Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (2913)
On myös niitä vanhempia kun lapset on omatoimisempia niin isovanhempia ei enää tarvita ja ei lasten anneta enää olla isovanhempien kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se pulsaattori sen kummempi laite ole kuin nykyiset. En ymmärrä miten se täällä koetaan kuuraketiksi.
Oletko pessyt pyykkejä pulsattorikoneella? Onhan nämä nykyaikaiset pesukoneet ihan valovuoden päässä pulsaattorikoneista.
Olen. Ja pesukone siinä missä joku muukin. Erotuksena käsinpesuun.
Vierailija kirjoitti:
On myös niitä vanhempia kun lapset on omatoimisempia niin isovanhempia ei enää tarvita ja ei lasten anneta enää olla isovanhempien kanssa
Tai sitten ne lapset vaan ei ehdi harrastuksiltaan ja kavereiltaan ja koulultaan. Meilläkin mummo syytti siitä sitten meitä. Salaliitto varmaan.
Nykyiset pulsaattoripesukoneet on jo toisenlaisia kuin 60-luvun pulsaattorit.
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset pulsaattoripesukoneet on jo toisenlaisia kuin 60-luvun pulsaattorit.
Sama idea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan niin on että jokainen perhe hoitakoon synnyttämänsä lapset, ei kuulu enää isovanhempien lapsenlapsiaan hoidella. Isovanhemmat ovat jo sen urakan suorittaneet. Turha niitä lapsia on synnyttää mikäli ei jaksa hoitaa. Vastuu on aina lapsen vanhemmilla!
Ihmiskunta on koko olemassaolonsa ajan elämyt niin että myös isovanhemmat ja muut sukulaiset ja ystävät olivat nuorten vanhempien tulema. Lapset leikkivät katraina keskenään. Emme ole lintuja, joilla yksi vahtii pesää kun toinen metsästää syötävää. Elimme yhteisöissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan niin on että jokainen perhe hoitakoon synnyttämänsä lapset, ei kuulu enää isovanhempien lapsenlapsiaan hoidella. Isovanhemmat ovat jo sen urakan suorittaneet. Turha niitä lapsia on synnyttää mikäli ei jaksa hoitaa. Vastuu on aina lapsen vanhemmilla!
Ihmiskunta on koko olemassaolonsa ajan elämyt niin että myös isovanhemmat ja muut sukulaiset ja ystävät olivat nuorten vanhempien tulema. Lapset leikkivät katraina keskenään. Emme ole lintuja, joilla yksi vahtii pesää kun toinen metsästää syötävää. Elimme yhteisöissä.
Kirjoitusvirheitä tuli ripeästi kirjoittaessani. Tukena, piti kirjoittamani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset vaan on niin veteliä, että eivät vaan viitsi tehdä juurikaan mitään. Siis ovat nykyisin laiskoja.
Ja sanonta on, "laiska töitään luettelee."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli helpompaa. Vain isien tarvitsi käydä töissä. Äidit oli kotiäiteinä ja siltikin oli isovanhemmat auttamassa lasten kaitsemisessa.
Nykyään molempien vanhempien täytyy käydä töissä selvitäkseen, sen jälkeen kotityöt ja lasten kaitseminen jää äidin vastuulle. Ilman isovanhempien apua.
Älä puhu paskaa. Minunkin äitini kävi töissä jo 60-luvulla, teki jopa kolmivuorotyötä. Isäni ei silti osallistunut kotitöihin eikä lastenhoitoon, koska ne olivat akkojen hommia.
Juu, 80-luvulla suuri ongelma oli miesten Turhapuro-syndrooma, kun heillä ei ollut kerrostaloissa mitään tekemistä. Vaimolla oli kyllä tekemistä, liikaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan niin on että jokainen perhe hoitakoon synnyttämänsä lapset, ei kuulu enää isovanhempien lapsenlapsiaan hoidella. Isovanhemmat ovat jo sen urakan suorittaneet. Turha niitä lapsia on synnyttää mikäli ei jaksa hoitaa. Vastuu on aina lapsen vanhemmilla!
