Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (1610)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on siitä onnellinen tilanne, että isovanhemmat mielellään auttavat, mutta ovat vielä työelämässä, joten ovat kiireisiä. Toiset isovanhemmat taas asuvat kaukana. Eniten tarvittaisiin apua koulun/päiväkodin loma-aikoina, mutta isovanhemmat ovat tällöin töissä ja nämä on niitä haastavia aikoja aina, kun ei meinaa omat lomapäivät riittää ja päivystävä päiväkoti on hyvin haastavassa paikassa (eikä lastaan muutenkaan mielellään sinne laita). Tuleva ekaluokkalainen on myös pieni vielä jäämään yksin työpäiviksi. Mieheni taas on ollut aina mummolassa nämä ajat ja koulun jälkeen, meillä ei sitä mahdollisuutta ole.
Lapsiani en koe mitenkään raskaina tai sinällään tarvitse heistä "lomaa", vaikka toki tietenkin luksusta jos välillä pääsee miehen kanssa kaksin vaikka syömään.
Nykyvanhemmuudessa raskainta on se, että ikäiseni ovat hyvin tiedostavia vanhempia ja ainakin suurinosa haluaa sitten olla lapsilleen todella läsnä, auttaa tunnekehityksessä, laittaa ruutuajan minimiin, tukea harrastuksissa, opettaa lukemaan/laskemaan, valvoa uimiset ja ulkoilut.
Omassa lapsuudessani aikuiset ei todellakaan leikkineet (ehkä jotain palloa potkivat) lasten kanssa, ulos laitettiin yksinään, harrastuksiin ei satsattu, tunnekasvatus oli sitä, että "mene huoneeseesi märsäämään ja tule ulos kun rauhoitut" ja koulun jälkeen tuijotettiin telkkaria niin paljon kuin huvitti, koska kukaan ei estänyt. Ympäristö ei myöskään vaatinut vanhemmilta mitään, eikä ketään kiinnostanut miten kukakin lapsensa hoiti. Nykyään arvostellaan ihan joka asiaa ja esim.hyökätään äitien kimppuun jos nämä katsovat puhelinta työntäessään vaunuja.
Kyllä autoillessa saa olla tarkkana kun kävelevät, vaunuja työntävät, pyöräilevät, sähkölaudalla menijät katsovat vain sitä puhelintaan sivuilleen vilkuilematta. Luottavatko he kuuloonsa vai siihen että on laisiani autoilijoita jotka kaukaa rupeavat varomaan kääntyykö kulkija ylittämälleni suojatielle vai menee suoraan.
Yks päiväkin kaukaa näin kun ihan aikuinen nainen huppari silmillä käveli kuin transsissa päätään puhelimesta nostamatta. Hiljensin ja pysähdyin hyvin ajoissa ja hän puhelinta tuijottaen huppu silmillä ylitti suojatien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua.
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.Sattuuko se kun on noin tyhmä? Ennenvanhaan isovanhemmat oli ehkä 40 -vuotiaita, ja asuttiin samassa pihapiirissä, isoäiti oli kotiäitinä tai maatalon emäntänä joten pystyi auttamaan lasten kanssa. (näin on tosi monessa kulttuurissa edelleen, että isoäidin kuuluu, ihan todella kuuluu auttaa lastenlasten hoidossa vauva-aikana) Mitä hiton kuolleita ja huonossa kunnossa?? Lapset saatiin nuorina.
Vanhemmuus ei ole koskaan ollut sellaista kuin mitä viimeiset 40 - 50 vuotta Suomessa ja muissa pohjoismaissa. Ennenvanhaan oli isovanhempia tai muita sukulaisia lähellä. Oikeasti on koko suku tai koko kylä kasvattanut. Ihminen on lajina sellainen, että vaatii pitkän "pentuajan" vuoksi useamman kuin yhden kasvattajan; yksi ei pysty sekä hoitamaan pientä lasta, että hankkimaan ruokaa ja suojaa.
Kaupungistuminen ja äitien töihin lähtö (Suomessa 1970-luvulla päivähoito-oikeus vihdoin päästi kaikki naiset töihin) muutti asetelman eikä kukaan ymmärrä, että se vetää etenkin ne äidit ihan piippuun.
