Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.

Raskasta ihan varmasti.

Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on. 

Tässä onkin kyseessä tervepäisten ihmisten tapa toimia. Vanhemmat eivät ole vouhkaajia, kaiken tietäviä.

Silloin apuja saa helposti.

En näe mitään tervepäisyyttä siinä, että perheen isä on niin näkymätön ja laiska, ettei edes omaan äitiin pidä yhteyttä.

Yhteydenpidosta äitiin tässä ei ole kyse.

Saattaahan olla, että poika äidilleen soittelee viikoittain tms.

Mutta ei se mitään, saat lukea negatiivisesti ihan kaiken, mikä ei tue sun ajatuksia.

Kyllä se nimenomaan isän asia on hoitaa lastensa vierailu äitinsä luona. Aika huonot on välit, jos tuokaan ei suju.

Lapset on miniän. Kyllä itsestään selvä asia on että lasten äiti hoitaa ohjeet mummon kanssa.

Mikä metakka nousisi jos poika äitinsä kanssa sopisi asioista. Syrjäyttäen lasten äidin. Mammanpoika pyh.

Ei, kyllä se on itsestäänselvyys,  että myös isä on kartalla lastensa asioista. Ei hän mitään siinä syrjäytä, jos toimii tasavertaisena vastuunkantajana ja hoitaa lastensa asioita siltä pohjalta, mitä perheessä niistä sovitaan.

Anoppi on siinä ihan edelleen se ulkopuolinen.

Miten niin anoppi ulkopuolinen jos lapset tuodaan hänelle hoitoon ohjenipun kanssa? 

Tokko ottaisin lapsia hoitoon jos miniä olisi niin nokkava ettei kävisi meillä eikä puhuisi kanssani.

Ei kuulu perheeseen.

Miksi sitten kuitenkin vaadit anoppiasi hoitamaan maksutta  lapsiasi ja auttamaan teitä muutenkin?  Ulkopuoliselta ihmiseltä.

En minä ole mitään vaatinut, päinvastoin todennut, että isälle kuuluu se oma suku ja yhteudenpito heihin.

 

Ei se että hoidat lapsenlapsiasi tai tunget sinne niiden kotiin joka päivä edelleenkään tee susta perheenjäsentä.

Hassua. Meillä perheeksi lasketaan kaikki siihen kuuluvat, isovanhemmat, isoisovanhemmat, lapset, puolisot...mut kukin tyylillään.

Perhe ja suku ovat eri asioita. Osittain melkein sama asia, mutta toivoisin, ettei suomen kieltä aleta täysin tuhota. Kotiini on jop atullut mainos, jossa kerrottiin opintomahdollisuuksista. Siinä ulkomaalainen esimerkkihenkilö oli naimisissa Suomessa, mtuta esitteen mukaan hänellä oli kotimaassaan perhe.  Ihmetytti, kun kaksinnaiminen (oleinenkahdessa avioliitossa samaan aikaan)  on ainakin virallisesti meillä kiellettyä. 

Voiks puolikkaitakin lapsia tehä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on perheessä kaksi vanhempaa jotka jakavat vastuun perheen asioista. Voin luottaa mieheeni kuin kallioon, kun on kyse lasten asioista. Hän siivoaa, kokkaa, huolehtii että lapsilla on puhtaat vaatteet, vie päivähoitoon tarvittavat tavarat jne. Hän myös osaltaan vie lapsia lääkäriin ja neuvolaan ja osaa siellä kertoa lasten asiat tasan yhtä hyvin kuin minä. Harvemmin vanhemmuus uuvuttaa, kun vastuu ja tekeminen on jaettu tasaisesti.

Valitettavasti monessa perheessä se on edelleen äiti, joka huolehtii kaikesta ja isä ramppaa kavereilla ja harrastuksissaan.

Näitä kahden vastuullisen vanhemman perheitä on vähemmän kuin ennen, yksin moni äiti yrittää hoidella asiat joten kyllä he tukea tarvitsevat. 

