Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

Joskus agraariyhteiskunnan aikoina, yli sata vuotta sitten yhteisön vanhemmille jäsenille kuului lastenhoito. Toki sitä mallia löytyy raamattualueilta, meillä ja muualla vieläkin. Teollistuminen ja naisten oikeuksien lisääntyminen vapautti naiset hellan ja nyrkin välistä, pois keittiöistä, pelloilta ja navetoista. Iso-vanhemmat nykyisin ovat edelleen palkkatyössä vielä siinä vaiheessa, kun lapsenlapset alkavat jo olla lisääntymisiässä. Ihmiset ovat erilaisia. Yksi hoitaa lapsenlapsia kaikki vapaa-aikansa, toinen ei hoitanut edes omiaan ja ilmoittaa heti kuultuaan isovanhemmaksi tulemisestaan, että minä en sitten ainakaan lapsenpiiaksi ala. ( Eikä alkanut, mutta kiukuttelee nyt, kun ei saa apua sitä itse tarvitessaan, eivätkä lapsenlapset välitä hänestä yhtään).

Vierastan sanontaa hellan ja nyrkin välissä olemisesta. Kaikki miehet eivät ole väkivaltaisia hakkaajia. Sellainen puhetapa pitää jo jättää pois. On totta, että naisten on odotettu tekevän kotona kaikki lapsiin liittyvä ja laittavan perheelle ruokaa, siivoavan, tiskaavan, pesevän pyykkiä ja hoitavan sairastuneita perheenjäseniä. Jos nainen nykyään on työssä, työ vie kaikki voimat, koska työelämän vaatimukset ovat lisääntyneet. Työelämää leimaa loppumaton kiire, liian vähän henkilökuntaa, koko ajan kasvavat vaatimukset tehokkuudesta jne.

Onhan se aika tiukka vastimus kun haukutaan boomerit 76 - 81  etteivät koko kesäksi ota serkkuparvea kaksioonsa vaikka itse ensimmäisen polven kaupunkilaislapsina pääsivät mummolaansa maalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttunut isovanhemmuus on mielestäni sama kuin turvaverkkojen puute. Jos ei ole auttavia isovanhempia, niin sitten pitää olla rahaa lasten hoitoon esim. kesällä ja lapsen ollessa toipilas muulla tavoin. Kaikilla ei ole ja se on varmasti stressaavaa. Itse laskin, että omalla kohdalla palkaton olisi tullut vielä kalliimmaksi.

Meillä oli palkattu nuori opiskelijatyttö lapsemme seurana 1. Ja 2. luokan kesällä niillä viikoilla kun lapsi oli yksin ja meillä vanhemmilla ei ollut lomaa. Joinakin päivinä kävin kotona lapsen seurana lounastamassa, jos hoitaja estyi tulemasta. Isovanhemmat toisella paikkakunnalla eivät työnsä takia voineet lasta hoitaa. 

Sama juttu silloin tällöin kun lapsen sairasloma pidentyi ja häntä ei voitu viedä hoitoon niin meille tuli muutamaksi tunniksi hoitaja, jotta koko päivää ei tarvinnut toipilaan olla yksin.

Kuntosalin lapsiparkit hyödynsimme myös.

Kyllähän näennäisesti nuorikin lapsi (7-8 v.) voi olla kotona koko työpäivän ajan, mutta on se lapselle raskasta ja siinä on riskinsä, kun on kaverin kanssa, jonka vanhemmat myös töissä.

Nykyään kun molemmat puolisot sekä isovanhemmat ovat usein töissä kodin ulkopuolella ei ole lähipiirissä ihmisiä jotka voisivat auttaa lastenhoidossa arkena. Ja monella viikonloppukin menee palautumiseen. Iso-isovanhemnat ovat taas jo liian vanhoja, koska lapset saadaan nykyään vanhempina.

Parilla tutulla on tällainen ideaalinen tilanne, että isovanhemmat aduvat lähellä ja voivat auttaa. Hyvin harvinaista empiirisen kokemuksen mukaan.