Ihmiskunta on koko olemassaolonsa ajan elämyt niin että myös isovanhemmat ja muut sukulaiset ja ystävät olivat nuorten vanhempien tulema. Lapset leikkivät katraina keskenään. Emme ole lintuja, joilla yksi vahtii pesää kun toinen metsästää syötävää. Elimme yhteisöissä.
Ei ole elänyt. Ja siihen entisaikaan vanhukset olivat korkeimmalla sijalla arvojärjestyksessä. Lapset olivat vain pakollinen paha. Kun lapsi kuoli, hautajaisia ei pidetty. Mitä vanhempana ihminen kuoli, sitä hienommat hautajaiset hänelle järjestettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
80-luvulla olin kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti. Mummot oli vähän yli neljäkymppisiä ja tietysti työelämässä. En saanut heiltä (enkä edes odottanut saavani) minkäänlaista lastenhoitoapua.
Ihme kitisiöitä nykyään.
Minulla lähes sama juttu. Anoppini oli kaukana, joten ei tullut se edes mieleen, että edes kesällä olisi pyytänyt hoitamaan. Molemmat vanhempani olivat töissä ja molemmat vielä kolmivuorossa, joten en koskaan pyytänyt heitä hoitamaan lapsiani. Äitini oli 40, kun sain ensimmäisen lapseni ja kolmella ikäeroa yhteensä 7 vuotta . Eikä tullut mieleenkään kitistä. Vein aamulla lapset tarhaan tai vanhempi jo kouluun ja mieheni haki sitten illalla, joten sain olla töissä tarpeellisen verran. Ruoan tein monelle päivälle, joten saivat syödä, kun pääsivät kotiin. Mieheni lisäksi osti ruuat lapset mukanaan eivätkä kitisseet karkkeja, kun ensimmäisellä kerralla tuli selväksi, että mitään ylimääräistä ei osteta. 'Karkkipäivä' oli sitten erikseen. Nykyisin vanhemmat tyytyvät kaikkiin lasten oikkuihin, eihän se niin mene. Ei töissäkään tai koulussa tehdä, mitä haluaa vaan sitä, mitä kuuluu tehdä.
Nää on ihan parhaita, nää menneiden (hyvien) aikojen äidit. Missä kohtaa sit on mennyt pieleen, jos kerran tän päivän äidit tekee kaiken väärin, eivätkä mitää osaa? Luulis noin täydellisestä kasvatuksesta tulevan vaan täydellisiä robot...eiku aikuisia.
Kyllähän ne lapset käyttäytyi paremmin ennen näitä vapaan kasvatuksen riiviöitä, joita kukaan ei jaksa tai halua hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tuo joka kirjoitti miten itse hoiti kaiken ei tajunnut edes sitä että aikamoinen apu on jo se peritty hieno huvila…
Mitä apua on peritystä hienosta huvilasta? Siitä on vain kuluja ja vaivaa. On siivottava, puunattava ja ylläpidettävä sitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sanakirjasta ei löydy sanaa sikiintyä, saati sikiintynyt.
Sellaista sanaa ei siis suomen kielessä ole.
Case closed.
The case will be opened again
"...ja sikisi pyhästä hengestä..." Ihan on suomenkielinen sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli helpompaa. Vain isien tarvitsi käydä töissä. Äidit oli kotiäiteinä ja siltikin oli isovanhemmat auttamassa lasten kaitsemisessa.
Nykyään molempien vanhempien täytyy käydä töissä selvitäkseen, sen jälkeen kotityöt ja lasten kaitseminen jää äidin vastuulle. Ilman isovanhempien apua.
Älä puhu paskaa. Minunkin äitini kävi töissä jo 60-luvulla, teki jopa kolmivuorotyötä. Isäni ei silti osallistunut kotitöihin eikä lastenhoitoon, koska ne olivat akkojen hommia.