Vielä 1960-luvulla sitä pidettiin kokopäivätyönä, että oli kotiäiti tai perheenemäntä. Siitä puhuttiin oikeana TYÖNÄ, kun tekee ruokaa kotona, tai siivoaa. Tähän työhön varakkaammat jopa palkkasivat kotiapulaisen itselleen! Se oli oikeasti arvostettua työtä, vaikka tasa-arvo muuten olikin perässä, sitä arvostettiin mitä nainen teki kotona. (tästä löytyy graduja, asiaa on tutkittu, kotiäitiys oli valtavirtaa vielä 1960-luvulla, myös Suomessa.)
Ei enää. Nyt kodin ulkopuolella naisen oletetaan tekevän KOKOPÄIVÄTYÖTÄ ja sen päälle vielä tekee sen entisaikojen "naisten työn" eli äidit painaa oikeasti kahta duunia. Osassa perheitä vastuut jakautuu eli isätkin tekee lastenhoitoa, kotitöitä, perheen asioiden hoitoa (kauppa lääkäri koulu jne).
Mutta miehille ei ole koskaan tullut tätä että pitäisi tehdä kaksi työtä yksin; nykypäivän kokoaikatyö kodin ulkopuolella ja ne vanhan ajan "miesten työt" lisäksi, eli metsänhoito, peltojen kyntäminen, ym maataloustyöt. Ne vanhanajan miesten työt ei seuranneet mukana kaupunkeihin.
"Naiset tekivät 1960-luvulla erittäin paljon töitä. Itse asiassa suomalaiset naiset kävivät tuolloin kodin ulkopuolella ansiotyössä enemmän kuin missään muussa OECD-maassa. Työelämä oli kuitenkin fyysisesti raskasta ja naisten asema työmarkkinoilla monella tapaa haastava."
Yle
Mihin tämä liittyy? Lapsia laiminlöivät niin työssäkäyvät kuin kotona olevatkin. Moneen kertaan jankattu tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa jankutetaan miten se on kamalan suuri apu, että mummo tulee kotiin leikittämään lasta ja äiti saa tehdä kotitöitä. TAAS ne kotityöt on keskiössä.
Sitten se mummo sotkee koko huushollin lapsen kanssa riehuessaan, äiti vain puurtaa niitä kotitöitä, joista tulee palautettua kun liinavaatekaappi ei ole värikoodattu. Ja mummo on saanut tyydyttää omat tarpeensa.
Ei se ole apua!
Selvästi parempi, että mummo ei tule lainkaan paikalle. Eikö se lapsesi sotke paikkoja myös yksin leikkiessään vai laitatko vain puhelimen käteen, että on hiljaa paikoillaan.
Ainoa lapseni syntyi 70-80 -luvun taitteessa. Isovanhempia ei ollut, no oli yksi äkäinen vanha ukko landella (miehen isä) ja ns. tukiverkkoja ei ollut sen paremmin. Hoidin lasta kotona 3-vuotiaaksi asti, isänsä ei juurikaan auttanut.
En haluaisi samaa ajanjaksoa uudelleen. En olisi myöskään valmis hoitamaan lapsia enää. Oli se aika rankkaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni oli 10 lasta. Silti hän ehti kaikki ennen koulun alkua opettaa lukemaan samalla kutoessaan vaikka sukkaa. Ja opittiin monia muitakin asioita, numerot, laskemaan, aina oli paperia ja värikyniä, pelejä, palapelejä . Tosin ei oltu mitään nepsyjä vaan "älykkäitä kilttejä lapsia, kauniitakin."
Mukavaa teille, mutta Suomessa oli aika pitkään niin köyhiä perheitä, että lapsilla ei ollut tarpeeksi vaatteita ja leluja oli vielä vähemmän. Piirustuspaperi ja värikynät olisivat olleet näille lapsille aarre. Vapaaehtoisen hyväntekeväisyyden avulla koetettiin auttaa niitä perheitä, joista joku kertoi eteenpäin. Erään perhearvoja korostavan perhelehden jutuissa kerrottiin joulun jälkeen, miten joku äiti syrjäseudulla oli itkusilmin kiittänyt joulupaketista, jossa oli tytöille mekkoja, pojille housut tai paita, pitkiä sukkia, riisiä, rusinoita ja ehkä yksi nukke (neljälle tytölle) tai leikkiauto (monelle pojalle). Äiti saattoi saada uuden esiliinan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tämä juttu on että ennen lapset tehtiin nuorina? Oma äitini on ollut 45 v kun kuopuksensa syntyi. En tiedä onko tarpeeksi "ennen" 40-luku.
