Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan jos ei ymmärrä että melko varmaan joutuu joistain iltamenoistaan luopumaan lapsen ollessa pieni tai ainakin sovittelemaan puolison kanssa menoja on aika hatarin perustein harkittu raskautumista.  Lapsi ei ole kiiltokuva vaikka somen herttaiset kuvat antaa sitä mielikuvaa.

Ei, kun pitää istua kotona, älylaitteet kaikki pois, ei saa hoitaa edes perusasioita, kerran vuodessa juhannuksena saa mennä hihhulijuhlaan.

Jälkeenpäin te nyt mielestänne  vankilassa elävät ja ehkä joskus geelikynsikin lohjennut huomaatte miten lyhyt aika se sitovin lapsuus oli. 

Nauttisitte nyt lasten riemusta ja ilosta kun kesällä teette kivoja asioita yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan jos ei ymmärrä että melko varmaan joutuu joistain iltamenoistaan luopumaan lapsen ollessa pieni tai ainakin sovittelemaan puolison kanssa menoja on aika hatarin perustein harkittu raskautumista.  Lapsi ei ole kiiltokuva vaikka somen herttaiset kuvat antaa sitä mielikuvaa.

Ei, kun pitää istua kotona, älylaitteet kaikki pois, ei saa hoitaa edes perusasioita, kerran vuodessa juhannuksena saa mennä hihhulijuhlaan.

Nyt on kunnon uhma päällä.  Aikuistasoa nyt päälle kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Jälkeenpäin te nyt mielestänne  vankilassa elävät ja ehkä joskus geelikynsikin lohjennut huomaatte miten lyhyt aika se sitovin lapsuus oli. 

Nauttisitte nyt lasten riemusta ja ilosta kun kesällä teette kivoja asioita yhdessä.

Niin, niin juuri saadaankin niitä ankeita kehityksessään taantuneita rajattomia mummoja lapsiperheiden taakaksi. Se on todellakin täsmäresepti.

Siksipä tuo valinta on Saatanasta. Kaikille vahingollinen ylisukupolvinen kierrätetty trauma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan jos ei ymmärrä että melko varmaan joutuu joistain iltamenoistaan luopumaan lapsen ollessa pieni tai ainakin sovittelemaan puolison kanssa menoja on aika hatarin perustein harkittu raskautumista.  Lapsi ei ole kiiltokuva vaikka somen herttaiset kuvat antaa sitä mielikuvaa.

Ei, kun pitää istua kotona, älylaitteet kaikki pois, ei saa hoitaa edes perusasioita, kerran vuodessa juhannuksena saa mennä hihhulijuhlaan.

Nyt on kunnon uhma päällä.  Aikuistasoa nyt päälle kuitenkin.

Suora lainaus trollin vaatimuksista. Kyllä, lapsellinenhan se on, johtunee aikuiskontaktien puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Jos on mahdollisuus tehdä täyttä työviikkoa miksi ei isäkään sitä tee kun lapsenhoito on noin hyvässä jamassa? Toki aina ei voi itse valita , hyvä kun työtä on.

Miksi ihmeessä just isän pitäisi tehdä täyttä viikkoa, sen sijaan, et on lapsensa kanssa päivän viikossa??

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli hyvin hauskaa myös lasten kanssa.

Niin minullakin. Ovat aina olleet ihan parasta seuraa. Mutta siihen hauskan tunteeseen vaaditaan se, että saa myös nukkua ja levätä. Uupunut ihminen ei koe hauskan tunteita. Eikä myöskään välitä lapsilleen mitään onnea.

Uupunut eristäytynyt taantunut äiti ei ole hyvä esimerkki tyttärilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli hyvin hauskaa myös lasten kanssa.

Suurin osa ihmisistä kaipaa oikeasti myös aikuiskontakteja, omia ystäviä, virikkeitä itselleen, mahdollisuutta kehittyä ja joskus jopa keskittyä rauhassa johonkin. 

Ikävää jos henkilöllä jolla on lapsia ei lapset tuota kuin harmia ja ovat haittana kaikelle. Lapsethan saa päiväksi päivähoitoon jolloin päivät voi ainakin olla lapsilta rauhassa.

Nelikymppinen äiti , pienet lapset, sanoi minulle että ehdittiin matkustaa, elää aikuiselämää, nyt on lasten vuoro, muun voi panna joksikin vuodeksi syrjempään. Liikkuvat paljon lasten kanssa, nytkin juhannuksena ihan paikassa missä aikuiset lapsiperheet tapaavat toisiaan.

