettavimmat ukot itsellenne.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Siskoni meni naimisiin miehen kanssa, joka ei ikinä puhu yhtään mitään. Tervehtii kyllä, mutta ei ikinä sano yhtään mitään. Jos kyssy jotain vastaa mahdollisimman lyhyesti tyyliin "joo". Ihan ihme tyyppi. Ihan hyväpalkkaisessa työssä tosin, mutta ihan 100% tuppisuu.
No ehkä hänellä ei ole sulle mitään sanottavaa.
Vaimoni on totaalisen epäonnistunut kumppaninsa valinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Moni tuttu mies torjui mukavia ja kauniita ja fiksuja naisia, ja otti kriittisen dominoivan "justiinan", joka piti vankinaan. Niitä valintoja on ollut vaikea ymmärtää. Kuka haluaa tossun alle?
jotkut miehet tykkäävät siitä, että vaimo komentaa heitä ja pitää ojennuksessa. Jotain kicksejä he siitä saavat. Sellainen mukava, tasainen nainen ei sytytä heitä.
Mun mutsi kertoi, että hänen työpaikallaan oli eräs tosi mukava, fiksu, urheilullinen mies, joka oli oikea terveysintoilija ja harrasti mm. kestävyyslajeja. Sitten hän valitsi kumppanikseen/lapsensa äidiksi tupakoivan pullukkanaisen. No heille kyllä tuli ero jo vauvavuoden jälkeen. Mutsini ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt, että mitä se mies näki siinä naisessa, kun vaikutti siltä, ettei heillä ole mitään yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuttavapiirissä miesten valintoja seurannut, miesvaltainen työpaikka, niin tavis miehelle on ollut tarjolla vain se tasan yksi mistä valita. Naisilla taas 30 - 100 mistä mistä valita, se kun nainen valitsee fiksujen miesten joukosta sen kaikkein kusipäisimmän väkivaltaisen tyypin sitä voi ja saa ihmetellä, mutta miesten valinnassa ei ole mitään ihmeteltävää kun ei voi valita.
Onko teillä työpaikan säännöissä että kumppani täytyy ottaa töistä? 😂
Olen itse insinööritoimistoilla töissä ja siellä ei ole sadan miehen joukossa yhtäkään, joka olisi minusta kiinnostava. Aviomieheni löysin kyllä aikanaan töiden kautta, mutta en omasta työpaikasta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien. En ymmärrä muiden miesmakua ollenkaan saati nais. Ei se kuulukaan mulle. Mies voi olla pieni hento hiirimäinen, harmaa joka jää tapettiin tai outo renttukorsto kultaketjulla ja etumus tyhjän näköinen että miettii onko se edes mies. Ruipeloitakin. Mutta onko henkinen puoli kunnossa? Meillä naisilla taas tuppaa ylipaino yrittämään kuten itselläni yms. Joten minulla myös hommaa riittää ruokavaliossa.
ei kai kumppanin ulkonäkö merkkaa mitään, ellei sitten ole joku parikymppinen?
"Näin miehenä ihmettelen miten te naiset onnistutte aina valitsemaan ne kusipäisimmät, pettävimmät, ääliömäisimmät, epäluotettavimmat ukot itsellenne."
Ehkä koska lähipiirisi koostuu sellaisista? Itse en moisia miehiä edes tunne saati että tuntisin jonkun joka sellaisen kanssa olisi.
Iso virhe on valita sairaalloisen voimakasluonteinen henkilö, ajatellen, että hän kestää kaiken, mutta joka vuosien saatossa muuttuu pirttihirmuksi, sitten murenee ja lähtee pois liitosta. Toinen virhe on valita sitten seuraavassa sukupolvessa, oman vanhemman pelossa, kiltti ja kiva henkilö, joka osoittautuu liian vastuuttomaksi.
Ajankohtainen kysymys itselleni, kun keski-ikäisen sisareni viimeisin valinta on alkanut toden teolla ihmetyttämään. Hänen vielä todella tuoreessa parisuhteessaan paljon (mielestäni täysin turhaa ) draamaa, mutta siitä huolimatta he porskuttavat eteenpäin ja tekevät varsin isoja (taloudellisiakin) tulevaisuuteen vaikuttavia ratkaisuja. Miksi kiire? Eikö kannattaisi ottaa rauhallisesti ja katsoa ensin, tasantuuko jatkuva draama ?
Mielestäni siinä vaiheessa pitäisi hälytyskellojen soida, jos uuden kumppanin takia läheiset joutuvat koko ajan varomaan ja olla kieli keskellä suuta ja muuttamaan omia perinteitään, ettei "uusi vävyehdokas' vain suutu.
Monesti kyllä ihmetellyt naiskavereiden taipumusta mennä niihin kaljasieppoihin ja sitten valitetaan kun ne juo. On ilmeisesti niin suustaan hyviä seuramiehiä ne kun pikku kaljoissa tulee aina niin hyvää juttua.
Olen kyllä miettinyt omia valintojani jälkikäteen, jätän muiden suhteet rauhaan
Kaikkien. En ymmärrä muiden miesmakua ollenkaan saati nais. Ei se kuulukaan mulle. Mies voi olla pieni hento hiirimäinen, harmaa joka jää tapettiin tai outo renttukorsto kultaketjulla ja etumus tyhjän näköinen että miettii onko se edes mies. Ruipeloitakin. Mutta onko henkinen puoli kunnossa? Meillä naisilla taas tuppaa ylipaino yrittämään kuten itselläni yms. Joten minulla myös hommaa riittää ruokavaliossa.