Isäni s. 1900, nuorin veljensä 1921. Ei mummokaan enää nuori silloin voinut olla, pitääpä tarkistaa papereista.
Naisethan synnyttivät niin kauan kuin hormonitoimintaa oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on monta kertaa mainittu some ja miten se vaikuttaa vanhempiin kun siellä keikistelee ”täydellisiä perheitä siisteissä kodeissa”. Niin miksi tämmöiset ihmiset selaa somea jos tämmöinen menee tunteisiin? Kai ihmiset ymmärtää että suurin osa valehtelee sinne? Ei kukaan ole mielestäni vaatinut vanhemmilta sen enempää kuin 20 vuotta sitten.
Niin sen on maininneet ne jotka haluavat solvata äitejä. Mitenkään ei liity aiheeseen, kunhan haukkuvat.
Jos väittää, ettei some jotenkin vaikuta nyky äitiyteen ja sen vaatimuksiin, valehtelee.
Tottakai ympäröivä yhteisö vaikuttaa meihin. Eli kyllä, joka muuta väittää, valehtelee.
Ihan samoin kuin somen puhutaan laittavan nuorison mt-ongelmien partaalle. Miksi se ei vaikuttaisi myös äiteihin, tai iseihin.
Ei some ole mikään ympäröivä yhteisö ja sen vetäminen ihan koko ajan tähän on täysin naurettavaa.
Tottakai on ympäröivä yhteisö. Sinäkin olet juuri nyt yhdenlaisessa yhteisössä,
etkö edes huomaa mitä teet?
Tämäkin on yhteisö. Virtuaalinen, mutta se on yhteisö. Ei ideaali, mutta on kuitenkin.
Tämä on nettipalsta, ei some, eikä tämä minua ympäröi.
On tämä some, ihan sitä itseänsä. Huvittaa aina, kun täällä pilkataan instasta tai facesta, kuin ihmiset niissä roikkuu ja saa vaikutteita. Eivätkä huomaa itse olevansa tuntitolkulla somessa, eli täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini olisi tässä kuussa täyttänyt 126 vuotta joten on ihan oikeita käsityksiä maaseudun elämästä.
Tottakai torpissa pyöri pariskunnan omat 15 lasta mutta ei koko suku.
Ehkä jossain ja historiallisessa kirjallisuudessa. Oikea elämä oli raadollusempi, kyllä ne sedät ja tädit lähtivät omaan elämäänsä eivätkä jääneet jonkun velipojan peltoja ruokapalkalla kyntämään.
Jablaablaablaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa...
Perusta oma ketju tolle paasaukselle.
Ihan ketjun otsikossa kirjoitetaan muuttuneesta isovanhemmuudesta, joten tuo sinua edeltävä kirjoitus pysyi ihan aiheessa.
Nini ja sitten jauhetaan pulsaattoreista ja kotitöistä. Ei se ole vanhemmuutta eikä isovanhemmuutta.
Otsikon mukaan puhutaan äitien uupumisesta ja siihen vaikuttaa vahvasti lasten lisäksi palkkatyöt ja kotityöt, myös harrastukset ja muiden omaisten auttaminen. Eri vuosikymmeninä ja eri henkilöille eri asiat ovat aiheuttaneet uupumista. Oikein hyvä, jos sinulle ainoastaan lapset aiheuttavat sitä, olet poikkeustapaus.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä juttu on että ennen lapset tehtiin nuorina? Oma äitini on ollut 45 v kun kuopuksensa syntyi. En tiedä onko tarpeeksi "ennen" 40-luku.
Isäni s. 1900, nuorin veljensä 1921. Ei mummokaan enää nuori silloin voinut olla, pitääpä tarkistaa papereista.
Naisethan synnyttivät niin kauan kuin hormonitoimintaa oli.