Lähtökohtaisesti kun aikoo hankkia lasta, kannattaisi miettiä, pystyykö kasvattamaan lapsen yksin, jos puoliso kuolee ennenaikaisesti tai eroaa. Jos ei pysty tekemään sitä yksin, ehkä ei kannattaisi hankkia lasta. Sukulaiset eivät ole auttamisvelvollisia, koska se ei ole heidän lapsi, vaan toisen ihmisen lapsi. Auttaminen on vapaaehtoista. Auttamisen vaatiminen sukulaisilta on itsekästä, koska silloin dumppaa seuraukset omista päätöksistä sukulaisten kannettavaksi.

Toki on hyvä, jos etukäteen ymmärtää, että mahdollinen lähiomaisten tuki voi loppua, kun heille tapahtuu jotain odottamatonta. Lasta odottaessa ja lapsen ollessa vauvai, heiltä on ehkä saanut apua, mutta myöhemmin isovanhempi joutuu onnettomuuteen ja tarvitsee hoitoa ja apua. Tuoreen äidin/isän sisarus voi joutua tilanteeseen, jossa tarvitsee paljon apua sukulaisilta - silloin vauvaperhe jää vähemmälle avulle. Isovanhempi voi nykyisin joutua selvittelemään puolisonsa tai uuden puolisonsa mahdolliseen muistisairauteen liittyviä asioita, jolloin ei riitä aikaa ja voimia muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Ennen lapsetkin olivat sellaisia, että heidän hoitonsa ei vienyt liialti voimia. Olen pakosta katsonut tai nähnyt jo kolmen sukupolven lapsia ja on pakko todeta, että liian suuri osa nykylapsista ovat jollain tapaa erikoisia, jopa vaativia. Johtuuko siitä, että vanhemmat eivät osaa pitää kuria, ovat jopa ns curling vanhempia, vai siitä, että tehdään lapsia väärän ihmisen kanssa. Mitä voi lapsista odottaa kehittyvän, kun itse ollaan joko adhd tai autismin kirjolla ja on erityisherkkyyttä sun muuta. Lapsetkin ovat samoilla diagnooseilla kirjoilla, sekin on nähty. Lapsilla on liikaa virkikkeitä. Laoselle annetaan älykännykkä jo ennen koulunkäyntiä ja siitä sei hyvää seuraa. Sen on asiantuntijat huomanneetkin ja monissa maissa pyritään rajoittamaan somen käyttöä. Se on myöhäistä kun tyhmyys on jo tehty. 

Yhä useampi maa on päättänyt estää somen käytön alle 16-vuotiailta. Sitä pidetään niin haitallisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut ennen edes kodinkoneita ja silti jaksoimme kaikki hoitaa, pestä ja  siivota koti. Pyykki keitettiin padassa ja kaikki käsivoimin. Tämä 60- luvun lopulla. Jääkaappi oli ainoa kodinkone ja tietysti sähköhella. Ei ollut imuria, ei pyykinpesukonetta. Kaksi lasta ja kolmas oli tulossa. Kunnon ihmisiä ja veronmaksajia ja pitkälle

 oppineita ihmisiä heistä tuli, eivätkä olleet mitenkään vaativia. On muisteltu usein miten kaikki oli vaatimatonta, emme muuta osanneet vaariakaan. Heidän lapsensa ovat myös oppineet pienestä saakka,  ettei mitään saa ilman ja pitää itse panostaa paljon.

Ja lisää kodinkonehorinaa…

Pölynimureita oli jo 50- luvulla

Entä sitten? Monia muitakin laitteita oli olemassa, mutta monella ei ollut niihin varaa. Nykyään uusi televisio maksaa pari satasta, ennen se saattoi maksaa kuukausipalkan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on perheessä kaksi vanhempaa jotka jakavat vastuun perheen asioista. Voin luottaa mieheeni kuin kallioon, kun on kyse lasten asioista. Hän siivoaa, kokkaa, huolehtii että lapsilla on puhtaat vaatteet, vie päivähoitoon tarvittavat tavarat jne. Hän myös osaltaan vie lapsia lääkäriin ja neuvolaan ja osaa siellä kertoa lasten asiat tasan yhtä hyvin kuin minä. Harvemmin vanhemmuus uuvuttaa, kun vastuu ja tekeminen on jaettu tasaisesti.

Valitettavasti monessa perheessä se on edelleen äiti, joka huolehtii kaikesta ja isä ramppaa kavereilla ja harrastuksissaan.