Ohis, mutta nyt juolahti mieleena jatus, että jos sukulainen tai tuttava on työtön, hän ei edes saa tulla lapsia hoitamaan. Olenko ymmärtänyt lehtiuutiset oikein?

Omia lapsenlapsiaan? 

Voiko käyttää omaa järkeä tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttunut isovanhemmuus on mielestäni sama kuin turvaverkkojen puute. Jos ei ole auttavia isovanhempia, niin sitten pitää olla rahaa lasten hoitoon esim. kesällä ja lapsen ollessa toipilas muulla tavoin. Kaikilla ei ole ja se on varmasti stressaavaa. Itse laskin, että omalla kohdalla palkaton olisi tullut vielä kalliimmaksi.

Meillä oli palkattu nuori opiskelijatyttö lapsemme seurana 1. Ja 2. luokan kesällä niillä viikoilla kun lapsi oli yksin ja meillä vanhemmilla ei ollut lomaa. Joinakin päivinä kävin kotona lapsen seurana lounastamassa, jos hoitaja estyi tulemasta. Isovanhemmat toisella paikkakunnalla eivät työnsä takia voineet lasta hoitaa. 

Sama juttu silloin tällöin kun lapsen sairasloma pidentyi ja häntä ei voitu viedä hoitoon niin meille tuli muutamaksi tunniksi hoitaja, jotta koko päivää ei tarvinnut toipilaan olla yksin.

Kuntosalin lapsiparkit hyödynsimme myös.

Kyllähän näennäisesti nuorikin lapsi (7-8 v.) voi olla kotona koko työpäivän ajan, mutta on se lapselle raskasta ja siinä on riskinsä, kun on kaverin kanssa, jonka vanhemmat myös töissä.

Nykyään kun molemmat puolisot sekä isovanhemmat ovat usein töissä kodin ulkopuolella ei ole lähipiirissä ihmisiä jotka voisivat auttaa lastenhoidossa arkena. Ja monella viikonloppukin menee palautumiseen. Iso-isovanhemnat ovat taas jo liian vanhoja, koska lapset saadaan nykyään vanhempina.

Parilla tutulla on tällainen ideaalinen tilanne, että isovanhemmat aduvat lähellä ja voivat auttaa. Hyvin harvinaista empiirisen kokemuksen mukaan.

Ohis, mutta nyt juolahti mieleena jatus, että jos sukulainen tai tuttava on työtön, hän ei edes saa tulla lapsia hoitamaan. Olenko ymmärtänyt lehtiuutiset oikein?

Omia lapsenlapsiaan? 

Voiko käyttää omaa järkeä tilanteessa?

Ei välttämättä. Työtön saadakseen korvauksen ei saa tehdä ansiotyöksi katsottavaa tai uutisten mukaan edes vapaaehtoistyötä tai opiskella 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat ovat nykyään jo melkoisen iäkkäitä jos ovat edes jotakuinkin terveitä ja elossa siinä vaiheessa kun nykynuoriso lopultaa päättää hankkia lapsia. Tietenkin apu on silloin vähäisempää.

Hoitavatkohan lähes kahdeksankymppisinä isäksi tulleiden vanhemmat vielä lapsenlapsiaan😂. Vanhemmuus kun voi alkaa teini-ikäisestä hoivakoti-ikäisiin. Viriileillä hopeakettuvaareilla on oma vauva jolla samanikäinen vauva-iso-iso-täti.

Minullaoli pienenä kaksi isovanhempaa elossa. Toinen asui kaukana, joten häntä näki pari kertaa vuodessa. Vierailut olivat aina mukavia.  Toinen asui lähempänä, mutta oli pelottava. En muistele häntä lämmöllä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se aika tiukka vastimus kun haukutaan boomerit 76 - 81  etteivät koko kesäksi ota serkkuparvea kaksioonsa vaikka itse ensimmäisen polven kaupunkilaislapsina pääsivät mummolaansa maalle.

