Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Minä olen syntynyt -92 ja omassa lapsuudessani ja nuoruudessani vietin paljon aikaa isovanhempien kanssa. Eniten muistoja minulla lapsuudesta tuntuu olevan mummoloista, ja koen että mummoloissa vietetyillä hetkillä on suurin vaikutus siihen, miksi mun muistot lapsuudesta ovat onnellisia. Ei sillä, että vanhempieni kanssa olisi ollut kurjaa, vaan vanhempien kanssa taidettiin elää normiarkea. Mummoloissa viikonloput ja kesät on olleet huvia ja hauskuutta, yhdessä oloa. 

Ennen oman lapsen syntymää olin jopa surullinen, että oma lapseni ei voi saada yhtä hyvää lapsuutta kuin mulla oli lapsena. Toki tämä nyt tuntuu hassulta ajatukselta, mutta isovanhemmilla oli niin iso merkitys minulle. Edelleenkin muistelen montaa hetkeä, mihin voisin palata milloin vain.

Oma lapseni taitaa saada olla minun vanhempien kanssa vieläkin enemmän kuin minä omien isovanhempien kanssa. Lapsi on mielettömän iloinen heidät nähdessään, ja en voisi kuvitellakaan, jos se yhtäkkiä kieltäytyisivat hänen kanssa aikaa viettämästä. Musta on tärkeetä, että lapsella on monta erityistä aikuista elämässään. Oma lapsuuteni ainakin oli paras mahdollinen, kiitos kaikkien niiden aikuisten, jotka jaksoivat mua, vaikka en varmasti helpoin tapaus ollutkaan lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut ennen edes kodinkoneita ja silti jaksoimme kaikki hoitaa, pestä ja  siivota koti. Pyykki keitettiin padassa ja kaikki käsivoimin. Tämä 60- luvun lopulla. Jääkaappi oli ainoa kodinkone ja tietysti sähköhella. Ei ollut imuria, ei pyykinpesukonetta. Kaksi lasta ja kolmas oli tulossa. Kunnon ihmisiä ja veronmaksajia ja pitkälle

 oppineita ihmisiä heistä tuli, eivätkä olleet mitenkään vaativia. On muisteltu usein miten kaikki oli vaatimatonta, emme muuta osanneet vaariakaan. Heidän lapsensa ovat myös oppineet pienestä saakka,  ettei mitään saa ilman ja pitää itse panostaa paljon.

Ja lisää kodinkonehorinaa…

Ota opiksesi vaan.  Sulle ne on itsestäänselvyys ja siksi höpiset kodinkonehorinasta.  

Vai ärsyttääkö, kun et voi vastaakaan väittää?

Kun ne ei liity koko ketjuun mitenkään…

Nykypolven ihmisten on vain vaikea myöntää, etteivät he juurikaan pärjäisi3- 4 lapsen (saatikka useamman ) lapsen kanssa ilman pesukoneita, imureita, pakastimia ja ties mitä muita härpäkkeitä siinä missä heidän omat isovanhempansa pärjäsivät aivan mainiosti . Toki pienen pieni osa heistäkin joutui johon

in hourulaan tai parantolaan ,  mutta suurin osa pärjäsi koska vaihtoehtoja ei ollut. 

Työpäivät alkoivat maaseudulla klo 04-05 , jatkui sinne ilta yhdeksään. Ne jotka eivät asuneet maalla, olivat tehtaissa tms. klo 06-17-18, 6 pv viikossa. lapsetkin kävivät koulua lauantaisin. Kouluruokana oli puuroa ja näkkäriä.

Siinä ohessa hoitui iso lapsikatras, joista suurimmasta osasta tuli ihan pärjääviä aikuisia, ihan ilman viikottaista  terapiaa, masennuslääke -arsenaalia, ylipaino-ongelmia  tai tukiaisia. Ei ne geenit nyt ole voineet muutamassa sukupolvessa näin pahasti muuttua ,  kasvuympäristössä on jotain pahasti pielessä.

 Ihmisen pitää vaan sinnititellä ja lastenkin oppia jo nuoresta pitäen  siihen, että ei se raha puussa kasva. Ja niitä pettymyksiäkin pitää oppia sietämään ja paljon. Koska niitähän se tuleva elämä sitten kyllä työntää eteen ihan kiitettävästi. Älkää kasvattako niitä lapsianne missään pumpulissa, elämä on kovaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani työnsivät koko kesäksi mummolaan. Nyt ovat liian kiireisiä viettämään aikaa lastenlasten kanssa. Mutta miten jaksaisivat nytkään viettää aikaa lasten kanssa kun ei omatkaan aikanaan kiinnostaneet. Minä tiesin tämän kyllä enkä luottanut heidän apuunsa

Tämä.

Taitaa olla aika tavallinen tarina nykyään.

Ja olet kumminkin katkera?

Kuule kaikilla ei ole edes vanhempia elossa enää kun lapsia saavat.  

Ja jos sinä olet viettänyt kaikki kesäksi mummolassa, niin sun pitää olla siitä kiitollinen ja onnellinen!  Niin monet ei pääse mummolaansa ikinä!  Miksi sinusta on tullut noin katkera?

Kaikilla ei ole mummolaa ollenkaan!

Kaikilla ei ole sellaisia isovanhempia, jotka pystyisi ottamaan lapsenlapsen KOKO kesäksi hoitoonsa.  Jotkut ei pysty yhdeksi päiväksikään.  