Aivan. oma äitini oli syntyessäni 60-luvulla 48-vuotias. Ei olisi tullut mieleenkään omia lapsia saadessani syyllistää häntä lapsien hoitamattomuudesta. Äiti oli jo 76 kun esikoiseni syhtyi. Ei sen ikäinen enää enimmäkseen edes kykene hoitamaan pieniä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KAIKKI ovat neuvomassa ja haukkumassa. Jos päiväkotiin menee hakemaan lastaan niin, että ehtii hakuajan puitteissa lähtevään bussiin, mutta juuri siinä portilla tuleekin puhelu, jossa vanhemman on pakko neuvotella seuraavan puolen vuoden työstään, siinä on heti sormeaan heristämässä henkilökunta ja jonkun mummo, miten se lapsi pitää kohdata rauhallisesti, eikä saa puhua puhelimeen, se on SAATANASTA.
Kun ei se vanhempi ole mikänä Jumala, joka vain suvaitsee vastata haluaminaan aikoina tai jolla on taksikyyti jolla päästä päiväkotiin juuri okeissa tunnelmissa - jota päiväkotiakaan muuten hän ei edes voi valita, vaan se todella voi olla neljän julkisen kulkupelin päässä väärässä kaupunginosassa.
Jos koko päivän aikataulu ja oma hyvinvointisi on kiinni siitä että menet väärällä hetkellä vastaamaan puhelimeen, niin älä vastaa siihen, laita se äänettömälle. Soita niille takaisin vaikka sitten kun istut siinä bussissa. Tai vastaa ja sano että soittakoot muutaman minuutin päästä uudelleen. Ei stna kenenkään työ ole kiinni vaan siitä että vastaatko just tällä sekunnilla puhelimeen.
Nyt on kyllä sitä uhriutumista, kun on niin vaikeeta, niin vaikeeta....
Et tiedä toisen todellisuudesta mitään, mutta tuomitset silti. Pointtihan tuossa oli niiden muiden suhtautuminen, ei se puhelu itsessään.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä juttu on että ennen lapset tehtiin nuorina? Oma äitini on ollut 45 v kun kuopuksensa syntyi. En tiedä onko tarpeeksi "ennen" 40-luku.
Isäni s. 1900, nuorin veljensä 1921. Ei mummokaan enää nuori silloin voinut olla, pitääpä tarkistaa papereista.
Naisethan synnyttivät niin kauan kuin hormonitoimintaa oli.
Aivan. oma äitini oli syntyessäni 60-luvulla 48-vuotias. Ei olisi tullut mieleenkään omia lapsia saadessani syyllistää häntä lapsien hoitamattomuudesta. Äiti oli jo 76 kun esikoiseni syhtyi. Ei sen ikäinen enää enimmäkseen edes kykene hoitamaan pieniä lapsia.
Tukea kyllä voi. Eihän tässä mistään hoitamisesta edes puhuta, vaan siitä että olisi tukiverkko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni oli 10 lasta. Silti hän ehti kaikki ennen koulun alkua opettaa lukemaan samalla kutoessaan vaikka sukkaa. Ja opittiin monia muitakin asioita, numerot, laskemaan, aina oli paperia ja värikyniä, pelejä, palapelejä . Tosin ei oltu mitään nepsyjä vaan "älykkäitä kilttejä lapsia, kauniitakin."
Mukavaa teille, mutta Suomessa oli aika pitkään niin köyhiä perheitä, että lapsilla ei ollut tarpeeksi vaatteita ja leluja oli vielä vähemmän. Piirustuspaperi ja värikynät olisivat olleet näille lapsille aarre. Vapaaehtoisen hyväntekeväisyyden avulla koetettiin auttaa niitä perheitä, joista joku kertoi eteenpäin. Erään perhearvoja korostavan perhelehden jutuissa kerrottiin joulun jälkeen, miten joku äiti syrjäseudulla oli itkusilmin kiittänyt joulupaketista, jossa oli tytöille mekkoja, pojille housut tai paita, pitkiä sukkia, riisiä, rusinoita ja ehkä yksi nukke (neljälle tytölle) tai leikkiauto (monelle pojalle). Äiti saattoi saada uuden esiliinan.
Äitini oli kartanossa kasvanut huutolaislapsena. Hän monessa asiassa oli ehkä johonkin mökin muijaan verrattuna toisenlaisella ajattelulla. Luontaistaloudessa elettin ja tarkkoja mutta osaamiseen ja oppimiseen panostivat kykynsä mukaan. En usko että värikynälaatikko tai paperilehtiö tai piirustuspaperilehtiö miljoonia maksoi. Markus-sedällekin piirrettiin ja kirjoitettiin. Meillä oli kirjeenvaihtokavereita eri puolilta Suomea. Kirjastosta lukemiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä juttu on että ennen lapset tehtiin nuorina? Oma äitini on ollut 45 v kun kuopuksensa syntyi. En tiedä onko tarpeeksi "ennen" 40-luku.