Eipä sellaista ole vaadittu. Mut hei, kivat uhriutumiset. 

Suurin ero nykypäivässä ja noissa entisajoissa on se, että ennen niitä lapsia vaan tuli, haluttiin niitä tai ei. Sen varsinkin tiesi ne mummot. Ja ne lapset piti yrittää pitää edes hengissä tavalla tai toisella, niin eipä silloin niillä mummoillakaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin osallistua lastenlasten hoitoon. Silloin ne tyttäret ja miniät eivät päättäneet hankkia itselleen ja äideilleen lisää työtä.

Nykyään jokainen lapsi (Suomessa) on harkittu päätös. Älä hanki enempää kuin mitä pystyt itse hoitaa. Miksi päätät hankkia itsellesi ja äidillesi lisää (LIIKAA) hommaa, kun nyt on muitakin vaihtoehtoja?

Kuinka moni teistä vaatijoista ottaisi vaikka vain 2 henkeä kesäksi täyshoitoon kustantaen kaikki?  Vaikka sisarustenne lapset tai appivanhemmat tai omat?

Olenko liian realistinen kun en vain rakkaudesta lurittele?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se aika tiukka vastimus kun haukutaan boomerit 76 - 81  etteivät koko kesäksi ota serkkuparvea kaksioonsa vaikka itse ensimmäisen polven kaupunkilaislapsina pääsivät mummolaansa maalle.

Eipä sellaista ole vaadittu. Mut hei, kivat uhriutumiset. 

Monessa kommentissa on valitettu. Boomeriäitini oli maalla muttei ota lapsiani kesäksi.

Vierailija kirjoitti:

Niin no se pointti tässä kai onkin juuri se, että jaksaisivat tehdä vähän enemmän niitä lapsia, että olisi sitten veronmaksajia ja meidän nyt työikäisten eläkkeiden maksajia tulevaisuudessakin. 

Enkä ymmärrä tätä asennetta, ettei haluta auttaa kanssaihmisiä, vaan ilkeillään vaan, että onko nyt rankkaa, mitäs läksit. Suomalaiset on kyllä aika kamalia tässä asiassa. Muualla on paljon enemmän koko kylä kasvattaa -meininkiä, eikä vanhemmuuteen suhtauduta niin vaativasti. Esim. jos lapsi ei jaksa istua ravintolassa, mutta äidillä ruoka kesken (koska syötti myös lapsen), niin monissa muissa maissa vieruspöydästä tai tarjoilija tms. voi viihdyttää lasta hetken (olen kokenut tätä itsekin muualla, ja se jätti todella hyvän fiiliksen). Suomessa kaikki vain katsovat vihaisesti, eivätkä edes harkitse, että voisivat auttaa. Ihmekö sitten, ettei monet uskalla tehdä lapsia. 

Uskon, että ravintolassa ja muussa ruokapaikassa katsotaan vihaisesti, jos lapsi huutaa. Toiset ovat lähteneet ulos syömään viettääkseen rentouttavan hetken jonkun tutun kanssa. Kaiken lisäksi niissä paikoissa syöminen on niin kallista (tulotasoon nähden) , että sinne voi mennä hyvin harvoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

Joskus agraariyhteiskunnan aikoina, yli sata vuotta sitten yhteisön vanhemmille jäsenille kuului lastenhoito. Toki sitä mallia löytyy raamattualueilta, meillä ja muualla vieläkin. Teollistuminen ja naisten oikeuksien lisääntyminen vapautti naiset hellan ja nyrkin välistä, pois keittiöistä, pelloilta ja navetoista. Iso-vanhemmat nykyisin ovat edelleen palkkatyössä vielä siinä vaiheessa, kun lapsenlapset alkavat jo olla lisääntymisiässä. Ihmiset ovat erilaisia. Yksi hoitaa lapsenlapsia kaikki vapaa-aikansa, toinen ei hoitanut edes omiaan ja ilmoittaa heti kuultuaan isovanhemmaksi tulemisestaan, että minä en sitten ainakaan lapsenpiiaksi ala. ( Eikä alkanut, mutta kiukuttelee nyt, kun ei saa apua sitä itse tarvitessaan, eivätkä lapsenlapset välitä hänestä yhtään).