LapsuusAika on niin lyhyt.

Juu, niinhän se just on, että kun joskus haluaa tavata myös omia ystäviään tai tehdä rauhassa jotain niin juu, siinä just sitten dumppaa lapssnsa kokonaan, missaa lapsuusajan ja kokee lapsensa pelkäksi riesaksi.

Niinhän se just on. Elämässä on vaihtoehtoina pelkät ääripäät. 

Se aikuiskontakti ei tarkoita random-leikkipuistotuttavuutta.

Se on tää palstalogiikka sellainen, et jos edes mielessäsi haikailet muuta seuraa, kuin lapsesi, olet heidät jo käytännössä hylännyt.

Vierailija kirjoitti:

Jälkeenpäin te nyt mielestänne  vankilassa elävät ja ehkä joskus geelikynsikin lohjennut huomaatte miten lyhyt aika se sitovin lapsuus oli. 

Nauttisitte nyt lasten riemusta ja ilosta kun kesällä teette kivoja asioita yhdessä.

Onko sinulla kaikki ihan hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on mahdollisuus tehdä täyttä työviikkoa miksi ei isäkään sitä tee kun lapsenhoito on noin hyvässä jamassa? Toki aina ei voi itse valita , hyvä kun työtä on.

Miksi ihmeessä just isän pitäisi tehdä täyttä viikkoa, sen sijaan, et on lapsensa kanssa päivän viikossa??

Kyllä kai lapsiperheissäkin täysi palkka on tarpeen jos ei pidä himmailla tukiviidakon takia?  Siis jos on mahdollisuus täysipäiväiseen työhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälkeenpäin te nyt mielestänne  vankilassa elävät ja ehkä joskus geelikynsikin lohjennut huomaatte miten lyhyt aika se sitovin lapsuus oli. 

Nauttisitte nyt lasten riemusta ja ilosta kun kesällä teette kivoja asioita yhdessä.

Onko sinulla kaikki ihan hyvin?

Ikävää jos et nauti lasten riemusta ja ilosta kun lomalla on  aikaa olla heidän kanssaan 

Mulla oli toisella lapsella astma ja toisella migreeni. Jatkuvasti tuli hätätilanteita ja muutoksia.

KERRAN unohdin ottaa kännykän mukaan kun vein koiran lenkille (kyllä, tein töitä kotona ja lenkitin koiran tauolla) ja kas, sen 15 minuutin aikana oli esikoisen terkka soittanut, että esikoisella on migreenikohtaus ja pitäisi hakea koulusta. Soitin heti takaisin ja jumalauta sitä syyllistämisen määrää, kun äitiä ei edes tavoiteta.

Mieheni toimisto oli siinä 15 metrin päässä koulusta ja joka syksy merkitsin, että nopein kontakti on nimenomaan isään, kun hän voi hakea sen migreenilapsen sieltä heti siihen viereen lepäilemään taukotilaan. Ei, se piti soittaa aina äidille ensin puolen tunnin matkan päähän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.

Raskasta ihan varmasti.

Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on. 

Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.

Silloin apuja saa helposti.

En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.

Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.

Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.

Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.

Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.

Lapset on miniän. Kyllä itsestään selvä asia on että lasten äiti hoitaa ohjeet mummon kanssa.

Mikä metakka nousisi jos poika äitinsä kanssa sopisi asioista. Syrjäyttäen lasten äidin. Mammanpoika pyh.

Ei, kyllä se on itsestäänselvyys,  että myös isä on kartalla lastensa asioista. Ei hän mitään siinä syrjäytä, jos toimii tasavertaisena vastuunkantajana ja hoitaa lastensa asioita siltä pohjalta, mitä perheessä niistä sovitaan.

Anoppi on siinä ihan edelleen se ulkopuolinen.

Miten niin anoppi ulkopuolinen jos lapset tuodaan hänelle hoitoon ohjenipun kanssa? 

Tokko ottaisin lapsia hoitoon jos miniä olisi niin nokkava ettei kävisi meillä eikä puhuisi kanssani.

Ei kuulu perheeseen.

Miksi sitten kuitenkin vaadit anoppiasi hoitamaan maksutta  lapsiasi ja auttamaan teitä muutenkin?  Ulkopuoliselta ihmiseltä.

En minä ole mitään vaatinut, päinvastoin todennut, että isälle kuuluu se oma suku ja yhteudenpito heihin.

 

Ei se että hoidat lapsenlapsiasi tai tunget sinne niiden kotiin joka päivä edelleenkään tee susta perheenjäsentä.