Isäni s. 1900, nuorin veljensä 1921. Ei mummokaan enää nuori silloin voinut olla, pitääpä tarkistaa papereista.
Naisethan synnyttivät niin kauan kuin hormonitoimintaa oli.
Aivan. oma äitini oli syntyessäni 60-luvulla 48-vuotias. Ei olisi tullut mieleenkään omia lapsia saadessani syyllistää häntä lapsien hoitamattomuudesta. Äiti oli jo 76 kun esikoiseni syhtyi. Ei sen ikäinen enää enimmäkseen edes kykene hoitamaan pieniä lapsia.
Tukea kyllä voi. Eihän tässä mistään hoitamisesta edes puhuta, vaan siitä että olisi tukiverkko.
Siis rahaa tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KAIKKI ovat neuvomassa ja haukkumassa. Jos päiväkotiin menee hakemaan lastaan niin, että ehtii hakuajan puitteissa lähtevään bussiin, mutta juuri siinä portilla tuleekin puhelu, jossa vanhemman on pakko neuvotella seuraavan puolen vuoden työstään, siinä on heti sormeaan heristämässä henkilökunta ja jonkun mummo, miten se lapsi pitää kohdata rauhallisesti, eikä saa puhua puhelimeen, se on SAATANASTA.
Kun ei se vanhempi ole mikänä Jumala, joka vain suvaitsee vastata haluaminaan aikoina tai jolla on taksikyyti jolla päästä päiväkotiin juuri okeissa tunnelmissa - jota päiväkotiakaan muuten hän ei edes voi valita, vaan se todella voi olla neljän julkisen kulkupelin päässä väärässä kaupunginosassa.
Jos koko päivän aikataulu ja oma hyvinvointisi on kiinni siitä että menet väärällä hetkellä vastaamaan puhelimeen, niin älä vastaa siihen, laita se äänettömälle. Soita niille takaisin vaikka sitten kun istut siinä bussissa. Tai vastaa ja sano että soittakoot muutaman minuutin päästä uudelleen. Ei stna kenenkään työ ole kiinni vaan siitä että vastaatko just tällä sekunnilla puhelimeen.
Nyt on kyllä sitä uhriutumista, kun on niin vaikeeta, niin vaikeeta....
Työtö koskevaa puhelua ei voi nykyaikana sivuuttaa. Ei kannata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KAIKKI ovat neuvomassa ja haukkumassa. Jos päiväkotiin menee hakemaan lastaan niin, että ehtii hakuajan puitteissa lähtevään bussiin, mutta juuri siinä portilla tuleekin puhelu, jossa vanhemman on pakko neuvotella seuraavan puolen vuoden työstään, siinä on heti sormeaan heristämässä henkilökunta ja jonkun mummo, miten se lapsi pitää kohdata rauhallisesti, eikä saa puhua puhelimeen, se on SAATANASTA.
Kun ei se vanhempi ole mikänä Jumala, joka vain suvaitsee vastata haluaminaan aikoina tai jolla on taksikyyti jolla päästä päiväkotiin juuri okeissa tunnelmissa - jota päiväkotiakaan muuten hän ei edes voi valita, vaan se todella voi olla neljän julkisen kulkupelin päässä väärässä kaupunginosassa.
Jos koko päivän aikataulu ja oma hyvinvointisi on kiinni siitä että menet väärällä hetkellä vastaamaan puhelimeen, niin älä vastaa siihen, laita se äänettömälle. Soita niille takaisin vaikka sitten kun istut siinä bussissa. Tai vastaa ja sano että soittakoot muutaman minuutin päästä uudelleen. Ei stna kenenkään työ ole kiinni vaan siitä että vastaatko just tällä sekunnilla puhelimeen.
Nyt on kyllä sitä uhriutumista, kun on niin vaikeeta, niin vaikeeta....
Työtö koskevaa puhelua ei voi nykyaikana sivuuttaa. Ei kannata.
Minä sain lauantaina koko ensi lukuvuoden kestävän työn kesken lapsen kevätjuhlan... Todellakin vastasin vaikka takuulla törkeäksi haukutaan. Siinä oli kuitenkin kyse 40 000 eurosta ja rauhasta ensi heinäkuun loppuun asti juoksevan palkan ansiosta.