Vierastan sanontaa hellan ja nyrkin välissä olemisesta. Kaikki miehet eivät ole väkivaltaisia hakkaajia. Sellainen puhetapa pitää jo jättää pois. On totta, että naisten on odotettu tekevän kotona kaikki lapsiin liittyvä ja laittavan perheelle ruokaa, siivoavan, tiskaavan, pesevän pyykkiä ja hoitavan sairastuneita perheenjäseniä. Jos nainen nykyään on työssä, työ vie kaikki voimat, koska työelämän vaatimukset ovat lisääntyneet. Työelämää leimaa loppumaton kiire, liian vähän henkilökuntaa, koko ajan kasvavat vaatimukset tehokkuudesta jne.

Firmojen pitää tehdä voittoa, jotta voi jatkaa pyörittämistä. Mahdollisemman suurta voittoa.

Sain lapseni 90 luvulla. Saimme myös apua lastenhoitoon molemman puolen isovanhemmilta, tai no oikeastaan mummoilta. Sillon tällön. Oli aina isovanhempia jotka auttoivat enemmän ja toisia jotka auttoivat vähemmän.

Nyt monet työkaverini ovat saaneet lapsenlapsia niin paljon hoitavat näitä. Omien sanojensa mukaan. Totuushan voi olla toinen.

Suomessa on itsepärjäämisen mentaliteetti. Ja itseään pitää monen 50-60 vuotiaankin vielä toteuttaa. Nämä ovatkin kahden tulen välissä, dementikko vanhemmat jotka vielä asuvat kotonaan ja lapsenlapsiakin pitäis keretä hoitaa. Töissä stressiä ja eläkeikäkin siirtyy aina vaan eteenpäin.

Miehet useasti pääsevät helpommalka, alhasemmat odotukset heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se aika tiukka vastimus kun haukutaan boomerit 76 - 81  etteivät koko kesäksi ota serkkuparvea kaksioonsa vaikka itse ensimmäisen polven kaupunkilaislapsina pääsivät mummolaansa maalle.

Eipä sellaista ole vaadittu. Mut hei, kivat uhriutumiset. 

Monessa kommentissa on valitettu. Boomeriäitini oli maalla muttei ota lapsiani kesäksi.

Ei ole, älä viitsi, naurettavaa. On sanottu että boomerit kyllä hoidatti lapsensa, mutta itse eivät tee mitään.

Ja tukisn kellään on just kuutta lastenlasta ikähaarukassa 6-8.

Vierailija kirjoitti:

Suurin ero nykypäivässä ja noissa entisajoissa on se, että ennen niitä lapsia vaan tuli, haluttiin niitä tai ei. Sen varsinkin tiesi ne mummot. Ja ne lapset piti yrittää pitää edes hengissä tavalla tai toisella, niin eipä silloin niillä mummoillakaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin osallistua lastenlasten hoitoon. Silloin ne tyttäret ja miniät eivät päättäneet hankkia itselleen ja äideilleen lisää työtä.

Nykyään jokainen lapsi (Suomessa) on harkittu päätös. Älä hanki enempää kuin mitä pystyt itse hoitaa. Miksi päätät hankkia itsellesi ja äidillesi lisää (LIIKAA) hommaa, kun nyt on muitakin vaihtoehtoja?

Juu, ja sitten syyllistetään kun hankkii liian vähän lapsia.

EHkäisy on ollut vaihtoehto jo monta vuosikymmentä ja silti nykyiset isovanhemmat tehtaili lapsia. Täälläkin kehuvat miten oli viisi lasta jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.

 

Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.

Meillähän on jo robotti-imureita, on astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, robottiruohonleikkurit yms. Kuinka helpoksi elämä pitää tehdä, että ei olisi rankkaa?