Näitä kahden vastuullisen vanhemman perheitä on vähemmän kuin ennen, yksin moni äiti yrittää hoidella asiat joten kyllä he tukea tarvitsevat. 

Lähtökohtaisesti kun aikoo hankkia lasta, kannattaisi miettiä, pystyykö kasvattamaan lapsen yksin, jos puoliso kuolee ennenaikaisesti tai eroaa. Jos ei pysty tekemään sitä yksin, ehkä ei kannattaisi hankkia lasta. Sukulaiset eivät ole auttamisvelvollisia, koska se ei ole heidän lapsi, vaan toisen ihmisen lapsi. Auttaminen on vapaaehtoista. Auttamisen vaatiminen sukulaisilta on itsekästä, koska silloin dumppaa seuraukset omista päätöksistä sukulaisten kannettavaksi.

Toki on hyvä, jos etukäteen ymmärtää, että mahdollinen lähiomaisten tuki voi loppua, kun heille tapahtuu jotain odottamatonta. Lasta odottaessa ja lapsen ollessa vauvai, heiltä on ehkä saanut apua, mutta myöhemmin isovanhempi joutuu onnettomuuteen ja tarvitsee hoitoa ja apua. Tuoreen äidin/isän sisarus voi joutua tilanteeseen, jossa tarvitsee paljon apua sukulaisilta - silloin vauvaperhe jää vähemmälle avulle. Isovanhempi voi nykyisin joutua selvittelemään puolisonsa tai uuden puolisonsa mahdolliseen muistisairauteen liittyviä asioita, jolloin ei riitä aikaa ja voimia muuhun.

miksi sisarukset, kumminkaimat ja uudet puolisot ajaa omien lasten edelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tehdä lapsia, jos niitä ei jaksa hoitaa? Nykyään kaikki pitää ulkoistaa muille. Lapset viedään päiväkotiin, jos perheeseen tulee uusi vauva. Sisarukset eivät muka saa virikkeitä kotona ollenkaan. Ajatteleeko kukaan niitä sisaruksia, jotka viedään pois kotoa uuden vauvan tieltä. Ei isovanhempien tehtävä ole hoitaa lapsenlapsia, he ovat omansa jo hoitaneet. Jos on halua ja asennetta selvitä perhe elämästä, siitä selviää. 

Siinäpä kysymys. Kuinka ahkerasti sä luulet esimerkiksi suurten ikäluokkien "hoitaneen" lapsiaan? Kun aamulla lapsi heräsi, sai jotain syödäkseen ja illalla päätyi hengissä takaisin petiin, niin siinä oli pitkälti kaikki mitä vanhemmilta odotettiin. Ei ne hypänneet paskaisten vaatteiden tms takia lastensuojelun kuulusteluissa. 

Suurilla ikäluokilla oli jo kotonaan pesunone ja nuoresta oppineet kotitöihin. He nousivat aamulla, veivät lapsen hoitoon. Heillä ei yleensä ollut joka arki-illaksi jotain menoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tehdä lapsia, jos niitä ei jaksa hoitaa? Nykyään kaikki pitää ulkoistaa muille. Lapset viedään päiväkotiin, jos perheeseen tulee uusi vauva. Sisarukset eivät muka saa virikkeitä kotona ollenkaan. Ajatteleeko kukaan niitä sisaruksia, jotka viedään pois kotoa uuden vauvan tieltä. Ei isovanhempien tehtävä ole hoitaa lapsenlapsia, he ovat omansa jo hoitaneet. Jos on halua ja asennetta selvitä perhe elämästä, siitä selviää. 

Siinäpä kysymys. Kuinka ahkerasti sä luulet esimerkiksi suurten ikäluokkien "hoitaneen" lapsiaan? Kun aamulla lapsi heräsi, sai jotain syödäkseen ja illalla päätyi hengissä takaisin petiin, niin siinä oli pitkälti kaikki mitä vanhemmilta odotettiin. Ei ne hypänneet paskaisten vaatteiden tms takia lastensuojelun kuulusteluissa. 