Jos sun vanhemmat ei olleet lapsensa kanssa viihtyviä ihmisiä, niin sulla oli sentään mummo, joka otti sinut ja hoiti sinua ja varmasti oli hyvä mummo!

Se on sun elämäsi suuri rikkaus.  Et voi vaatia samaa vanhemmiltasi, jos he vaan ei siihen kykene.  

Ei munkaan äitini minun lasta juurikaan hoitanut.  Pakon edessä otti ja silloinkin pitkin hampain.  Kun ei aina ollut ketään muutakaan, jota olisin pyytänyt.  En siitä häntä moiti, hällä oli omat syynsä.  

Enkä ite ole ollut ikinä millään mummolla hoidossa. Toista mummoa ei ollutkaan ja toinen ei ollut mikään lapsenhoitaja.  En minä ole siitä traumatisoinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut ennen edes kodinkoneita ja silti jaksoimme kaikki hoitaa, pestä ja  siivota koti. Pyykki keitettiin padassa ja kaikki käsivoimin. Tämä 60- luvun lopulla. Jääkaappi oli ainoa kodinkone ja tietysti sähköhella. Ei ollut imuria, ei pyykinpesukonetta. Kaksi lasta ja kolmas oli tulossa. Kunnon ihmisiä ja veronmaksajia ja pitkälle

 oppineita ihmisiä heistä tuli, eivätkä olleet mitenkään vaativia. On muisteltu usein miten kaikki oli vaatimatonta, emme muuta osanneet vaariakaan. Heidän lapsensa ovat myös oppineet pienestä saakka,  ettei mitään saa ilman ja pitää itse panostaa paljon.

Ja lisää kodinkonehorinaa…

Ota opiksesi vaan.  Sulle ne on itsestäänselvyys ja siksi höpiset kodinkonehorinasta.  

Vai ärsyttääkö, kun et voi vastaakaan väittää?

Kun ne ei liity koko ketjuun mitenkään…

Miten niin ei liity?

Nimenomaan liittyy.  Eikö muka ole perusteltua ihmetellä, miksi nykyvanhemmat uupuu lastensa kanssa, vaikka heillä on kaikki tämän ajan suomat helpotukset ja mukavuudet?

Miten ennen ei uuvuttu, vaikka joutui hoitamaan kotinsa ja lapsensa ilman mitään näitä kodinkoneita ja muita elämää helpottavia asioita?

Jotain on nyt vialla.  

Syy etsitään isovanhemmista, vaikka väkisin.  Miksi?

Minä ihmettelen itsekin, miten jaksoin silloin nuorena niin paljon, vaikka ei minullakaan kaikkia vempeleitä ollut apunani.  Ei ollut autoakaan, vaan pyörän päällä vein lapsiani päiväkotiin ja itseni töihin.  En minä vanhempiani siinä tarvinnut.  Ja nyt sitten tarvitaan?  Mistä se vanhempien uupumus tulee?  Onko nykylapset jotenkin rasittavampia kuin aiemmat?

Ei yhteiskunta voi vaatia vanhemmilta sen enempää kuin ennenkään.  On vanhempien omaa syytä, jos joka juttuun on mentävä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut ennen edes kodinkoneita ja silti jaksoimme kaikki hoitaa, pestä ja  siivota koti. Pyykki keitettiin padassa ja kaikki käsivoimin. Tämä 60- luvun lopulla. Jääkaappi oli ainoa kodinkone ja tietysti sähköhella. Ei ollut imuria, ei pyykinpesukonetta. Kaksi lasta ja kolmas oli tulossa. Kunnon ihmisiä ja veronmaksajia ja pitkälle

 oppineita ihmisiä heistä tuli, eivätkä olleet mitenkään vaativia. On muisteltu usein miten kaikki oli vaatimatonta, emme muuta osanneet vaariakaan. Heidän lapsensa ovat myös oppineet pienestä saakka,  ettei mitään saa ilman ja pitää itse panostaa paljon.

Ja lisää kodinkonehorinaa…

Ota opiksesi vaan.  Sulle ne on itsestäänselvyys ja siksi höpiset kodinkonehorinasta.  

Vai ärsyttääkö, kun et voi vastaakaan väittää?

Kun ne ei liity koko ketjuun mitenkään…

Miten niin ei liity?

Nimenomaan liittyy.  Eikö muka ole perusteltua ihmetellä, miksi nykyvanhemmat uupuu lastensa kanssa, vaikka heillä on kaikki tämän ajan suomat helpotukset ja mukavuudet?

 

Miten ennen ei uuvuttu, vaikka joutui hoitamaan kotinsa ja lapsensa ilman mitään näitä kodinkoneita ja muita elämää helpottavia asioita?

 

Jotain on nyt vialla.  

Syy etsitään isovanhemmista, vaikka väkisin.  Miksi?

 

Minä ihmettelen itsekin, miten jaksoin silloin nuorena niin paljon, vaikka ei minullakaan kaikkia vempeleitä ollut apunani.  Ei ollut autoakaan, vaan pyörän päällä vein lapsiani päiväkotiin ja itseni töihin.  En minä vanhempiani siinä tarvinnut.  Ja nyt sitten tarvitaan?  Mistä se vanhempien uupumus tulee?  Onko nykylapset jotenkin rasittavampia kuin aiemmat?

 

Ei yhteiskunta voi vaatia vanhemmilta sen enempää kuin ennenkään.  On vanhempien omaa syytä, jos joka juttuun on mentävä mukaan.

Kun ei ymmärrys riitä niin sitten jankkaa ja jankkaa eikä ne silti liity tähän😂😂😂