Luettuani viimeiset viisitoista sivua, en ihmettele yhtään sitä, ettei muille vihaviestejä kirjoittava nykyäiti ole saanut/saa apua lastenhoitoon lasten isovanhemmilta. Kirjoittaja hyökkää lähes jokaista muuta kirjoittajaa kohtaan vihaisin viestein ja kettuiluin. Eihän tuollaista ihmistä kukaan kestä IRL. Jos olisin isovanhempi hänen lapsilleen, en koskisi perheen asioihin edes pitkällä tikulla. Jos anoppi antaisi hoitoapua, sehän olisi ihan varmasti väärää, väärään aikaan tarjottua ja ihan väärin toteutettua.
Lapset ja mies käyvät tosin sääliksi, tuon kaiken vihan on pakko näkyä myös oman perheen arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä juttu on että ennen lapset tehtiin nuorina? Oma äitini on ollut 45 v kun kuopuksensa syntyi. En tiedä onko tarpeeksi "ennen" 40-luku.
Isäni s. 1900, nuorin veljensä 1921. Ei mummokaan enää nuori silloin voinut olla, pitääpä tarkistaa papereista.
Naisethan synnyttivät niin kauan kuin hormonitoimintaa oli.
Aivan. oma äitini oli syntyessäni 60-luvulla 48-vuotias. Ei olisi tullut mieleenkään omia lapsia saadessani syyllistää häntä lapsien hoitamattomuudesta. Äiti oli jo 76 kun esikoiseni syhtyi. Ei sen ikäinen enää enimmäkseen edes kykene hoitamaan pieniä lapsia.
Tukea kyllä voi. Eihän tässä mistään hoitamisesta edes puhuta, vaan siitä että olisi tukiverkko.
Siis rahaa tarkoitat?
Onko tuki sulle sama kuin raha? Taidat elää tuilla ja siksi noin kapea katsantokanta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä juttu on että ennen lapset tehtiin nuorina? Oma äitini on ollut 45 v kun kuopuksensa syntyi. En tiedä onko tarpeeksi "ennen" 40-luku.
Isäni s. 1900, nuorin veljensä 1921. Ei mummokaan enää nuori silloin voinut olla, pitääpä tarkistaa papereista.
Naisethan synnyttivät niin kauan kuin hormonitoimintaa oli.
Ensimmäiset lapset varmaan saatiinkin nuorena, mutta jos lapsia oli vaikka 12, aika monta vuotta siinä äiti sai raskaana olla ja vanhentua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä juttu on että ennen lapset tehtiin nuorina? Oma äitini on ollut 45 v kun kuopuksensa syntyi. En tiedä onko tarpeeksi "ennen" 40-luku.
Isäni s. 1900, nuorin veljensä 1921. Ei mummokaan enää nuori silloin voinut olla, pitääpä tarkistaa papereista.
Naisethan synnyttivät niin kauan kuin hormonitoimintaa oli.
Aivan. oma äitini oli syntyessäni 60-luvulla 48-vuotias. Ei olisi tullut mieleenkään omia lapsia saadessani syyllistää häntä lapsien hoitamattomuudesta. Äiti oli jo 76 kun esikoiseni syhtyi. Ei sen ikäinen enää enimmäkseen edes kykene hoitamaan pieniä lapsia.
Tukea kyllä voi. Eihän tässä mistään hoitamisesta edes puhuta, vaan siitä että olisi tukiverkko.
Siis rahaa tarkoitat?
Onko tuki sulle sama kuin raha? Taidat elää tuilla ja siksi noin kapea katsantokanta.
Mitä tukea sinä odottaisit iäkkäältä ihmiseltä? Mikään tavara-apuhan ei lapsiperheille kelpaa?
Mitä siis on tuki jos ei apua työnä tai rahana? Säälimustä kun tyttöriepu menit lapsen tekemään?
Alue: Aihe vapaa
"Naiset tekivät 1960-luvulla erittäin paljon töitä. Itse asiassa suomalaiset naiset kävivät tuolloin kodin ulkopuolella ansiotyössä enemmän kuin missään muussa OECD-maassa. Työelämä oli kuitenkin fyysisesti raskasta ja naisten asema työmarkkinoilla monella tapaa haastava."
Yle