Hienoa, että keksit noin monta kodinkonetta. Nyt voit samalla intensiteetillä miettiä lisääntyneitä vaatimuksia työssä ja lasten kasvatuksessa.

Luuletko ettei ennen ollut vaatimuksia työssä, oli pidempi työaikakin ja enemmän fyysistä työtä . Lapsille ennen opetettiin tapoja, nyt tuntuu että saavat mellastaa kuin siat vatukossa

Olen ollut tehtaassa vuorotöissä 35 vuotta. Kyllähän se on ollut aina yhtä raskasta. Mutta nytten ei enää kroppa jaksa, kulunut ja väsynyt.

Nuppikaan ei voi hyvin vaihtuvista työajoista.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se aika tiukka vastimus kun haukutaan boomerit 76 - 81  etteivät koko kesäksi ota serkkuparvea kaksioonsa vaikka itse ensimmäisen polven kaupunkilaislapsina pääsivät mummolaansa maalle.

Mitä ensimmäisen polven kaupunkilaislapsia suuret ikäpolvet ovat? Muuttoliike kaupunkiin alkoi, kun nuo aikuistuivat. He lähtivät kaupunkiin ja heidän lapsensa, sukupolvi X,  vieraili maalla mummolassa kesäisin.

T: sukupolvi X:n edustaja

Oma lapsuus 80-luvulla ja isovanhemmat hoiti joka päivä, vaikka äiti oli vuosia kotiäitinä. Hän tosin on muutenkin ottanut elämässä sen asenteen että häntä pitää kaikessa auttaa mutta hänen ei tarvitse tehdä kuin minimi jos sitäkään. Tämä omille lapsille ja nyt lapsenlapselle, jolle lisäksi  samalla tavalla lupaillaan kaikkea kuten minullekin aikanaan ja sitten täytetään lupaukset jos huvittaa. Hän ei muutamaa tuntia lukuun ottamatta ole hoitanut lapsenlasta, mikä on ollut itselleni järkytys. Olen auttanut häntä todella paljon ja tässä kiitos. En auta enää ja kun hoitolaitos kutsuu niin en voi asialle mitään. Omassa elämässä on ihan tarpeeksi huolia ja tekemistä jotta oman jaksamisen kustannuksella katsoisin vielä hänenkin perään, kuten olen aiemmin tehnyt. Suru on jäänyt tästä yksin jättämisestä, myös lapsenlapsen puolesta. Ja kyse ei ole hänen iästä, hän on käyttäytynyt aina samalla tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ero nykypäivässä ja noissa entisajoissa on se, että ennen niitä lapsia vaan tuli, haluttiin niitä tai ei. Sen varsinkin tiesi ne mummot. Ja ne lapset piti yrittää pitää edes hengissä tavalla tai toisella, niin eipä silloin niillä mummoillakaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin osallistua lastenlasten hoitoon. Silloin ne tyttäret ja miniät eivät päättäneet hankkia itselleen ja äideilleen lisää työtä.

Nykyään jokainen lapsi (Suomessa) on harkittu päätös. Älä hanki enempää kuin mitä pystyt itse hoitaa. Miksi päätät hankkia itsellesi ja äidillesi lisää (LIIKAA) hommaa, kun nyt on muitakin vaihtoehtoja?

Juu, ja sitten syyllistetään kun hankkii liian vähän lapsia.

 

EHkäisy on ollut vaihtoehto jo monta vuosikymmentä ja silti nykyiset isovanhemmat tehtaili lapsia. Täälläkin kehuvat miten oli viisi lasta jne.

Meitä oli kaksi siskosta lapsuuden perheessä. Itse tehtiin kolme lasta molemmat.

Syntyneitä ollaan 67 ja 70.

Äitilläni taas neljä sisarusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis jos äidillä/anopilla on omlut mummot ja kunnan kodinhoitajat hoitamassa hommat se paljon selittää miksi nyt ei jaksa nuoremmat kotitöitään ja lapsiaan kun ei lapsena/teininä ole tarvinnut osallistua ja oppia 

En edelleenkään ymmärrä, mikä on se aikakausi, kun kunnalta on tullut kodinhoitajia siivoamaan ihan tavallisiin perheisiin. Ei ainakaan 70-80 -luvuilla.