Hassua. Meillä perheeksi lasketaan kaikki siihen kuuluvat, isovanhemmat, isoisovanhemmat, lapset, puolisot...mut kukin tyylillään.

Perhe ja suku ovat eri asioita. Osittain melkein sama asia, mutta toivoisin, ettei suomen kieltä aleta täysin tuhota. Kotiini on jop atullut mainos, jossa kerrottiin opintomahdollisuuksista. Siinä ulkomaalainen esimerkkihenkilö oli naimisissa Suomessa, mtuta esitteen mukaan hänellä oli kotimaassaan perhe.  Ihmetytti, kun kaksinnaiminen (oleinenkahdessa avioliitossa samaan aikaan)  on ainakin virallisesti meillä kiellettyä. 

Suomen kieltä tuhota?? Voi helvetti mitä typeryyttä taas. Perhe on se, minkä perheeksi kokee. Paljon laajempi käsite, kuin ydinperhe. Toiset kokevat perheekai yhteisön, jossa kukaan ei ole parisuhteessa keskenään.

Kielessä on sanojen merkitykset määritelty. Se on kielen juju. Perhe on se porukka joka asuu samassa kotitaloudessa. 

Eri

"Nykyään perheen määritelmässä korostuvat yhä enemmän tunneside ja arjen jakaminen, ja jokaisella on oikeus määritellä omat perhe- ja läheissuhteensa itse. Perheeseen voi kuulua läheisiä ystäviä, tai se voi olla lemmikkejä ja valittuja perheitä, joilla ei ole biologista tai virallista sidettä."

Perheyhdyskunta

Niin no, nykyäänhän voi vaikka mennä naimisiin Eiffel tornin kanssa. Se on sitten eri asia, että kuvaako se oikeaa avioliittoa. 

Jollakin ottaa koville tämä perheasia. Kukaan ei kuitenkaan pakota sinua ottamaan perheeseesi yhtään ylimääräistä ihmistä. Oletettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on mahdollisuus tehdä täyttä työviikkoa miksi ei isäkään sitä tee kun lapsenhoito on noin hyvässä jamassa? Toki aina ei voi itse valita , hyvä kun työtä on.

Miksi ihmeessä just isän pitäisi tehdä täyttä viikkoa, sen sijaan, et on lapsensa kanssa päivän viikossa??

Kyllä kai lapsiperheissäkin täysi palkka on tarpeen jos ei pidä himmailla tukiviidakon takia?  Siis jos on mahdollisuus täysipäiväiseen työhön.

Onko sulla mahdollisuus täyspäisyyteen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälkeenpäin te nyt mielestänne  vankilassa elävät ja ehkä joskus geelikynsikin lohjennut huomaatte miten lyhyt aika se sitovin lapsuus oli. 

Nauttisitte nyt lasten riemusta ja ilosta kun kesällä teette kivoja asioita yhdessä.

Niin, niin juuri saadaankin niitä ankeita kehityksessään taantuneita rajattomia mummoja lapsiperheiden taakaksi. Se on todellakin täsmäresepti.

 

Siksipä tuo valinta on Saatanasta. Kaikille vahingollinen ylisukupolvinen kierrätetty trauma.

😄 Hoida lapset! Pysy kaukana!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kielletään vielä autot, jotta äidit saa ajella pikkusiaan polkupyörällä hoitoon pitkin kaupunkia!

Olin tarhaikäinen 1980-luvun alussa. Meidän perheessä ei ollut vara pitää autoa. Minä istuin lastenistuimessa äidin takana, veli isän takana. Päiväkotiin oli 2 km matkaa, siitä vanhemmat vielä pyöräilivät työpaikoilleen 3 km päähän. Eivät koskaan valittaneet asiasta. 6-vuotiaana ajoin jo itse pyörällä oman tarhamatkan. Isä avusti ylämäkeen työntämällä selästä. Vanhempien esimerkin vuoksi olen itsekin innokas pyöräilijä ja omille lapsille hankittiin aikoinaan kärry pyörän perään. Olemme säästäneet aivan huikean määrän rahaa siinä, että emme aja autolla joka paikkaan ja taloudessa ei tarvitse olla kahta autoa.

 

Ihmisten laiskistumisen huomaa. Lähikauppaan pitää päästä autolla, odotetaan paikallisbussia mieluummin tunti kuin kävellään 1,5 km kotiin yms. Fyysinen kunto romahtaa, ylipaino vaivaa. Ei ole ihme.