Juu, 80-luvulla suuri ongelma oli miesten Turhapuro-syndrooma, kun heillä ei ollut kerrostaloissa mitään tekemistä. Vaimolla oli kyllä tekemistä, liikaakin.
Sain esikon 80-luvulla. Ristiäiset oli kevättalvella, asuttiin kaupungissa kerrostalossa. Äiti tuli ristiäisiin edellisenä päivänä jo, mieheni joka muutenkin osallistui arjen askareisiin, oli juuri parvekkeella pesemässä ikkunaa. Tuo oli äidistäni niin uskomattoman erikoista ja sopimatonta, että sitä piti seuraavana päivänä kovaan ääneen nauraa jopa papille kesken niitä ristiäisiä.
Myöhemmin otin tuon ikkunanpesun äidille puheeksi, siis mitä ns. miesten töitä hänen mielestään siellä kerrostalossa on ja kun niitä ei ole, pitäisikö isien ja miesten yleensäkin vain huilailla sohvalla kun kotiorja äiti oman päivätyönsä lisäksi tekee kotona kaiken. Äidin mielesstä miesten olisi pitänyt saada levätä ja naisten tehdä tuplatyöt. Isot oli asenne-erot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sanakirjasta ei löydy sanaa sikiintyä, saati sikiintynyt.
Sellaista sanaa ei siis suomen kielessä ole.
Case closed.
The case will be opened again
"...ja sikisi pyhästä hengestä..." Ihan on suomenkielinen sana.
Sikiää, sikisi jne.
Ei sikiintyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli helpompaa. Vain isien tarvitsi käydä töissä. Äidit oli kotiäiteinä ja siltikin oli isovanhemmat auttamassa lasten kaitsemisessa.
Nykyään molempien vanhempien täytyy käydä töissä selvitäkseen, sen jälkeen kotityöt ja lasten kaitseminen jää äidin vastuulle. Ilman isovanhempien apua.
Älä puhu paskaa. Minunkin äitini kävi töissä jo 60-luvulla, teki jopa kolmivuorotyötä. Isäni ei silti osallistunut kotitöihin eikä lastenhoitoon, koska ne olivat akkojen hommia.
Juu, 80-luvulla suuri ongelma oli miesten Turhapuro-syndrooma, kun heillä ei ollut kerrostaloissa mitään tekemistä. Vaimolla oli kyllä tekemistä, liikaakin.
Sain esikon 80-luvulla. Ristiäiset oli kevättalvella, asuttiin kaupungissa kerrostalossa. Äiti tuli ristiäisiin edellisenä päivänä jo, mieheni joka muutenkin osallistui arjen askareisiin, oli juuri parvekkeella pesemässä ikkunaa. Tuo oli äidistäni niin uskomattoman erikoista ja sopimatonta, että sitä piti seuraavana päivänä kovaan ääneen nauraa jopa papille kesken niitä ristiäisiä.
Myöhemmin otin tuon ikkunanpesun äidille puheeksi, siis mitä ns. miesten töitä hänen mielestään siellä kerrostalossa on ja kun niitä ei ole, pitäisikö isien ja miesten yleensäkin vain huilailla sohvalla kun kotiorja äiti oman päivätyönsä lisäksi tekee kotona kaiken. Äidin mielesstä miesten olisi pitänyt saada levätä ja naisten tehdä tuplatyöt. Isot oli asenne-erot.
Äitiäsi et ehkä voi verrata nykypäivän mummoihin. Hänhän on ollut boomerien äidin ikiä, noita n 20-luvulla syntyneitä. Tuon ikäisillä maalaisnaisilla saattoi vielä tuota asennetta olla.
Kyllä kaupunkilaiset boomerimiehet, siis kuten miehesi, tekivät jo kotitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli helpompaa. Vain isien tarvitsi käydä töissä. Äidit oli kotiäiteinä ja siltikin oli isovanhemmat auttamassa lasten kaitsemisessa.
Nykyään molempien vanhempien täytyy käydä töissä selvitäkseen, sen jälkeen kotityöt ja lasten kaitseminen jää äidin vastuulle. Ilman isovanhempien apua.