Kyll kai ei nykyisinkään normaalisti lapsensa huolehtivat lasujen kanssa ole tekemisissä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tehdä lapsia, jos niitä ei jaksa hoitaa? Nykyään kaikki pitää ulkoistaa muille. Lapset viedään päiväkotiin, jos perheeseen tulee uusi vauva. Sisarukset eivät muka saa virikkeitä kotona ollenkaan. Ajatteleeko kukaan niitä sisaruksia, jotka viedään pois kotoa uuden vauvan tieltä. Ei isovanhempien tehtävä ole hoitaa lapsenlapsia, he ovat omansa jo hoitaneet. Jos on halua ja asennetta selvitä perhe elämästä, siitä selviää. 

Siinäpä kysymys. Kuinka ahkerasti sä luulet esimerkiksi suurten ikäluokkien "hoitaneen" lapsiaan? Kun aamulla lapsi heräsi, sai jotain syödäkseen ja illalla päätyi hengissä takaisin petiin, niin siinä oli pitkälti kaikki mitä vanhemmilta odotettiin. Ei ne hypänneet paskaisten vaatteiden tms takia lastensuojelun kuulusteluissa. 

Kyll kai ei nykyisinkään normaalisti lapsensa huolehtivat lasujen kanssa ole tekemisissä 

Kyllä ovat, sehän se just on, kun kaikesta mahdollisesta voidaan sellainen nykyään tehdä, satoja tuhansia joka vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinähän se tuli " some on luonut paineen!!" Järki hoi älä jätä. Oisko taas terapialle tarvetta??

Joku mummo sitä jankkaa tähän. Ei tosiaan vaikuta järjen jättiläiseltä.

Eri. Somehan on täynnä kiiltokuvaperheitä ja perhe-elämää, josta totuus on todella kaukana. Ollaan olevinaan kauniita ja rikkaita. Poseerataan kuvissa kaikki lisukkeet törröllään ja yritetään herättää kateutta. Kaikki tietävät ja kaikki töröttävät mukana omilla sivuillaan. Turha väittää muuta.

Asuessani toisessa maassa siellä oli usein lehtijuttuja perheestä, jonka äiti oli aktiivinen monissa paikkakunnan asioissa. Perheen koti oli aina siisti ja näytti viihtyisältä. Lapsilla oli kauniit vaatteet ja perheonni kukoisti. Kunnes kerran olikin viikkolehdessä erilainen juttu kyseisestä perheestä. Nainen myönsi, että kaikki oli ollut "teeskentelyä" ja asiat eivät olleet niin hyvin kuin aikaisemmin kerrottiin. Hän myönsi suoraan laiminlyöneensä perhettään. Hän oli toki ollut muulla tavalla ahkera ja hyödyllinen henkilö kodin ulkopuolella.

"Ei, vaan mummo ottaa lapsen kokonaan luokseen. Vaikka edes viikoksi."

Nykymummot ovat enimmäkseen ihan työikäisiä vielä. Mummotkin tarvitsevat kesälomaa toipuakseen työn rasituksesta. Jos on vaikka kolme viikkoa kesälomaa, viikko siitä kovin stressaavaan (nykyäitien mukaan!) lastenhoitoon on tosi iso osa lomaa. Jos viikosta puhutaan lisäksi "edes", silloin tavoite olisi ilmeisesti saada mummot hoitamaan lasta pidempään, koko lomansa.

Lisäksi ketjusta on kyllä käynyt ilmi, että siltä mummulta odotetaan vähintään kasvatustieteiden msisterin tutkintoa, mikään muu ei miniöille kelpaa.

Missä ne vaarit ovat? Heillä ei siis ole velvollisuutta lastenlapsiaan kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on monta kertaa mainittu some ja miten se vaikuttaa vanhempiin kun siellä keikistelee ”täydellisiä perheitä siisteissä kodeissa”. Niin miksi tämmöiset ihmiset selaa somea jos tämmöinen menee tunteisiin? Kai ihmiset ymmärtää että suurin osa valehtelee sinne? Ei kukaan ole mielestäni vaatinut vanhemmilta sen enempää kuin 20 vuotta sitten. 

Niin sen on maininneet ne jotka haluavat solvata äitejä. Mitenkään ei liity aiheeseen, kunhan haukkuvat.

Jos väittää, ettei some jotenkin vaikuta nyky äitiyteen ja sen vaatimuksiin, valehtelee.