Kas kun nykyään se päiväkoti voi olla 20-30 kilsan päässä, lapset siroteltu eri päiväkoteihin ympäri kaupunkia - ja työpaikat vaihtua jatkuvasti määräaikaisuuksien ja epävarmuuden takia moneen kertaan. En täysin hahmota, mitä valittmaista vanhemmillasi olisi ollutkaan ihannetilanteessa.

Toisaalta, muistaako päiväkoti-ikäinen vanhempiensa valitusta? Tai valitettiinko lasten kuullen? 

 

Nämä on hauskoja, että ei minun mummoni valittanut 80 vuotta sitten, eikä vanhempani 50 vuotta sitten. Olitko kuulemassa mummosi valittamista tai muistatko itse muutaman vuoden ikäisenä vanhempiesi valitusta? Olen ihan varma, että jokaisella sukupolvella on ollut murheensa, maailma on vain muuttunut suvaitsevammaksi ja epäkohdista saa sanoa ääneen. 

Yksilöllisiä kokemuksia on toki monenlaisia, mutta keskimäärin isovanhemmat on ennen osallistuneet enemmän perheiden elämään. En kuitenkaan ajattele, että ilmiö olisi varsinaisesti niitten isovanhempien syytä, kyse on laajemmasta ilmiöstä. 

Nykyään ihmiset on muutenkin enemmän yksin, vahva individualismi ja oman tilan ja ajan ja omanlaisen elämän tärkeys johtaa siihen, että ollaan vähemmän tekemisissä muiden kanssa ja sosiaaliset turvaverkot ohenee. Kaikki vanhemmat ei ota isovanhemmilta apua vastaan, jos se on heidän mielestään jotenkin vääränlaista. 

Ja vaikka itse ei edes toivoisi sitä, siihen yksin pärjäämiseen painostetaan, kerrotaan että itse pitää lapsensa hoitaa jos on sellaisia mennyt tekemään eikä saa rasittaa muita. Toisaalta kannustetaan jättämään elämän ulkopuolelle sellaiset ihmissuhteet, jotka ei kaikilta osin miellytä. 

Lastenhoidosta on tullut niin tarkkaa kaikkine suosituksineen ja ohjeineen ja lapsentahtisuusvaatimuksineen, että ei ihme jos vanhemmat väsyy. Lisäksi yhä vaan hektisemmäksi käyvä työelämä uuvuttaa lapsettomatkin ja yhä vanhemmaksi työssä käyvät isovanhemmat eivät välttämättä jaksa muuta, voi olla ne omatkin vanhemmat siinä huollettavana (joillain toisaalta on omat pienet lapset ja omat vanhat vanhemmat yhtä aikaa, siinä vasta onkin yhdistelmä). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli hyvin hauskaa myös lasten kanssa.

Suurin osa ihmisistä kaipaa oikeasti myös aikuiskontakteja, omia ystäviä, virikkeitä itselleen, mahdollisuutta kehittyä ja joskus jopa keskittyä rauhassa johonkin. 

Ikävää jos henkilöllä jolla on lapsia ei lapset tuota kuin harmia ja ovat haittana kaikelle. Lapsethan saa päiväksi päivähoitoon jolloin päivät voi ainakin olla lapsilta rauhassa.

Nelikymppinen äiti , pienet lapset, sanoi minulle että ehdittiin matkustaa, elää aikuiselämää, nyt on lasten vuoro, muun voi panna joksikin vuodeksi syrjempään. Liikkuvat paljon lasten kanssa, nytkin juhannuksena ihan paikassa missä aikuiset lapsiperheet tapaavat toisiaan.

LapsuusAika on niin lyhyt.

Juu, niinhän se just on, että kun joskus haluaa tavata myös omia ystäviään tai tehdä rauhassa jotain niin juu, siinä just sitten dumppaa lapssnsa kokonaan, missaa lapsuusajan ja kokee lapsensa pelkäksi riesaksi.

Niinhän se just on. Elämässä on vaihtoehtoina pelkät ääripäät. 

Se aikuiskontakti ei tarkoita random-leikkipuistotuttavuutta.

Ei ainakaan heillä tarkoitakaan, kyllä heillä on "laajemmat piirit"  vaikka nyrät elävätkin aikaa kun harkitut lapset ovat tenavaiässä.

Kylläpä jaksat halveksia lapsiperheen elämää, olet kai lapseton. Hyvät bileet tänään?