Älä puhu paskaa. Minunkin äitini kävi töissä jo 60-luvulla, teki jopa kolmivuorotyötä. Isäni ei silti osallistunut kotitöihin eikä lastenhoitoon, koska ne olivat akkojen hommia.
Juu, 80-luvulla suuri ongelma oli miesten Turhapuro-syndrooma, kun heillä ei ollut kerrostaloissa mitään tekemistä. Vaimolla oli kyllä tekemistä, liikaakin.
Sain esikon 80-luvulla. Ristiäiset oli kevättalvella, asuttiin kaupungissa kerrostalossa. Äiti tuli ristiäisiin edellisenä päivänä jo, mieheni joka muutenkin osallistui arjen askareisiin, oli juuri parvekkeella pesemässä ikkunaa. Tuo oli äidistäni niin uskomattoman erikoista ja sopimatonta, että sitä piti seuraavana päivänä kovaan ääneen nauraa jopa papille kesken niitä ristiäisiä.
Myöhemmin otin tuon ikkunanpesun äidille puheeksi, siis mitä ns. miesten töitä hänen mielestään siellä kerrostalossa on ja kun niitä ei ole, pitäisikö isien ja miesten yleensäkin vain huilailla sohvalla kun kotiorja äiti oman päivätyönsä lisäksi tekee kotona kaiken. Äidin mielesstä miesten olisi pitänyt saada levätä ja naisten tehdä tuplatyöt. Isot oli asenne-erot.
Olet jo itse meitä parjattuja mummoja, onko kiva lukea miten kelvottomia olemme.
Äitisi oli vanhan kansan nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli helpompaa. Vain isien tarvitsi käydä töissä. Äidit oli kotiäiteinä ja siltikin oli isovanhemmat auttamassa lasten kaitsemisessa.
Nykyään molempien vanhempien täytyy käydä töissä selvitäkseen, sen jälkeen kotityöt ja lasten kaitseminen jää äidin vastuulle. Ilman isovanhempien apua.
Älä puhu paskaa. Minunkin äitini kävi töissä jo 60-luvulla, teki jopa kolmivuorotyötä. Isäni ei silti osallistunut kotitöihin eikä lastenhoitoon, koska ne olivat akkojen hommia.
Juu, 80-luvulla suuri ongelma oli miesten Turhapuro-syndrooma, kun heillä ei ollut kerrostaloissa mitään tekemistä. Vaimolla oli kyllä tekemistä, liikaakin.
Sain esikon 80-luvulla. Ristiäiset oli kevättalvella, asuttiin kaupungissa kerrostalossa. Äiti tuli ristiäisiin edellisenä päivänä jo, mieheni joka muutenkin osallistui arjen askareisiin, oli juuri parvekkeella pesemässä ikkunaa. Tuo oli äidistäni niin uskomattoman erikoista ja sopimatonta, että sitä piti seuraavana päivänä kovaan ääneen nauraa jopa papille kesken niitä ristiäisiä.
Myöhemmin otin tuon ikkunanpesun äidille puheeksi, siis mitä ns. miesten töitä hänen mielestään siellä kerrostalossa on ja kun niitä ei ole, pitäisikö isien ja miesten yleensäkin vain huilailla sohvalla kun kotiorja äiti oman päivätyönsä lisäksi tekee kotona kaiken. Äidin mielesstä miesten olisi pitänyt saada levätä ja naisten tehdä tuplatyöt. Isot oli asenne-erot.
Äitiäsi et ehkä voi verrata nykypäivän mummoihin. Hänhän on ollut boomerien äidin ikiä, noita n 20-luvulla syntyneitä. Tuon ikäisillä maalaisnaisilla saattoi vielä tuota asennetta olla.
Kyllä kaupunkilaiset boomerimiehet, siis kuten miehesi, tekivät jo kotitöitä.