80-luvulla ja vielä 90-luvun puolella, kunnes loppui

Kodinhoitajapalvelut loppuivat 90-luvulla, kun alle 3v subjektiinen kunnallinen päivähoito-oikeus saatiin maaliin ja rakennettua riittävästi päiväkoteja lapsille . 

 

Toisin kuin täällä väitetään, ei kodinhoitajat tulleet pelkästään siivoamaan, kuin vanhuksille ja lapsiperheisiin tultiin hoitamaan lapsia, mutta noheimmat ja ahkerat  kodinhoitajat siivosi, leipoi ja pyykkäsi, kun siihen aikaan lapsia ei tarvinnut aikuisten viihdyttää koko ajan ja passata. Jo pienetkin lapset osallistui kotitöihin. 

Sen ajan lapset osasivat leikkiä itsekseen  tai sisarusten kanssa. Aikuisen ei tarvinnut niin paljon viihdyttää heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se aika tiukka vastimus kun haukutaan boomerit 76 - 81  etteivät koko kesäksi ota serkkuparvea kaksioonsa vaikka itse ensimmäisen polven kaupunkilaislapsina pääsivät mummolaansa maalle.

Mitä ensimmäisen polven kaupunkilaislapsia suuret ikäpolvet ovat? Muuttoliike kaupunkiin alkoi, kun nuo aikuistuivat. He lähtivät kaupunkiin ja heidän lapsensa, sukupolvi X,  vieraili maalla mummolassa kesäisin.

 

T: sukupolvi X:n edustaja

Näinhän täällä kuitenkin useampi kirjoittaa, äitini oli kesät maalla mutta ei itse hoida lapsiani ja sättivät boomereita.  Siis olikin kai niin että kertovat itse olleensa boomerin lapsi ja siellä maalaismummolassa.  Nyt boomeri ei hoida lapsia. No jos boomerit oli maalta kotoisin heidät on jossain välissä maksettu ulos siitä lapsuudenkodistaan. Eivät voi sinne enää lapsenlapsineen mennä.

Mitä lapsenhoitajia kahdeksankymppiset on missään oloissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ero nykypäivässä ja noissa entisajoissa on se, että ennen niitä lapsia vaan tuli, haluttiin niitä tai ei. Sen varsinkin tiesi ne mummot. Ja ne lapset piti yrittää pitää edes hengissä tavalla tai toisella, niin eipä silloin niillä mummoillakaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin osallistua lastenlasten hoitoon. Silloin ne tyttäret ja miniät eivät päättäneet hankkia itselleen ja äideilleen lisää työtä.

Nykyään jokainen lapsi (Suomessa) on harkittu päätös. Älä hanki enempää kuin mitä pystyt itse hoitaa. Miksi päätät hankkia itsellesi ja äidillesi lisää (LIIKAA) hommaa, kun nyt on muitakin vaihtoehtoja?

Juu, ja sitten syyllistetään kun hankkii liian vähän lapsia.

 

EHkäisy on ollut vaihtoehto jo monta vuosikymmentä ja silti nykyiset isovanhemmat tehtaili lapsia. Täälläkin kehuvat miten oli viisi lasta jne.

Syyllistäkööt. En minäkään sen takia ala synnynttämään yhtään enempää lapsia kuin mitä olen itse valmis hoitamaan. 

Ehkäisy on paljon parempaa nykyään ja on enemmän sopivia vaihtoehtoja. Itse synnyin 80-luvun lopussa hormonaalisesta ehkäisystä huolimatta, ja abortin saanti olisi varmasti ollut paljon vaikeampaa kuin nyt.

Sinulla on muitakin vaihtoehtoja, kuin synnyttää lisää ja lisää lapsia muiden hoidettavaksi.