Ei meidän porukoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KAIKKI ovat neuvomassa ja haukkumassa. Jos päiväkotiin menee hakemaan lastaan niin, että ehtii hakuajan puitteissa lähtevään bussiin, mutta juuri siinä portilla tuleekin puhelu, jossa vanhemman on pakko neuvotella seuraavan puolen vuoden työstään, siinä on heti sormeaan heristämässä henkilökunta ja jonkun mummo, miten se lapsi pitää kohdata rauhallisesti, eikä saa puhua puhelimeen, se on SAATANASTA.

 

Kun ei se vanhempi ole mikänä Jumala, joka vain suvaitsee vastata haluaminaan aikoina tai jolla on taksikyyti jolla päästä päiväkotiin juuri okeissa tunnelmissa - jota päiväkotiakaan muuten hän ei edes voi valita, vaan se todella voi olla neljän julkisen kulkupelin päässä väärässä kaupunginosassa.

Jos koko päivän aikataulu ja oma hyvinvointisi on kiinni siitä että menet väärällä hetkellä vastaamaan puhelimeen, niin älä vastaa siihen, laita se äänettömälle. Soita niille takaisin vaikka sitten kun istut siinä bussissa. Tai vastaa ja sano että soittakoot muutaman minuutin päästä uudelleen. Ei stna kenenkään työ ole kiinni vaan siitä että vastaatko just tällä sekunnilla puhelimeen. 

 

Nyt on kyllä sitä uhriutumista, kun on niin vaikeeta, niin vaikeeta....

MITÄ et ymmärtänyt siitä, että ei se työnhakija näinä päivinä ole se, joka päättää, milloin hän vastaa työtarjoukseen ja milloin ei. Se tarjoaja soittaa seuraavalle, jos sinä et vastaa.

 

Mikä koko päivän aikataulu??? Ja eihän siinä ole kyse omasta hyvinvoinnista, vaan siitä, että lapsi saa ruokaa, asua jossakin ja vaatteet päälleen. Ei täällä ihmiset oman hyvinvointinsa takia pätkätöitä tee!

 

Ja sitten kun puhut siellä bussissa, siinä on leegio mummoja sätsättämässä, miten aina ollaan puhelimessa eikä lapselle läsnä. Ja siellä bussissahan just onkin ruuhka-aikaan helppo puhua, paljon helpompi kuin hetkinen ulkona siinä portilla, kun lapsi on edelleen siellä pihassa VALVOTTUNA.

Eli tuon mukaan mummot sitten auttavatkin oikeasti paljon, jos siis voi olla leegio mummoja sätsättämässä. Nehän silloin hakee lastenlapsiaan tarhasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KAIKKI ovat neuvomassa ja haukkumassa. Jos päiväkotiin menee hakemaan lastaan niin, että ehtii hakuajan puitteissa lähtevään bussiin, mutta juuri siinä portilla tuleekin puhelu, jossa vanhemman on pakko neuvotella seuraavan puolen vuoden työstään, siinä on heti sormeaan heristämässä henkilökunta ja jonkun mummo, miten se lapsi pitää kohdata rauhallisesti, eikä saa puhua puhelimeen, se on SAATANASTA.

 

Kun ei se vanhempi ole mikänä Jumala, joka vain suvaitsee vastata haluaminaan aikoina tai jolla on taksikyyti jolla päästä päiväkotiin juuri okeissa tunnelmissa - jota päiväkotiakaan muuten hän ei edes voi valita, vaan se todella voi olla neljän julkisen kulkupelin päässä väärässä kaupunginosassa.

Jos koko päivän aikataulu ja oma hyvinvointisi on kiinni siitä että menet väärällä hetkellä vastaamaan puhelimeen, niin älä vastaa siihen, laita se äänettömälle. Soita niille takaisin vaikka sitten kun istut siinä bussissa. Tai vastaa ja sano että soittakoot muutaman minuutin päästä uudelleen. Ei stna kenenkään työ ole kiinni vaan siitä että vastaatko just tällä sekunnilla puhelimeen. 

 

Nyt on kyllä sitä uhriutumista, kun on niin vaikeeta, niin vaikeeta....

MITÄ et ymmärtänyt siitä, että ei se työnhakija näinä päivinä ole se, joka päättää, milloin hän vastaa työtarjoukseen ja milloin ei. Se tarjoaja soittaa seuraavalle, jos sinä et vastaa.