Tottakai ne kaupunkimiehet teki. Vastasin vain tuohon edelliseen kommenttiin miesten turhapuro-syndroomaan. Toki jotkut miehet varmaan kokivatkin olevansa lähinnä tiellä, eivätkä osanneet tupatöihin tarttua. Mutta kaikki minun tietämäni miehet osallistuivat kyllä. Jopa velipoikani, jolle kuitenkin samainen äiti nuorena opetti, ettei tupatöihin sopinut tarttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli helpompaa. Vain isien tarvitsi käydä töissä. Äidit oli kotiäiteinä ja siltikin oli isovanhemmat auttamassa lasten kaitsemisessa.
Nykyään molempien vanhempien täytyy käydä töissä selvitäkseen, sen jälkeen kotityöt ja lasten kaitseminen jää äidin vastuulle. Ilman isovanhempien apua.
Älä puhu paskaa. Minunkin äitini kävi töissä jo 60-luvulla, teki jopa kolmivuorotyötä. Isäni ei silti osallistunut kotitöihin eikä lastenhoitoon, koska ne olivat akkojen hommia.
Juu, 80-luvulla suuri ongelma oli miesten Turhapuro-syndrooma, kun heillä ei ollut kerrostaloissa mitään tekemistä. Vaimolla oli kyllä tekemistä, liikaakin.
Sain esikon 80-luvulla. Ristiäiset oli kevättalvella, asuttiin kaupungissa kerrostalossa. Äiti tuli ristiäisiin edellisenä päivänä jo, mieheni joka muutenkin osallistui arjen askareisiin, oli juuri parvekkeella pesemässä ikkunaa. Tuo oli äidistäni niin uskomattoman erikoista ja sopimatonta, että sitä piti seuraavana päivänä kovaan ääneen nauraa jopa papille kesken niitä ristiäisiä.
Myöhemmin otin tuon ikkunanpesun äidille puheeksi, siis mitä ns. miesten töitä hänen mielestään siellä kerrostalossa on ja kun niitä ei ole, pitäisikö isien ja miesten yleensäkin vain huilailla sohvalla kun kotiorja äiti oman päivätyönsä lisäksi tekee kotona kaiken. Äidin mielesstä miesten olisi pitänyt saada levätä ja naisten tehdä tuplatyöt. Isot oli asenne-erot.
Äitiäsi et ehkä voi verrata nykypäivän mummoihin. Hänhän on ollut boomerien äidin ikiä, noita n 20-luvulla syntyneitä. Tuon ikäisillä maalaisnaisilla saattoi vielä tuota asennetta olla.
Kyllä kaupunkilaiset boomerimiehet, siis kuten miehesi, tekivät jo kotitöitä.
Tottakai ne kaupunkimiehet teki. Vastasin vain tuohon edelliseen kommenttiin miesten turhapuro-syndroomaan. Toki jotkut miehet varmaan kokivatkin olevansa lähinnä tiellä, eivätkä osanneet tupatöihin tarttua. Mutta kaikki minun tietämäni miehet osallistuivat kyllä. Jopa velipoikani, jolle kuitenkin samainen äiti nuorena opetti, ettei tupatöihin sopinut tarttua.
Niin, keskusteluun nykyaikaisista mummoista joista vanhimpia me boomerit ei enää oikein sovi meidän vanhempamme, jo kuolleet, ihan eri aikakauden ihmiset etenkin maataloissa eläneet.
Vai onko jollain boomerilla vielä äiti elossa. Seitsenkymppisiä tiedän joilla on.
Olen koko ikäni mielestäni muistanut mummuni kuolinyön. Sen hätäännyksen, vanhempani pitämässä sängyn laidalla istuvasta mummusta kiinni. Siitä tuli vanhoilla päivillä puhe sisarusten kanssa ja kas, mummu oli kuollut puoli vuotta ennen syntymääni.
Siis onko jotain sairastumishässäkkää ollut kun olen ollut taapero vai onko tuo mielikuva tullut ihan jostain muusta.
Mummustahan perinteinen kuva, arkun kansi auki kodin pihamaalla hevosen reessä lähdössä hautausmaan ruumishuoneelle.