En vaan aikuisia ja lapsia.  Oletko kuullut että joillakin oikeesti on ollut elämää jo ennen lapsia ja tapaamispiirit. Jopa ihan raittiit. Vihje uskonto.

Tottakai jos ainoa homma ollut miehen etsiminen elämä on ollut suppeaa jo ennen lapsia. Silloin harmittaa kun juhliminennjää pois. Sitähän tarkoitit.

Täysin luokatonta viedä puolustuskyvyttömiä lapsia johonkin hihhulipiireihin! Yök.

Tietysti jussina pitää nyt jo korkata ensimmäiset pullot, lapsille opiksi  juhannustavat, pitää olla kännissä ja tapella illalla. Ruuat jää laittamatta.

Yrittäkää muistaa, aina pitäidi olla yksin selvin päin jos on  alaikäisiä joukossa.  Vaikka se mutrusuu anoppi jos ei itse jaksa olla selvin päin.

Terveempää sekin on kuin hihhulointi.

Ja taas on vain ääripäät: ateisti, iloinen korkkaaja tai hihhuliuskis. Mitään ei näiden väliltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli hyvin hauskaa myös lasten kanssa.

Suurin osa ihmisistä kaipaa oikeasti myös aikuiskontakteja, omia ystäviä, virikkeitä itselleen, mahdollisuutta kehittyä ja joskus jopa keskittyä rauhassa johonkin. 

Ikävää jos henkilöllä jolla on lapsia ei lapset tuota kuin harmia ja ovat haittana kaikelle. Lapsethan saa päiväksi päivähoitoon jolloin päivät voi ainakin olla lapsilta rauhassa.

Nelikymppinen äiti , pienet lapset, sanoi minulle että ehdittiin matkustaa, elää aikuiselämää, nyt on lasten vuoro, muun voi panna joksikin vuodeksi syrjempään. Liikkuvat paljon lasten kanssa, nytkin juhannuksena ihan paikassa missä aikuiset lapsiperheet tapaavat toisiaan.

LapsuusAika on niin lyhyt.

Juu, niinhän se just on, että kun joskus haluaa tavata myös omia ystäviään tai tehdä rauhassa jotain niin juu, siinä just sitten dumppaa lapssnsa kokonaan, missaa lapsuusajan ja kokee lapsensa pelkäksi riesaksi.

Niinhän se just on. Elämässä on vaihtoehtoina pelkät ääripäät. 

Se aikuiskontakti ei tarkoita random-leikkipuistotuttavuutta.

Ei ainakaan heillä tarkoitakaan, kyllä heillä on "laajemmat piirit"  vaikka nyrät elävätkin aikaa kun harkitut lapset ovat tenavaiässä.

Kylläpä jaksat halveksia lapsiperheen elämää, olet kai lapseton. Hyvät bileet tänään?

En vaan aikuisia ja lapsia.  Oletko kuullut että joillakin oikeesti on ollut elämää jo ennen lapsia ja tapaamispiirit. Jopa ihan raittiit. Vihje uskonto.

Tottakai jos ainoa homma ollut miehen etsiminen elämä on ollut suppeaa jo ennen lapsia. Silloin harmittaa kun juhliminennjää pois. Sitähän tarkoitit.

Täysin luokatonta viedä puolustuskyvyttömiä lapsia johonkin hihhulipiireihin! Yök.

Tietysti jussina pitää nyt jo korkata ensimmäiset pullot, lapsille opiksi  juhannustavat, pitää olla kännissä ja tapella illalla. Ruuat jää laittamatta.

Yrittäkää muistaa, aina pitäidi olla yksin selvin päin jos on  alaikäisiä joukossa.  Vaikka se mutrusuu anoppi jos ei itse jaksa olla selvin päin.

Terveempää sekin on kuin hihhulointi.

Ja taas on vain ääripäät: ateisti, iloinen korkkaaja tai hihhuliuskis. Mitään ei näiden väliltä. 

Niin kun täällä oli tarjolla vain se vankila ja sen päälle korkeintaan kerran vuodessa hihhulijuhannus - ainoa sallittu aikuiskontakti.

Ainakin varmaan puolisosta ja anopista on aika raskasta jos puoliso on suppea ymmärrykseltään, pitää lapsia niin rasittavana että on pakko pilkata ja saivarrella jos joku kertoo jaksavansa lapsiperheen elämää.

Kuotenkin sen mummon pitäisi ihastuneena jaksaa niitä rasittavia lapsia jotta vanhemmat pääsee vapaansanin elämään ihanaa aikuiselämää, mitä se sitten kenelläkin on.