 

Mikä koko päivän aikataulu??? Ja eihän siinä ole kyse omasta hyvinvoinnista, vaan siitä, että lapsi saa ruokaa, asua jossakin ja vaatteet päälleen. Ei täällä ihmiset oman hyvinvointinsa takia pätkätöitä tee!

 

Ja sitten kun puhut siellä bussissa, siinä on leegio mummoja sätsättämässä, miten aina ollaan puhelimessa eikä lapselle läsnä. Ja siellä bussissahan just onkin ruuhka-aikaan helppo puhua, paljon helpompi kuin hetkinen ulkona siinä portilla, kun lapsi on edelleen siellä pihassa VALVOTTUNA.

Eli tuon mukaan mummot sitten auttavatkin oikeasti paljon, jos siis voi olla leegio mummoja sätsättämässä. Nehän silloin hakee lastenlapsiaan tarhasta.

Ei ne sätsättäjät mitään auta. Onko sätsättäminen ja nälviminen sinusta auttamista? Ei ne mitään lapsia hae, mistä ihmeestä sellaista keksit???? Siitä kun ne on bussissa? On kyllä melkoisia aivopieruja taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini olisi tässä kuussa täyttänyt 126 vuotta joten on ihan oikeita käsityksiä maaseudun elämästä.

Tottakai torpissa pyöri pariskunnan omat 15 lasta mutta ei koko suku.

Ehkä jossain ja historiallisessa kirjallisuudessa. Oikea elämä oli raadollusempi, kyllä ne sedät ja tädit lähtivät omaan elämäänsä eivätkä jääneet jonkun velipojan peltoja ruokapalkalla kyntämään.

Jablaablaablaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa...

 

Perusta oma ketju tolle paasaukselle.

Ihan ketjun otsikossa kirjoitetaan muuttuneesta isovanhemmuudesta, joten tuo sinua edeltävä kirjoitus pysyi ihan aiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini olisi tässä kuussa täyttänyt 126 vuotta joten on ihan oikeita käsityksiä maaseudun elämästä.

Tottakai torpissa pyöri pariskunnan omat 15 lasta mutta ei koko suku.

Ehkä jossain ja historiallisessa kirjallisuudessa. Oikea elämä oli raadollusempi, kyllä ne sedät ja tädit lähtivät omaan elämäänsä eivätkä jääneet jonkun velipojan peltoja ruokapalkalla kyntämään.

Jablaablaablaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa...

 

Perusta oma ketju tolle paasaukselle.

Ihan ketjun otsikossa kirjoitetaan muuttuneesta isovanhemmuudesta, joten tuo sinua edeltävä kirjoitus pysyi ihan aiheessa.

Nini ja sitten jauhetaan pulsaattoreista ja kotitöistä. Ei se ole vanhemmuutta eikä isovanhemmuutta. 

Meillä on siitä onnellinen tilanne, että isovanhemmat mielellään auttavat, mutta ovat vielä työelämässä, joten ovat kiireisiä. Toiset isovanhemmat taas asuvat kaukana. Eniten tarvittaisiin apua koulun/päiväkodin loma-aikoina, mutta isovanhemmat ovat tällöin töissä ja nämä on niitä haastavia aikoja aina, kun ei meinaa omat lomapäivät riittää ja päivystävä päiväkoti on hyvin haastavassa paikassa (eikä lastaan muutenkaan mielellään sinne laita). Tuleva ekaluokkalainen on myös pieni vielä jäämään yksin työpäiviksi. Mieheni taas on ollut aina mummolassa nämä ajat ja koulun jälkeen, meillä ei sitä mahdollisuutta ole.

Lapsiani en koe mitenkään raskaina tai sinällään tarvitse heistä "lomaa", vaikka toki tietenkin luksusta jos välillä pääsee miehen kanssa kaksin vaikka syömään.

Nykyvanhemmuudessa raskainta on se, että ikäiseni ovat hyvin tiedostavia vanhempia ja ainakin suurinosa haluaa sitten olla lapsilleen todella läsnä, auttaa tunnekehityksessä, laittaa ruutuajan minimiin, tukea harrastuksissa, opettaa lukemaan/laskemaan, valvoa uimiset ja ulkoilut.

Omassa lapsuudessani aikuiset ei todellakaan leikkineet (ehkä jotain palloa potkivat) lasten kanssa, ulos laitettiin yksinään, harrastuksiin ei satsattu, tunnekasvatus oli sitä, että "mene huoneeseesi märsäämään ja tule ulos kun rauhoitut" ja koulun jälkeen tuijotettiin telkkaria niin paljon kuin huvitti, koska kukaan ei estänyt. Ympäristö ei myöskään vaatinut vanhemmilta mitään, eikä ketään kiinnostanut miten kukakin lapsensa hoiti. Nykyään arvostellaan ihan joka asiaa ja esim.hyökätään äitien kimppuun jos nämä katsovat puhelinta työntäessään vaunuja.

Moni mainitsee kun lapsella pitäisi nykyisin olla puhtaat vaatteet?? Onko se isokin ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Uskoakseni myös aiemminkin uuvuttiin, joten turha täällä huudella, että ennen hoidettiin hymyssä suin 10 lasta ja lypsettiin lehmät siinä sivussa. Oli myös pihapiiri, jossa joku sukulainen katsoin lasten perään, teki ruokaa jne. 

Totuus on, että äidit/isät tarvitsisivat tukea. Kaikilla ei ole mitään tukiverkkoa. Sellainen olisi win win. Isovanhemmat ovat nykyään monesti itse töissä ja huolehtivat ehkä omista vanhemmistaan eli ovat täystyöllistettujä. Itse yritän kerran viikossa ehtiä auttamaan poikani perhettä. Toivoisin, että voisin olla enemmän avuksi, mutta valitettavasti en vielä ennen eläkkeelle jäämistä pysty parempaan.

Minulla onni olla työkyvytön, niin ehdin ja jaksan viikottain hoitaa yhtä lasta. Surullista, et toisilla ei koskaan vastaavaa apua. 

Hyviä puolia on se, että minulla on aikaa ja kärsivällisyyttä eri tavalla, kuin vanhemmilla. Tänään tämä taapero mm. imuroi hiekat, jotka kengissä toimme sisälle. Oli touhusta  innoissaan ja imuroi sit aika pitkään kaikennäköistä...

Tämä siis vaan esimerkkinä siitä, miten nämä hetket ovat toisenlaisia, kuin lapsiperhearjessa usein. 

Vaikka isoäiti jo olenkin, muistan ajan omien lasten kanssa. Ja sen, kuinka helpottavaa oli silloin tällöin saada vähän apuja. Siis ihan vaan sitä, että joku oli jonkin aikaa lasten kanssa. En todellakaan ymmäärrä näitä, jotka jankkaavat, et jos on lapset tehnyt, niiden kanssa pitää ite jaksaa. Ei kai kukaan siihen kuole, jos apua ei saa. Mutta kyllä se varmasti hyvää tekee. Tekis erityisesti näille, jotka kireenä ite vaan jaksaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ero nykypäivässä ja noissa entisajoissa on se, että ennen niitä lapsia vaan tuli, haluttiin niitä tai ei. Sen varsinkin tiesi ne mummot. Ja ne lapset piti yrittää pitää edes hengissä tavalla tai toisella, niin eipä silloin niillä mummoillakaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin osallistua lastenlasten hoitoon. Silloin ne tyttäret ja miniät eivät päättäneet hankkia itselleen ja äideilleen lisää työtä.

Nykyään jokainen lapsi (Suomessa) on harkittu päätös. Älä hanki enempää kuin mitä pystyt itse hoitaa. Miksi päätät hankkia itsellesi ja äidillesi lisää (LIIKAA) hommaa, kun nyt on muitakin vaihtoehtoja?

Juu, ja sitten syyllistetään kun hankkii liian vähän lapsia.

 

EHkäisy on ollut vaihtoehto jo monta vuosikymmentä ja silti nykyiset isovanhemmat tehtaili lapsia. Täälläkin kehuvat miten oli viisi lasta jne.

Voi että, minun viisi lastaniko sinun luonnollesi noin kovasti kävi! Voi sinua. Ihan muuten ohiksena, minä en ole vielä edes isoäiti, lapseni eivät ole kovin vanhoja.

Onko sinulla omia lapsia vai trollaatko täällä muuten?